M
Se on sitä kuuluisaa etenkin suomalaisille surullisen tyypillistä KATEUTTA. Kun itsellä ei ole varaa tai halua tai voimia jäädä lasten kanssa kotiin, niin sitten mollataan niitä, jotka näin ovat päättäneet tehdä.
Se, mikä hommassa oikeasti on vähän ongelmallista on tukien nostaminen (Suomessa). Monissa muissa maissa taas kotiäidit eivät saa mitään tukia , mutta toisaalta heidän miehensäkään eivät joudu maksamaan maailman korkeimpia veroja... Nykyisessä asuinmaassani ei ainakaan ole noin negatiivista suhtautumista kotiäiteihin, pikemminkin päinvastoin. Ehkäpä se johtuu siitä, etteivät työssäkäyvät koe maksavansa heidän elämäntapaansa verorahoin. Suomessa kuitenkin mennään suoalaiseen tyyliin, joten jos yhteiskunta mahdollistaa kotiäitien tukien nostamisen, niin tottahan helvetissä niitä nostetaan, enkä sitä yhtään ihmettele, enkä varsinkaan siitä lähtisi ketään syyllistämään.
En myöskään näe mitään tarvetta kotiäitien todistella sitä kuinka rankkaa kotiäitiys on. Itse en näe mitään väärää siinäkään, jos kotiäiti vaikka heräilee yhdeksän aikaan aamulla, ottaa päivällä nokoset ja menee aikaisin nukkumaan. Miksi elämän pitäisi olla rankkaa kärsimystä? Tuntuu siltä, että on niin hemmetin muodikasta olla kiireinen ja valittaa, että kuinka kaikki on niin vaikeata ja rankkaa...
Se, mikä hommassa oikeasti on vähän ongelmallista on tukien nostaminen (Suomessa). Monissa muissa maissa taas kotiäidit eivät saa mitään tukia , mutta toisaalta heidän miehensäkään eivät joudu maksamaan maailman korkeimpia veroja... Nykyisessä asuinmaassani ei ainakaan ole noin negatiivista suhtautumista kotiäiteihin, pikemminkin päinvastoin. Ehkäpä se johtuu siitä, etteivät työssäkäyvät koe maksavansa heidän elämäntapaansa verorahoin. Suomessa kuitenkin mennään suoalaiseen tyyliin, joten jos yhteiskunta mahdollistaa kotiäitien tukien nostamisen, niin tottahan helvetissä niitä nostetaan, enkä sitä yhtään ihmettele, enkä varsinkaan siitä lähtisi ketään syyllistämään.
En myöskään näe mitään tarvetta kotiäitien todistella sitä kuinka rankkaa kotiäitiys on. Itse en näe mitään väärää siinäkään, jos kotiäiti vaikka heräilee yhdeksän aikaan aamulla, ottaa päivällä nokoset ja menee aikaisin nukkumaan. Miksi elämän pitäisi olla rankkaa kärsimystä? Tuntuu siltä, että on niin hemmetin muodikasta olla kiireinen ja valittaa, että kuinka kaikki on niin vaikeata ja rankkaa...
U
urfjö
Vieras
Pientä epävarmuutta liikkeellä... Se näistä tulee mieleen. 
Mutta elämä on valintoja, koittakaas olla aidosti tyytyväisiä tai tehkää asialle jotain jos selitellä pitää, hengitä syvään. Suosittelen.
Mutta elämä on valintoja, koittakaas olla aidosti tyytyväisiä tai tehkää asialle jotain jos selitellä pitää, hengitä syvään. Suosittelen.
T
tuotaaaah
Vieras
Miksi ihmeessä mä olisin kateellinen jos en HALUA olla vuosikausia kotona mak.... tekemässä töitä?
J
jessus
Vieras
Te olette hyväosaisia, eikä tunnu kivalta että leuhkit sillä. Miehesi on pakko olla erittäin hyvätuloinen tai teillä on peritty omakotitalo. IHAN OIKEASTI KAIKILLA EI OLE MAHDOLLISUUTTA JÄÄDÄ KOTIÄIDEIKSI JA ON JULMAA LYÖDÄ LYÖTYJÄ. Kaikksi työssäkäyvät äidit eivät haluaisi käydä töissä vaan olisivat mieluummin kotona lastensa kanssa, mutta se ei ole mahdollista, vaikka ei asuttaisikaan omakotiltalossa ja harrastettaisi kallista kotimaanmatkailua. Meillä minä ja mieheni käymme tällä hetkellä molemma töissä ja silti asumme kerrostalokolmiossa lapsemme kanssa, asumismenot ovat yli 1000 /kk asuntolainan ja putkiremontin takia, ei ole käyty ulkomailla 5 vuoteen (ei edes pohjoismaissa), autoja on yksi kpl (käytettynä ostettu, josta on velkaa), kenelläkään ei ole mitään maksullista harrastusta ja jokainen penni pitää laskea, että rahat riittävät alennuskorin vaatteisiin ja ruokaan. Kaikki isompi joudutaan ostamaan luottokorteilla. Lapsia on yksi, kun enempään ei ole varaa. Joo, voisimme myydä asuntomme ja muuttaa kaupungin vuokra-asuntoon tai muuhun halvempaan versioon, mutta olen kuullut niin huonoja juttuja niistä, että emme ole halunneet sitä. Kotiäidiksi en voisi silti jäädä, vaikka myisimme asuntomme ja muuttaisimme 600-700 /kk maksavaan vuokra-asuntoon, kun minun tuloni olisivat ainoastaan lapsilisä. Meillä on ongelmana se, että mies on ollut tosi useasti lomautettuna tai työttömänä, että siitä on jäänyt velkaa, jota maksellaan korkojen kerä jälkikäteen ja sitten kun tilanne alkaa näyttää paremmalta, iskee uusi työttömyys.
Lapsen hoitoaika on klo 9-15.30 (vanhempien työajat klo 10-18 ja 7-15), eikä ole kiireisiä aamuja, eikä pitkää hoitopäivää. Laitamme lapsen kanssa ruokaa harva se päivä, ulkoilemme vielä iltaisinkin, jos on hyvät ilmat yms. Elämämme ei ole minusta stressaavaa ja lapsikin saa herätä aamuisin omaan tahtiinsa.
Eipä ole kovin rakentava sinun asenteesi, kun kaadat kuraa kaikkien työssäkävien niskaan. Kyllä heissäkin on hyviä vanhempia, jotka yrittävät järjestää lastensa päivät mahdollisimman lyhyiksi ja mukaviksi.
Miksi ihmeessä mä olisin kateellinen jos en HALUA olla vuosikausia kotona mak.... tekemässä töitä?
Ehkä sinä et ole, mutta kotiäiteihin kovinkin aggressiivisesti ja negatiivisesti suhtautuvat luultavasti ovat.
P
"poikia3"
Vieras
Ap:lle, tosiaan tuli sellainen tunne, että kiilloitat sädekehääsi urakalla, kuvittelet, ettei työssäkäyvä äiti tai isä kykene tekemään samoja asioita kuin sinä.
Jos ap teitä on 7, siis 5 lasta. Sanoisin, että todellakin löysää pipoa, jos 'työpäiväsi' on noin pitkä. Lapset esim. voivat osallistua siihen siivoamiseen. Eli yksin sinun ei tarvitse pitää taloasi järjestyksessä - tuolla tavalla voi palaa loppuun. Ja minä kyllä osaan arvostaa myös omaa aikaani - ja myöntää sitä aina silloin tällöin tarvitsevani. Nyt on hullu hetki omalle ajalle, ulkona ukkostaa ja lapseni nukkuvat teltassa. Mietin pitäisikö minun mennä sinne, jos lapset nukkuvat, heräävät turhaan siihen, että menen heitä katsomaan. Mutta entä jos joku on siellä peloissaan. Minä siis valvon ja tavallaan heitä vartioin.
Mulla on jo kouluikäisiä kaikki mun lapseni, mutta torstaina olen kuopuksen kanssa suunnitellut pehmoa, jonka hän haluaa tehdä. Olen käynyt hankkimassa materiaalit siihen ja kuopus jo leikkasi osia valmiiksi.
Ruuanlaitto: keskimmäinen laittoi torstaina salaatin, esikoinen laittoi kanankoivet uuniin, mulle jäi sitten perunoiden pesu, kuopus teki aamupalavoileivät meille kaikille. Meillä ruuan kanssa yleisiä tehtäviä lapsilla on nimenomaan salaatin teko, pöydän kattaminen. Pöytää voi kattaa jo varsin pieni. Ja ruuanlaittoa noille opetan.
Olen keskiviikkona käynyt lasteni kanssa kotiseutumuseossa katselemassa kanoja, tipuja ja lampaita. Kouluikäisten kanssa harvemmin ulkoillaan muuten, kuin jollain retkillä.
Lautapelejä meillä pelataan yleensä viikonloppusin, lyhempiä pelejä ehtii pelata myös iltaisin. Tiistaina pelattiin viimeksi. Loman mökkiviikolla lätkittiin uno-kortteja joka ilta.
Koululaisten kanssa on kiire aamuja, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Oli niitä päiväkoti-ikäisten kanssakin. Ja kiireiset aamut ovat mielestäni kurjia. Minä olen aamulla kotona, kun lapset lähtevät kouluun. Kuopuksen vien aina, keskimmäinen kulkee välillä pyörällä ja esikko aina itse. Mies sitten vastaavasti lähtee töistä jo kolmelta, ja on laittamassa ruokaa harrastuksiin lähteville, kun minä taasen tulen myöhemmin kotiin, kun olen ollut töissä viimeistään puoli kymmenen.
Ja mitä tulee päivähoitoaikaan, meitä vanhempia on 2, työaika on molemmilla lounastaukoineen sen 8 tuntia, mutta lapset hoidossa max 7 tuntia. Kun me vanhemmat aikoinaan vuorottelimme, toinen vei ja toinen haki.
Mun kahdella pienimmälläni on 2 harrastusta kummallakin. Toisen harrastukseen pitää kuskata 3 krt viikossa, toiseen kulkee itse. Toisen harrastukseen kahdesti viikossa. Eli kuskaamista riittää.
Ja vaikka me olemme töissä, lapset ovat aina etusijalla. Me voimme tehdä etätöitä lasten sairastaessa, ja samoin lasten kesäloman aikana on toimittu näin.
Niin ja me asumme pääkaupunkiseudulla lähellä palveluita ja harrastuksia. Lapset voivat kulkea osaan niistä ihan itse. Asumme paritaloasunnossa, neliöitä alle 100 ja kaikilla ei ole omaa huonetta. Autoja on yksi. Me käymme 2-3 risteilyllä vuodessa ja yhdellä automatkalla pohjoismaissa vuosittain. Huvipuistoreissuja ei tehdä edes joka vuosi Suomessa, autolomalla käydään kuitenkin huvipuistoissa. me käymme todella paljon museoissa ja uimarannoilla - se on meidän perheemme juttu. Ja lasten harrastuksiin kuluu meillä paljon rahaa - samoin asumiseen. Olemme molemmat syntyneet pääkaupunkiseudulla, täällä on perheemme ja ystävämme, sekä työpaikkamme (ja reilusti lisää tarjolla). Eli olemme onnellisia näin.
Minäkään en nyt oikein ymmärtänyt, mihin viittasit syrjinnällä. Jos siihen, että joku arvostelee teidän valintojanne, niin samaanhan syyllistyt itse työssäkäyvien äitien kohdalla.
Minua itseäni harmittaa se, että esim. äiti-lapsi -kerhoja, tai vaikkapa muskareita ei järjestetä ilta-aikaan. Itse esim. olen pyörittänyt mll-kerhoa äitiyslomalaisille ja hoitovapaalaisille, ja noita ei ole tarjolla iltaisin. Minulle sellainen olisi ollut tervetullut mahdollisuus tutustua muihin vanhempiin ja vähän huoahtaa. Samoin lapsille järjestetään paljon konsertteja yms. ja kaikki nämä yleensä myös päiväaikaan. Minusta tuo kuulostaa enemmän syrjinnältä, kuin toisten valintojen arvostelu. Kaikki toki on valintoja ja arvoja, minä uskon voivani tarjota lapsilleni turvallisen kodin ja mahdollisuuksia tehdä ja nähdä asioita, joita pidän tärkeinä. Kotiäitiys ei ole minun valintani, mutta se ei ole estänyt minua olemasta hyvä äiti.
Jos ap teitä on 7, siis 5 lasta. Sanoisin, että todellakin löysää pipoa, jos 'työpäiväsi' on noin pitkä. Lapset esim. voivat osallistua siihen siivoamiseen. Eli yksin sinun ei tarvitse pitää taloasi järjestyksessä - tuolla tavalla voi palaa loppuun. Ja minä kyllä osaan arvostaa myös omaa aikaani - ja myöntää sitä aina silloin tällöin tarvitsevani. Nyt on hullu hetki omalle ajalle, ulkona ukkostaa ja lapseni nukkuvat teltassa. Mietin pitäisikö minun mennä sinne, jos lapset nukkuvat, heräävät turhaan siihen, että menen heitä katsomaan. Mutta entä jos joku on siellä peloissaan. Minä siis valvon ja tavallaan heitä vartioin.
Mulla on jo kouluikäisiä kaikki mun lapseni, mutta torstaina olen kuopuksen kanssa suunnitellut pehmoa, jonka hän haluaa tehdä. Olen käynyt hankkimassa materiaalit siihen ja kuopus jo leikkasi osia valmiiksi.
Ruuanlaitto: keskimmäinen laittoi torstaina salaatin, esikoinen laittoi kanankoivet uuniin, mulle jäi sitten perunoiden pesu, kuopus teki aamupalavoileivät meille kaikille. Meillä ruuan kanssa yleisiä tehtäviä lapsilla on nimenomaan salaatin teko, pöydän kattaminen. Pöytää voi kattaa jo varsin pieni. Ja ruuanlaittoa noille opetan.
Olen keskiviikkona käynyt lasteni kanssa kotiseutumuseossa katselemassa kanoja, tipuja ja lampaita. Kouluikäisten kanssa harvemmin ulkoillaan muuten, kuin jollain retkillä.
Lautapelejä meillä pelataan yleensä viikonloppusin, lyhempiä pelejä ehtii pelata myös iltaisin. Tiistaina pelattiin viimeksi. Loman mökkiviikolla lätkittiin uno-kortteja joka ilta.
Koululaisten kanssa on kiire aamuja, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Oli niitä päiväkoti-ikäisten kanssakin. Ja kiireiset aamut ovat mielestäni kurjia. Minä olen aamulla kotona, kun lapset lähtevät kouluun. Kuopuksen vien aina, keskimmäinen kulkee välillä pyörällä ja esikko aina itse. Mies sitten vastaavasti lähtee töistä jo kolmelta, ja on laittamassa ruokaa harrastuksiin lähteville, kun minä taasen tulen myöhemmin kotiin, kun olen ollut töissä viimeistään puoli kymmenen.
Ja mitä tulee päivähoitoaikaan, meitä vanhempia on 2, työaika on molemmilla lounastaukoineen sen 8 tuntia, mutta lapset hoidossa max 7 tuntia. Kun me vanhemmat aikoinaan vuorottelimme, toinen vei ja toinen haki.
Mun kahdella pienimmälläni on 2 harrastusta kummallakin. Toisen harrastukseen pitää kuskata 3 krt viikossa, toiseen kulkee itse. Toisen harrastukseen kahdesti viikossa. Eli kuskaamista riittää.
Ja vaikka me olemme töissä, lapset ovat aina etusijalla. Me voimme tehdä etätöitä lasten sairastaessa, ja samoin lasten kesäloman aikana on toimittu näin.
Niin ja me asumme pääkaupunkiseudulla lähellä palveluita ja harrastuksia. Lapset voivat kulkea osaan niistä ihan itse. Asumme paritaloasunnossa, neliöitä alle 100 ja kaikilla ei ole omaa huonetta. Autoja on yksi. Me käymme 2-3 risteilyllä vuodessa ja yhdellä automatkalla pohjoismaissa vuosittain. Huvipuistoreissuja ei tehdä edes joka vuosi Suomessa, autolomalla käydään kuitenkin huvipuistoissa. me käymme todella paljon museoissa ja uimarannoilla - se on meidän perheemme juttu. Ja lasten harrastuksiin kuluu meillä paljon rahaa - samoin asumiseen. Olemme molemmat syntyneet pääkaupunkiseudulla, täällä on perheemme ja ystävämme, sekä työpaikkamme (ja reilusti lisää tarjolla). Eli olemme onnellisia näin.
Minäkään en nyt oikein ymmärtänyt, mihin viittasit syrjinnällä. Jos siihen, että joku arvostelee teidän valintojanne, niin samaanhan syyllistyt itse työssäkäyvien äitien kohdalla.
Minua itseäni harmittaa se, että esim. äiti-lapsi -kerhoja, tai vaikkapa muskareita ei järjestetä ilta-aikaan. Itse esim. olen pyörittänyt mll-kerhoa äitiyslomalaisille ja hoitovapaalaisille, ja noita ei ole tarjolla iltaisin. Minulle sellainen olisi ollut tervetullut mahdollisuus tutustua muihin vanhempiin ja vähän huoahtaa. Samoin lapsille järjestetään paljon konsertteja yms. ja kaikki nämä yleensä myös päiväaikaan. Minusta tuo kuulostaa enemmän syrjinnältä, kuin toisten valintojen arvostelu. Kaikki toki on valintoja ja arvoja, minä uskon voivani tarjota lapsilleni turvallisen kodin ja mahdollisuuksia tehdä ja nähdä asioita, joita pidän tärkeinä. Kotiäitiys ei ole minun valintani, mutta se ei ole estänyt minua olemasta hyvä äiti.
S
"Sadie"
Vieras
Nyt heti alkuun sanon, että jääkö kotiäidiksi, on jokaisen oma valinta mutta... Ärsyttää suunnattomasti ne, jotka käyttävät tekosyynä sitä ettei ole varaa jäädä kotiin. Vaikka tosiasiassa he eivät vain halua jäädä kotiin. Miksei asioista voi puhua niiden oikeilla nimillä, vaan voivotellaan että voivoivoi kun olisi niiiiin mukava olla kotona mutta kun ei ole varaa... Huoh. Ja ei tietenkään kaikilla ole näin, mutta kyllä monet tätä harrastaa..
V
"vieras"
Vieras
Todella surullista, että lapsillasi ei ole läsnäolevaa isää joka päivä
jos meidän lapsilta kysyttäisiin, ottaisivatko mieluummin mut 24/7, vai mut ja isänsä siten, että ovat arkipäivät hoidossa 8-16 ja loput ajat meidän kanssamme, niin jälkimmäisen valitsevat. Ne on niitä valintoja
W
Wicca
Vieras
V
"vieras"
Vieras
Korjaa jos olen väärässä, mutta eikö tämäKIN ketju saanut alkunsa KOTIÄIDIN kruunun kiillotuksesta? Eikö siihen sitten saa vastata? Pitäiskö vaan aplodeerata täällä, että on se ihana kun noita välittäviäkin äitejä on kun me muut ollaan ihan paskoja?
W
Wicca
Vieras
[QUOTE="vieras";28831454]Korjaa jos olen väärässä, mutta eikö tämäKIN ketju saanut alkunsa KOTIÄIDIN kruunun kiillotuksesta? Eikö siihen sitten saa vastata? Pitäiskö vaan aplodeerata täällä, että on se ihana kun noita välittäviäkin äitejä on kun me muut ollaan ihan paskoja?[/QUOTE]Miksi koet olevasi "paska"? Eikö jokainen ole parasäiti lapselleen sillä tyylillä mikä hänelle/perheelle on paras?
H
"huoh"
Vieras
[QUOTE="vieras";28831450]Todella surullista, että lapsillasi ei ole läsnäolevaa isää joka päivä jos meidän lapsilta kysyttäisiin, ottaisivatko mieluummin mut 24/7, vai mut ja isänsä siten, että ovat arkipäivät hoidossa 8-16 ja loput ajat meidän kanssamme, niin jälkimmäisen valitsevat.
Ne on niitä valintoja[/QUOTE]
No, kaikki ei tee 8-16 päivää. Isä ei välttämättä olisi yhtään sen enempää kotona vaikka äiti menisi töihin. Pahimmassa tapauksessa lapset on siellä hoidossa miten sattuu, jos äidilläkin on paskat työajat ja yhteistä perheaikaa jää hyvin vähän.
jos meidän lapsilta kysyttäisiin, ottaisivatko mieluummin mut 24/7, vai mut ja isänsä siten, että ovat arkipäivät hoidossa 8-16 ja loput ajat meidän kanssamme, niin jälkimmäisen valitsevat. Ne on niitä valintoja
[/QUOTE]No, kaikki ei tee 8-16 päivää. Isä ei välttämättä olisi yhtään sen enempää kotona vaikka äiti menisi töihin. Pahimmassa tapauksessa lapset on siellä hoidossa miten sattuu, jos äidilläkin on paskat työajat ja yhteistä perheaikaa jää hyvin vähän.
H
"hmmmmmm"
Vieras
Eli miehesi tekee pitkää päivää, että sinä voit olla kotona. Miehesi menettää lasten pikkulapsiajan ja lapsilla ei ole läsnäolevaa isää. Valintoja..
V
"vieras"
Vieras
Kysytkö tosissasi? Etkö ymmärrä sarkasmia?
Ei jokainen äiti ole paras, suvaitsemattomuus toisten valintoja kohtaan heijastuu kyllä lapsiinkin jossain vaiheessa, tämä vinkiksi aloittajalle.
Nämä eivät oikeastaan liity niinkään kotivanhemmuuteen, vaan johonkin muuhun. Itse en juurikaan kotiäitejä tunne, mutta tuntemani työssäkäyvät vanhemmat harrastavat noita mainitsemiasi asioita lastensa kanssa jopa niin paljon, että itselleni (olen kotona vauvan takia sekä myös, koska työskentelen kotona - en kuitenkaan ole mikään "kotiäiti" missään tapauksessa) voisi hiukan toisenlaisella ajattelutavalla tulla jopa suorituspaineita. Niin joo, paitsi että minä en kyllä mielelläni askartele. En askartelisi, vaikka pitäisin "kotiäitiä" pääasiallisena tittelinäni.
Ilmeisesti kotiäideillä on jokin tarve kuvitella, että vaikkapa lasten kanssa askartelu ja ulkoilu ovat jotain erityisen suuria mestaruuden osoituksia. Ja samalla kuvitellaan työssäkäyvien vanhempien arjen joksikin riidan, huutamisen, kiireen ja lasten huomioimattomuuden sekaiseksi kaaokseksi samaan aikaan, kun oman arjen näkee pelkkänä leikkinä, askarteluna, hupsutteluna ja halitteluna unohtaen samalla kaiken muun.
W
Wicca
Vieras
[QUOTE="vieras";28831518]Kysytkö tosissasi? Etkö ymmärrä sarkasmia?
Ei jokainen äiti ole paras, suvaitsemattomuus toisten valintoja kohtaan heijastuu kyllä lapsiinkin jossain vaiheessa, tämä vinkiksi aloittajalle.[/QUOTE] Aivan tosissasi kysyn. Koska miten kukaan äiti voi sanoa itseään paskaksi? Sarkasmilla tai ei.
Ei jokainen äiti ole paras, suvaitsemattomuus toisten valintoja kohtaan heijastuu kyllä lapsiinkin jossain vaiheessa, tämä vinkiksi aloittajalle.[/QUOTE] Aivan tosissasi kysyn. Koska miten kukaan äiti voi sanoa itseään paskaksi? Sarkasmilla tai ei.
Älä kiillota turhaan äitiyttä, kyllä niitä umpisurkeita äitejäkin on.
V
vapaa
Vieras
pakko vastata tuohon etelän loma halvettiin..on niitä muitakin kohteita ja kyllä lapset hyötyy matkailusta. Riippuu tietysti vähän kohteesta jne.
W
Wicca
Vieras
On tietenkin, samoin on mahtavia isejä jotka ottavat vastuuta ja hoitavat lapsiaan tasavertaisesti äitien kanssa.Alkuperäinen kirjoittaja Yh-isä;28831552:
KOSKA minä olen parempi kuin sinä ja plaaplaaplaa.
B
Beatrice
Vieras
Varmaan maksatte sitten itse kulunne, ilman KHT:tä .Vaimosi kun on täällä haukkunut "yhteiskunnan elätit".Minusta on hienoa jos perhe on järjestänyt niin että toinen vanhemmista hoitaa lasta kotona pitkään. Ainakin kolmevuotiaaksi vaikka joskus se voi olla vaikea järjestää. Eikä ole haittaa ollenkaan jos kykynee olemaan kotona koulun aloitukseen
J
"joku"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Yh-isä;28831592:
Riippuu toki lasten iästä, mutta ainakin jo kouluikäiset kyllä hyötyvät matkailusta. On hyvä nähdä muunkinlaisia paikkoja kuin kotimaata. Itsekin tykkäsin myös yrittää puhua vieraita kieliä, edes muutamia sanoja, vaikken ollut niitä edes koulussa opiskellut vielä. "Matkailu avartaa" ei ole mikään korulause.