Raivostuttavaa kotiäitien syrjintää AINA!

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28832338]Ei se mitään. Menee niin ohi ketjun aiheen. Tarkoitin tietysti sitä, että en näe merkittävää korrelaatiota matkustelun ja ihmisten positiiviseksi katsottavan käyttäytymisen ja asenteiden välillä.[/QUOTE]

Sinäkö olit se joka ihmetteli ja pohti mitä hyötyä lapsille on matkustelusta? No minäpäs valaisen hieman

Itse pääsin 8-vuotiaana perheen kanssa kahdeksi viikoksi Egyptiin. Muistan tarkasti kuinka ajattelin että jokaisen lapsen pitäisi päästä tänne. Suomessa on niin erilaista! Siellä tapasin aivan erilaisia ihmisiä ja sen mielettömän hauskan kulttuurin, jossa autot tööttäilivät liikenteessä ja pysähtyivät turisteille antamaan kyydin vaikka keskellä tietä. Ihmisten hämmästys ja ilo kun he näkivät puhtaissa vaatteissa olevia ihmisiä, vaaleita ja eri näköisiä ja oloisia mitä egyptiläiset. Ruoka joka yllätti positiivisesti sillä aluksi en ois halunnut syödä mitään eksoottista, mutta ne oli tosi hyviä! Uiminen, snorklaaminen ja retket avarsi ja osoitti miten UPEAA ja ainutkertaista oli kokeilla ja nähdä omin silmin punainen meri ja päästä sukeltamaan! Jännää ja super hauskaa kelle tahansa.


Tuota vois jatkaa LOPUTTOMIIn Siis sitä ei voi rahassa tai mitenkään mitata kuinka avartavaa, antoisaa ja ainutlaatuista matkustelu on. Arvostan mielettömästi noita kokemuksia ja haluan tarjota omille lapsille saman<3

 

["abc"]

Me oltiin miehen kanssa vuorotellen esikoisen pikkulapsiaika 4v asti kotona (syntyi myös tuo kuopus, hän oli 2 v asti kotona). Mutta ei meidän kotiäiti/isävuoden noin rankkoja olleet. Me herättiin klo 8, 9.30 lähdettiin leikkipuistoon ja kotiuduttiin 10.30-12 riippuen oliko ruoka valmiina (lämmitys vain) vai pitikö sitä tehdä. Sitten lapset päiväunille ja kotihommia. Yleensä jäi vielä aikaa notkua koneella, lukea kirjaa tms. Sitten iltaruuan laittoa ja toinen vanhemmista kotiutui, minkä jälkeen perheen yhdessä oloa. Mutta meillä myös se työssäkäyvä osallistui kotihommiin. Lasten aloitettua kerhossa, sai jopa omaa aikaa.

Ja se oli hyvää, että myös mies vietti vuoden koti-isänä. Ei ole sen jälkeen meidän perheessä kotitöistä juuri kiistelty. Suosittelen kaikille, ei sen aina tarvitse olla äiti. Ja toisaalta sitä ymmärtää myös sitä osapuolta joka käy töissä... Nyt mietitään taas vaihtoehtoja, kun esikoinen on aloittamassa vuoden päästä koulua, että miten voitaisiin olla enemmän kotona. Rahallisesti tiukempaa, mutta kerran ne lapset vaan pieniä on. En kuitenkaan halua ajatella eläkepäiinä tai lasten muuttaessa kotoa, että mitä minä olen nämä kaikki vuodet tehnyt. Mutta haluan myös olla töissä, koska pidän työstäni. Onneksi olen valinnut miehen, joka on hyvin perhekeskeinen. Itse aloin arvostamaan kotiäitivuosiani vasta kun palasimme molemmat työelämään. Kuinka helppoa se arki silloin olikaan, kun toinen oli kotona. Vaikka taloudellisesti jouduttiin silloin vähän enemmän miettimään, mitä ostetaan, minne matkustetaan jne. Mutta ei meistä kumpikaan tuolloin joutunut pitkää päivää tekemään kuin työnantajan aloitteesta (kiireajat). Mutta me säästettiinkin noita vuosia varten jo silloin kun esikoista alettiin miettimään. Koska halu oli jäädä kotiin joksikin vuodeksi.

 

["vieras"]

Aivan tosissasi kysyn. Koska miten kukaan äiti voi sanoa itseään paskaksi? Sarkasmilla tai ei.

Väännetään nyt sitten vielä rautalangasta; minä en kutsu itseäni paskaksi, minä tarkoitin sitä että kotiäidit kutsuu munlaisia paskaksi, kun me jotkut käymme palkkatyössä lastenhoidon lisäksi. Capish?

Ja miten joku voi kysyä edes, että MITEN MATKAILU HYÖDYTTÄÄ LAPSIA????? Voi tsiisus.

 

["hhh"]

Mä en kyllä voi sille mitään että en pitänyt kotiäiti vuosina minää suurena työrupeamana tahi jotenkin "ah niin ylistettvänä". Mä hoidin mun lapsia ja kotia, ihan luontaista. Jotenkin niin hävettää kun osa suorataan penää että kotiäitiydestä pitäisi maksaa palkaa. V**tu se mitään työtä ole, se on elämää ja ELÄMÄSSÄ JOUTUU TEKEMÄÄN TÖITÄ. Se on valinta.

Palkkatyössä yleensä ollaan sen vuoksi että voidaan mahdollistaa elämää. Meillä jokaiselle on omat kriteerit elämän laadulle ja saa olla. En ymmärrä miksi jonkun pitäisi tyyliin muuttaa vuokralle asumaan jotta saisi olla kotona lasten kanssa - sen sijaan että vaan lähtee töihin että pystyy asuntolainen maksamaan. On ihmisiä joille sen pysyvän kodin merkitys on erityisen tärkeää ja se ei ole materialismia. Vaan sitä että me ihmiset saamme turvallisuuden tunteen erilaisista asioista. Martyyri- ja "luovun kaikesta lasten vuoksi" - vanhemmuus on sieltä ja syvältä. Onnellinen lapsi tarvitsee onneliset vanhemmat. Se mikä takaa mulle onnelisuuden tunteen ei ole sama kun Naapurin Pirjolla.

Pahimpia rasisteja on äidit. Puhutaan että erilaisuutta pitäisi kunnioitta. Jos sit vaikka ensin aloitettaisiin siitä että kunnioitettaisiin erilaisia vanhempia tuomitsematta.

Näitä juttuja kun joskus lukee, hävettää melkein tunnustaa oleensa joskus kotiäiti. Sen verran mökkihöperöitä osa tuntuu oleva.

 

["vieras"]

Joku on ilmeisesti ymmärtänyt väärin sanan syrjintä. Se, että joku haukkuu kotiäitejä nimettönä nettipalstalla ei ole syrjintää. Se, että et saa kaupassa palvelua, koska olet kotiäiti on syrjintää.