Karmea riita miehen kanssa työnjaosta/arjesta, nyt neuvoja!

Hehe, jos mies ei suostu vaihtamaan rooleja sun kanssa, vaikka sulla on muka niin helppoo, kyllä paljastaa heti, että mies syvällä sisimmässään kyllä tietää olevansa epäreilu mm. Nukkumisasioissa. Sitten hyökkää karvat pystyssä sua vastaan, ettei vaan joudu joustamaan aamu-unistaan.

 

Joskus on ihan ok laittaa lapsille muumit pyörimään ja nukkua itse sohvalla lasten katsoessa tv:tä.
Ei ole myöskään pakko ulkoilla joka ilta. Mä en laske ulkoilua kotityöksi, se on hauskaa yhteistä tekemistä lasten kanssa. Voithan myös koittas tehdä ulkoilusta itsellesi mielekästä, menette vaikka kävelylle tai pyöräilemään, mistä nyt tykkäätkin. Jos ulkoilu on miehelle työtä ja pakkopullas niin en siihen pakottaisi.

 

Turhaa valitusta. jos ei huvita tehdä jotain, niin sitten ei tee. Saatte kyllä lapsenhoidon kuulostamaan ihan työltä ja pelkältä velvollisuudelta. No pari vuotta ja eri tilanne, esikoista kiinnostaa omat kaverit ja pikkuiikka kinuaa niiden perässä.

 

[QUOTE="vieras";28905518]Eli toinen tekee ruuat ja toinen pyykt. Sama työnjako kelpaa varmaan miljoonalle suomalaiselle joten miten ihmeessä tästäkin saa riidan aikaseksi?[/QUOTE]

Ehkei ne ruuat ja pyykit olleetkaan tuossa se riidan aihe... Minullekin nuo sopisivat kummin päin hyvänsä tai vaikka näinkin että teen molemmat.

Mutta se jos kaikki lasten aamu- ja iltatoimet kuuluvat minulle sekä viikonloppuisin päiväunille nukutukset & isomman valvomiset jotta kumppani saa rauhassa nukkua niin se tökkisi kyllä.

 

Miten mies perustelee sen, ettei suostu vaihtamaan hommia, jos hänen mielestään sinä olet laiska?

 

Ihanaa, kun moni kommentoi ja ymmärtää. Tuo nukkumisasia on minulle raskas, koska univelkaa tosiaan kertyy. Väsyneenä en tietenkään sitten ole muutenkaan "parhaimmillani" tai erityisen energinen.

Mies kyllä siis tekee paljon kotitöitä jne. Mutta hän pitää minua laiskana ja kokee, että minä en tee tarpeeksi. En tajua, miksei hän sitten vaihda kanssani listaa (ehdotin että kuukaudeksi), jos kokee minulla olevan niin paljon helpompaa.

Ehkä hänen tunteensa on ihan "vilpitön" ja johtuu väsymyksestä sekin.

Silti tässä alkaa avioero häämöttää. Se, että puoliso pitää laiskana, valitettavasti näkyy hänen suhtautumisessan minuun koko ajan. On raskasta, että hän on minulle vihainen, ärtynyt, naputtaa siitä miten hän joutuu tekemään enemmän.

Ehkä jaksaisin sitten enemmän jos nukkuisin enemmän.

Minua houkuttaa ero siksi, että uskon että jos nukkuisin enemmän, olisin lapsillekin mukavampi äiti, enkä näin rasittunut koko ajan. Uni on niin perustavanlaatuinen tarve.

Arki-iltaisin kun mies ulkoilee lasten kanssa, teen kuitenkin kaikenlaisia kotihommia koko ajan. Vaikka siis saankin tehdä yksin ja hiljaisuudessa, eikä ole rasittavaa. Mutten silloinkaan siis jalat pöydällä ole, kyllä täällä on pihatöitä ja siivottavaa ja ruuanlaittoa ja vähintään aina joku housunpolvi puhki joka pitää paikata...

 

öö. kuka teillä siivoaa, pesee pyykit ja sensemmoiset jutut? kuka pesee autot ja makselee laskut? kuka käy kaupassa? kuka miettii mikä paikka pitää remontoida ja kuka sen sitten tekee...

 

Montako tuntia sinä nukut viikossa, entä miehesi? Kerro tulos miehellesi.

 

Siivotaan noin puoliksi. Mies hoitaa autonpesun, yhtä usein tankataan. Minä maksan laskut ja hoidan raha-asiat muutenkin, sekä lasten vaate- ja kenkähankinnat. Remontit ja kodin korjaukset sovitaan yhdessä, tehdään niin että se tekee kumpi osaa homman paremmin, ja sillä aikaa toinen katsoo lapsia että saa tehdä suunnilleen rauhassa.

Usein iltaulkoiluilla myös jaetaan niin, että mies esim. lähtee pyörälenkille isomman lapsen kanssa ja minä olen pienemmän kanssa.

Ruokakauppa tosiaan hoituu niin, että kerran viikossa tulee iso tilaus lähikaupasta. Ollaan tilattu kotiinkuljetuksella, että säästetään siinä vaivaa.

 

Ovatko lapset erityislapsia? Jos 3v ei saa unta illalla kannattaa jäättää päikkärit pois.

 

Ymmärrän todellakin sinua, ap. Silloin kun on elämässä raskas ja uuvuttava, siinä parisuhde todellakin punnitaan.

 

Iltatoimet puoliks, eli joka toinen ilta hoidat sinä ja joka toinen mies. Ip-ulkoilun voi välillä jättää poiskin, toki ymmärrän että se on sullekin mukava että saat laittaa ruokaa rauhassa. Mutta välillä voi laittaa vaikka dvd:n pyörimään ja syötte vaikka sillä aikaa rauhassa miehen kanssa.
Ja viikonloppuaamut puoliks myös, eli toinen saa nukkua toisena aamuna pitkään ja toisena toinen. Miksi mies nukkuu päikkärit jos sinä kerran nukutat kuopuksen? Tarvitseeko 3v päikkärit vielä?

 

Eivät ole erityislapsia. Nukahtavat ihan hyvin, mutta luetaan iltasatua jonkin aikaa. Pientä "iltahillumista" usein on siinä peseytymisen ja iltasadun välissä, tykkäisivät juuri siinä kohtaa iltaa riehua.

Iltatoimet menee minusta ihan sujuvasti, jos vaan itsellä hermo kestää tyynesti pienen iltavillin Iltapalasta noin tunti pesemisineen ja satuineen (joskus reilut) ja molemmat nukkuu.

 

3-vee nukkuu vielä päikkärit, nukkuu myös hoidossa arkisin. Päiväunet ovat kyllä lyhentyneet. Esim. tänään mies nukkui tunnin pidemmät päikkärit kuin kolmevuotias ;-)

Oletan, että pienemmänkin lapsen päiväunet jää pois talven mittaan. En pakota nukkumaan, jos ei nukuta, mutta yleensä nukahtaa kunhan saa vähän rauhoituttua.

 

Sinä et tarvitse unta mutta mies tarvitsee, siksi mies nukkuu. Voisit myös hakea lapset hoidosta että miehen hommat helpottuisi.

 

Mä antaisin 3v:n jättää päikkärit pois. Saattais nukkua sitten aamulla vähän pidempään, eikä teidän ois pakko herätä kuudelta viikonloppuisin. Ehkä mieskin jättäis ne päiväunet väliin jos ei lapsikaan niitä nukkuisi ja voisitte tehdä jotain koko perheen voimin.

Meillä minä tarvitsen unta enemmän kuin mies ja hän herääkin yleensä aina ennen minua, ja lapset heräävät tämän jälkeen. Mutta jos joskus mies nukkuu vielä siinä vaiheessa kun lapset heräävät, nousemme yleensä molemmat. Kurjaa mieheltäsi olettaa että saa aina nukkua ja sinä heräät. Mitä jos lähtisit viikonlopuksi jonnekin jotta miehesi huomaa minkälaista on nousta viikonloppuna aikaisin? Hän ei sitä välttämättä ymmärrä jos ei ole koskaan joutunut heräämään.

 

Teettekö te mitään yhdessä perheenä? Ei ihme jos arki rassaa kun se mun mielestä kuullostaa vaan niin TYLSÄLTÄ. Käyttekö yhdessä vaikka arkisin näyttelyissä, retkillä luonnossa, pitkillä kevelyilla tms. yhdessä perheenä. Kyllä me saatetaan vielä arki-iltana lähteä lasten kanssa sienireissulle, eväät mukaan, niin siinä on syöminen. Tai saatetaan tehdä pitkä kävelyretki toiseen kaupunginosaan uuteen leikkipuistoon tms ja poiketa vaikka matkalla jossain syömässä. Tai käydään jossain näyttelyssä tai pakataan piknik kassi mukaan ja mennään vielä rannalle vaikkei enää nyt uimaan. Syksyisin pitkät kävelyretket on ihania. Ja talvisin on tietenkin omat jutut. Ei tietenkään joka ilta jaksa ja ehdi, mutta meillä arkea piristää kun tehdään kaikkea pientä ex tempore kivaa ja nimenomaan yhdessä perheenä.

 

Apn miehellä on paljon opittavaa. Nainen on aidosti tyytyväinen vasta kun hän ei tarvitse tehdä yhtään mitään.

Miehen pitää osata tehdä aivan kaiken ja vielä (tärkeätä) pyytämättä eli täysin omasta aloitteesta. Palkintona on tyytyväisyyttään hyrisevä nainen joka on nautinto sängyssä.

 

Tehdään asioita myös yhdessä, mutta paljon vähemmän kuin ennen. Tämä riitely syö minun ja miehen välejä, ja mies ei selvästikään halua tehdä asioita, joissa minä olen mukana. Hän tosiaan pitää minua laiskana ja on ärtynyt minuun, eikä siksi ehkä halua olla kanssani - olen tästä puhunut hänelle, ja hänen mukaansa on järkevämpää mennä "vuorovetona", jotta edes toinen saa levätä.

Yhdessä tekeminen on minusta iso voiman lähde, niitä ilon hetkiä jolloin muistaa miksi tämä perhe-elämä on hyvää ja ihanaa. Niitä hetkiä on liian vähän. Eli teemme yhdessä asioita liian vähän, se on ihan oikea huomio sinulta nro 42.

 

Miksi et ota rauhallisesti silloin kun mies on lasten kanssa pihalla? Esim viikonloppuna kun he menevät ulos otat itse päikkärit. Ei sun tarvitse koko ajan tehdä jotain kotihommaa.

 

Mun mielestäni iso ongelma tässä on ap:n miehen asenne, se että syyttää laiskottelusta vaikka tuon listan perusteella siihen ei tod. ole mitään aihetta. Epäreilua ja ärsyttävää, sanon minä!

 

[QUOTE="aapee";28905590]

Minua houkuttaa ero siksi, että uskon että jos nukkuisin enemmän, olisin lapsillekin mukavampi äiti, enkä näin rasittunut koko ajan. Uni on niin perustavanlaatuinen tarve.
[/QUOTE]

Miten ero toisi sulle lisää aikaa nukkumiseen? Silloinhan tekisit omien hommiesi päälle nekin asiat, jotka miehesi nyt tekee, eikä vuorokauteen silti tulisi lisää tunteja.

Riittävä uni on tosiaan niin perusvaatimus, että pakkohan se on jakaa parisuhteessa tasan. Meillä toimii lauantai mulle, sunnuntai miehelle -malli. Myös tylsät rutiinihommat kuten iltapesut ja nukuttamiset (kyllä, eivät todellakaan kuulu meikäläisen lempihommiin) jaetaan tasan.

 

Jos erottaisiin, saisin nukkua ainakin joka toisena viikonloppuna vaikka kellon ympäri. Tuskin nukkuisin tämän vähempää arkena, kun lapset ovat kanssani, koska hoidan nyt joka päivä sekä iltatoimet ja nukuttamisen että aamuherätykset. Eli siinä välissä minulla on aina sama aika joka tapauksessa.

Yksin lasten kanssa joutuisin sitten hoitamaan iltaulkoilut/leikit arkisin yksin. Sen kohdan päivästä joutuisin hoitamaan toisin, mutta nytkään en siihen aikaan nuku.

Viikonloppuisin aamupäivällä, kun mies vie lapset ulos, nukun joskus ihan vartin. Univajeeni alkaa tosiaan kääntyä huonounisuudeksi, ei ole helppo nukahtaa. Pienetkin päiväunet kyllä auttavat, ihan varttikin.

Lisäksi aamu-ulkoilulla lapset tulevat usein koko ajan pimpottamaan ovikelloa, on pissahätä ja haluaa jonkun lelun tmv. asiaa. Eli jos yritän silloin nukkua, herätys kyllä tulee

 

Jos et saa miestä suostumaan viikonloppuaamujen jakamiseen, niin nuku päikkärit joka toinen päivä kun lapset on ulkona miehen kanssa. Lapset syö lounaan päivähoidossa, joten teet jonkun isomman satsin laatikkoa, keittoa tms niin riittää kahdelle päivälle eli toisena päivänä sun ei tarvii kokkailla lainkaan. Tai yllätät joskus perheen ja meette vaikka siihen parjattuun mäkkäriin ja samalla puistoon/kävelylle tms vaihtelun vuoksi. Ei arki voi olla pelkkää puurtamista päivästä toiseen.

Ja ehdottomasti iltatoimet miehen hoidettavaksi joka toinen ilta.

 

Hyviä neuvoja teillä kyllä on, suuret kiitokset!

Ihan valtavan paljon lohduttaa tämä nettikeskustelukin Ja se, että ilmeisesti ainakin joissakin perheissä tämä työnjaon vaikeus ja ikuinen epäreiluuden tunne siitä on tuttua.

Saan teiltä paljon ajateltavaa. On tosiaan paljon, mitä voin itsekin tehdä.

Ehkä otan nyt mieheltä parit iltaulkoilut itselleni, ja teen silloin lasten kanssa jotain ihan muuta - vien ne johonkin uuteen puistoon tai vaikka jätskille tai rantaan tmv. Tulisi sitä iloa sitten edes minun ja lasten yhteisiin iltoihin!

Lisäksi voisin buukata itselleni jonkun viikonloppumatkan, jos mies ei suostu vaihtamaan kanssani vuoroja. Ehkä yksinolo lasten kanssa saisi hänet ymmärtämään, miten paljon vähemmän minä saan tällä järjestelyllä unta.

Uniasioita minun täytyy muutenkin miettiä, se on niin tärkeä asia. Yleensähän en valvo näin myöhään kuin nyt, koska pitää herätä niin aikaisin... Mutta nyt jäin koukkuun lukemaan teidän kommenttejanne ;-)