Vieras viimeistä kertaa
Olen viime aikoina painiskellut kertyneiden kesäkilojen ja vähäisen liikunnan takia lihaksista muodostuneiden kivojen muotojen katoamisen kanssa, ja ollut aika synkkä muutenkin.
Tässä alhossa sitten tulin puhuneeksi (ehkä vähän tämän palstan innoittamana) pornosta mieheni kanssa. Kun kysyin, miten hän pystyy rakastelemaan minun kanssani, kun en ole mitään verrattuna pornonäyttelijöihin, mies vastasi: "Koska porno ei ole totta, mutta rakastelu minun kanssani on."
Tuo oli ainoa järkevä selitys kieltelyn ja pornon katsomisen vähättelyn lisäksi, mitä hän suostui minulle antamaan.
Mitä ajatuksia vastaus herättää? Olisitteko tyytyväisiä vastaukseen?
Toisaalta olen itse tyytyväinen mieheni rehellisyydestä. Hän ei edes alkanut väittää vastaan sen suhteen, että miellyttäisin häntä visuaalisesti pornonäyttelijöitä enemmän. Tietäisin kyllä, että se ei ole totta. Toisaalta joskus olen niin tympääntynyt määrättyihin asioihin ulkonäössäni (joita ei voi muuttaa, kuten kaulan lyhyys, suuri rintakehä suhteessa muuhun vartaloon, noin esimerkiksi), että pieni valhe tuntuisi tarpeelliselta. Mutta koska en voi kuitenkaan huijata itseäni, sekään ei tietenkään pelastaisi tilannetta.
Myös luontainen motorinen kömpelyyteni on yksi asia, jota kadehdin todella lahjakkailta pornotähdiltä. Voi luoja, että he osaavat olla aistikkaita. Ei onnistu minulta. Olen lähinnä miehekäs, jos alan jotenkin tietoisesti elehtiä yhtään mitenkään, ja jos en elehdi, olen eleetön. Ei kovin seksuaalista halua herättävää, ymmärrän sen kyllä.
Toisaalta tuossa miehen lausumassa kuitenkin on jotakin perin ärsyttävääkin. Sehän sisältää rivien välistä luettuna myös sen, että hän on (sängyssä) minun kanssani, koska ei voi olla pornotähtien kanssa.
Normaali järkevä osa aivoistani kyllä ymmärtää, että mies ei haluaisi vaihtaa minua ainakaan kehen tahansa pornotähteen, koska yhdessäolosta suuri osa on muuta kuin seksiä. Meillä on muita yhteisiä intressejä olla yhdessä, eivätkä ne ole edes taloudellisia, vaan perustuvat kumppanuuteen muilla elämänalueilla.
Silti vähän korpeaa se, että ne kauniit, jumalaisen viettelevät olennot, jotka teräväpiirtona ovat koska tahansa mieheni ulottuvilla visuaalisesti, ovat jossakin siellä, minne minä en voi ulottua. En edes halua, en tavoittele sellaista naisellisuutta itseeni. Mutta se, että mieheni pitää siitä... Klassista mustasukkaisuutta.
Minä voin tarjota vain kosteutta ja lämpöä, mutta ei kai mene kauankaan, kun tekniikka tarjoaa nekin miehelle jotenkin paremmin ja kätevämmin.
Miks kirjoitan tästä tänne, missä muutenkin on jo ihan liikaa pornoahdistuneita puolisoita? Koska täältä olen imenyt tuota pornoahdistusta itseeni. Tullut kuluttamaan aikaa ja ajautunut sitten miettimään omaa parisuhdettani pornon(kin) kautta. Olen siksi aiheuttanut monta riitaa mieheni kanssa, ollut uneton ja surullinen. Kaiken tuon ajan olisin voinut käyttää paremminkin.
Siksi puran tämän murheen tänne nyt toivottavasti viimeistä kertaa. En ajatellut lukea palstaa tämän illan jälkeen enää koskaan. Viimeisenä aiheenani täällä haluaisin kuitenkin kommentteja tuosta kuulemastani lauseesta. Pitäisikö siihen olla tyytyväinen?
Tässä alhossa sitten tulin puhuneeksi (ehkä vähän tämän palstan innoittamana) pornosta mieheni kanssa. Kun kysyin, miten hän pystyy rakastelemaan minun kanssani, kun en ole mitään verrattuna pornonäyttelijöihin, mies vastasi: "Koska porno ei ole totta, mutta rakastelu minun kanssani on."
Tuo oli ainoa järkevä selitys kieltelyn ja pornon katsomisen vähättelyn lisäksi, mitä hän suostui minulle antamaan.
Mitä ajatuksia vastaus herättää? Olisitteko tyytyväisiä vastaukseen?
Toisaalta olen itse tyytyväinen mieheni rehellisyydestä. Hän ei edes alkanut väittää vastaan sen suhteen, että miellyttäisin häntä visuaalisesti pornonäyttelijöitä enemmän. Tietäisin kyllä, että se ei ole totta. Toisaalta joskus olen niin tympääntynyt määrättyihin asioihin ulkonäössäni (joita ei voi muuttaa, kuten kaulan lyhyys, suuri rintakehä suhteessa muuhun vartaloon, noin esimerkiksi), että pieni valhe tuntuisi tarpeelliselta. Mutta koska en voi kuitenkaan huijata itseäni, sekään ei tietenkään pelastaisi tilannetta.
Myös luontainen motorinen kömpelyyteni on yksi asia, jota kadehdin todella lahjakkailta pornotähdiltä. Voi luoja, että he osaavat olla aistikkaita. Ei onnistu minulta. Olen lähinnä miehekäs, jos alan jotenkin tietoisesti elehtiä yhtään mitenkään, ja jos en elehdi, olen eleetön. Ei kovin seksuaalista halua herättävää, ymmärrän sen kyllä.
Toisaalta tuossa miehen lausumassa kuitenkin on jotakin perin ärsyttävääkin. Sehän sisältää rivien välistä luettuna myös sen, että hän on (sängyssä) minun kanssani, koska ei voi olla pornotähtien kanssa.
Normaali järkevä osa aivoistani kyllä ymmärtää, että mies ei haluaisi vaihtaa minua ainakaan kehen tahansa pornotähteen, koska yhdessäolosta suuri osa on muuta kuin seksiä. Meillä on muita yhteisiä intressejä olla yhdessä, eivätkä ne ole edes taloudellisia, vaan perustuvat kumppanuuteen muilla elämänalueilla.
Silti vähän korpeaa se, että ne kauniit, jumalaisen viettelevät olennot, jotka teräväpiirtona ovat koska tahansa mieheni ulottuvilla visuaalisesti, ovat jossakin siellä, minne minä en voi ulottua. En edes halua, en tavoittele sellaista naisellisuutta itseeni. Mutta se, että mieheni pitää siitä... Klassista mustasukkaisuutta.
Minä voin tarjota vain kosteutta ja lämpöä, mutta ei kai mene kauankaan, kun tekniikka tarjoaa nekin miehelle jotenkin paremmin ja kätevämmin.
Miks kirjoitan tästä tänne, missä muutenkin on jo ihan liikaa pornoahdistuneita puolisoita? Koska täältä olen imenyt tuota pornoahdistusta itseeni. Tullut kuluttamaan aikaa ja ajautunut sitten miettimään omaa parisuhdettani pornon(kin) kautta. Olen siksi aiheuttanut monta riitaa mieheni kanssa, ollut uneton ja surullinen. Kaiken tuon ajan olisin voinut käyttää paremminkin.
Siksi puran tämän murheen tänne nyt toivottavasti viimeistä kertaa. En ajatellut lukea palstaa tämän illan jälkeen enää koskaan. Viimeisenä aiheenani täällä haluaisin kuitenkin kommentteja tuosta kuulemastani lauseesta. Pitäisikö siihen olla tyytyväinen?