.,.
Aloittajan teksti oli aivan kuin mun kirjoittama. Tai siis vielä kuukausi sitten meillä oli tilanne aivan sama. Meidän esikoinen on nyt 1,5 vuotias. Ensimmäiset 3 kk:ta vauva huusi jatkuvasti eikä juuri nukkunut. Lapsen hoito jäi kokonaan minulle, samoin kodinhoito ja koirien hoito. Lisäksi maksoin kaiken, koska mies on yrittäjä ja ei käytännössä tienaa oikein mitään. Välillä pääsin yksin kauppaan niin että mies jäi vauvan kanssa, mutta mies sanoi aina että älä ole kauaa. Piti siis tehdä ostokset juoksuvauhtia, ja silti mies oli kotona jo ihan hermoraunio kun vauva usein huusi kun olin pois. Ja miehellä tietenkin oli kiire omiin menoihinsa. ilman omaa äitiäni ja anoppiani en olisi jaksanut, he hoisivat vauvaa aina välillä että sain siivota rauhassa tai käydä kaupassa tai muuta vastaavaa.
Mies rupesi jossainvaiheessa valittamaan kun meillä ei ole tarpeeksi seksiä tai läheisyyttä. Kerroin aina kantani että minua ei oikein haluta koska tuntuu kuin mies olisi lapseni/huollettavani, eikä tasavertainen kumppani niin kuin kuuluu. Pyysin myös miestä osallistumaan enemmän kodinhoitoon, siivoamaan edes omat jälkensä. Tai käyttämään koirat lenkillä. Mutta koska mies piti sanomisiani nalkuttamisena, niin lakkasin sanomasta. Rupesin miettimään eroa päivä päivältä enemmän ja suunnittelin sitä ihan tosissani, mutta jotenkin olin niin väsynyt että en saanut edes erottua.
Kuukausi sitten tilanteemme muuttui yhtäkkiä täysin. Mies oli kavereineen reissussa ja kotiin palattuaan oli kuin eri mies. Mies oli ystävänsä kanssa puhunut ja kun ystävä oli sanonut miehelle ettei ymmärrä miten jaksan miestäni katsoa, oli se asia mennyt miehenikin tajuntaan. Nyt mies osallistuu kykyjensä mukaan kustannuksiin. Viettää päivittäin aikaa lapsemme kanssa. Siivoaa, tiskaa ja opetteli jopa pyykkikoneen käyttöä. Ja mies on alkanut myös lenkkeilyttää meidän koiria. Nyt vaan toivon että tämä tilanne pysyy näin hyvänä ja yritän pikkuhiljaa rakentaa uutta parisuhdetta mieheen.
Toivoittavasti teilläkin tilanne joskus helpottaa. Ja onko sukulaisia tai ystäviä ketkä voisivat välillä hoitaa vauvaa
Mies rupesi jossainvaiheessa valittamaan kun meillä ei ole tarpeeksi seksiä tai läheisyyttä. Kerroin aina kantani että minua ei oikein haluta koska tuntuu kuin mies olisi lapseni/huollettavani, eikä tasavertainen kumppani niin kuin kuuluu. Pyysin myös miestä osallistumaan enemmän kodinhoitoon, siivoamaan edes omat jälkensä. Tai käyttämään koirat lenkillä. Mutta koska mies piti sanomisiani nalkuttamisena, niin lakkasin sanomasta. Rupesin miettimään eroa päivä päivältä enemmän ja suunnittelin sitä ihan tosissani, mutta jotenkin olin niin väsynyt että en saanut edes erottua.
Kuukausi sitten tilanteemme muuttui yhtäkkiä täysin. Mies oli kavereineen reissussa ja kotiin palattuaan oli kuin eri mies. Mies oli ystävänsä kanssa puhunut ja kun ystävä oli sanonut miehelle ettei ymmärrä miten jaksan miestäni katsoa, oli se asia mennyt miehenikin tajuntaan. Nyt mies osallistuu kykyjensä mukaan kustannuksiin. Viettää päivittäin aikaa lapsemme kanssa. Siivoaa, tiskaa ja opetteli jopa pyykkikoneen käyttöä. Ja mies on alkanut myös lenkkeilyttää meidän koiria. Nyt vaan toivon että tämä tilanne pysyy näin hyvänä ja yritän pikkuhiljaa rakentaa uutta parisuhdetta mieheen.
Toivoittavasti teilläkin tilanne joskus helpottaa. Ja onko sukulaisia tai ystäviä ketkä voisivat välillä hoitaa vauvaa
