Eroperheiden lasten ongelmat

["Eräs"]

Täälläkin on viime päivinä ollut monenlaisia aloituksia uusperheiden elämästä. Huoh! Niitä harmittaa lukea

Ennen kuin kerron mitä olen työssäni nähnyt tai kuullut totean, että olen itse elänyt uusperheessä. Mieheni lapset ovat asuneet meillä joka toinen viikonloppu ja lomilla. He ovat nyt jo aikuisia. Joten tiedän omakohtaisesti millaista elämä uusperheessä on.

Vastuullani on 500 oppilaan oppilashuolto. Ollut jo monta vuotta. Melkein poikkeuksetta kaikkien käsittelemiemme oppilastapausten perheessä ovat vanhemmat eronneet. Ongelmien kirjo on suuri ja itse ongelma harvoin on vanhempien ero. Taustalta se monesti löytyy.

Kaikista vaikeimmissa tapauksissa näin on 99 prosentissa tapauksista. Kuluneena vuonna tällaisia ovat olleet: kleptomania, viiltely, anoreksia, väkivaltainen käytös, koulupinnaus ja huumeet. Olen tehnyt kymmenen lastensuojeluilmoitusta, joista yhdessä perheeseen kuului sekä isä että äiti. Tosin hekin erosivat hetken päästä.

Mitä yritän tällä kertoa? Jos asiaa ajatellaan lasten kannalta, vanhempien ei pitäisi erota! Harvoin lasten ympärillä on niin kypsiä vanhempia ja uusia puolisoita, että he oikeasti jaksavat ajatella lasten parasta. Uskokaa tai älkää, tämä on surullista, mutta niin totta!!!!

 

["silakka"]

Ei vaan ihmisten ei kannattaisi lähteä tekemään lapsia hepposin perustein ja ensimmäisen vastaantulijan kanssa. Ja jos tuntuu ettei suhde pelitä niin ei sitä kannata yrittää lapsilla paikata. Taikka ei kannata lähteä alkoholistin kanssa tekemään lapsia. Ja monta muuta ehkäisevää keinoa on olemassa, joka mielestäni huomattavasti parempi tapa kuin yrittää jonkun kanssa olla väkisin yhdessä.

 

[Onni on]

Itse eroperheen lapsena esitän toisen mielipiteen. Ero oli paras ratkaisu. Kärsin lapsena vain siitä, kun aistin etteivät vanhempani olleet onnellisia. Kun he perustivat perheet tahoillaan ja olivat onnellisia, ei minullakaan ollut mitään hätää. Rakastan molempia perheitäni ja minusta kasvoi tasapainoinen nuori nainen joka tänä keväänä otti vastaan opiskelupaikan oikeustieteellisestä ja on perustamassa omaa perhettä että myös näin voi olla, olen kaikille sanonut, että erotkaa, lapsi kärsii siitä, jos riitelette kotona ja näkee kärsimyksenne!!

 

[Jehnny Tightlips]

Tieteellisiä johtopäätöksiä ei voi tehdä siitä, että kaksi ilmiötä esiintyy yhtä aikaa. Jos perheessä on ongelma A, olkoon nyt esimerkkinä vaikka alkoholismi, vaikka se voi olla muukin, todennäköisesti A->ero ja A->Ongelmia lapsella. Ei ne erot synny tyhjästä ja lasten kiusaksi.

 

["vieras"]

Minä ainakin olen kärsinyt suunnattomasti siitä kun vanhempani eivät eronneet ollessani lapsi. Sen vuoksi jouduin elämään todella turvattoman ja traumaattisen lapsuuden, jota olen joutunut ruotimaan vielä aikuisiällä asti.

 

["vieras"]

Aloin miettimään eilen tuttuja ja perheitä ovatko yhdessä, ovatko heidän vanhempansa yhdessä ja ketä on petetty. Yllättäen mieleen ei meinannut tulla paljon ehjiä parisuhteita paitsi muutama suvustani. Ystäväni vanhemmat järjestäen eronneita tai vähintään perheessä ongelmia koska isä pettänyt. Olen parikymppinen, joten monella ei siis ole vielä perheitä. Nykyään tuo ehjä perhe on enemmänkin poikkeus kun sääntö, joten tottakai ongelmanuoria tulee paljon eroperheistä.

Olen itse taas perheestä, joka on ehjä ja ei ole ollut ongelmia. On ollut nuorempana syömishäiriötä, viiltelyä, koulu meni jossain vaiheessa penkin alta ja annoin käyttää itseäni hyväksi. Nykyään menee hyvin ja olen äiti ja lapsilla on molemmat vanhemmat. Että en nyt ihan yleistäisi. Tuntemani narkkari on taas perheestä jossa vanhemmat yhdessä. Ovat siskonsa kanssa kuin yö ja päivä. Toisella menee surkeasti, toisella loistavasti.

Huono ilmapiiri kotona on huonompi kuin ero.

 

["Eräs"]

Tieteellisiä johtopäätöksiä ei voi tehdä siitä, että kaksi ilmiötä esiintyy yhtä aikaa. Jos perheessä on ongelma A, olkoon nyt esimerkkinä vaikka alkoholismi, vaikka se voi olla muukin, todennäköisesti A->ero ja A->Ongelmia lapsella. Ei ne erot synny tyhjästä ja lasten kiusaksi.

Olet väärässä. Jos kaksi ilmiötä samassa tapauksessa esiintyy riittävän suuressa otoksessa, voi tällaisen päätelmän tehdä.

 

[astrolabe]

Huolestuttavaa puusilmäisyyttä, jos korrelaatio nähdään kausaliteettina sellaisten ihmisten parissa, joiden pitäs just olla auttamassa ongelmia kokevia perheitä heidän kokoonpanostaan huolimatta.

 

[Jehnny Tightlips]

[QUOTE="Eräs";28759885]Olet väärässä. Jos kaksi ilmiötä samassa tapauksessa esiintyy riittävän suuressa otoksessa, voi tällaisen päätelmän tehdä.[/QUOTE]
No ei todellakaan voi. Olet varmaan kuullut vanhan jäätelö lisää hukkumiskuolemia -vitsin.

 

["Nan"]

En välttämättä yleistäisi minäkään, mutta itse kärsin vanhempien erosta suunnattomasti.

Jäin eron jalkoihin, minusta tuli kiistakapula ja viestinviejä vanhempieni välille, mitä tahansa tein toista vanhempaa miellyttääkseni se oli toisen vanhemman pettämistä. Minut unohdettiin riitojen keskellä ja minun piti pärjätä itse. En saanut olla enää lapsi, en epävarma eikä minusta saanut olla vaivaa kenellekään tai minua heiteltiin sinne tänne. Vanhemmat isoon ääneen halusivat minut luokseen silloin kun näkivät minussa mahdollisuuden joko nyhtää toiselta rahaa tai tehdä kiusaa, ihmisenä minulla ei ollut arvoa. Minulle ei hankittu mm. pyörää koska kummankin vanhemman mielestä se oli toisen kustannettava. Jos minulla oli ongelmia esim. koulussa niin kumpikin hyökkäsi syyttelemään toista "sinä olet sille nuo ongelmat aiheuttanut!"

Molemmat vanhempani ovat varakkaita, mutta kummaltakaan en ole koskaan saanut taloudellista tukea koska he keskittyivät kyttäämään toisiaan ja olemaan marttyyreitä siitä miten he uhraavat kaiken ja tekevät kaiken ja tuo toinen selviää paljon vähemmällä. Oli jos jonkinlaista oikeustaistelua ja vääntämistä ja molemmat huusivat minua valitsemaan puoleni ja mitä tahansa teinkin, se oli aina väärin jompaakumpaa kohtaan.

Ei se ero itsessänsä, mutta se miten ero hoidetaan. Meillä sitä ei todellakaan hoidettu hyvin.

 

["Eräs"]

Huolestuttavaa puusilmäisyyttä, jos korrelaatio nähdään kausaliteettina sellaisten ihmisten parissa, joiden pitäs just olla auttamassa ongelmia kokevia perheitä heidän kokoonpanostaan huolimatta.

Miten tällaisen asian huomaaminen estää auttamasta?
Olen itsekin elänyt uusperheessä, joten tiedän mistä puhun.

 

["Eräs"]

No ei todellakaan voi. Olet varmaan kuullut vanhan jäätelö lisää hukkumiskuolemia -vitsin.

Ok!
Ehkä tämä on sitten sattumaa.

 

[Jehnny Tightlips]

[QUOTE="Eräs";28759921]Ok!
Ehkä tämä on sitten sattumaa.[/QUOTE]

En ole ihan varma, että ymmärsit pointtini. Minä en yritä väittää, että kyse olisi sattumasta. Asioilla voi olla yhteys. Se ei kuitenkaan tarkoita, että toinen seuraisi suoraan toisesta.

Siis sinun esityksesi mukaan
vanhempien ero -> nuorten ongelmat

Minun väitteeni mukaan
ongelma perheessä -> vanhempien ero
ongelma perheessä -> nuorten ongelmat

Eri perheessä voi olla erilaisia alkuperäisiä ongelmia. En sano, etteikö jossain tilanteissa ero itse voisi aiheuttaa lisää ongelmia, mutta se ero nyt vaan tulee herkemmin perheeseen, jossa jo jotain ongelmia on.

 

["Eräs"]

En ole ihan varma, että ymmärsit pointtini. Minä en yritä väittää, että kyse olisi sattumasta. Asioilla voi olla yhteys. Se ei kuitenkaan tarkoita, että toinen seuraisi suoraan toisesta.

Siis sinun esityksesi mukaan
vanhempien ero -> nuorten ongelmat

Minun väitteeni mukaan
ongelma perheessä -> vanhempien ero
ongelma perheessä -> nuorten ongelmat

Eri perheessä voi olla erilaisia alkuperäisiä ongelmia. En sano, etteikö jossain tilanteissa ero itse voisi aiheuttaa lisää ongelmia, mutta se ero nyt vaan tulee herkemmin perheeseen, jossa jo jotain ongelmia on.

Suurin osa kirjoituksestani on faktaa. Lopussa on mielipiteeni siitä, että lasten kannalta ajateltuna vanhempien ei tulisi erota. En mielestäni sano, että nuorten ongelmat johtuvat pelkästään vanhempien erosta. Yhdistävänä tekijänä näissä vaikeissa tapauksissa on vanhempien ero.

Kuinka paljon sinulla on kokemusta tai tietoa näistä asioista?

 

["Vieras"]

Jep, itsekkin näkisin, että se ero ei itsessään ei vie nuoria pahoille teille, vaan ne ongelmat mitkä ovat johtaneet eroon.

Itsellä ainakin elämän laatu parani huomattavasti kun vanhempani erosivat -> ongelmia tuova vanhempi ei asunut enään samassa taloudessa.

 

[alituinen]

Meidänkin perheen lapset ovat nyt eroperheen lapsia. Mutta vuosisitten ei olleet, ja osa heista voi huonosti, yksi vietti osastolla vuodenpäivät. Suurin syy eroomme olikin se, etteivät lapsemme voineet hyvin.

Eli toisinsanoen ap et voi tietää, onko ero syynä lasten huonoon vointiin vai jo aika ennen eroa. Suuremmassa osassa vanhempien eron syynä on kuitenkin ollut se, että perheessä on voitu huonosti. Joko jompikumpi vanhemmista on voinut huonosti tai sitten vanhemmat vain eivät ole tulleet toimeen keskenään. Ja nämä syyt on jättäneet arvet lapsiin.

 

["vieras"]

Ero ei ole lasta traumatisoiva tai lasta pahoille teille ajava tragedia. Se voi päinvastoin olla lapsellekin suunnaton helpotus ja uuden elämän aloitus jos sen hoitaa hyvin ja lapsi ei joudu vanhempien riitojen välikappeleeksi.

 

[Vaimo-Rakas]

Hajottaahan se. Kuten hajottaa jo se kun äiti ja isi ovat ruvenneet keskenään lapsia tekemään vaikka eivät toisilleen sopisi tippaakaan. Sieltä se pohjautuu, typerästä lisääntymisestä.
Valikoikaa kumppaninne niin että tiedätte arjen rullaavan ja rakkauden riittävän.

 

["vieras"]

Hajottaahan se. Kuten hajottaa jo se kun äiti ja isi ovat ruvenneet keskenään lapsia tekemään vaikka eivät toisilleen sopisi tippaakaan. Sieltä se pohjautuu, typerästä lisääntymisestä.
Valikoikaa kumppaninne niin että tiedätte arjen rullaavan ja rakkauden riittävän.

Luuletko ettei ole aikuisia (!) ihmisiä ketkä osaavat hoitaa eron asiallisesti? Lapsen etu menee kaiken edelle. Taidat olla joku sivistymätön juntti.

 

["eee"]

[QUOTE="vieras";28760012]Ero ei ole lasta traumatisoiva tai lasta pahoille teille ajava tragedia. Se voi päinvastoin olla lapsellekin suunnaton helpotus ja uuden elämän aloitus jos sen hoitaa hyvin ja lapsi ei joudu vanhempien riitojen välikappeleeksi.[/QUOTE]

Ja kuinkakohan suuri osa eroista hoidetaan hyvin ja niin, ettei lapsi joudu vanhempien riitojen välikappaleeksi, eikä siten joudu kärsimään erosta?

Niinpä.

 

[Vaimo-Rakas]

[QUOTE="vieras";28760039]Luuletko ettei ole aikuisia (!) ihmisiä ketkä osaavat hoitaa eron asiallisesti? Lapsen etu menee kaiken edelle. Taidat olla joku sivistymätön juntti.[/QUOTE]

No sen verran sivistynyt että etsin sellaisen kumppanin jonka kanssa ei ole tarvinnut erota/tapella suhteessa ennen kuin lapsia edes harkitsin tekeväni.
Reippaasti yli puolet eroavat nykyään, mikäköhän siinä on? Ruvetaanko pikkusen liian löysin rantein niitä muksuja tekemään miettimättä sitä pystytäänkö heille ehjä koti tarjoamaan?
Ja en kyllä tiedä kovin montaa asiallista eroa.

 

["vieras"]

[QUOTE="eee";28760072]Ja kuinkakohan suuri osa eroista hoidetaan hyvin ja niin, ettei lapsi joudu vanhempien riitojen välikappaleeksi, eikä siten joudu kärsimään erosta?

Niinpä.[/QUOTE]

Esimerkiksi minä ja useat mun lapsuudenystävät ovat eroperheestä, eikä se ole ollut mikään iso juttu. Minulle ja veljille tehtiin selväksi, että se ei johdu meistä lapsista ja elämä jatkuu tämän jälkeen erilaisena, mutta hyvänä. Lapset ovat sopeutuvaisia, kaikkein tärkeintä on, ettei tarvitse kestää ja katsoa vanhempien välistä riitelyä/henkistä väkivaltaa - ja siitä ei meidän tarvinnut kärsiä, kiitos eron.

 

["vieras"]

No sen verran sivistynyt että etsin sellaisen kumppanin jonka kanssa ei ole tarvinnut erota/tapella suhteessa ennen kuin lapsia edes harkitsin tekeväni.
Reippaasti yli puolet eroavat nykyään, mikäköhän siinä on? Ruvetaanko pikkusen liian löysin rantein niitä muksuja tekemään miettimättä sitä pystytäänkö heille ehjä koti tarjoamaan?
Ja en kyllä tiedä kovin montaa asiallista eroa.

Niin minäkin etsin ja katson tosi tarkkaan kenen kanssa perustan perheen. Mutta jos kaikki ei menekään hyvin, ei haittaa, koska olen oppinut ja kokenut sen ettei se ole lapsille maailmanloppu.

Ihan muut asiat vahingoittavat lapsia kuten henkinen väkivalta, huono parisuhde yms. perheessä.

 

[natasja]

Itse eroperheen lapsena esitän toisen mielipiteen. Ero oli paras ratkaisu. Kärsin lapsena vain siitä, kun aistin etteivät vanhempani olleet onnellisia. Kun he perustivat perheet tahoillaan ja olivat onnellisia, ei minullakaan ollut mitään hätää. Rakastan molempia perheitäni ja minusta kasvoi tasapainoinen nuori nainen joka tänä keväänä otti vastaan opiskelupaikan oikeustieteellisestä ja on perustamassa omaa perhettä että myös näin voi olla, olen kaikille sanonut, että erotkaa, lapsi kärsii siitä, jos riitelette kotona ja näkee kärsimyksenne!!

hyvänen aika, aivan varmasti jollekkin lapselle se on ollut parempi vaihtoehto, mutta suurimmalle osalle EI! tutkimustulokset nimenomaan tukee ap:n käsitystä.

riitely on ihan normaalia jos osataan myös sopia,jos taas ollaan ajauduttu vahvaan kielteiseen kehään, mennään pariterapiaan! kun ne ongelmat sieltä riitojen takaa selvitetään voi suhde paremmin!

 

[Vaimo-Rakas]

[QUOTE="vieras";28760117]Niin minäkin etsin ja katson tosi tarkkaan kenen kanssa perustan perheen. Mutta jos kaikki ei menekään hyvin, ei haittaa, koska olen oppinut ja kokenut sen ettei se ole lapsille maailmanloppu.

Ihan muut asiat vahingoittavat lapsia kuten henkinen väkivalta, huono parisuhde yms. perheessä.[/QUOTE]

Joo kun vain kaikki edes yrittäisivät katsoa pikkuisen nokkaansa pidemmälle.

Huonosta parisuhteesta ei kenenkään lapsen tulisi kärsiä, kuten ei eroamisistakaan. Yksi neuvo vain ihmisille, katsokaa ettei tarvii katua. Mut kun ei.