Huudan lapsilleni - miten pystyn lopettamaan sen?

[auttakaa]

Minulta menee hermot todella herkästi. Jos lapsi vetkuttelee heräämisen kanssa ja alkaa olla kiire lähteä hoitoon ja töihin, niin korotan ääntäni. Jos toinen kiusaa toista, eikä toistuvista lopettamiskehotuksista nahistelu lopu, niin lopputulos on se, että myös minä yhdyn huutokonserttiin. Hermot menee myös, jos lapsi jankuttaa jotain asiaa. Saatan myös karjaista, jos lapsi ei suostu pukemaan riittävän lämpimästi päälle, kun on menossa ulos. Näitä esimerkkejä on lukemattomia.

Hermostun helposti, jos keskityn johonkin asiaan, esim. laskujen maksuun ja joku on kokoajan häiritsemässä minua. Samoin turha huutaminen, tavaroiden paukuttelu ja meluaminen ts. huono käytös saa minut ärsyyntymään.

Miten ihmeessä muut pystyvät hillitsemään itsensä ja pysymään rauhallisina tällaisissa tilanteissa? Minä räjähdän viimeistään siinä vaiheessa, kun joudun toistamaan saman asian viidettä kertaa lapselle. En haluaisi huutaa lapsilleni. Siitä tulee ikävä olo itselle, eikä varmasti tunnu mukavalta lapsistakaan.

Minua ärsyttää suunnattomasi, jos lapset nahistelevat, eikä vieressä oleva mies puutu tilanteeseen mitenkään. Minulle tullaan vinkumaan, että toinen kiusaa. Puran osaksi siis ärsyyntymistäni mieheen myös lapsiin. Miksi minun pitää toimia aina kurinpitäjänä ja ojentajana? En jaksaisi.

Miten tästä raivostumiskierteestä pääsee irti? Antakaa vinkkejä.

 

["vieras"]

Älä ajattelekaan, että lopetat huutamisen nyt kokonaan. Koita aluksi olla huutamatta yhtään kertaa ennen puoltapäivää ja sitten kun se onnistuu, koita olla huutamatta enää loppupäivänä. Ja kun se onnistuu, aloita huomenaamuna uudelleen, pieninä paloina. Jossain vaiheessa huomaat, ettei sinun tarvi enää ajatella asiaa ja jos sitten satut huutamaan, pelästyt sitä itsekin ja se on siinä sitten. Tämä toimi minulla, en ole vuosiin huutanut lapsille, tai ovat jo siis isoja. Huusin kun olivat pieniä, mutta pystyin lopettamaan.

 

[jaa no]

diapam 5mg.

 

["aapee"]

diapam 5mg.

Haitko siis apua jostakin? Lääkäriltä, mielenterveystoimistosta vai mistä?

Yksi sukulainen ehdotti, että olisin burn outin partaalla ja kehotti hakemaan hermolomaa lääkäriltä. Itse en kuitenkaan koe olevani masentunut tai burn outissa. Ei kai kukaan myönnä sairauslomaa sillä perusteella, että joku huutaa lapsilleen ja hermot menee helposti.

 

[astrolabe]

Päiväkoti-ikäinen ei vetkuttele heräämisen kanssa. Vanhemman on syytä tuntea lapsensa ja antaa luonteenmukainen vara heräämiseen. Pitkän kaavan herääjä herätetään aiemmin kuin nopeasti heräävä. Säästyy hermotkin.

 

["Kasvattaja"]

Kuunteletko lasta mitä asiaa hällä on?? Kokeiles muuttaa asennetta tähän suuntaan, saatat pysyä rauhallisempana ja lapsikin on tyytyväinen.

 

[leijona-76]

Päiväkoti-ikäinen ei vetkuttele heräämisen kanssa. Vanhemman on syytä tuntea lapsensa ja antaa luonteenmukainen vara heräämiseen. Pitkän kaavan herääjä herätetään aiemmin kuin nopeasti heräävä. Säästyy hermotkin.

Ja tarvittaessa haen lapsen sängystä, viimestään sitte nousee. Miksi pitäs jo aamu alottaa karjuen...Meillä on todettu että huudon sijaan autan tekemään jollei ala tapahtua. Joko itse tai aikusen avulla. Samaten tarkalla syy-seuraussysteemillä vä?ttää paljoin huutamista. Varotus ja seuraus ennenku multa palaa käpy. En ala lapsen kanssa vääntää ja huutaa kilpaa.

 

[jaa no]

[QUOTE="aapee";28939876]Haitko siis apua jostakin? Lääkäriltä, mielenterveystoimistosta vai mistä?

Yksi sukulainen ehdotti, että olisin burn outin partaalla ja kehotti hakemaan hermolomaa lääkäriltä. Itse en kuitenkaan koe olevani masentunut tai burn outissa. Ei kai kukaan myönnä sairauslomaa sillä perusteella, että joku huutaa lapsilleen ja hermot menee helposti.[/QUOTE]

ja kerroin että mulla menee jatkuvasti hermo lapsiin ja huudan ja sitten en meinaa kestää sitä syyllisyyttä. Täytin jonkun masennuskyselyn ja siitä tuli pistemääräksi "lievä masennus" tmv, lääkäri kirjotti noita diapameja "tarvittaessa" ja myös jonku mielialalääkereseptin jota en kyllä koskaan hakenu. Mutta pamit auttoi. Niiten kans vaan pitää olla tosi varovainen kun toleranssi nousee nopeasti ja helposti, siis ei saa napsia kuin oikeesti vaan sillon kun on se oikea tarve.
Sairaslomista en osaa sanoa, kun olin sillon kotiäiti. Lähinnä pelkäsin että lääkäri tekee ls-ilmoituksen. Ei tehny.

 

["hmm"]

Oletko stressaantunut? Onko omaa vapaata aikaa tarpeeksi? Voisit puhua miehellesi, että ottaa enemmän osaa lasten kasvattamiseen. Ehkä myös perheneuvolaan varaat aikaa? Pääset puhuun vaikeista tilanteista.

Huutamisesta ei ole mitään hyötyä. Lapset uskoo paremmin puhetta. Päätät vaan olla huutamatta.

 

[reipsa]

Kyllä sinulla jotain mielenterveys ongelmia on, hyvä että tiedostat sen itse. Kyllä jotkut mieliala lääkkeetkin tasaavat ihmistä, kokeile.

 

[entinen huutaja]

Päättämällä tietoisesti että lopetat. Aikuinen pystyy kyllä. Toinen vaihtoehto on mennä lääkäriin ja hakea pilleripurkki ja muuta apua (mitä ei nykyään helposti kai saa).

 

[leijona-76]

Ennakointi. Menee laskemaan vaikka sataan ja rauhottumaan itse ennenkun palaa kiinni.
Jatkuvaan huutoon lapsi turtuu.

 

[Pinki]

Päätät olla huutamatta. Joskus toki voi ääntä korottaa, mutta pyri lopettamaan se. Auttoi meillä. Lapsetkin lopettivat sen rääkymisen, kun eivät kuulleet mitä minä normaaliäänellä vastasin heille.
Aamut helpottui 99%

 

["aapee"]

Ennakointi. Menee laskemaan vaikka sataan ja rauhottumaan itse ennenkun palaa kiinni.
Jatkuvaan huutoon lapsi turtuu.

Tiedän, että huutoon turtuu. Sataan laskemiseen ei ole aikaa, kun on lähdettävä jonnekin tai muuten myöhästytään kaikkialta.

 

[leijona-76]

[QUOTE="aapee";28939948]Tiedän, että huutoon turtuu. Sataan laskemiseen ei ole aikaa, kun on lähdettävä jonnekin tai muuten myöhästytään kaikkialta.[/QUOTE]

Laske ajoissa. Ennakointia niin ei tule aina se kiire. Siitä se tulee että homma mättää ja kello onkin jo vaikka mitä. Meilläkin on kiire aamuja välillä, avaan oven ja tuumaan että nyt mennään, ota vaatteet kainaloon kun et oo valmis. Ulos mennessä se on pukenut. Kerron että 15min kuluttua on lähtö, aikaa 15min, 5min, nyt mennään. Jollei oo syöny,lähtee syömättä jne. Silleen ne oppii että teoilla on seuraus aina. Hyvä tai huono.

 

["aapee"]

[QUOTE="hmm";28939910]Oletko stressaantunut? Onko omaa vapaata aikaa tarpeeksi? Voisit puhua miehellesi, että ottaa enemmän osaa lasten kasvattamiseen. Ehkä myös perheneuvolaan varaat aikaa? Pääset puhuun vaikeista tilanteista.

Huutamisesta ei ole mitään hyötyä. Lapset uskoo paremmin puhetta. Päätät vaan olla huutamatta.[/QUOTE]

Oloni on stressaantunut, vaikka nyt kaiken pitäisi olla hyvin. Töissä oli pari vuotta sitten ikävä tilanne ja sen jälkeen tunnelma siellä on ollut kireä. Se varmaan vaikuttaa osaltaan.

Mies on alkanut osallistua enemmän lasten- ja kodinhoitoon, mutta kyllä pääosa kasaantuu edelleen minulle, pelkästään jo miehen vuorotyön takia. Saan nykyään omaa aikaa aika paljon. En tietenkään pääse joka ilta niihin harrastuksiin, joita haluaisin harrastaa. Pääsisin kuitenkin livahtamaan pienelle lenkille melkein joka päivä, jos vain jaksaisin lähteä. Yleensä en jaksa, koska työpäivän ja pakollisten kotitöiden jälkeen olen aivan puhki ja kellahdan mielummin television ääreen. Kerran viikossa käyn säännöllisesti omassa liikuntaharrastuksessani.

 

[Vaimo-Rakas]

Minä huusin aiemmin liian herkästi. Ja siitä todella tuli aivan tolkuttoman paska fiilis ja morkkis. Minä sitten päätin olla huutamatta herkästi. (toki joskus vieläkin tulee ärähdettyä kunnolla mutta ehkä noin kerran viikossa)
Viime aikoina ei huutamista ole ollut, olen ihan todella joko jäänyt kuuntelemaan lapsen asiaa tai rauhallisesti todennut että "Äiti maksaa nyt laskuja, joudut vähän aikaa odottamaan". Tappelutilanteissa sanon kovempaa että "Hei, nyt kuunnelkaa." ja rauhallisesti selitän että nyt ei pilata tätä mukavaa päivää riitelyyn kun kaikille tulee paha mieli. Jos ei tehoa niin keksin jonkun jutun jolla heidän huomio kiinnittyy toisaalle, esim. "Tytöt, katsokaa, oliko tuolla oksalla orava?". Toimii.
Aamuheräämisiin olen ottanut lisää aikaa, niin että laitan itseni valmiiksi, pikkuhiljaa samalla huutelen lapsia heräilemään ja kun olen kahvini hörpännyt ja meikit meikannut, menen lasten viereen herättämään silittelyllä ja pusuilla. Kannan vessanpöntölle aamupissille, kyllä ne siinä vaiheessa jo ovat tässä maailmassa

Tsemppiä, pysy itsellesi tiukkana mutta kukaan ei ole täydellinen, joskus saattaa huutoa kuulua meidänkin mökistä mutta se on harvoin se, nykyään.

 

[Kdld]

Ei sun tartte jaksaa. Aivan luvalla voi joskus väsyä ja se on normaalia. Soita vaikka neuvolaan että saisitko jotain konkreettista apua kotiin, esimerkiksi siivousapua. Helpottaa kummasti. Tsempit!

 

[hkjbjkkkk]

Tee aina 10 punnerrusta kun sorrut huutamiseen.

 

[Vaimo-Rakas]

Lisäksi huomioi se että tehtyäsi vaikka sen laskunmaksun, kysyt sen jälkeen lapselta että mitä asiaa hänellä olikaan. Tällä tavalla itse olen huomannut että lapset ovat lopettaneet jankuttamisen kun tietävät että muistan kyllä heidän asiansa kysyä sitten kun puhelu/laskunmaksu on ohitse.

 

[Vaimo-Rakas]

Silloin kun päätin lopettaa hermoilut, sanoin lapsille ettei äitikään saa täällä huutaa ja että joka kerta kun äiti teille ärisee, saatte kieltää myös äitiä. Muutaman kerran muistivat nohevasti minulle asiasta mainita ja se oli joka kerta oikein hyvä muistutus omista opeistani.

 

[leijona-76]

Lisäksi huomioi se että tehtyäsi vaikka sen laskunmaksun, kysyt sen jälkeen lapselta että mitä asiaa hänellä olikaan. Tällä tavalla itse olen huomannut että lapset ovat lopettaneet jankuttamisen kun tietävät että muistan kyllä heidän asiansa kysyä sitten kun puhelu/laskunmaksu on ohitse.

Ja palaute toimii hyvin. Olipa kiva kun jaksoit odottaa puhelun, laskujen tms ajan.Nyt on sinun vuorosi. Kerron selvästi että nyt ei saa metelöidä siinä kun täytyy soittaa tms.

 

["aapee"]

Ei sun tartte jaksaa. Aivan luvalla voi joskus väsyä ja se on normaalia. Soita vaikka neuvolaan että saisitko jotain konkreettista apua kotiin, esimerkiksi siivousapua. Helpottaa kummasti. Tsempit!

Sepä se tässä huolestuttaakin, kun lapset eivät enää ole ihan pieniä. Toinen on koulussa ja toinen eskarissa. Oma tilanteeni on helpottunut huomattavasti, jos vertaa vaikkapa viiden vuoden takaiseen tilanteeseen.

Siivoaminen ei minua suuremmin rassaa, koska se on nykyään meillä minimissään. Minua ei villakoirat ja sotkuiset nurkat häiritse. Siivoan korkeintaan kerran viikossa ja aina silloin, kun on vieraita tulossa. Ruoanlaittokin on tehty mahdollisimman helpoksi. Käytetään eineksiä ja viikonloppuisin tehdään isommat satsit kerrallaan. Aikaa menee kuitenkin vaatehuoltoon, tiskeihin, lasten harrastuksiin, kaveritapaamisiin ja kaikenlaisiin poikkeustilanteisiin, joita on jatkuvasti (vanhempainillat, vasukeskustelut, lääkärikäynnit, puheterapiat, kaverisynttärit, retkivalmistelut jne.). Näihin ei ulkopuolisista ole apua.

 

["aapee"]

Hyviä vinkkejä olette antaneet. Yritän nyt ensimmäisenä vähentää huutamistani. Lasken vaikkapa kahteenkymmeneen, kun huomaan, että kohta napsahtaa.

 

[Pinki]

[QUOTE="aapee";28940067]Hyviä vinkkejä olette antaneet. Yritän nyt ensimmäisenä vähentää huutamistani. Lasken vaikkapa kahteenkymmeneen, kun huomaan, että kohta napsahtaa.[/QUOTE]

Hienoa! Minulla auttoi se, että poistuin paikalta hetkeksi.