Ilmiö: Curling-vanhemmat soittelevat TÄYSI-IKÄISEN lapsen pomolle!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja esimieheksi vai ei
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mulla on 29-vuotias työkaveri, jonka äiti tekee veroilmoitukset ja käy tyttären puolesta yhtiökokouksissa ja hoitaa puhelimet ja netin ja vakuutukset. Kun tälle naiselle esimies sano, että pitäs tehdä töitäkin välillä eikä keskittyä niin muiden kanssa höpöttämiseen, tää tytteli lähti kolmen päivän saikulle kun järkyttyi niin, kukaan ei ole koskaan sanonut noin rumasti hänelle.

Rajansa pumpulin määrälläkin.

Minun käy sääliksi näitä paapottuja. Heillä jää elämä elämättä ja kokematta, kun oma iitse ei kehity mamman ja papan kuristusotteessa. Ikuisia lapsia - onko kauheampaa kohtaloa?
 
Mä ymmärrän vanhempien tai muiden läheisten puuttumisen asioissa, jotka koskevat vaikkapa puutteellista palkanmaksua tai epämääräisiä työaikoja, jotka saattavat olla usein kokemattomien nuorien ongelmia...mutta jos mamma soittaa ja pyytää työnantajalta lapselleen myöhempiä vuoroja jotta piltti saisi nukkua pidempään niin se on lähinnä huvittavaa....:D

Juu samaa mieltä, sitä ei munkaan äiti tekis kuuna päivänä.
 
[QUOTE="vieras";28855777]Minusta sekin on kohtuutonta curlaamista kun äitikäy aikuisen lapsen kotona siivoamassa,pyykkäämässä ja pesemässä ikkunat ym. Tiedän parikin tapausta.[/QUOTE]

Mutta entä jos äiti tykkää siitä eikä ota raskaasti sitä?
 
  • Tykkää
Reactions: Akaatti
[QUOTE="vieras";28855777]Minusta sekin on kohtuutonta curlaamista kun äitikäy aikuisen lapsen kotona siivoamassa,pyykkäämässä ja pesemässä ikkunat ym. Tiedän parikin tapausta.[/QUOTE]

Totta kyllä. Yleensäkin vanhemmat, jotka ei ymmärrä katkaista napanuoraa. Yhtä paha jos aikuiset lapset tuo pyykit kotiin äidille pestäviksi
 
Minä tiedän pari kolmikymppistä, jotka kokevat tulleensä työpaikallaan kiusatuksi. Asia on itse asiassa ihan toisin päin, nämä bimbot ovat sellaisia hienohelmoja että heille ei kelpaa mikään eivätkä oikein saa mitään aiakiseksi, ja kun joku vaatii tuloksia, se on kiusaamista ja saikun paikka.

Että on todella maailma muuttunut...
 
Mutta entä jos äiti tykkää siitä eikä ota raskaasti sitä?

No eihän tässä nyt siitä ole kysymys, hyvä ihminen! Kyse on siitä, että äitikään ei ikinä anna lapsensa itsenäistyä ja opetella tulemaan toimeen omillaan, kun tekee kaiken valmiiksi.

Kyllä se varmaan siinä vaiheessa alkaa äitiäkin rassata, kun ikä painaa ja kulkee rollaattorilla ja pitää vielä tämän pilalle passatun tyttären lapsetkin hoitaa... =)
 
No eihän tässä nyt siitä ole kysymys, hyvä ihminen! Kyse on siitä, että äitikään ei ikinä anna lapsensa itsenäistyä ja opetella tulemaan toimeen omillaan, kun tekee kaiken valmiiksi.

Kyllä se varmaan siinä vaiheessa alkaa äitiäkin rassata, kun ikä painaa ja kulkee rollaattorilla ja pitää vielä tämän pilalle passatun tyttären lapsetkin hoitaa... =)

Heh, niin kai. Toiset ovat curling-tyyppejä.. vaikka voissa paistais ;) Se on ainakin mun äidin luonne, eikä hänelle tunnu olevan siitä vaivaa kun hän hoitelee/selvittää asiani hetkessä, sillon kun "tarve" on.
 
[QUOTE="Vieras";28855895]Ja helposti sitten äiti ja hänen lapsensa odottavat että lapsen tuleva puolisokin passaa samalla tavalla kaiken valmiiksi...[/QUOTE]

Taikka pahimmassa tapauksessa äiti tulee nuoremparin kotiin hääräämään ja antamaan lastenkasvatus ohjeet ja tarkastamaan kaappien järjestystä. Tätäkin tapahtuu. Ja sitten ihmetellään kun miniä loukkaantuu...
 
Olen opettajana toisella asteella ammattikoulussa ja törmään näihin asioihin usein. Lain mukaan me emme kuitenkaan saa puhua täysi-ikäisen opiskelijan asioista vanhemmille. On toki eri asia, jos äiti tai isä soittaa ja ilmoittaa vaikkapa poissaolosta tms., minusta se on aivan ok. Mutta jos alkavat täysi-ikäisen opiskelijan asioista kysellä, en voi kertoa.
 
Parastahan on, kun mies etsii töitä ja isänsä soittelee ei niin selvinpäin etukäteen "jollekin tutulle" "sattumoisin" ko. paikassa työskentelevälle kaverille ja mainostaa kuinka hyvä työmies poikainsa on. Ei voi muuta kun "iloita" ja heti perään huokasta ja ehkä hieman itkaista, että "eipähän tarvii tuonnekaan mennä enempää naamaansa näyttämään ainakaan työllistymisen toivossa"...
 
Olen opettajana toisella asteella ammattikoulussa ja törmään näihin asioihin usein. Lain mukaan me emme kuitenkaan saa puhua täysi-ikäisen opiskelijan asioista vanhemmille. On toki eri asia, jos äiti tai isä soittaa ja ilmoittaa vaikkapa poissaolosta tms., minusta se on aivan ok. Mutta jos alkavat täysi-ikäisen opiskelijan asioista kysellä, en voi kertoa.

En siis kuvittele olevani näiden opiskelijoiden pomo, mutta samasta asiasta tässä on kyse. Vanhempi höösää ja huolehtii kaikista täysi-ikäisen asioista. Hyvähän se on, että huolehditaan, mutta jossain menee raja.
 
[QUOTE="vieras";28856758]Onhan lukiolaisten vanhemmillekin vanhempainiltoja jne.[/QUOTE]

Suuri osa lukiosta käydään alaikäisenä, mutta en muista että vanhempainiltoja olisi ollut.
 
[QUOTE="vieras";28856779]Suuri osa lukiosta käydään alaikäisenä, mutta en muista että vanhempainiltoja olisi ollut.[/QUOTE]

Kuinka vanhoja te olette? :O Huh huh, todellakin lukiolaisten vanhemmille on vanhempainiltoja ja infotilaisuuksia esim. valmennuskursseista lukion jälkeen.
 
Noista lukion vanhempainilloista en tiedä, mutta luulisin niiden olevan enemmänkin infotilaisuuksia esim. jatko-opintoihin liittyen.

Ihan aiheeseen palatakseni: jos minä olisin vaikka tuossa kaksvitosena pyytänyt vanhempiani soittamaan puolestani työnantajalleni, olisivat varmasti katsoneet hieman kieroon ja kyseenalaistaneet kasvatuksensa. Eivätkä kyllä olisi suostuneet nolaamaan itseään soittamalla!
 
[QUOTE="vieras";28856786]Kuinka vanhoja te olette? :O Huh huh, todellakin lukiolaisten vanhemmille on vanhempainiltoja ja infotilaisuuksia esim. valmennuskursseista lukion jälkeen.[/QUOTE]

No olen kirjoittanut ylioppilaaksi -98 eli onhan tuosta aikaa. Ei kuitenkaan mitään vanhempainiltoja ole koskaan ollut meillä. Lukion jälkeen tapahtuvat valmennuskurssit tapahtuvat, kun lukiolainen on täysi-ikäinen. Miten ihmeessä sellainen vanhemmille edes kuuluisi.
 
[QUOTE="vieras";28856841]No olen kirjoittanut ylioppilaaksi -98 eli onhan tuosta aikaa. Ei kuitenkaan mitään vanhempainiltoja ole koskaan ollut meillä. Lukion jälkeen tapahtuvat valmennuskurssit tapahtuvat, kun lukiolainen on täysi-ikäinen. Miten ihmeessä sellainen vanhemmille edes kuuluisi.[/QUOTE]

Tosi vanhanaikainen suhtautuminen. Suomessa johtuu nuorten ongelmat, pahoinvointi ja itsemurhat todennäköisesti tästä aikaisesta itsenäistymis kulttuurista, mistä monesti on täälläkin keskusteltu. No, suurin osa vanhemmista on onneksi fiksuja ja eivät hätistä 18-vuotiasta pellolle, se on niin ei-tätä-päivää.
 
[QUOTE="vieras";28856864]Tosi vanhanaikainen suhtautuminen. Suomessa johtuu nuorten ongelmat, pahoinvointi ja itsemurhat todennäköisesti tästä aikaisesta itsenäistymis kulttuurista, mistä monesti on täälläkin keskusteltu. No, suurin osa vanhemmista on onneksi fiksuja ja eivät hätistä 18-vuotiasta pellolle, se on niin ei-tätä-päivää.[/QUOTE]

Monelle nuorelle tulee itsenäinen elämä yllätyksenä, kun vanhemmat eivät enää opeta itsenäiseksi. Moni masentuu ja ei saa mitään aikaiseksi. Pyykin pesu tai työnhaku käy ylivoimaisen vaikeaksi, kun on totuttu elämään pumpulissa. Kuvitellaan, että raha kasvaa puussa tai kuvitellaan työn tekemisen olevan helppoa. Mielestäni 16v. pitäisi jo periaatteessa olla valmis selviämään yksin tässä maailmassa. Tuossa iässä aletaan tekemään tärkeitä valintoja jotka vaikuttavat merkittävästi tulevaisuuteen.
 
[QUOTE="vieras";28855777]Minusta sekin on kohtuutonta curlaamista kun äitikäy aikuisen lapsen kotona siivoamassa,pyykkäämässä ja pesemässä ikkunat ym. Tiedän parikin tapausta.[/QUOTE]

Mun anoppi teki aikoinaan näin. Oli muuten jumalaton työ saada se lopettamaan mieheni kämpällä juokseminen, pyykinpesu ja kaappien järjestely. Aikanaan mies muutti toiseen kämppään, silloin me oltiin oltu yhdessä jo pidempään, mutta ei vielä "virallisesti" asuttu saman katon alla. Minä ja mies järkättiin yhdessä miehen tavarat kaappeihin, ja monta monituista kertaa saatiin palautella ne paikoilleen, kun anoppi oli piipahtanut salaa päivällä ja järkännyt kaapit uusiksi oman mielensä mukaan, verhotkin se oli vaihdellut ikkunasta toiseen.

Nätti sanominen ei auttanut vaan miehen piti olla suorastaan ilkeä äidilleen, ennen kuin touhu loppui. Itkuksihan se meni ja minun syykseni, kun sillä lailla äiti hätistetään pojan elämästä.

Ihmeen oma-aloitteinen ja kykenevä tuosta miehestä kuitenkin kehittyi, mutta entä jos homma olisi ehtinyt jatkua vielä vaikka 15 vuotta?
 

Yhteistyössä