Täytyy myöntää, että pettyisin jos lapseni olisivat pelkkiä tyttöjä

Alkuperäinen kirjoittaja Yh-isä;28783823:
:D mutta tytöt ennen vaihtoivat sukua avioliiton myötä ;) usein se on miehelle tärkeää saada poika.
Niin, riippuu kovasti siitä, mitä aikakautta tarkoitetaan. Ennen vuoden 1920 sukunimilakia käytäntö oli hyvinkin monenkirjava ja oli yleistä, että ns. kotivävyllä oli käytössä sukunimi, joka määräytyi vaimon kotitalon mukaan. Mielestäni matrilineaarinen sukunimen periytyminen on loogisempaa, koska äiti tiedetään aina varmuudella :)
 
Ok, no onneksi mun sisareni laittoi lapsilleen oman sukunimensä niin ei meidän isin tarttenu ihan masentua :)
Meillä on niin ruma sukunimi, että aion kannustaa kaikkia lapsiani (sukupulesta viis) ottamaan tulevan aviopuolisonsa sukunimen, jos vähääkään siltä tuntuu.

Jos isä alkaa siitä syystä sitten kirkossa parkumaan, niin siinähän iso mies sitten itkee :D
 
Meillä on niin ruma sukunimi, että aion kannustaa kaikkia lapsiani (sukupulesta viis) ottamaan tulevan aviopuolisonsa sukunimen, jos vähääkään siltä tuntuu.

Jos isä alkaa siitä syystä sitten kirkossa parkumaan, niin siinähän iso mies sitten itkee :D
Joo kyllä meidän isiki ois sen varmaan kestäny, enhän edes arvannut tuommoista riskiä enneku Yh-iskä mua sivisti.
 
"Hanna"
Alkuperäinen kirjoittaja Yh-isä;28782416:
Miehille se pojan saaminen on usein tärkeää jo ihan siitä syystä, jotta suku jatkuisi... Mulle ei mitään väliä lapsen sukupuolella, kunhan on vaan onnellinen omana itsenään :)
Mikä peruste toi muka on? Haloo... Suku jatkuu yhtälailla tyttöjen kautta.

Sen ymmärrän, että mies haluaa itselleen kala- tai metsästyskaverin. Suuremmalla todennäköisyydellä pojat ovat innostuneempia näistä asioista kuin tytöt. Yleensä samaa sukupuolta kiinnostavat enemmän saman sukupuolen asiat ja harrastukset.
 
"Hanna"
[QUOTE="Vieras";28783337]Mulla on omilta kouluajoilta niin pahat muistot tytöistä. Ilkeyttä, juoruamista, kiusaamista ja henkistä satuttamista. Pojat eivät ole mua koskaan kiusanneet, tytöt senkin edestä.
Traumaattinen kouluaika ehkä tekee sen, että toivon todellakin saavani vain poikia.[/QUOTE]

Minua taas vain pojat ovat kiusanneet. Tytöt eivät koskaan.

Olen tyytyväinen, että sain sekä tytön että pojan.
 
[QUOTE="Hanna";28784493]Mikä peruste toi muka on? Haloo... Suku jatkuu yhtälailla tyttöjen kautta.

Sen ymmärrän, että mies haluaa itselleen kala- tai metsästyskaverin. Suuremmalla todennäköisyydellä pojat ovat innostuneempia näistä asioista kuin tytöt. Yleensä samaa sukupuolta kiinnostavat enemmän saman sukupuolen asiat ja harrastukset.[/QUOTE]

Ei se olekaan peruste nykyaikana :) se on enemmän menneisyyttä se.
 
"nuuh"
Onneksi sain pojan. Inhoan pinkkiä, en osaa letittää hiuksia, barbeilta leikkasin aina raajat irti, keijut on pelottavia ja hevoset sun muut ponit, korkokengät ja sukkahousut on suoraan paholaisesta, miksi tyttöjen pitää aina kiljua?, vaatteet kummallisia naruja missä ei voi leikkiä, terveyssiteet & e-pillerit =hormoonihässäkät juu kiitos ei, mulle ei tytärtä.
 
.............
[QUOTE="nuuh";28784629]miksi tyttöjen pitää aina kiljua?[/QUOTE]

Pojat kiljuu yhtälailla, ainakin pienet pojat, joita meillä on ollut tyttäreni kanssa leikkimässä :D
 
"Kaijanen"
Pojilla se suku jatkuu, näin isoisällä oli tapana sanoa. Ei sano enää. Kolmesta pojasta yksi kuoli lapsettomana, toinen sai vain tyttöjä, ja kolmannen ainoa poika ei koskaan vaivautunut naimisiin avovaimonsa kanssa ja suhteen lapsille (myös yhdelle pojalle) anntettiin äidin sukunimi. Olen yksi niistä kolmesta siskoksesta ja viimeinen naimisiinmenijä. Ennen häitä iäkäs isoisä yritti muuttaa mieleni, hänen mielestään olisi parempi jos hankkisin "äpäriä" (oikein mukava sananvalinta, ukki...) joilla on suvun nimi kuin että tekisin poikia jollekin muulle suvulle. Ei sitten isoisä tullut häihin. Taisi olla täysin ylitsepääsemätön asia tämä nimen jatkuminen.
 

Yhteistyössä