Turhasta tarkka ja hössökö?
Anoppi oli hoitamassa 4 kk vauvaamme perjantaina noin 3 h ajan kun kävimme mieheni kanssa syömässä. Olin alunperinkin epäileväinen kun anoppi ei ole koskaan aikaisemmin halunnut pitää vauvaamme sylissä, kysellyt sen kuulumisia tai muutenkaan odoittanut kiinnostusta. Mies oli kysynyt äitiään meille kun oli ajatellut sen olevan minulle kiva yllätys. Sanoin, että saa kyllä tulla edes hetkeksi olemaan vauvan kanssa ennen kun jätämme hänet kaksin vauvan kanssa. Tähän anoppi sanoi loukkaantuneena ja kyllästyneenä, että kaikki vauvathan ovat samanlaisia eivätkä osaa vierastaa miksi vauvaan pitäisi tutustua etukäteen. Eikä siis tullut ennen perjantaita käymään eikä halunnut meitä sinne kylään.
Perjantaina anoppi sitten tuli ja koitin esitellä "että täällä on vaipat ja vaihtovaatteet jos tarvitsette" ja odotin, että anoppi olisi tullut perässäni huoneeseen jossa vauvan tarvikkeet ovat. Mutta ei sanonut muuta kuin aha ja alkoi katsoa telkkaria. Jatkoin esittelyä kertomalla, että olin ottanut jääkaappiin maitoa sulamaan yhden annoksen ja tiskikaapissa on tuttipullo kuivumassa. Jatkoin etten vielä ole koonnut sitä kun keitin sen vasta vähän aikaa sitten ja kysyin onko koonnut antikoliikki pulloja kun ovat vähän erilaisia. Sanoin, ettei vauva vielä äsken ollut nälkäinen joten takuulla tulee nälkä meidän poissaollessa. Tässä vaiheessa tunsin itseni jo ihan tyhmäksi kun anoppi katsoi minua kuin täysin tyhmää kommentoimatta mitään ja miehenikin jo sanoi, että mennään nyt vaan kyllä nyt täältä kaikkea löytää ja ei tarvitse hössöttää.
Kun sitten tulimme takaisin vauva makasi lattialla ja karjui selkäkaarella. Anoppi vain naureskeli että ompas nämä nykyajan tuttipullot vaikeita koota en oikein tajua miten täällä saa maidon pysymään. Seuraavaksi valitti kun meillä ei ole vaippoja missään ja olisi tarvinnut niitä melkein heti meidän lähdettyä. Käytämme kestovaippoja ja oli etsinyt kertakäyttövaippoja mitä ei olisi ollut kuin eteisen kaapissa hätävarana. Kestovaipat olivat pöydällä korissa mutta ei ollut tajunnut niitä vaipoiksi. Kun sanoin, että olisit soittanut sanoi vain ettei viitsinyt häiritä ja laittoi kengät jalkaan ja häipyi niin noorasti, että hyvä kun huikkasi moi ovenraosta.
Nyt kamalan ristiriitainen olo kun minua harmittaa kun jätin vauvan anopin hoitoon vaikka olo oli jo etukäteen paha. Ajattelin, että johtuu vain siitä ettei vauva ole aikaisemmin ollut muiden hoidettavana. Nyt mieheni jo suunnittelee, että voidaan pyytää taas hänen äitiään hoitamaan vauvaa jos haluamme käydä kaksin jossain. Varmaan seuraava kerta menisi paremmin mutta jotenkin tuli sellainen olo, että kuinka uskallan luottaa anoppiin kun nytkin antoi vauvan olla märissä vaipoissa ja nälkäisenä ennemmin kun kysyi neuvoja
Perjantaina anoppi sitten tuli ja koitin esitellä "että täällä on vaipat ja vaihtovaatteet jos tarvitsette" ja odotin, että anoppi olisi tullut perässäni huoneeseen jossa vauvan tarvikkeet ovat. Mutta ei sanonut muuta kuin aha ja alkoi katsoa telkkaria. Jatkoin esittelyä kertomalla, että olin ottanut jääkaappiin maitoa sulamaan yhden annoksen ja tiskikaapissa on tuttipullo kuivumassa. Jatkoin etten vielä ole koonnut sitä kun keitin sen vasta vähän aikaa sitten ja kysyin onko koonnut antikoliikki pulloja kun ovat vähän erilaisia. Sanoin, ettei vauva vielä äsken ollut nälkäinen joten takuulla tulee nälkä meidän poissaollessa. Tässä vaiheessa tunsin itseni jo ihan tyhmäksi kun anoppi katsoi minua kuin täysin tyhmää kommentoimatta mitään ja miehenikin jo sanoi, että mennään nyt vaan kyllä nyt täältä kaikkea löytää ja ei tarvitse hössöttää.
Kun sitten tulimme takaisin vauva makasi lattialla ja karjui selkäkaarella. Anoppi vain naureskeli että ompas nämä nykyajan tuttipullot vaikeita koota en oikein tajua miten täällä saa maidon pysymään. Seuraavaksi valitti kun meillä ei ole vaippoja missään ja olisi tarvinnut niitä melkein heti meidän lähdettyä. Käytämme kestovaippoja ja oli etsinyt kertakäyttövaippoja mitä ei olisi ollut kuin eteisen kaapissa hätävarana. Kestovaipat olivat pöydällä korissa mutta ei ollut tajunnut niitä vaipoiksi. Kun sanoin, että olisit soittanut sanoi vain ettei viitsinyt häiritä ja laittoi kengät jalkaan ja häipyi niin noorasti, että hyvä kun huikkasi moi ovenraosta.
Nyt kamalan ristiriitainen olo kun minua harmittaa kun jätin vauvan anopin hoitoon vaikka olo oli jo etukäteen paha. Ajattelin, että johtuu vain siitä ettei vauva ole aikaisemmin ollut muiden hoidettavana. Nyt mieheni jo suunnittelee, että voidaan pyytää taas hänen äitiään hoitamaan vauvaa jos haluamme käydä kaksin jossain. Varmaan seuraava kerta menisi paremmin mutta jotenkin tuli sellainen olo, että kuinka uskallan luottaa anoppiin kun nytkin antoi vauvan olla märissä vaipoissa ja nälkäisenä ennemmin kun kysyi neuvoja