[QUOTE="vieras";28853825]Älä nyt jaksa. Suoraan heräämöstä osastolle leikkauksen jälkeen, ja hoitaja antaa 600 mg Buranaa. Ei todellakaan ollut seuravana päivänä kuule kotiinlähdön aika! Et taida tietää edes sen vertaa, että kaikki ei heti osaa näppärästi kävellä kyynärsauvoilla, myös rappusissa. Ja sain muuten sen kipulääkepumpun ensimmäiseksi yöksi kun osoittautui kivut sen verran koviksi. Ja hui kamala, sain muuten Tramaliakin! Mutta kotiutuessa sain reseptille Ketorinia, ja sillä pärjäsinkin sitten ihan hienosti.
Mulla on jo kuukautiskipuihin ollut kauan reseptillä Burana 800 mg ja Panadol 1 mg, lääkärin ohjeen mukaan saan tarvittaessa ottaa molempia yhtä aikaa kun vatsakivut parina ensimmäisenä päivänä niin kovat. Että siihen nähden tuo kuussatanen burana tuntui jalkaleikkauksen jälkeen suorastaan vittuilulta![/QUOTE]
Niin. No kun yksikään lääkäri tai hoitaja ei voi etukäteen tietää kenenkään kipuja leikkauksen jälkeen. SIKSI ensimmäiseksi kipulääkkeeksi annetaan yleensä hieman miedompaa, varsinkin jos juuri hetki sitten on lopetettu epiduraali, olet juuri hetki sitten siirtynyt heräämöstä osastolle. Yleensä anestesialääkäri määrää leikkauksen jälkeen annettavat kipulääkkeet. Mahdollisesti sinulle on määrätty menemään kolme kertaa vrkssa just tuota buranaa plus sen lisäksi sitten tarvittaessa vahvempia lääkkeitä. Ei todellakaan ole tarkoitus, että potilas lamaannutetaan lääkkeillä heti kun haava on suljettu. Ja riippuu ihan leikkauksestakin. Yleisesti ottaen esim. tähystysleikkaukset ovat kivuttomampia kuin muuta. Polven pienemmät leikkaukset kivuttomampia kuin esim. murtuman korjausleikkaus tms. Nuo "pienemmät" leikkaukset on sellaisia, missä oletetaan, että ihminen SAATTAA pärjätä vähän vähemmälläkin lääkkeellä. Toki on potilaita, joilla leikkaus kun leikkaus aiheuttaa kovia tuskaisia kipuja. Ja mitä sinä höpötät. Aluksi sanot, että et saanu kun yhden buranan mutta kuitenkin loppujen lopuksi on ollu kipupumput ja kaikki. Onhan sun kipuas sitten hoidettu!!
Vittu. Näitä tyyppejä sitten vissiin taas, jotka sairaalassa ollessaan makaa sängyssä jalat suorana, kaukosäädin toisessa kädessä ja puhelin toisessa kädessä odottaen, että hoitaja kantaa ruuan ja veden nenän eteen, kuskaa kuselle tunnin välein, lukee sua ku avointa kirjaa ja ite et tee elettäkään sen eteen, että pääsisit joskus liikkumaan niillä sauvoilla yöpöytää pidemmälle. Sitten valitetaan, kun ei kukaan ikinä kerkeä kuntouttamaan, eikä kukaan tuo kipulääkettä, ruoka on pahaa, paska ei kulje, lakanat hiostaa, kanttiini ei oo auki sillon ku pitäis, sauvakävely ei onnistu ku ei oo viittiny itse omatoimisesti edes kokeilla jnejnejne. Siinä missä potilaalla on oikeuksia niin potilaalla on myös velvollisuuksiakin!
Perusnegatiivinen asenne, jei!