Nyt ei hermot enää kestä. Mitä tehdä anopin tai miehen suhteen???

[hemmetti]

Ollaan mieheni kanssa oltu 6 vuotta yhdessä. Yksi lapsi siunaantunut. Avioliitossa ei olla, eikä kumpikaan näe papin aamenta tarpeelliseksi.

Alusta asti kun minut on anopille esitelty niin on saanut sitä kuraa niskaan. Silloin se sanat ja teot meni ohi silmien ja korvien. Mutta kun raskaaksi tuli niin aluksi anoppi oli mielettömän välinpitämätön. Ei halunnut koko lapsenlasta, no kun meidän vauva sitten syntyi niin eroon ei meinannut päästä. Kokoajan soitteli miten vauva pitää pukea/hoitaa, tyyliin että kesällä pitäisi olla villavaatteet päällä tai tulee reuma.

Anoppi kun tulee kylää niin sanoo ensimmäisenä miehelleni että hui kamala kun olet laiha, etkö mitään ruokaa saa kotonasi, ja menee keittiöön tekemään ruokaa. Vaikka kello olisi 22.00

Jos ollaan käymässä minun omien vanhempin luona vkl, niin samalla reissulla pitää tulla käymään hänen luonaan vaikka välissä on useampi satakilometriä. Jos ei tulla niin loukkaannutaan verisesti ja väitetään että mummolta riistetään lapsenlapsi.

Kun vauva oli pieni niin käytiin päiväreissulla anopin luona, olin itse todella poikki ja väsynyt, (meillä koliikkivauva) ja halusin vain omaan kotiin illalla nukkumaan, anoppi pakotti jäämään yöksi ,vedoten taas siihen että loukkaannutaan verisesti. (Mieheni kanssa oltiin sovittu etukäteen ettei jäädä yöksi ja sanoin miehelleni että pitää sitten minun puoliani kunnolla.) No mies sanoi vaan että hän ei ota tähän mitään kantaan. Itku kurkussa sanoin sitä että olen niin väsynyt. Pakko oli jäädä.

Ja samaa terrorisointia kokoajan. Mutta nyt kun imetyshormoonit ja muut alkaa tasaantunua niin jumakekka nyt saa riittää. En halua lapseltani mummoa menettää mutta mitä hittoa tässä tilanteessa voi tehdä?

Miehelle olen puhunut ja sanonut sitä että katkaise nyt jo se napanuora äitiisi. Mutta ei mitään ole tapahtunut. Aina vaan minua hyssyttelee ja ei halua äitiään loukata, mutta pitääkö minun aika loukkaantua ja ottaa tätä paskaa niskaan..

Ja nyt juhannuksena meillä vuosipäivä miehen kanssa ja anoppi vaatii että sinne juhannukseski.


Anteeksi vuodatus. Korvat savuaa.

 

["vieras"]

Anoppihan saa vaatia. Ei sinun ole pakko lähteä. Mieshän voi mennä yksin jos haluaa. En ymmärrä, että on muka pakko mennä toisen pillin mukaan. Itse olen aina sanonut vastaan, jos mulle ei sovi ja se on aina ollut kaikille ok. En mielistelen äitiänikään missään asiassa. Olihan siitä ongelmat teininä, mutta nykyisin äiti on monesti sanonut, että ihailee, kun uskallan sanoa ja mulla on hyvä itsetunto.

 

[hemmetti]

Kun olen ihmisenä sellainen että en jaksa suurta draamaa, että helpommalla pääsee kun suostuu vaan. Ja imetyshormoonit siinä vielä lisänä niin ihan nössö olin.
Mutta nyt kun pää on selvinnyt ja ajatus kulkee niin nyt riittää, anoppi ei enää määräile. Mutta pelottaa se että sitten katkeaa tuo mummo suhde. Anoppi on kuitenkin todella ihana mummo meidän lapselle.

 

[lpktk]

Joo et todellakaan lähde anoppilaan jussina. Eikä anoppi tule teille. Mies saa mennä yksin, jos kokee että oma äiti on tärkeämpi kuin vaimo vuosipäivänä.

Jos olette sopineet miehenne kanssa jostain, niin mies ei todellakaan voi hyssytellä ja olla ottamatta kantaa siihen sovittuun asiaan. Kova kovaa vastaan miehelle tuollaisessa tilanteessa. Sopimukset sitten vaikka kirjallisena, vaikka typeräähän sellainen parisuhteessa on.

Avioliittoon ei muuten tarvita papin aamenta.

 

["Vieras"]

Otatkohan vähän liikaa stressiä tosta... Minusta voit joskus antaa vähän periksi anopin hassutuksille, jos ne sinusta sellaisia ovat, mutta voit myös tosiaan vaan päättäväisesti sanoa, jos joku asia ei ole mieleisesi.

 

[voi voi]

jos katkeaa se on anopin ongelma,tarkoitan,jos itse on niin tyhmä jääräpää että katkaisisi välit vain koska ei saa sua ja miestäs määräillä
mutta tosiaan,älä taivu määräilyyn,jos uhkailee ni sano että siittäs vaan!loukkaannu mun puolesta vaikka miten verisesti,mutta me tehdään nyt näin kuin itse halutaan ja that's it!
se kun kerrankin saa sut taipumaan noilla uhkauksilla niin se ei lopu!
Tsemppiä taistoon!

 

[hemmetti]

Kun minua loukkaa niin paljon esim. tuollainen että anoppi tulee meidän kotiin sanomaan että eikä täällä ruokaa saa ja menee sitten itse yöllä sitä tekemään.
Ja enemmän loukkaa se kun mies on niin vässykkä ettei uskalla/halua sanoa äidilleen vastaan. Tietää saavansa minut lepyteltyä kuitenkin. En tiedä millä sitä miestä pitäisi uhkailla että menisi perille. (Erolla en halua uhkailla koska se ei ole tarpeen.)

Tämä on minun koti ja minun perhe. Minulla tässä päätösvalta on mieheni kanssa eikä anopilla. Sen olen päättänyt että itse en kyllä ikinä tuollainen anoppi halua olla.

 

[saman kokenut]

minulla oli sama kuvio oman kotiväkeni kanssa. Lisänä vielä jatkuva haukkuminen, sättiminen, mäkätys ja valitus siitä miten kaikki mitä tein oli väärin, huonosti, toimimatonta, suvun silmissä häpeällistä jne.

Kerran valitin tästä keskustelupalstalla ja yksi vastasi minulle niin että "jos et pidä kengänjäljistä kasvoillasi, niin miksi olet kynnysmattona?". Kliseinen viisaus, mutta totta. Vasta tämän jälkeen jotenkin ymmärsin että homma jatkuu juuri tasan niin tarkkaan kuin ITSE annan sen jatkua.

Laitoin tiukat rajat vanhemmilleni ja kerroin että tästä päivästä lähtien on nyt tällaiset säännöt. AIna jos tulee haukkumista tai sättimistä tai painostusta, niin pidän 3kk:n jäähyn eli yhteydenpitokatkon. No, tätä tietenkin piti heidän muutaman kerran kokeilla, ja joka kerta siis pidin sanani ja tein tuon sanktion (uhkaus ei auta jos sitä ei ole valmis lunastamaan). Muutaman kerran jälkeen oppivat että olen tosissani ja sen jälkeen on homma pelittänyt. Tietävät rajat, ja myös sen että jos "kokeilevat onneaan" ja aloittavat taas painostuksen ja manipulaation, niin yhteydenpitokatko napsahtaa.

Tähän pitää olla vahva oma itsetunto ja päättä niin, että vain oma perheeni (ja sitä kautta oman itseni) terveys ja mielenterveys on tärkeintä, ja on aivan sama mitä muu maailma sinusta ajattelee. Muiden mielipiteillä ei ole väliä, ja jos aina välttelee konflikteja ja haluaa miellyttää muita, niin itsensä siinä rikkoo lopulta.

Jos anoppi sitten "kostoksi" laittaa välit poikki niin anna laittaa. Sanoisin tähän että routa porsaan kotiin ajaa. Tärkeintä silloinkin on se, että olet määrätietoinen etkä suostu tuntemaan syyllisyyttä toisen kiukuttelusta.

Joskus pitää kasvaa aikuiseksi ja oppia olemaan tiukka oikeissa paikoissa. Helppoa se ei ole, mutta jos annat entisen menon jatkua niin olet anopin kyykytettävänä koko anopin loppuelämän ajan. Ei varmaan kuulosta kivalta vaihtoehdolta?

 

[hemmetti]

minulla oli sama kuvio oman kotiväkeni kanssa. Lisänä vielä jatkuva haukkuminen, sättiminen, mäkätys ja valitus siitä miten kaikki mitä tein oli väärin, huonosti, toimimatonta, suvun silmissä häpeällistä jne.

Kerran valitin tästä keskustelupalstalla ja yksi vastasi minulle niin että "jos et pidä kengänjäljistä kasvoillasi, niin miksi olet kynnysmattona?". Kliseinen viisaus, mutta totta. Vasta tämän jälkeen jotenkin ymmärsin että homma jatkuu juuri tasan niin tarkkaan kuin ITSE annan sen jatkua.

Laitoin tiukat rajat vanhemmilleni ja kerroin että tästä päivästä lähtien on nyt tällaiset säännöt. AIna jos tulee haukkumista tai sättimistä tai painostusta, niin pidän 3kk:n jäähyn eli yhteydenpitokatkon. No, tätä tietenkin piti heidän muutaman kerran kokeilla, ja joka kerta siis pidin sanani ja tein tuon sanktion (uhkaus ei auta jos sitä ei ole valmis lunastamaan). Muutaman kerran jälkeen oppivat että olen tosissani ja sen jälkeen on homma pelittänyt. Tietävät rajat, ja myös sen että jos "kokeilevat onneaan" ja aloittavat taas painostuksen ja manipulaation, niin yhteydenpitokatko napsahtaa.

Tähän pitää olla vahva oma itsetunto ja päättä niin, että vain oma perheeni (ja sitä kautta oman itseni) terveys ja mielenterveys on tärkeintä, ja on aivan sama mitä muu maailma sinusta ajattelee. Muiden mielipiteillä ei ole väliä, ja jos aina välttelee konflikteja ja haluaa miellyttää muita, niin itsensä siinä rikkoo lopulta.

Jos anoppi sitten "kostoksi" laittaa välit poikki niin anna laittaa. Sanoisin tähän että routa porsaan kotiin ajaa. Tärkeintä silloinkin on se, että olet määrätietoinen etkä suostu tuntemaan syyllisyyttä toisen kiukuttelusta.

Joskus pitää kasvaa aikuiseksi ja oppia olemaan tiukka oikeissa paikoissa. Helppoa se ei ole, mutta jos annat entisen menon jatkua niin olet anopin kyykytettävänä koko anopin loppuelämän ajan. Ei varmaan kuulosta kivalta vaihtoehdolta?

Kiitos vastauksestasi. Nyt pitää opetella olemaan itse jämäkkänä. Ja pistää tuo mies routuun että seisoo meidän perheen takana, eikä oman äitinsä. Hänelle ei voi molemmat naiset olla ykkösinä. Muuten ei tule mitään.
Vaikeeta se tulee olemaan, koska kuten mainitsit tuon syyllisyyden tuntee toisen kiukuttelusta, siinä saatan sitten antaa periksi.
Mutta tämän tilanteen on tosissaan muututtava, on aina niin ahdistavaa mennä sinne kylään ja vielä ahdistavampaa kun anoppi tulee meille kylään.

 

[sano se ääneen]

Tuohon auttaa myös se että sanot anopille miehesi kuulleen että näin ollaan sovittu miehen kanssa ja jos miehesi rupee siinä änkyttämään että ihan sama hänelle niin sanot anopin ja miehen kuullen ett'ä poikasi on niin saamaton eikä uskalla sanoa omaa mielipidettään ja sitä mitä olette sopinut että sinä pidät siitä kiinni koska sopimuksista pidetään kiinni =) Josko tuo auttais miestäsi ja anoppia ymmärtämään tilanteen kun molemmat sen kuulevat ääneen ja miehesikään ei voi perääntyä kun sanot sen julki mitä olette sopineet ja myös sen että miehesi on vässykkä eikä saa pidettyä sopimuksia =)

 

[hemmetti]

Tuohon auttaa myös se että sanot anopille miehesi kuulleen että näin ollaan sovittu miehen kanssa ja jos miehesi rupee siinä änkyttämään että ihan sama hänelle niin sanot anopin ja miehen kuullen ett'ä poikasi on niin saamaton eikä uskalla sanoa omaa mielipidettään ja sitä mitä olette sopinut että sinä pidät siitä kiinni koska sopimuksista pidetään kiinni =) Josko tuo auttais miestäsi ja anoppia ymmärtämään tilanteen kun molemmat sen kuulevat ääneen ja miehesikään ei voi perääntyä kun sanot sen julki mitä olette sopineet ja myös sen että miehesi on vässykkä eikä saa pidettyä sopimuksia =)

Kiitos, tämä on hyvä neuvo myös! pitää kokeilla heti kun tulee tälläinen tilanne.

 

["vieras"]

Tuohon auttaa myös se että sanot anopille miehesi kuulleen että näin ollaan sovittu miehen kanssa ja jos miehesi rupee siinä änkyttämään että ihan sama hänelle niin sanot anopin ja miehen kuullen ett'ä poikasi on niin saamaton eikä uskalla sanoa omaa mielipidettään ja sitä mitä olette sopinut että sinä pidät siitä kiinni koska sopimuksista pidetään kiinni =) Josko tuo auttais miestäsi ja anoppia ymmärtämään tilanteen kun molemmat sen kuulevat ääneen ja miehesikään ei voi perääntyä kun sanot sen julki mitä olette sopineet ja myös sen että miehesi on vässykkä eikä saa pidettyä sopimuksia =)

Tai jos anoppi määrää jotain, sinä olet vastakkaista mieltä ja mies sopertelee että ihan sama, niin toteat että sitten tehdään kuten sinä sanot.