V
"Veera"
Vieras
Hei!
Kaipaisin kokemuksia/vinkkejä/toimintaneuvoja erään asian suhteen. Olen ennenkin kirjoittanut palstalle ja saanut apua ja hyviä neuvoja ihmissuhdeasioissa.
Ongelmana on siis minun äitini, joka on 3,5v. tyttöni rakas mummi. Lapsellani ja äidilläni on läheiset välit, lapsi kyläilee siellä paljon, jolloin äitini antaa kaiken huomionsa ja aikansa hänelle, puuhailee paljon kaikenlaista, joka on aivan ihanaa. Itse olen töissäkäyvä yh, joten huomiota en aina pysty täysin lapselle antamaan. Lapseni tykkää kovasti mennä mummilaan ja jää aina mielellään hoitoon ja yökylään, heillä on omat juttunsa ja vahva side syntynyt.
Tässä tulee se ongelma -->
Kun olemme yhdessä kylälemässä lapsen kanssa äidilläni, meille tulee melkein joka kerta äitini kanssa riitaa siitä kun komennan lastani. Tyttöni on luonteeltaan TODELLA kovapäinen, ei antaisi millään periksi ja nykyään (ilmeisesti ikään kuuluvana) kiukuttelee aivan täysin erittäin turhist asioista. Tyttöni on kova puhumaan ja haluaa paljon huomiota itselleen. Lapsi on vilkas ja meillä on ongelmana ollut se, että lapsi ei kuuntele minua ennenkuin kunnolla korotan ääntäni ja näytän että olen tosissani. Päiväkodissa hoitajilla oli jossain kohtaa myös ongelmia lapseni kanssa, koska tyttö on niin kovapäinen ja uhmaikäinen. Lapsi on todella fiksu ja taitava kaikessa mitä tekee ja on hurmaava, hänestä on helppo pitää ja hän osaa olla kiltti ja toimia niinkuin kuuluu, kunhan niin haluaa.
Olen em syistä aina pitänyt lapsellani melko tiukkaa kuria, koska lapsi on luonteeltaan millainen on. Meillä on selkeät säännöt sekä niiden rikkomisesta aiheutuvat rangaistukset, joka on tällä hetkellä jäähy.
Eli siis jos mummilassa komennan lastani vaikkapa jostain sellaisesta asiasta, josta olen koko ajan pitänyt kiinni, saattaa äitini sanoa, että "ei se nyt haittaa ja älä nyt ole noin tiukka" Jos pyydän lastani riisumaan vaatteet itse päältään ja lapsi alkaa kiukutella, juoksee äitini asunnon toisesta päästä lapsen luokse riisumaan vaatteet ja haukkuu minut kun olen niin tiukka. Esimerkkejä on miljoonia, äitini puuttu jokaikiseen asiaan, jonka yritän lapseni kanssa hoitaa. Jos sanon äidilleni, että ei puuttuisi sillä hetkellä meneillä olevaan tilanteeseen, saattaa äitini lapseni kuullen sanoa, että "älä sinä tule minua komentelemaan tänne minun kotiini". Äitini mielestä siis kaikki mitä tapahtuu hänen luonaan, on hänen päätettävissään, mutta toimimalla näin hän vie minulta kaiken auktoriteetin kun mitätöi kaiken sanomiseni! Ja koska lapsi on fiksu, on tilanne mennyt siihen, että aina kun olemme siellä yhdessä, mummi ja lapsi kääntyvät minua "vastaan", olen täysin näkymätön ja minun sanomisillani ei ole mitään merkitystä.
Olen puhunut asiasta äidilleni monia kertoja, mutta hän ei ymmärrä, että tekee minulle karhunpalveluksen toimillaan sillä lapseni ei oikein tahdo kuunnella minua eikä ota sanojani tosiaann. Jos olemme muualla kylässä, esim. isälläni, ovat siellä isäni ja hänen avovaimonsa MINUN puolellani ja komentavat lasta kanssani.
Tänäänkin vein lapsen mummilaan yökylään ja kun melkein heti tuli se tilanne, että piti lasta komentaa korotetulla äänellä, puuttui äitini asiaan ja kun sanoin ettei puuttuisi, otti taas tämän tämäonminuntalonijaminunsääntöni-kortin. Joten laitoin vaatteet päälleni, pussasin lapselle heipat ja kylmästi lähdin, koska en jaksanut jäädä sinne taas mollattavaksi.
Se mitä he tekevät siellä minun poissaollessani, ei kuulu minulle, se on heidän omaa aikaansa, siihen en ole ikinä puuttunut. Lisäksi äitini vielä saattaa kettuilla minulle lapseni kuullen että "oletpas sinä taas kiukkuinen" ym. Ja sitten vielä sanoo minulle, että kuinka hienosti heillä menee, äitini ei ymmärrä sitä, että hänen toimensa ja sääntönsä eivät välttämättä päde täällä kotona äidin kanssa....
Onko jollakin siis kokemuksia aiheesta tai olisiko hyviä vinkkejä miten toimia tällaisissa tilanteissa jatkossa? Fiksusti siis.
Kaipaisin kokemuksia/vinkkejä/toimintaneuvoja erään asian suhteen. Olen ennenkin kirjoittanut palstalle ja saanut apua ja hyviä neuvoja ihmissuhdeasioissa.
Ongelmana on siis minun äitini, joka on 3,5v. tyttöni rakas mummi. Lapsellani ja äidilläni on läheiset välit, lapsi kyläilee siellä paljon, jolloin äitini antaa kaiken huomionsa ja aikansa hänelle, puuhailee paljon kaikenlaista, joka on aivan ihanaa. Itse olen töissäkäyvä yh, joten huomiota en aina pysty täysin lapselle antamaan. Lapseni tykkää kovasti mennä mummilaan ja jää aina mielellään hoitoon ja yökylään, heillä on omat juttunsa ja vahva side syntynyt.
Tässä tulee se ongelma -->
Kun olemme yhdessä kylälemässä lapsen kanssa äidilläni, meille tulee melkein joka kerta äitini kanssa riitaa siitä kun komennan lastani. Tyttöni on luonteeltaan TODELLA kovapäinen, ei antaisi millään periksi ja nykyään (ilmeisesti ikään kuuluvana) kiukuttelee aivan täysin erittäin turhist asioista. Tyttöni on kova puhumaan ja haluaa paljon huomiota itselleen. Lapsi on vilkas ja meillä on ongelmana ollut se, että lapsi ei kuuntele minua ennenkuin kunnolla korotan ääntäni ja näytän että olen tosissani. Päiväkodissa hoitajilla oli jossain kohtaa myös ongelmia lapseni kanssa, koska tyttö on niin kovapäinen ja uhmaikäinen. Lapsi on todella fiksu ja taitava kaikessa mitä tekee ja on hurmaava, hänestä on helppo pitää ja hän osaa olla kiltti ja toimia niinkuin kuuluu, kunhan niin haluaa.
Olen em syistä aina pitänyt lapsellani melko tiukkaa kuria, koska lapsi on luonteeltaan millainen on. Meillä on selkeät säännöt sekä niiden rikkomisesta aiheutuvat rangaistukset, joka on tällä hetkellä jäähy.
Eli siis jos mummilassa komennan lastani vaikkapa jostain sellaisesta asiasta, josta olen koko ajan pitänyt kiinni, saattaa äitini sanoa, että "ei se nyt haittaa ja älä nyt ole noin tiukka" Jos pyydän lastani riisumaan vaatteet itse päältään ja lapsi alkaa kiukutella, juoksee äitini asunnon toisesta päästä lapsen luokse riisumaan vaatteet ja haukkuu minut kun olen niin tiukka. Esimerkkejä on miljoonia, äitini puuttu jokaikiseen asiaan, jonka yritän lapseni kanssa hoitaa. Jos sanon äidilleni, että ei puuttuisi sillä hetkellä meneillä olevaan tilanteeseen, saattaa äitini lapseni kuullen sanoa, että "älä sinä tule minua komentelemaan tänne minun kotiini". Äitini mielestä siis kaikki mitä tapahtuu hänen luonaan, on hänen päätettävissään, mutta toimimalla näin hän vie minulta kaiken auktoriteetin kun mitätöi kaiken sanomiseni! Ja koska lapsi on fiksu, on tilanne mennyt siihen, että aina kun olemme siellä yhdessä, mummi ja lapsi kääntyvät minua "vastaan", olen täysin näkymätön ja minun sanomisillani ei ole mitään merkitystä.
Olen puhunut asiasta äidilleni monia kertoja, mutta hän ei ymmärrä, että tekee minulle karhunpalveluksen toimillaan sillä lapseni ei oikein tahdo kuunnella minua eikä ota sanojani tosiaann. Jos olemme muualla kylässä, esim. isälläni, ovat siellä isäni ja hänen avovaimonsa MINUN puolellani ja komentavat lasta kanssani.
Tänäänkin vein lapsen mummilaan yökylään ja kun melkein heti tuli se tilanne, että piti lasta komentaa korotetulla äänellä, puuttui äitini asiaan ja kun sanoin ettei puuttuisi, otti taas tämän tämäonminuntalonijaminunsääntöni-kortin. Joten laitoin vaatteet päälleni, pussasin lapselle heipat ja kylmästi lähdin, koska en jaksanut jäädä sinne taas mollattavaksi.
Se mitä he tekevät siellä minun poissaollessani, ei kuulu minulle, se on heidän omaa aikaansa, siihen en ole ikinä puuttunut. Lisäksi äitini vielä saattaa kettuilla minulle lapseni kuullen että "oletpas sinä taas kiukkuinen" ym. Ja sitten vielä sanoo minulle, että kuinka hienosti heillä menee, äitini ei ymmärrä sitä, että hänen toimensa ja sääntönsä eivät välttämättä päde täällä kotona äidin kanssa....
Onko jollakin siis kokemuksia aiheesta tai olisiko hyviä vinkkejä miten toimia tällaisissa tilanteissa jatkossa? Fiksusti siis.
