Miten lapset saadaan syömään kasviksia?

Meillä lapsi yritti jättää ne ruokavaliostaan pois siinä vaiheessa kun ruokaa ei tarjoiltu enää muusattuna, vaan pienempinä paloina, jolloin esim. peruna, parsakaali ja kastike erottuvat lautaselta. Lapsi on myös syönyt jo itse ja äkkiä oppi valkkaamaan pois ne "mistä ei tykkää" vaikka muusattuna ja "piilotettuna" kaikki menee alas.

Tuossa vaiheessa ne kasvikset on vähentyneet meilläkin. Edelleen kasvikset menee, jos lapset ei näe niitä eli esim. kastikkeissa. Tai esim. pinaattikeitto maistuu hyvin, mutta eihän nämä yksistään riitä.

Kokeilen tuota napostelua ja dippiä. Jos se toimii niin varmasti maistuu lautaseltakin ainakin joskus.

 

[QUOTE="Vieras";28749047]Mun on hirveän vaikea ymmärtää tätä ongelmaa, kun eikö kaikki lapset aloita ylipäätään ruoan syömisen kasviksista. Missä vaiheessa ne on oikein jääneet ruokavaliosta pois?[/QUOTE]

Meidän esikoinen söi vaan peruna-porkkanaa.Jo puolivuotiaana oksensi tai sylki pois muut kasvikset ja siitä eteenpäin kolmevuotiaaseen asti. Jos erehtyy maistamaan vaikka paprikaa, niin rupeaa yökkimään.

En mikään ymmärtäisi jos meillä ois vaan kuopus, joka ei ole koskaan oksentanut eikä sulkenut mitään pois suustaan. No ehkä jonkun puolukan sylkenyt pois..

 

joskus voi juuresvuoka tehä stoppia mutta pöyvästä ei noustaennen ku lautanen on tyhjä...

Miksei? Onko tosiaan aina pakko syödä lautanen tyhjäksi, vaikka olisi jo kylläinen? Minä kun itse olen näin aikuisena opetellut syömään sopivasti, en liikaa. Joten joskus kun arvioin ruuan tarpeen väärin, en ahda itseäni ähkyyn vaan jätän ihan suosiolla loput syömättä, ilman huonoa omaatuntoa. Aikaisemmin koin huonoa omaatuntoa, jos ruokaa jäi ja väkisin söin lautasen tyhjäksi. Kiitos lapsuuden opetusten...

 

Miksei? Onko tosiaan aina pakko syödä lautanen tyhjäksi, vaikka olisi jo kylläinen? Minä kun itse olen näin aikuisena opetellut syömään sopivasti, en liikaa. Joten joskus kun arvioin ruuan tarpeen väärin, en ahda itseäni ähkyyn vaan jätän ihan suosiolla loput syömättä, ilman huonoa omaatuntoa. Aikaisemmin koin huonoa omaatuntoa, jos ruokaa jäi ja väkisin söin lautasen tyhjäksi. Kiitos lapsuuden opetusten...

Aikuinen päättää tietyistä asioista. Kyllä mä en päästä lasta ennen ruokapöydästä pois kun on syöty tomaatit ja papripalat, koska se on lapsen parhaaksi. Sama sääntö voi olla jollain, mutta sillä tavalla et koko lautanen on syötävä.

 

Meillä tuo "lautanen-tyhjäksi-sääntö" on mukailtu.

Eli ruokailessamme tarkkailen lapsen syömistä. Lähinnä sitä tahtia miten syö ruokaansa. Jos näyttää siltä, ettei kaikkea tule jaksamaan syödä. Sanon jo valmiiksi, että jos et jaksa kaikkea jätä perunat ( riisi/pasta, mikä onkaan sen kertainen lisukkeemme) syömättä, mutta syö lihat ja kasvikset kaikki.

Mutta, jos mulla ei ruoan-jaksamis-tutka toimi, niin asiasta ei tehdä sen suurempaa numeroa. Yleensä kehotan ottamaan vielä pari lusikallista, sitten mitä jää, niin jää syömättä. Pakko ei ole syödä lautasta tyhjäksi.

 

[QUOTE="vieras";28750416]Aikuinen päättää tietyistä asioista. Kyllä mä en päästä lasta ennen ruokapöydästä pois kun on syöty tomaatit ja papripalat, koska se on lapsen parhaaksi. Sama sääntö voi olla jollain, mutta sillä tavalla et koko lautanen on syötävä.[/QUOTE]

Juu tietyistä asioista. Mutta minä en voi päättää siitä, koska lapsen vatsa on täynnä. Ei vauvakaan syö väkisin, joten ei meillä ole tarvinnut lapsenkaan syödä väkisin kaikkea. Ei edes niitä paprikoita. Ei vain aina maistu. Pääsääntöisesti lasten annokset ovat olleet sopivan kokoisia ja lautanen on tyhjentynyt, mutta välilä arviointi pettää. Meillä kyllä tulee yleensä se puoli kiloa kasviksia syötyä myös lasten kohdalla, joten ei joskus syömättä jäävät paprikat haittaa

 

Juu tietyistä asioista. Mutta minä en voi päättää siitä, koska lapsen vatsa on täynnä. Ei vauvakaan syö väkisin, joten ei meillä ole tarvinnut lapsenkaan syödä väkisin kaikkea. Ei edes niitä paprikoita. Ei vain aina maistu. Pääsääntöisesti lasten annokset ovat olleet sopivan kokoisia ja lautanen on tyhjentynyt, mutta välilä arviointi pettää. Meillä kyllä tulee yleensä se puoli kiloa kasviksia syötyä myös lasten kohdalla, joten ei joskus syömättä jäävät paprikat haittaa

Totta tuokin. Ei saa pakottaa, mutta ehkä se tämä "Syö edes ne vihannekset vielä!" - tapa on jäänyt mun äidiltä, mutta nostan hattua hänelle, sillä sen kannustuksen ansiosta me lapset opittiin syömään monipuolisesti kasviksia. Se puoli kiloa meillä ei ihan päivittäin varmaan tule... Vaikka pitäis, niin kuitupitoista ja kevyttä ruokaa kun ne kasvikset on!

 

[QUOTE="vieras";28750416]Aikuinen päättää tietyistä asioista. Kyllä mä en päästä lasta ennen ruokapöydästä pois kun on syöty tomaatit ja papripalat, koska se on lapsen parhaaksi. Sama sääntö voi olla jollain, mutta sillä tavalla et koko lautanen on syötävä.[/QUOTE]

no kukin tyylillään. Mutta meillä ei ole koskaan tarvinnut lapsen syödä lautasta tyhjäksi ja silti syö hyvin. Miten ihmeessä voi oppia kontrollia omaan syömiseensä jos ei saa oppia itse, miltä tuntuu kun on nälkä tyydyttynyt tai kun on sopivasti kylläinen? Siinähän just oppii oman kropan tuntemusten kuuntelemista, kun joku ulkopuolinen ei määrää paljonko syöt. Meillä lapsi 5 vee on oikea tuittupää mutta ruuan avulla hän ei koskaan ole yrittänyt uhmailla eikä yrittänyt käyttää syömistään valtataistelun välineenä. Aina ollaan annettu syödä sen minkä syö, ja onkin ennakkoluuloton lapsi jonka kanssa ei ole tarvinnut ruokapöydässä koskaan taistella. Koska hän tietää, ettei ole pakko syödä mitään, niin turhahan siitä on mitään showta järjestää

 

Juu tietyistä asioista. Mutta minä en voi päättää siitä, koska lapsen vatsa on täynnä. Ei vauvakaan syö väkisin, joten ei meillä ole tarvinnut lapsenkaan syödä väkisin kaikkea. Ei edes niitä paprikoita. Ei vain aina maistu. Pääsääntöisesti lasten annokset ovat olleet sopivan kokoisia ja lautanen on tyhjentynyt, mutta välilä arviointi pettää. Meillä kyllä tulee yleensä se puoli kiloa kasviksia syötyä myös lasten kohdalla, joten ei joskus syömättä jäävät paprikat haittaa

Niin just

 

[QUOTE="heippa";28750498]no kukin tyylillään. Mutta meillä ei ole koskaan tarvinnut lapsen syödä lautasta tyhjäksi ja silti syö hyvin. Miten ihmeessä voi oppia kontrollia omaan syömiseensä jos ei saa oppia itse, miltä tuntuu kun on nälkä tyydyttynyt tai kun on sopivasti kylläinen? Siinähän just oppii oman kropan tuntemusten kuuntelemista, kun joku ulkopuolinen ei määrää paljonko syöt. Meillä lapsi 5 vee on oikea tuittupää mutta ruuan avulla hän ei koskaan ole yrittänyt uhmailla eikä yrittänyt käyttää syömistään valtataistelun välineenä. Aina ollaan annettu syödä sen minkä syö, ja onkin ennakkoluuloton lapsi jonka kanssa ei ole tarvinnut ruokapöydässä koskaan taistella. Koska hän tietää, ettei ole pakko syödä mitään, niin turhahan siitä on mitään showta järjestää [/QUOTE]

En mäkään pakottamista tai koko lautanen tyhjäksi - vaatimusta kannata. Se on järjetöntä, eikä todellakaan lapsen parhaaksi. Mutta tässä oli kasvisten syömisestä kyse ja miten saada lapset niitä syömään ja maistelemaan.. Niin siinä voi käyttää hieman porkkanaa ja keppiä, eikä antaa heti periksi. Mä en ainakaan anna, koska sen verran tärkeänä pidän sitä et lapset oppii syömään terveellisesti ja monipuolisesti, vihanneksia automaattisesti myös. Kannustusta ja suostuttelua se vaati aluksi, mutta kyllä palkitsi!

 

[QUOTE="Vieras";28749047]Mun on hirveän vaikea ymmärtää tätä ongelmaa, kun eikö kaikki lapset aloita ylipäätään ruoan syömisen kasviksista. Missä vaiheessa ne on oikein jääneet ruokavaliosta pois?[/QUOTE]

Meillä on 2,5-vuotias, joka alkoi ehkä vuosi sitten nirsoilla kasvisten kanssa ja aina vaan pahenee. Ja pienempänä esim. parsakaali oli herkkua, kasviksia on saanut monipuolisesti eri muodoissa siitä asti kun niitä sai antaa.

Ruuasta nyppii pois tosi pienetkin kasvisten palat. Saan jonkin verran syömään niin että laitan ne ihan pikkuruisiin osiin ja lastaan lusikkaan valmiiksi ruokaa niin että se vihannes jää piiloon. Jos lataselta on suurin osa syönyt ja jäljellä on vähän kasviksia ja muuta, syötän joskus että saan ne vihanneksetkin menemään piilossa.

Joskus tuo pyytää erikseen vaikka tuoretta kurkkua (järsii vain kuoren), paprikaa, kirsikkatomaatteja ym. ja silloin annan aina niin paljon kun vaan suostuu syömään. Lämpimässä ruuassa vaan ei ne vihannekset tahdo mennä, ellei ne ole tyyliin sileänä pottumuusin joukossa, tai erittäin hienona raasteena jossain kastikkeessa tmv. niin että erikseen niitä on vaikea edes saada poimittua. Ja jos lämpimän ruuan kanssa tarjoaa tuoreita vihanneksia, niin silloinkin menee huonosti - tai sitten haluaisi vain niitä, eikä suostu syömään sitä varsinaista ruokaa...

Sinänsä ei kai ole kovin paha tilanne, kun kuitenkin niitä jossain vaiheessa syö, ja koitan sitten sumplia niin että esimerkiksi välipalaksi saisi mahdollisimman paljon kasviksia, niin ei haittaa jos ruualla ei niitä mene paljon. Pakottaakaan kun ei oikein voi, enkä haluakaan. Mua pakotettiin lapsena syömään lautanen tyhjäksi vaikka tahattomasti yökkäilin osan ruuasta takaisin lautaselle, ja kun vanhemmat kyllästyivät istuttamaan pöydässä, ruoka laitettiin jääkaappiin ja se sama oli tarjolla seuraavalle kerralla - muuta ei saanut, ennen kuin oli lautanen tyhjä. En aio ainakaan toistaa samaa perinnettä meidän perheessä, hyi yök :X

 

[QUOTE="vieras";28750552]Meillä on 2,5-vuotias, joka alkoi ehkä vuosi sitten nirsoilla kasvisten kanssa ja aina vaan pahenee. Ja pienempänä esim. parsakaali oli herkkua, kasviksia on saanut monipuolisesti eri muodoissa siitä asti kun niitä sai antaa.

Ruuasta nyppii pois tosi pienetkin kasvisten palat. Saan jonkin verran syömään niin että laitan ne ihan pikkuruisiin osiin ja lastaan lusikkaan valmiiksi ruokaa niin että se vihannes jää piiloon. Jos lataselta on suurin osa syönyt ja jäljellä on vähän kasviksia ja muuta, syötän joskus että saan ne vihanneksetkin menemään piilossa.

Joskus tuo pyytää erikseen vaikka tuoretta kurkkua (järsii vain kuoren), paprikaa, kirsikkatomaatteja ym. ja silloin annan aina niin paljon kun vaan suostuu syömään. Lämpimässä ruuassa vaan ei ne vihannekset tahdo mennä, ellei ne ole tyyliin sileänä pottumuusin joukossa, tai erittäin hienona raasteena jossain kastikkeessa tmv. niin että erikseen niitä on vaikea edes saada poimittua. Ja jos lämpimän ruuan kanssa tarjoaa tuoreita vihanneksia, niin silloinkin menee huonosti - tai sitten haluaisi vain niitä, eikä suostu syömään sitä varsinaista ruokaa...

Sinänsä ei kai ole kovin paha tilanne, kun kuitenkin niitä jossain vaiheessa syö, ja koitan sitten sumplia niin että esimerkiksi välipalaksi saisi mahdollisimman paljon kasviksia, niin ei haittaa jos ruualla ei niitä mene paljon. Pakottaakaan kun ei oikein voi, enkä haluakaan. Mua pakotettiin lapsena syömään lautanen tyhjäksi vaikka tahattomasti yökkäilin osan ruuasta takaisin lautaselle, ja kun vanhemmat kyllästyivät istuttamaan pöydässä, ruoka laitettiin jääkaappiin ja se sama oli tarjolla seuraavalle kerralla - muuta ei saanut, ennen kuin oli lautanen tyhjä. En aio ainakaan toistaa samaa perinnettä meidän perheessä, hyi yök :X[/QUOTE]

Juu sun täytyy rohkaista ja kannustaa vaan syömään niitä kasviksia, puolet lautasestahan on salaatille ja vihanneksille. Kehut kun maistaa vähäsenkin ja lisäät pikku hiljaa määrää siihen puoleen lautaseen. Ihan varmasti oppii syömään, kun ette anna periksi.

 

[QUOTE="vieras";28750564]Juu sun täytyy rohkaista ja kannustaa vaan syömään niitä kasviksia, puolet lautasestahan on salaatille ja vihanneksille. Kehut kun maistaa vähäsenkin ja lisäät pikku hiljaa määrää siihen puoleen lautaseen. Ihan varmasti oppii syömään, kun ette anna periksi.[/QUOTE]

Kehutaan aina, ja aina jollakin keinolla niitä aina menee vähän, mutta ei ole viime kuukausien aikana tullut edistystä. Olen koittanut rohkaista joillakin älyttömilläkin jutuilla, esim. ottamalla kanin ruokapöytään yhdelle tuolille syömään kasviksia lapsen kaveriksi... Ei vaan syö, sylkee pois ja joskus kakoo jos huomaa että suuhun meni vahingossa jotain vihannesta. Pienempänä kuitenkin veti niitä samoja vihanneksia sellaisenaan sormineen suuhun. Varmasti se vielä oppii uudestaan joskus, mutta kyllä mulla on keinot aika vähissä, olen nyt keskittynyt iloitsemaan siitä vähästä minkä saan menemään.

 

[QUOTE="vieras";28750596]Kehutaan aina, ja aina jollakin keinolla niitä aina menee vähän, mutta ei ole viime kuukausien aikana tullut edistystä. Olen koittanut rohkaista joillakin älyttömilläkin jutuilla, esim. ottamalla kanin ruokapöytään yhdelle tuolille syömään kasviksia lapsen kaveriksi... Ei vaan syö, sylkee pois ja joskus kakoo jos huomaa että suuhun meni vahingossa jotain vihannesta. Pienempänä kuitenkin veti niitä samoja vihanneksia sellaisenaan sormineen suuhun. Varmasti se vielä oppii uudestaan joskus, mutta kyllä mulla on keinot aika vähissä, olen nyt keskittynyt iloitsemaan siitä vähästä minkä saan menemään.[/QUOTE]

Voi ei tuo sylkeminen on ihan tosi huono tapa, meillä on tehty selväks et vihannekset syödään ja se on ruokaa siinä missä muukin. Kannattaa ottaa vähän tiukempi linja eikä antaa sylkeä pois ja antaa rangaistus siitä sitten esim. jäähy.

 

[QUOTE="Vieras";28749047]Mun on hirveän vaikea ymmärtää tätä ongelmaa, kun eikö kaikki lapset aloita ylipäätään ruoan syömisen kasviksista. Missä vaiheessa ne on oikein jääneet ruokavaliosta pois?[/QUOTE]

No ei missään vaiheessa tarjoilupuolelta, mutta täysin tuntemattomasta syystä tuli siihen kulutuspäähän totaalinen stoppi joidenkin kasvisten kohdalla about 3-vuotiaana. Hämmentävää kyllä, hyljätyissä oli mukana myös pari entistä mielisuosikkia. En ole lähtenyt pulttia ottamaan asiasta, ny lapsi kuuden ja pikku hiljaa vaikuttaa että valikoima olisi laajentumaan päin.

Siinä "lakossa" meni yökkilistalle kyllä muitakin kuin kasviksia, mikä lie olikin syynä.

 

Minä mietin tätä "pakko maistaa että oppii tykkäämään" asiaa. Maailma on täynnä kasviksia, joita olen itse maistanut sen vaaditut 10, 14, 20 tai mitä lie kertaa, kuten raaka sipuli, kukkakaali, purjo, palsternakka, appelsiini jne., ja joista en edelleenkään sellaisenaan pidä. Useimpia niistä voin syödä, mutta en maun vuoksi vaan siksi, että tiedä, että niin kuuluu tehdä. Joku 3-vuotias taas ei ehkä ymmärrä terveellisyys- ja ravintoainenäkökulmaa, niin MIKSI hän haluaisi syödä sen kukkakaalin, jos se ei hänen suussaan maistu tai tunnu hyvältä?

Olen siis ehdottomasti sitä mieltä, että lasten ja kaikkien tulee syödä kasviksia, ja meillä 2-vuotias onneksi lähes poikkeuksetta ainakin maistaa jos pyydetään (ja malli on joka ikinen kerta, siitä olen pitänyt huolen). Mutta ei hän suurinta osaa kasviksista omaksi ilokseen syö, vaikka olisi maistanut sata kertaa. Minä mietin, miten saisi lapsen HALUAMAAN syödä kasviksia, eikä niin että syö vain pyynnöstä tai aikuisen mieliksi.

 

[QUOTE="vieras";28750416]Aikuinen päättää tietyistä asioista. Kyllä mä en päästä lasta ennen ruokapöydästä pois kun on syöty tomaatit ja papripalat, koska se on lapsen parhaaksi. Sama sääntö voi olla jollain, mutta sillä tavalla et koko lautanen on syötävä.[/QUOTE]

Kauheeta että joku syöttää lapselleen lautasia? :O

Meillä kun on allergioita taustalla ja lapset ei oo pienestä asti saaneet syödä ja maistella kaikkea, varsinkaan tuoretta, on ollu aika haastavaa saada ne syömään kasviksia. Kuitenin ovat oppineet, esikoinenkin koulussa sitten.

 

Meidän nirso tyttö ei tykkää kasviksista, jos kaikki on sekoitettu keskenään. Salaattia maistaa, jos on kehotettu. Ei kytätä lautasta eikä syömisen määrää, mutta kaikkea pyydetään maistamaan. Syömisestä ei kannata tehdä isoa numeroa! Kasvikset uppoavat parhaiten niin, että leikkaa kunnon paloja ja jättää "huolimattomasti" niitä leikkuulaudalle. Tai antaa tytön pilkkoa itse, jolloin osa eksyy suuhun. Mustikoitakin menee itse poimittuna metsästä kilokaupalla, mutta ei pakasteesta puuron päälle laitettuna.

 

[QUOTE="vieras";28750824]Minä mietin tätä "pakko maistaa että oppii tykkäämään" asiaa. Maailma on täynnä kasviksia, joita olen itse maistanut sen vaaditut 10, 14, 20 tai mitä lie kertaa, kuten raaka sipuli, kukkakaali, purjo, palsternakka, appelsiini jne., ja joista en edelleenkään sellaisenaan pidä. Useimpia niistä voin syödä, mutta en maun vuoksi vaan siksi, että tiedä, että niin kuuluu tehdä. Joku 3-vuotias taas ei ehkä ymmärrä terveellisyys- ja ravintoainenäkökulmaa, niin MIKSI hän haluaisi syödä sen kukkakaalin, jos se ei hänen suussaan maistu tai tunnu hyvältä?

Olen siis ehdottomasti sitä mieltä, että lasten ja kaikkien tulee syödä kasviksia, ja meillä 2-vuotias onneksi lähes poikkeuksetta ainakin maistaa jos pyydetään (ja malli on joka ikinen kerta, siitä olen pitänyt huolen). Mutta ei hän suurinta osaa kasviksista omaksi ilokseen syö, vaikka olisi maistanut sata kertaa. Minä mietin, miten saisi lapsen HALUAMAAN syödä kasviksia, eikä niin että syö vain pyynnöstä tai aikuisen mieliksi.[/QUOTE]

Niimpä. Se vaan ei kaikille toimi tuo maistaminen oppimiseen. En minä itsekään ole kaikkeen oppinut vaikka lapsesta asti maistellu. Syön kun silleen tehään, en siksi että tykkäisin. Omallekaan ei mene kaikki ja istuu vaikka kokopäivän eikä koske. En ole siihen pakotuslinjaan lähteny ja hoidossakin jätetty tyystin huomiotta se mitä se syö tai ei syö. Kas kummaa kun on alkanu maistellakin välillä. Se pakotus siis ei auttanu yhtään mitään. Sai kyllä oksentamaan.

 

[QUOTE="vieras";28750824]Minä mietin tätä "pakko maistaa että oppii tykkäämään" asiaa. Maailma on täynnä kasviksia, joita olen itse maistanut sen vaaditut 10, 14, 20 tai mitä lie kertaa, kuten raaka sipuli, kukkakaali, purjo, palsternakka, appelsiini jne., ja joista en edelleenkään sellaisenaan pidä. Useimpia niistä voin syödä, mutta en maun vuoksi vaan siksi, että tiedä, että niin kuuluu tehdä. Joku 3-vuotias taas ei ehkä ymmärrä terveellisyys- ja ravintoainenäkökulmaa, niin MIKSI hän haluaisi syödä sen kukkakaalin, jos se ei hänen suussaan maistu tai tunnu hyvältä?

Olen siis ehdottomasti sitä mieltä, että lasten ja kaikkien tulee syödä kasviksia, ja meillä 2-vuotias onneksi lähes poikkeuksetta ainakin maistaa jos pyydetään (ja malli on joka ikinen kerta, siitä olen pitänyt huolen). Mutta ei hän suurinta osaa kasviksista omaksi ilokseen syö, vaikka olisi maistanut sata kertaa. Minä mietin, miten saisi lapsen HALUAMAAN syödä kasviksia, eikä niin että syö vain pyynnöstä tai aikuisen mieliksi.[/QUOTE]

Kokeile suklaalla kuorrutusta.

 

Niimpä. Se vaan ei kaikille toimi tuo maistaminen oppimiseen. En minä itsekään ole kaikkeen oppinut vaikka lapsesta asti maistellu. Syön kun silleen tehään, en siksi että tykkäisin. Omallekaan ei mene kaikki ja istuu vaikka kokopäivän eikä koske. En ole siihen pakotuslinjaan lähteny ja hoidossakin jätetty tyystin huomiotta se mitä se syö tai ei syö. Kas kummaa kun on alkanu maistellakin välillä. Se pakotus siis ei auttanu yhtään mitään. Sai kyllä oksentamaan.

Mä en myöskään usko pakottamiseen syömisasioissa. Sillä saa aikaan vaan ruokaan epäterveesti suhtautuvia ihmisiä. Samoin kuin sillä, että pakottaa syömään koko lautasellisen tyhjäksi, ei anna mahdollisuutta lapselle oppia tuntemaan luonnollista kylläisyyden tunnetta. Siitä sitten seuraa se, että hän ei isonakaan tunnista kylläisyyden tunnettaan ja syö enemmän kuin pitäisi ja näin ollen lihoo. TÄstähän on tehty tutkimustakin jonka perusteella tälläistä tapaa ei enää suositella.

 

Mä en myöskään usko pakottamiseen syömisasioissa. Sillä saa aikaan vaan ruokaan epäterveesti suhtautuvia ihmisiä. Samoin kuin sillä, että pakottaa syömään koko lautasellisen tyhjäksi, ei anna mahdollisuutta lapselle oppia tuntemaan luonnollista kylläisyyden tunnetta. Siitä sitten seuraa se, että hän ei isonakaan tunnista kylläisyyden tunnettaan ja syö enemmän kuin pitäisi ja näin ollen lihoo. TÄstähän on tehty tutkimustakin jonka perusteella tälläistä tapaa ei enää suositella.

Niin just, sitähän mäkin sanoin Ihan pienestä asti vaan antaa lapselle aterialla terveellistä ruokaa lautaselle ja sitten keskittyy ihan vaikka omaan syömiseen ja pöytäkeskusteluun, eikä tee lapsen syömisestä mitään numeroa niin lapsi tosiaan oppii itse kylläisyyden ja nälän tunteet. Tässä tietenkin auttaa sekin ettei anna lapselle aterioiden välissä kauheesti välipalanaposteluja, jotta oppii sen nälänkin tunnistamaan
Ihmisen kroppa on niin ihmeellinen että jos oppii kuuntelemaan ja tottelemaan tuntemuksiaan niin tekee itselleen luultavasti oikein. Esim. kun minulla on paha olo, mieli tekee sitruunaa, joka auttaa etovaan oloon.

Nyt olen vähän jälkiviisas tosin, koska meillä ei ole tota ongelmaa niin en osaa sanoa miten saada kasvisnirsoksi oppinut lapsi tykkäämään kasviksista, muuta kuin jos jättää niiden tuputtamisen ja syömisen vahtimisen pois, ja laittaa vaan kärsivällisesti lautaselle erilaisia kasviksia eritavoin valmistettuna.

 

[QUOTE="heippa";28750998]Niin just, sitähän mäkin sanoin Ihan pienestä asti vaan antaa lapselle aterialla terveellistä ruokaa lautaselle ja sitten keskittyy ihan vaikka omaan syömiseen ja pöytäkeskusteluun, eikä tee lapsen syömisestä mitään numeroa niin lapsi tosiaan oppii itse kylläisyyden ja nälän tunteet. Tässä tietenkin auttaa sekin ettei anna lapselle aterioiden välissä kauheesti välipalanaposteluja, jotta oppii sen nälänkin tunnistamaan
Ihmisen kroppa on niin ihmeellinen että jos oppii kuuntelemaan ja tottelemaan tuntemuksiaan niin tekee itselleen luultavasti oikein. Esim. kun minulla on paha olo, mieli tekee sitruunaa, joka auttaa etovaan oloon.

Nyt olen vähän jälkiviisas tosin, koska meillä ei ole tota ongelmaa niin en osaa sanoa miten saada kasvisnirsoksi oppinut lapsi tykkäämään kasviksista, muuta kuin jos jättää niiden tuputtamisen ja syömisen vahtimisen pois, ja laittaa vaan kärsivällisesti lautaselle erilaisia kasviksia eritavoin valmistettuna.[/QUOTE]

Näin.

 

Mitäs tekisitte jos lapsi 2,5 v ei suostu edes maistamaan? Jos maistaa lahjonnan tms avulla, niin maistaa niin vähän kuin mahdollista. Musta ei ole pakottamaankaan. Syö tällä hetkellä maissia ja kurkkua, tomaattia joskus.

 

Mitäs tekisitte jos lapsi 2,5 v ei suostu edes maistamaan? Jos maistaa lahjonnan tms avulla, niin maistaa niin vähän kuin mahdollista. Musta ei ole pakottamaankaan. Syö tällä hetkellä maissia ja kurkkua, tomaattia joskus.

Jatkan tarjoamista mutten pakota. Eritavoin tarjolle vaan. Houkuttelua ja kannustusta.