Toggle sidebar

Raivostuttavaa kotiäitien syrjintää AINA!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kotona"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Alkuperäinen kirjoittaja Yh-isä;28831592:
Miten ne lapset hyötyy siitä?
Click to expand...

Samoin kuin askartelusta: se on hauskaa yhdessä tekemistä, mielenkiintoista ja ehkä jopa kehittävää. Kyllä lapsi toki pärjää ilman yhdessä matkailuakin, koska kaikkea muutakin voi tehdä - ja samoin lapsi pärjää ilman yhdessä askarteluakin, koska kaikkea muutakin voi tehdä.

Jos päiväretki kotiseudulla on kivaa ja hyödyllistä, niin miksi ei sitten ulkomaanmatkakin olisi?
 
[QUOTE="joku";28831607] ollut niitä edes koulussa opiskellut vielä. "Matkailu avartaa" ei ole mikään korulause.[/QUOTE]

Milloin arvioit, että tuo alkaa näkyä Suomessa?
 
Täällä on vittuiltu niille joilla ei ole mahdollista olla lapsen kanssa kotona. Ei ymmärretä sitä että joillakin ei ole varaa olla 3v. tai kauemmin lapsen kanssa kotona. Mä kyllä ihan "makasin" kun olin kotona sen vähän alle 2v. Kotityöt kyllä tein. Mutta ei niitä koko ajan ole.
 
[QUOTE="joku";28831607]Riippuu toki lasten iästä, mutta ainakin jo kouluikäiset kyllä hyötyvät matkailusta. On hyvä nähdä muunkinlaisia paikkoja kuin kotimaata. Itsekin tykkäsin myös yrittää puhua vieraita kieliä, edes muutamia sanoja, vaikken ollut niitä edes koulussa opiskellut vielä. "Matkailu avartaa" ei ole mikään korulause.[/QUOTE]

Aika pienetkin lapset osaavat huomioida asioita ulkomailla. Meillä eskarilainen huomasi ympäristön (talot, puut yms.), ilmaston ja ihmisten erilaisuuden jo ihan tavallisessa "lomahelvetissä". Sen lisäksi hän oppi viikossa muutamia sanoja englanniksi ja paikallisella kielellä ja mikä tärkeintä, uskalsi käyttää niitä. :)
 
[QUOTE="vieras";28830990]Montako lasta ja harrastusta heillä? Montako ulkomaanmatkaa vuodessa ? Montako autoa ja millainen asunto? Elämän valintoja![/QUOTE]

Aika typerä kommentti...
 
Alkuperäinen kirjoittaja tyyy:
Aika pienetkin lapset osaavat huomioida asioita ulkomailla. Meillä eskarilainen huomasi ympäristön (talot, puut yms.), ilmaston ja ihmisten erilaisuuden jo ihan tavallisessa "lomahelvetissä". Sen lisäksi hän oppi viikossa muutamia sanoja englanniksi ja paikallisella kielellä ja mikä tärkeintä, uskalsi käyttää niitä. :)
Click to expand...

Se on hienoa, jos voi viedä lapsiaan matkoille. En näe siinä mitään huonoa. En näe myöskään siinä mitään huonoa, ettei lapsia viedä ulkomaanmatkoille.
Mun empiirisen tutkimuksen mukaan kenestään ei ole tullut parempi tai fiksumpi ihminen, vaikka se on matkustellut, eikä sen suvaitsevaisempi.
 
Me työssäkäyvät pienten lasten äidit oltiin eilen jo ap:n avautumisen aikaan nukkumassa, jotta jaksetaan hoitaa kotityöt, olla lasten kanssa kokonaisvaltasesti, viedä ja hakea lapset harrastuksiinsa, käydä töissä tienaamassa perheen tuloja tasapuolisuuden nimissä ;) , ja tänä aamuna ajattelin tulla KIILLOTTAMAAN OMAN KRUUNUNI tänne Kaksplussalle :D.
 
Aina?

Eiköhän tässäkin näkynyt taas tämän kotiäitien halveksimisen lisäksi myös työssäkäyvien äitien halveksimista/väheksymistä ja ikäviä stereotypioita siitä arjesta. Kai sille joku selitys löytyy miksi noista pitää joidenkin vääntää, varmaan jokainen äiti joskus kuulee kummastelua valinnoistaan olivat ne mitä hyvänsä. Ei niitä silti kannata niin vakavasti ottaa, ainakaan että alkaa siten väheksyä muita jotka toimivat toisin.

Varmaan kumpaankin porukkaan kuuluu kaikenlaisia äitejä sohvalla röhnöttävien laiskimusten ja 24/7 työtä painavien väliltäkin.
 
  • Tykkää
Reactions: hallittu kaaos
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;28831522:
Nämä eivät oikeastaan liity niinkään kotivanhemmuuteen, vaan johonkin muuhun. Itse en juurikaan kotiäitejä tunne, mutta tuntemani työssäkäyvät vanhemmat harrastavat noita mainitsemiasi asioita lastensa kanssa jopa niin paljon, että itselleni (olen kotona vauvan takia sekä myös, koska työskentelen kotona - en kuitenkaan ole mikään "kotiäiti" missään tapauksessa) voisi hiukan toisenlaisella ajattelutavalla tulla jopa suorituspaineita. Niin joo, paitsi että minä en kyllä mielelläni askartele. En askartelisi, vaikka pitäisin "kotiäitiä" pääasiallisena tittelinäni.

Ilmeisesti kotiäideillä on jokin tarve kuvitella, että vaikkapa lasten kanssa askartelu ja ulkoilu ovat jotain erityisen suuria mestaruuden osoituksia. Ja samalla kuvitellaan työssäkäyvien vanhempien arjen joksikin riidan, huutamisen, kiireen ja lasten huomioimattomuuden sekaiseksi kaaokseksi samaan aikaan, kun oman arjen näkee pelkkänä leikkinä, askarteluna, hupsutteluna ja halitteluna unohtaen samalla kaiken muun.
Click to expand...

Tätä kirjoitusta peesaan.
Jäin nimittäin ajatelemaan ihan samoja asioita. Että mitään niin ihmeellistä siinä ulkoilussa, pelailussa ja muussa lasten kanssa vietetyssä ajassa on, että töissä käyvä äiti ei niitä saisi aikaiseksi? Meillä ulkoillaan joka ilta lasten kanssa, viimeisten viikkojen hitti on ollut illan jalkapallo-ottelu (koko perheen voimin :D). Samoin laitetaan ruokaa, leivotaan ja tehdän milloin mitäkin. Ja ihan päivittäin, ei ole mikään yksittäinen tapahtuma kerran kuussa ;) Ei muutenkaan se työäidin elämää ole jotain kiireessa ja hikipäissää juoksemista, lapsia huomioimatta. Usemmilla se on ihan perus arkea, rutiineja, välillä toki kiirempää, mutta toisinaan aika leppoisa. Siis ihan samanlaista, kun kotonakin ollessa.

Lisäksi jäin miettimään, että kuinka paljon aloittajan mies osallistuu näihin askarteluihin, ulkoiluun ja lasten leikittämiseen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap kotona:
Vastaan tuohon yllä olevaan kysymykseen että itse en pidä matkustelusta mutta mikä onni, löysin myös mieheni joka ei pidä matkustelusta. Etelän lomahelvetti ei meille sopisi =D, kiva jos se teille sopii. Käymme kuitenkin minireissuilla suomen sisällä lasten kanssa ja lähimaissa ja olemme päättäneet sen yhden isomman matkan tehdä lasten kanssa kunhan nuo kasvavat.
Mutta eihän lasten olekkaan meidän kanssa pakko matkustaa kauemmaksi, onhan heille mummut ja papat!

Harrastuksia on kouluikäisillä 2 (äidin onneksi samoja =D niin ei tartte koko ajan kuskata) , nuoremmilla on 1 oma juttu.

Asumme omakotitalossa, kaikilla oma soppi ja juuri sopiva meille =) !

Autoja on 1 joka on minun käytössäni pääsääntöisesti.

Laitanpa vastakyselyn vieras nimimerkille:

Koska olet viimeksi askarrellut lasten kanssa?

Koska tehnyt ruokaa lasten kanssa?

Koska ulkoillut lasten kanssa?

Koska pelaillut lasten kanssa rauhassa ilman kiirettä?

Kuinka usein on kiire aamuja ja kaikilla hermot kireenä? Kuinka usein on ylipäätään niin kiire että lapset jäävät vähemmälle huomiolle?

Tekeekö lapsesi tarhassa pisempää päivää kuin sinä töissä?

Elämän valintoja...
Click to expand...

Olen ollut työäiti ja kotiäiti ja nuo sun kysymykset on vähän kliseisiä. Kotiäitinä en askarrellut kertaakaan, enkä sen jälkeenkään. Ei ole mun juttu! Ulkoilen joka päivä, olin kotona tai työssä. Pelaan useamman kerran viikossa, olin kotona tai työssä. Ruoka tehdään joka päivä, lapset pilkkoo vihannekset, ei mun työni siihen vaikuta, samoin kattavat pöydän. Työt järjestetty niin, että hoitopäiviä 10 kuussa.
Pointti on se, että kotona olo ei tee kenestäkään superihmista. Mun persoonaa se ei muuttanut yhtään. Olin lasteni kanssa, kuten olen muulloinkin. Askarteluohjaajaa se ei musta tehnyt. En myöskään kaipaa kotivuosistani mitään hypetystä. Sehän oli ihanaa, aikataulutonta eloa:)
 
mua harmittaa kovasti se että jos jäät kotiin niin sä (muka) vastustat naisten tasa-arvoa ja liiba laaba. helv*tti feministien alkuperänen ajatus oli naisen oikeus VALITA. niitä oikeuksia ollaan viemässä tasa-arvon nimissä naisilta pois. ja näissä keskusteluissa unohdetaan poikkeuksetta se että ei oo mikään pillupakko jos jää hoitamaan omat lapsensa ite, myös mies voi sen tehdä.

MUTTA tietenki, tätä mahdollisuutta ei kaikilla ole. tässä se ongelma onkin. tähän ei puututa niin kauan ku asenteet on se että kotiin jäävä vanhempi on aina laiska paska joka vaan röhnöttää sohvalla ja lihoo.
 
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Se on hienoa, jos voi viedä lapsiaan matkoille. En näe siinä mitään huonoa. En näe myöskään siinä mitään huonoa, ettei lapsia viedä ulkomaanmatkoille.
Mun empiirisen tutkimuksen mukaan kenestään ei ole tullut parempi tai fiksumpi ihminen, vaikka se on matkustellut, eikä sen suvaitsevaisempi.
Click to expand...

Olen samaa mieltä. Vastasinkin vain kysymykseen "Mitä lapset saavat ulkomaanmatkalta?". Erilaisuutta voi opetella muutenkin. Mun empiirisen tutkimuksen mukaan sillä on suora yhteys suvaitsevaisuuteen miten paljon on nähnyt muuta kuin sitä elämää mitä itse elää. Oikeasti ihmettelen näitäkin joilla ei ole kuin tietynlaisia ystäviä tms. Itselläni on ystäviä tyyliin vauvasta vaariin, on kotiäitejä, työssäkäyviä, lapsettomia, suurperheellisiä, opiskelijoita, pienituloisia, hyvätuloisia, ulkomaalaisia jne jne... Ei tarvitse tulla tänne avautumaan miksi joku yksi ja ainoa tapa olisi oikea tapa elää. Tai että elämän valinnat olisi siinä, että valitsee työn ja materian tai kodin ja rauhan ja rakkauden...
 
New York Timesissa oli juuri kiinnostava seurantajuttu kotiäitiydennen valinneista uranaisista, jotka jättivät kovapalkkaisen työnsä ollakseen enemmän perheensä kanssa. Tämähän oli melkoinen muotijuttu muutamia vuosia sitten. Nyttemmin monet kotiäideistä ovat palanneet töihin, koska kotona puuhastelu ja lasten kuskaaminen harrastuksiin ei riittänytkään heille koko elämänsisällöksi. Paha vain, että töihin palanneiden naisten oli vaikea löytää yhtä hyvää työtä kuin se, jonka he olivat jättäneet taakseen.

Mahtaakohan sama ilmiö toistua Suomessakin?
 
Itse olin 2 lapsen kanssa kotona putkeen 4,5 vuotta, en kokenut aikaani mitenkään erityisen raskaaksi tai kiireiseksi, kerkisin kyllä laiskotellakin välillä päivän aikana.
Nyt työelämässä ja lapsetkin jo kouluikäisiä, arki on aika hektistä kun molemmilla lapsilla harrastuksia joissa meneekin sitten arki-illat kuskatessa.
Koien jotenkin seesteisemmäksi ja rauhallisemmaksi ne kotiäitivuodet kuin nyt äitinä ja työelämässä.
 
Mä olen laiska kotiäiti. Lapseni puuhastelisivat satavarmasti enemmän päiväkodissa kuin kotona. Olen silti halunnut, että lapset ovat kotona noin kolmevuotiaaksi, koska kotona he saavat syliä halutessaan ja elämä muutenkin rennompaa kuin päiväkodissa. Asumme kerrostalossa ja pihoilla on paljon muitakin kotiäitejä lastensa kanssa, joten seurasta ei ole ollut pulaa. Eli senkään vuoksi ei ole meidän tarvinnut viedä päiväkotiin. Tämä on ollut meidän perheessämme mahdollinen ratkaisu. Muut tehkööt omansa.
 
Mä tulevaisuudessa haluan antaa lapsilleni hyvän elintason, ulkomaanmatkoja ja mallin äidistä joka on tyytyväinen työhönsä ja kotielämäänsä. Omatkin vanhemmat onnistuivat siinä ja tykkäsin valtavasti päiväkodista.. En halua viedä lapsilta sitä kaikkea pois jäämällä kotiin. :)
 
[QUOTE="joku";28832057]Mä olen laiska kotiäiti. Lapseni puuhastelisivat satavarmasti enemmän päiväkodissa kuin kotona. Olen silti halunnut, että lapset ovat kotona noin kolmevuotiaaksi, koska kotona he saavat syliä halutessaan ja elämä muutenkin rennompaa kuin päiväkodissa. Asumme kerrostalossa ja pihoilla on paljon muitakin kotiäitejä lastensa kanssa, joten seurasta ei ole ollut pulaa. Eli senkään vuoksi ei ole meidän tarvinnut viedä päiväkotiin. Tämä on ollut meidän perheessämme mahdollinen ratkaisu. Muut tehkööt omansa.[/QUOTE]

3-vuotiaaksi asti mäkin pitäisin lapsen kotona ja vasta sitten päiväkotiin! Ehdottomasti, vaikka mikä rahatilanne olisi.

Hieman lapsellinen käsitys ap:n kaltaisilla... Aivan kun työssäkäyvä on 24/7 työelämässä ja ingnooraa lapsensa ja heidän elämänsä. :D Päinvastoin tekemällä töitä arvostaa arkea, lasten kanssa oloa ja ottaa kaiken irti siitä.
 
[QUOTE="Vieras";28830978]Miksi miehen pitäisi olla rikas jotta kotiäitiys onnistuu? Sitä mä en ole koskaan käsittänyt.

Meillä ainakin mies on ihan perusduunari, mutta silti mä pystyn olemaan lasten kanssa kotona.
Eikä jouduta mistään tinkimään.

Mihin teillä sitä rahaa niin julmetusti menee?[/QUOTE]

Sitä rahaa menee monella pieni/keskituloisella kulisseihin, isoihin lukaaleihin, uusin autoihin, lomiin, ym millä voi näyttää muille, kuinka "rikkaita"(velallisia) tässä ollaan?:D
 
Olen ollut kotiäitinä kolme vuotta ja millään tätä ei voi työksi sanoa,eikä nyt mitään erityistä luonteenlujuuttakaan vaadi. Päivät on todella leppoisia ja aikatauluttomia,mitään ei ole pakko tehdä jos ei jaksa/halua. Rinnastan tämän kyllä pelkästään ihanaksi lomaksi lasteni kanssa.
 
[QUOTE="joku";28832006]Nyt en ihan ymmärtänyt kysymystäsi-[/QUOTE]

Ei se mitään. Menee niin ohi ketjun aiheen. Tarkoitin tietysti sitä, että en näe merkittävää korrelaatiota matkustelun ja ihmisten positiiviseksi katsottavan käyttäytymisen ja asenteiden välillä.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa