Miksi ihmeessä Suomessa ei voi saada kunnon hoitoa kipuun? Lääkevaihtoehtoja ois vaikka kuinka paljon

  • Viestiketjun aloittaja Kivulias ja uupunut
  • Ensimmäinen viesti
"vieras"
[QUOTE="vieraana";28850792]Jos autoimmuunisairaus on kivun aiheuttaja (kuten nivelpsori, SLE, fibromyalgia ja lukemattomat muut) ei kivun aiheuttajaa voi hoitaa pois. Sairaus aiheuttaa kipuja joihin tarvitaan kipulääkkeitä. toki mullakin on SLEhen lääkityksiä mutta ei ne kipuja vie pois.v[/QUOTE]

Ruokavaliohoidolla onnistuu,mutta onhan ne lääkkeet helpompi tapa. Ei tarvii nähdä vaivaa.
 
[QUOTE="vieras";28853781]Niinhän sitä toivoo itsekukin varmaan. Mutta riippuu siitä kuinka suopeita lääkärit ja hoitajat sattuvat olemaan. Jospa antavatkin vaan sitä iänikuista panadolia![/QUOTE]

Mä palaan viimeisillä voimillani kummittelemaan kuolemani jälkeen ja tungen hoitajille panadolti hanuriin :eek:D
 
"vieras"
Ja se miksi jollekkin määrättiin leikkauksen jälkeen "vain" buranaa on siinä, että sinä potilaana todennäköisesti olet pääsemässä kotiin jo seuraavana päivänä. Jos sinulle alettaisiin syöttää huumaavia kipulääkkeitä heti kun epiduraali piuha vedetään selästä irti niin sinun kuntoutus pitkittyy, kivut tuntuvat helposti pahemmilta kuin ne onkaan kun on kerennyt tottua siihen että saa heti kovia kipulääkkeitä kun vähän alkaa kipua tuntumaan. Ja kun tavoitteena on että potilas kotiutuu suht kivuttomana melko mietojen kipulääkkeiden kanssa. Kylmä on yksi erittäin hyvä kivun hoito leikkauksen jälkeen. Liikunta myös, toki oman voinnin mukaan. Kovemmat kipulääkkeet saa myös mahan kovalle, paska ei kulje ja siitä tulee sitten kiva oravanpyörä kun otetaan lääkettä siihen vaivaan minkä toinen lääke aiheutti! Ja uskon kyllä että kipulääkettä on sairaalassa saatavilla lisää ja voimakkaampaakin jos vaatii. Mutta jos hoitaja kysyy että pärjäätkö tällä ja potilas sieltä vuoteesta vastaa hiljaa että joo varmaan niin siinä oletetaan että sitten se pärjää. Minä ainakin uskon että aikuinen ihminen saa suunsa auki ja osaa vaatia lääkettä sairaalassa jos sitä haluaa.
Älä nyt jaksa. Suoraan heräämöstä osastolle leikkauksen jälkeen, ja hoitaja antaa 600 mg Buranaa. Ei todellakaan ollut seuravana päivänä kuule kotiinlähdön aika! Et taida tietää edes sen vertaa, että kaikki ei heti osaa näppärästi kävellä kyynärsauvoilla, myös rappusissa. Ja sain muuten sen kipulääkepumpun ensimmäiseksi yöksi kun osoittautui kivut sen verran koviksi. Ja hui kamala, sain muuten Tramaliakin! Mutta kotiutuessa sain reseptille Ketorinia, ja sillä pärjäsinkin sitten ihan hienosti.

Mulla on jo kuukautiskipuihin ollut kauan reseptillä Burana 800 mg ja Panadol 1 mg, lääkärin ohjeen mukaan saan tarvittaessa ottaa molempia yhtä aikaa kun vatsakivut parina ensimmäisenä päivänä niin kovat. Että siihen nähden tuo kuussatanen burana tuntui jalkaleikkauksen jälkeen suorastaan vittuilulta!
 
"pöh"
[QUOTE="vieras";28853825]Älä nyt jaksa. Suoraan heräämöstä osastolle leikkauksen jälkeen, ja hoitaja antaa 600 mg Buranaa. Ei todellakaan ollut seuravana päivänä kuule kotiinlähdön aika! Et taida tietää edes sen vertaa, että kaikki ei heti osaa näppärästi kävellä kyynärsauvoilla, myös rappusissa. Ja sain muuten sen kipulääkepumpun ensimmäiseksi yöksi kun osoittautui kivut sen verran koviksi. Ja hui kamala, sain muuten Tramaliakin! Mutta kotiutuessa sain reseptille Ketorinia, ja sillä pärjäsinkin sitten ihan hienosti.

Mulla on jo kuukautiskipuihin ollut kauan reseptillä Burana 800 mg ja Panadol 1 mg, lääkärin ohjeen mukaan saan tarvittaessa ottaa molempia yhtä aikaa kun vatsakivut parina ensimmäisenä päivänä niin kovat. Että siihen nähden tuo kuussatanen burana tuntui jalkaleikkauksen jälkeen suorastaan vittuilulta![/QUOTE]

Kyllä mä ainakin lähdin leikkauksen jälkeen seuraavana päivänä kotiin. Heräämössä annettiin kovempaa lääkettä, seuraavana päivänä otin buranaa ja panadolia (seur vkon ajan) ja kylmää. Pärjäsin.
 
"vieras"
[QUOTE="pöh";28853853]Kyllä mä ainakin lähdin leikkauksen jälkeen seuraavana päivänä kotiin. Heräämössä annettiin kovempaa lääkettä, seuraavana päivänä otin buranaa ja panadolia (seur vkon ajan) ja kylmää. Pärjäsin.[/QUOTE]

Jaa. Mä olen molempien jalkaleikkausten jälkeen ollut kolme yötä sairaalassa. Eikun toisella kerralla olin muistaakseni 4 yötä, mutta se johtui siitä kun mulle nousi yhtäkkiä korkea kuume.
 
Ite jouduin pari päivää leikkauksen jälkeen soittamaan lääkärille ja ruinaamaan panacodia kun ei buranan kanssa nukkumisesta tullut yhtään mitään.

Leikkauksen jälkeen taisin olla 2-3 päivää vielä osastolla oxynormin kanssa. Siitä yhtäkkiä suoraan buranalle, jesss.
 
Mä oon sitten vissiin onnekas,paha migreeni ja lääkkeet kohillaan ja jos joudun päivystykseen,niin en kauaa joudu odottamaan kun tipalla tiputtaa kaiken maailman mömmöt..Tosin migreeni ollut kohta 15v ja ekat viis vuotta piti kyllä vaatia lääkitystä kohilleen.
 
"vieraana"
[QUOTE="vieras";28852340]Ruokavaliohoidolla onnistuu,mutta onhan ne lääkkeet helpompi tapa. Ei tarvii nähdä vaivaa.[/QUOTE]

ootko ite koittanu useamman eri autoimmuunisairauden kipuja poistaa ruokavaliohoidolla? mä oon koittanu sitäkin, ei tehonnu. Mites sitten esim syöpä kivut? millä ruokavaliolla ne poistuu? tai migreeni?
 
MiniSun
[QUOTE="vieras";28853825]Älä nyt jaksa. Suoraan heräämöstä osastolle leikkauksen jälkeen, ja hoitaja antaa 600 mg Buranaa. Ei todellakaan ollut seuravana päivänä kuule kotiinlähdön aika! Et taida tietää edes sen vertaa, että kaikki ei heti osaa näppärästi kävellä kyynärsauvoilla, myös rappusissa. Ja sain muuten sen kipulääkepumpun ensimmäiseksi yöksi kun osoittautui kivut sen verran koviksi. Ja hui kamala, sain muuten Tramaliakin! Mutta kotiutuessa sain reseptille Ketorinia, ja sillä pärjäsinkin sitten ihan hienosti.

Mulla on jo kuukautiskipuihin ollut kauan reseptillä Burana 800 mg ja Panadol 1 mg, lääkärin ohjeen mukaan saan tarvittaessa ottaa molempia yhtä aikaa kun vatsakivut parina ensimmäisenä päivänä niin kovat. Että siihen nähden tuo kuussatanen burana tuntui jalkaleikkauksen jälkeen suorastaan vittuilulta![/QUOTE]

Niin. No kun yksikään lääkäri tai hoitaja ei voi etukäteen tietää kenenkään kipuja leikkauksen jälkeen. SIKSI ensimmäiseksi kipulääkkeeksi annetaan yleensä hieman miedompaa, varsinkin jos juuri hetki sitten on lopetettu epiduraali, olet juuri hetki sitten siirtynyt heräämöstä osastolle. Yleensä anestesialääkäri määrää leikkauksen jälkeen annettavat kipulääkkeet. Mahdollisesti sinulle on määrätty menemään kolme kertaa vrkssa just tuota buranaa plus sen lisäksi sitten tarvittaessa vahvempia lääkkeitä. Ei todellakaan ole tarkoitus, että potilas lamaannutetaan lääkkeillä heti kun haava on suljettu. Ja riippuu ihan leikkauksestakin. Yleisesti ottaen esim. tähystysleikkaukset ovat kivuttomampia kuin muuta. Polven pienemmät leikkaukset kivuttomampia kuin esim. murtuman korjausleikkaus tms. Nuo "pienemmät" leikkaukset on sellaisia, missä oletetaan, että ihminen SAATTAA pärjätä vähän vähemmälläkin lääkkeellä. Toki on potilaita, joilla leikkaus kun leikkaus aiheuttaa kovia tuskaisia kipuja. Ja mitä sinä höpötät. Aluksi sanot, että et saanu kun yhden buranan mutta kuitenkin loppujen lopuksi on ollu kipupumput ja kaikki. Onhan sun kipuas sitten hoidettu!!

Vittu. Näitä tyyppejä sitten vissiin taas, jotka sairaalassa ollessaan makaa sängyssä jalat suorana, kaukosäädin toisessa kädessä ja puhelin toisessa kädessä odottaen, että hoitaja kantaa ruuan ja veden nenän eteen, kuskaa kuselle tunnin välein, lukee sua ku avointa kirjaa ja ite et tee elettäkään sen eteen, että pääsisit joskus liikkumaan niillä sauvoilla yöpöytää pidemmälle. Sitten valitetaan, kun ei kukaan ikinä kerkeä kuntouttamaan, eikä kukaan tuo kipulääkettä, ruoka on pahaa, paska ei kulje, lakanat hiostaa, kanttiini ei oo auki sillon ku pitäis, sauvakävely ei onnistu ku ei oo viittiny itse omatoimisesti edes kokeilla jnejnejne. Siinä missä potilaalla on oikeuksia niin potilaalla on myös velvollisuuksiakin!

Perusnegatiivinen asenne, jei!
 
asennetta
Henkilökohtaisesti en ihan käsitä mimmosia kitinäpellejä te ootte. Eikö teillä ole mielen asennetta kivun käsittelyyn olemassa ollenkaan?

Ja nyt tämä ei sitten kelpaa vastaukseksi että hyvä puhua kun et tiedä mitään kivuista. Itsellä reumaattinen perussairaus, astma, lisäksi lukuisia tle-leikkauksia ja sisäelinleikkauksia, pitkä kuntoutus aivoverenvuodosta yms. Aina olen saanut sairaalassa kipulääkettä jopa vähän yli tarpeen. Kotona olen sitä kiireesti vähentänyt; tiedän myös kipulääkitysten riskit. Joskus kipua täytyy sietää, se on vaan taivaan tosi. Kivaahan se ei ole, mutta vielä hankalammaksi tilanne muodostuu, jos ihminen ei osaa muuta kuin valittaa...
 
Henkilökohtaisesti en ihan käsitä mimmosia kitinäpellejä te ootte. Eikö teillä ole mielen asennetta kivun käsittelyyn olemassa ollenkaan?

Ja nyt tämä ei sitten kelpaa vastaukseksi että hyvä puhua kun et tiedä mitään kivuista. Itsellä reumaattinen perussairaus, astma, lisäksi lukuisia tle-leikkauksia ja sisäelinleikkauksia, pitkä kuntoutus aivoverenvuodosta yms. Aina olen saanut sairaalassa kipulääkettä jopa vähän yli tarpeen. Kotona olen sitä kiireesti vähentänyt; tiedän myös kipulääkitysten riskit. Joskus kipua täytyy sietää, se on vaan taivaan tosi. Kivaahan se ei ole, mutta vielä hankalammaksi tilanne muodostuu, jos ihminen ei osaa muuta kuin valittaa...
Johan sen luulis tekstistä selviävän että kivun kanssa on nimenomaan vaan eletty ja sitä on jo liiankin kans opeteltu sietämään. Voi sitä onnellista joka sais lääkkeen niin hienosti ettei koskaan ehtis sattumaan.

Enkä minä itse niin tosissani ole nillittämässä, kunhan välillä risoo tuon kivunlievityksen hankaluus.
 
"vieras"
Eipä ollut mulla mitään tähystysleikkausta silloin kun jalka leikattiin, vaan luunsiirtoleikkaus. Lonkasta otettiin luuta ja siirrettiin sääriluuhun, murtumakohtaan. Ja kyllä lähdin kepeillä könkkäämään heti kun sai luvan, koska ei mulla ollut mitään mielenkiintoa jäädä sinne sairaalaan makaamaan. Vessassa kävin omin voimin jne. Ja joo, olen ollut itsekin sairaalassa töissä, että tiedän mitä se on... turha tulla vikisemään kun et asiasta mitään tiedä. Että haista sinä kuule vaan paska.
 
asennetta
Olen joutunut myös sairaalassa kärsimään toki kivuista, joskus se vain on kärsittävä.

Esimerkiksi ennen umpilisäketulehduksen lopullista diagnoosia kivut olivat todella voimakkaat ja olo huippuepämukava. Silloin piti vaan itkeä, hengittää, ja odottaa että tulee seuraava päivä.

Psyykkinen kipu liittyen aivoverenvuodon jälkeiseen tilaan ja pelkoon lopullisesta toimintakyvyn menetyksestä ja aivo- ja muistitoimintojen pysyvästä vammautumisesta oli suuri. Muut kivut taisivat siinä jäädä sen varjoon.

Tuki- ja liikuntaelinkipujeni kanssa olen tottunut elämään. Ehkä on niin onnellisesti, että kun on lapsesta asti kipujen tuttu, ei sitä "kivutonta" tilaa ymmärrä niin kaivatakaan?
 
"vieras"
Olen joutunut myös sairaalassa kärsimään toki kivuista, joskus se vain on kärsittävä.

Esimerkiksi ennen umpilisäketulehduksen lopullista diagnoosia kivut olivat todella voimakkaat ja olo huippuepämukava. Silloin piti vaan itkeä, hengittää, ja odottaa että tulee seuraava päivä.

Psyykkinen kipu liittyen aivoverenvuodon jälkeiseen tilaan ja pelkoon lopullisesta toimintakyvyn menetyksestä ja aivo- ja muistitoimintojen pysyvästä vammautumisesta oli suuri. Muut kivut taisivat siinä jäädä sen varjoon.

Tuki- ja liikuntaelinkipujeni kanssa olen tottunut elämään. Ehkä on niin onnellisesti, että kun on lapsesta asti kipujen tuttu, ei sitä "kivutonta" tilaa ymmärrä niin kaivatakaan?
Ok, sun kivut on kaikista pahimmat. Voitit! :D
 
Kivulias ja uupunut
[QUOTE="vieraana";28856768]ootko ite koittanu useamman eri autoimmuunisairauden kipuja poistaa ruokavaliohoidolla? mä oon koittanu sitäkin, ei tehonnu. Mites sitten esim syöpä kivut? millä ruokavaliolla ne poistuu? tai migreeni?[/QUOTE]

Vastausta odotellessa...
 
MiniSun
[QUOTE="vieras";28857994]Eipä ollut mulla mitään tähystysleikkausta silloin kun jalka leikattiin, vaan luunsiirtoleikkaus. Lonkasta otettiin luuta ja siirrettiin sääriluuhun, murtumakohtaan. Ja kyllä lähdin kepeillä könkkäämään heti kun sai luvan, koska ei mulla ollut mitään mielenkiintoa jäädä sinne sairaalaan makaamaan. Vessassa kävin omin voimin jne. Ja joo, olen ollut itsekin sairaalassa töissä, että tiedän mitä se on... turha tulla vikisemään kun et asiasta mitään tiedä. Että haista sinä kuule vaan paska.[/QUOTE]

Ihan esimerkkinä kirjoitin tuossa edellisessä viestissä noita leikkauksia ja taisin mainita, että just noissa murtumaleikkauksissa voi olla vähä eri asia sen kivunhoidon kanssa. Ja saithan sinä sitä kipulääkettä! Nyt en vaan ymmärrä, että mitä sä valitat kipulääkkeen riittämättömyydestä jos sulle on kerta sitä tuotu ja on ollu pumput ja kaikki?
 
"vieras"
Ihan esimerkkinä kirjoitin tuossa edellisessä viestissä noita leikkauksia ja taisin mainita, että just noissa murtumaleikkauksissa voi olla vähä eri asia sen kivunhoidon kanssa. Ja saithan sinä sitä kipulääkettä! Nyt en vaan ymmärrä, että mitä sä valitat kipulääkkeen riittämättömyydestä jos sulle on kerta sitä tuotu ja on ollu pumput ja kaikki?
Niin sain sitten ajan päästä, kun olin ensin huutanut ja meuhkannut että on se nyt perkele, että sairaalassa pitää kärsiä tällaisia helvetin tuskia. Hoitajat ämpyilivät ja venkoilivat, että ei me sulle voida kuule antaa mitään kuuteen tuntiin kun olet saanut burana kuussatasen. Kuinka moni joutuu kitumaan sen helvetin buranan ja panadolin voimalla, kun eivät uskalla vaatia kunnon kipulääkkeitä. Ja kotikäyttöön en ole koskaan tarvinnut mitään vahvoja kipulääkkeitä, että turha vetää sitä iänikuista narkkarikorttiakaan tässä esiin.

Että sitä valitan, et miksei se kunnon ja riittävä kipulääkitys ole itsestäänselvyys sairaaloissa, operaatioidenkin jälkeen? Miksi potilaan on heittäydyttävä veemäiseksi ja hankalaksi apua saadakseen (ja kuinka moni ei uskalla...)? Siitä tässä on kysymys.
 
MiniSun
[QUOTE="vieras";28858073]Niin sain sitten ajan päästä, kun olin ensin huutanut ja meuhkannut että on se nyt perkele, että sairaalassa pitää kärsiä tällaisia helvetin tuskia. Hoitajat ämpyilivät ja venkoilivat, että ei me sulle voida kuule antaa mitään kuuteen tuntiin kun olet saanut burana kuussatasen. Kuinka moni joutuu kitumaan sen helvetin buranan ja panadolin voimalla, kun eivät uskalla vaatia kunnon kipulääkkeitä. Ja kotikäyttöön en ole koskaan tarvinnut mitään vahvoja kipulääkkeitä, että turha vetää sitä iänikuista narkkarikorttiakaan tässä esiin.

Että sitä valitan, et miksei se kunnon ja riittävä kipulääkitys ole itsestäänselvyys sairaaloissa, operaatioidenkin jälkeen? Miksi potilaan on heittäydyttävä vesseksi ja hankalaksi apua saadakseen (ja kuinka moni ei uskalla...)? Siitä tässä on kysymys.[/QUOTE]

No tuo nyt on jo kyllä typerää sanoa, että kuuteen tuntiin ei voi antaa mitään jos on justiin buranan saanu. Ihan sama se on vaikka siitä buranan nappaamisesta ei ois kulunu ku vartti mutta jos potilas hikikarpalot otsalla huutaa kivusta niin ihmettelen kyllä suuresti miksi ei oo muka voitu antaa lisää kipulääkettä.... missä sairaalassa tällasta tapahtuu?

Toki siis niinhän se ikävä kyllä menee, että aluksi koitetaan jos potilas pärjää vähemmällä, mutta jos näyttää että kivut jatkuu ja pahenee vaan niin ilman muuta silloin täytyisi saada kunnon kipulääkkeet.
 

Yhteistyössä