no pakkohan se on,onneks on rento tyyppi ni tuskin nyt ajattelee mitään ihmeempiä. enkä oo ovela,en mää tahalleni. tuskin toi nyt niin opaha moka oli,musta se oli jotenkin hauskaa...lähet hakee ja unohat
sen siitä saa kun jää suustaan kiinni. siis ihan juttelemalla.
No eiköhän meille jokaiselle ole käyny silviisiä, et lähtee kaupasta ostamaan vaikkapa vessapaperia, niin palaa kotiin kahden kassin kanssa, joissa on kaikkea muuta paitsi sitä vessapaperia.
Entisessä elämässäni mulla kävi usein niinkin, et lähdin kotoa autolla ja automaattisesti siihen tutuimpaan suuntaan ja viiden kilsan päässä sit uukäännös, kun hoksaa, et enhän mä ny töihin olekaan matkalla vaan rautakauppaan.
Mut toi korvakorujen "unohtaminen" ny vaan on klassikko. Ja hirveen söpöä. Jos meikäläisen kämpille vielä joskus eksyis naarasotus, joka "unohtaisi" korvakorunsa, niin olisin otettu ja tuntisin oloni filmitähdeksi. Kas kun tuota konstia on leffajuonissakin käytetty. Jos sit paljastuis, että ne ovatkin ihan oikeasti unohtuneet, niin se harmittaisi kuin pientä oravaa.
Mut toi konsti ei toimi meil miehillä, kun emme tuppaa kantamaan mukanamme mitään sopivaa unohdettavaa. Lompakkoa ei viitti. Joskus käytin tuohon tarkoitukseen armeijan tuntolevyä, mut sekin on viettäny jo monta vuotta entisen elämäni talon ullakolla.