Yksinhuoltajuus, abortti vai adoptio

Kiitos tästä ja muista mielipiteistä! Ja kiitos kaikille yh-äideille rohkaisusta! On totta, että vaikka mies, läheiset, työkaverit ja muut olisi mitä mieltä tahansa, niin joudun käytännössä yksin kantamaan valintani seuraukset arkipäivässä. Varsinkin, jos uutta kumppania ei sitten löydykään tai uusia raskauksia siunaannu. Toki abortti tai adoptio olisi kova paikka myös exälleni, mutta lapsi kuolee tai kasvaa minun kohdussani, niin luulen, että tämä on kuitenkin rankempaa mulle kuin hänelle.

Tukiverkosta sen verran, että sukulaisia ei lähettyvillä valitettavasti asustele tueksi asti. Ystäväpiiri sen sijaan on laaja, mutta ystävissäni ei ole yhtään yh-äitiä. Varmaan vertaistukea kyllä löytyisi, eikös raskaana olevilla ja äideillä ole jotain äiti-lapsipiirejä tms? Kyllä varmaan aika yksinäistä olisi alkuun lapsen kanssa, sekin pelottaa. Mutta yksinäistä on sittenkin, jos ei ole miestä ja on abortoinut ainoan lapsensa

En edelleenkään tiedä, mihin ratkaisuun päädyn, mutta onneksi tässä on muutama päivä aikaa vielä ennen tuota suunnittelutapaamista.

Päiväkodit on keksitty onneksi. Oma äitini oli yh ja pystyi opiskelemaan meidän lasten ollessa pieniä hyvin yliopistossa ja se oli hänelle ihanaa omaa aikaa. Meillä oli mummola myös apuna. Mutta tuo tukiverkoston puute ei ole minusta hirveän ratkaiseva kun tosiaan yhteiskunta antaa päiväkodin ja tarvittaessa myös tukiperheen (tän palstan mukaan se ei ole harvinaista).

Oma päätöksesi, mutta toivon ettei päädy aborttiin. Se ei ole reilu eikä eettisesti oikea ratkaisu. Ja olet jo yli kolmikymppinen niin mistä tiedät että tulet saamaan enää lasta? Minä oon vasta 21v. mutta olisin itseeni hyvin pettynyt jos parin vuoden päästä tekisin abortin - saatikka kymmenen vuotta vanhempana. Se on rankka asia kantaa lopun elämän etkä voi tietää antaako tulevaisuus enää lasta.

 

Mä en suosittele aborttia tilanteessasi ihan jo siksikään, kun kuitenkin HALUAT lapsen jossain vaiheessa elämääsi ja ikää sinulla on jo yli 30 vuotta.
Eli tuossa kaksi aika suurta syytä, joiden vuoksi on aika todennäköistä, ettet olisi tyytyväinen ratkaisuusi, jos aborttiin päätyisit.

Adoptio taas on mielestäni moraalitonta terveeltä ihmiseltä.
Narkkarilta tai vastaavalta sen ymmärtää, mutta muilla en sitä arvosta.

 

Aborttia en onneksi ole joutunut kokemaan, mutta voin kuvitella miten koville se olisi omalla kohdallani ottanut. Kaksi lasta kasvatin yksin, heidän isänsä lähti kun lapset olivat 3v ja toinen vain 1/2 vuotias ja sitä en ole katunut päivääkään. Nyt jo aikuiset lapset ovat olleet ylpeyteni ja rakkauteni. Jossain vaiheessa löytyi se oikeakin ja nyt meillä on kotona yksi yhteinen koululainen. Pitää kyllä rehellisesti tunnustaa, että molempi parempi. Yksin lasten kanssa huolet olivat erilaisia, mutta saman valinnan tekisin kyllä nyt uudelleenkin. Voimia sinulle, päätitpä sitten mitä tahansa seuraavat sen tulokset sinua loppuikäsi, joko livenä vierelläsi tai sitten haikuna ajatuksissasi.

 

AP jätit vastaamatta. Pettikö teiltä ehkäisy vai ei ollut ehkäisyä lainkaan?

 

AP jätit vastaamatta. Pettikö teiltä ehkäisy vai ei ollut ehkäisyä lainkaan?

Mitä väliä tällä on? Ei mitään tässä vaiheessa. Haluaisit ehkä vaan päästä moralisoimaan?

 

Nuo tunteet vauvan kanssa pärjäämisestä allekirjoitan minäkin. Itselläni tilanne on aivan toinen, lapsi on syntymässä todella toivottuna avioliittoon, MUTTA vaikka olen onnellisesti naimisissa ja mies on tukemassa ei elämästä voi koskaan tietää! Lopulta päätös yrittää raskautta tai sinun tilanteessasi päätös jatkaa/keskeyttää raskaus on aina jokaisen mietittävä omalta kohdalta. Vastuu lapsesta on aina suuri ja vaikka kuinka kumppaniaan rakastaisi et voi kuitenkaan ikinään tietää, mikä tilanne on muutaman vuoden päästä (kuten täälläkin monelle on käynyt). Itse siis jo raskautta suunnitellessa otin tämän asian huomioon ja kyllähän ajatus siitä, että joutuisinkin yksin pärjäämään hirvittää, mutta sen tekisin. Toivon ja luotan todella, että pysymme onnellisina yhdessä, mutta tarvittaessa hoidan lapsen myös yksin. Toivon todella, että miehellä on sama sitoutuminen lapseen ja jos minulle kävisi jotain, huolehtisi myös yksin lapsesta. Tilanteesi on toki ikävä kun mies ei ainakaan vielä vaikuta ottavan vastuuta raskaudestasi. Toivottavasti kuitenkin päädyt pitämään lapsen ja saat tukea. Ajatukset jaksamisesta ovat kuitenkin täysin normaaleita ja sen verran voin kertoa, että raskausuutisen kerrottuani on ainakin itseltäni löytynyt yllättävän paljon niin kaveripiiristä kuin muualtakin (esim. naapurista) tukea ja seuraa

 

mikäköhän nimimerkki mulla oli, se sama tympeä tyyppi siis kuin vähän aikaa sitten.
Joku taas onnistu ehottaa, että abortti voi olla lapsen parhaaksi. Hyi ällö, että pitää olla tekopyhä, sanokaa nyt hyvät ihmiset suoraan, että teillä on joku eturistiriita lapsen kanssa ja ratkotte sen ihan omaksi hyväksenne.. Ite oon avioerolapsi siis ihan nollaiästä ja sori nyt vaan senkin tabun rikkominen, että kyllä siitä jäljet jäi. No haluaisinko mieluummin olla olematta. Ei kiitos, minä olen kuulkaas ihan onnellinen.

Ja juu ei oo sekään ihan sama, tuliko abortti vai keskenmeno. Kyllä laki muun ikäisten kohdalla miettii tarkkaan kuoliko se ihminen sydäriin vai juoppotoverin leipäveitseen.

Minun mielipide on joka tapauksessa, että ihmiset tehköön kaikissa asioissa miten lystäävät ja kantakoot itse seuraukset. Hyvä olis tietty että olis jotain hajua faktoista, kun päättää näinkin lopullisista asioista..

En puhu nyt missään nimessä ap:stä, mielestäni hänellä on varsin hyvät edellytykset kasvattaa lapsi yksin, mutta mieluummin kyllä jäisin kokonaan syntymättä kuin syntyisin johonkin sossu-alkkisperheeseen. Monelle kehitysmaan lapsellekkin olisi parempi jäädä syntymättä kokonaan. Alkiota ei mielestäni voi kutsua edes ihmiseksi, ei sitä erota esim. rotan tai simpsanssin alkiosta juuri mikään. Ellei sitten usko johonkin uskonnolliseen sielu tms juttuun.

 

Ei se yksinhuoltajuus niin pelottavaa ole.

Puhut paljon miehen löytämisestä ja lapsella pitää olla isä yms. Entäs sitten jos lapsella on isä ja se isä kuolee yllättäen. Jouduthan silloinkin olemaan yksinhuoltaja ja kantamaan koko vastuun lapsestasi. Vai otatko heti uuden miehen siihen rinnalle.

Yhtä hyvin lapsen voi kasvattaa yksinkin kuin yhdessä jonkun kanssa. Mutta jos alkuun on jo heti sitä mieltä että mä en pysty tähän yksin ja mun pitää saada tukea nyt raskausaikana ja minä minä minä, niin ehkä on parempi sitten päätyä toiseen ratkaisuun.

 

[QUOTE="Jenny";28739619]En puhu nyt missään nimessä ap:stä, mielestäni hänellä on varsin hyvät edellytykset kasvattaa lapsi yksin, mutta mieluummin kyllä jäisin kokonaan syntymättä kuin syntyisin johonkin sossu-alkkisperheeseen. Monelle kehitysmaan lapsellekkin olisi parempi jäädä syntymättä kokonaan. Alkiota ei mielestäni voi kutsua edes ihmiseksi, ei sitä erota esim. rotan tai simpsanssin alkiosta juuri mikään. Ellei sitten usko johonkin uskonnolliseen sielu tms juttuun.[/QUOTE]

Kyllä toi sun mielipitees enemmän uskoa tuekseen tarvii, kuin mun. Ihmisalkio eroaa rotan alkiosta yhtä paljon kuin aikuinen ihminen aikuisesta rotasta. Tekis mieli sano rumasti susta. Sanotaan kauniimmin älysi taitaa olla rotan tasolla, tai moraali, vaikea tosiaan sanoa kumpi...
Mistä näitä alkio-on-lihaklöntti, alkio-on-katkarapu tyyppejä aina sikiää?? Samat väitteet vuodesta toiseen, ei mitään kosketuspintaa todellisuuteen, eihän siinä voi olla mikään muu kyseessä kuin joku oma etu, jota puolustetaan välittämättä totuudesta mitään. Miksi suuri yleisö uskoo tällaisia vai uskotteko, olen huomannut, että moni käyttää näiden aborttiagitaattoreiden valheita omassa puheessaan vaikka kuinka järkeviä muuten oltaisiin.

Kysyisitte edes lääkäriltänne asioiden oikeaa tolaa, jos harkitsette aborttia tuollaisten mielikuvitusjuttujen oikeuttamana.

Tosi ikävää myöskin toi tuomiohenki millä puhut sossu-alkkiksien lapsista. Etpä taida sellainen olla, tuntenetko edes ketään? Itse olen alkoholistin lapsi, että ehkä saanen puolustaa kaltaisteni elämää. Sinä olisit sitten minutkin abortoinut. Kehitysmaan lapsetkin taitavat pitää elämästään kynsin hampain kiinni, mutta ehkäpä sinulle pitäisi pyssy käteen antaa, että niistäkin päästäisiin.

 

Kyllä toi sun mielipitees enemmän uskoa tuekseen tarvii, kuin mun. Ihmisalkio eroaa rotan alkiosta yhtä paljon kuin aikuinen ihminen aikuisesta rotasta. Tekis mieli sano rumasti susta. Sanotaan kauniimmin älysi taitaa olla rotan tasolla, tai moraali, vaikea tosiaan sanoa kumpi...
Mistä näitä alkio-on-lihaklöntti, alkio-on-katkarapu tyyppejä aina sikiää?? Samat väitteet vuodesta toiseen, ei mitään kosketuspintaa todellisuuteen, eihän siinä voi olla mikään muu kyseessä kuin joku oma etu, jota puolustetaan välittämättä totuudesta mitään. Miksi suuri yleisö uskoo tällaisia vai uskotteko, olen huomannut, että moni käyttää näiden aborttiagitaattoreiden valheita omassa puheessaan vaikka kuinka järkeviä muuten oltaisiin.

Kysyisitte edes lääkäriltänne asioiden oikeaa tolaa, jos harkitsette aborttia tuollaisten mielikuvitusjuttujen oikeuttamana.

Tosi ikävää myöskin toi tuomiohenki millä puhut sossu-alkkiksien lapsista. Etpä taida sellainen olla, tuntenetko edes ketään? Itse olen alkoholistin lapsi, että ehkä saanen puolustaa kaltaisteni elämää. Sinä olisit sitten minutkin abortoinut. Kehitysmaan lapsetkin taitavat pitää elämästään kynsin hampain kiinni, mutta ehkäpä sinulle pitäisi pyssy käteen antaa, että niistäkin päästäisiin.

Muuhun paatokseesi en jaksa edes kommentoida, mutta olen ollut hedelmöityshoitoja tekevällä klinikalla töissä ja mm. pakastanut alkioita. Tunnen alkion kehitysvaiheet ja solijen erilaistumisprosessin koulutukseni kautta varsin hyvin.

 

Kyllä toi sun mielipitees enemmän uskoa tuekseen tarvii, kuin mun. Ihmisalkio eroaa rotan alkiosta yhtä paljon kuin aikuinen ihminen aikuisesta rotasta. Tekis mieli sano rumasti susta. Sanotaan kauniimmin älysi taitaa olla rotan tasolla, tai moraali, vaikea tosiaan sanoa kumpi...
Mistä näitä alkio-on-lihaklöntti, alkio-on-katkarapu tyyppejä aina sikiää?? Samat väitteet vuodesta toiseen, ei mitään kosketuspintaa todellisuuteen, eihän siinä voi olla mikään muu kyseessä kuin joku oma etu, jota puolustetaan välittämättä totuudesta mitään. Miksi suuri yleisö uskoo tällaisia vai uskotteko, olen huomannut, että moni käyttää näiden aborttiagitaattoreiden valheita omassa puheessaan vaikka kuinka järkeviä muuten oltaisiin.

Kysyisitte edes lääkäriltänne asioiden oikeaa tolaa, jos harkitsette aborttia tuollaisten mielikuvitusjuttujen oikeuttamana.

Tosi ikävää myöskin toi tuomiohenki millä puhut sossu-alkkiksien lapsista. Etpä taida sellainen olla, tuntenetko edes ketään? Itse olen alkoholistin lapsi, että ehkä saanen puolustaa kaltaisteni elämää. Sinä olisit sitten minutkin abortoinut. Kehitysmaan lapsetkin taitavat pitää elämästään kynsin hampain kiinni, mutta ehkäpä sinulle pitäisi pyssy käteen antaa, että niistäkin päästäisiin.

Olen täysin samaa mieltä. Puit sanoiksi sen mitä ajattelin tuon viestin luettua, mutta ajattelin sen olevan niin ällöttävä ellei jopa provo, että oli pakko siirtää ajatukset muualle. Todella kuvottava ja itsekäs asenne. Itse olen myös alholistin tyttärenä nähnyt ja kokenut yhtä sun toista, mutta äitini sai lopulta isän hoitoon ja hän on siitä asti ollut raitis. Meitä "sossu-alkkis" lapsia on vaikka kuinka (ja vahinkolapsia) ja silti en vaihtaisi elämääni kenenkään toisen elämään. Elämä on lahja, ja osoittaa jotain käsittämätöntä epäkypsyyttä ja sivistyksen puutetta ajatella noin.

 

[QUOTE="vieras";28739391]Mitä sinä teet vauvapalstalla kun tunnut vihaavan lapsia? Tätä en voi olla ihmettelemättä aina vastauksiasi lukiessa. Mutta huvinsa kullakin. [/QUOTE]Mistä olet saanut päähäsi, että vihaan lapsia? Ammatissani olisi mahdotonta toimia, jos ei pitäisi lapsista. Alulla oleva raskaus ei kuitenkaan ole lapsi, eikä raskautta tarvitse viedä loppuun vain siksi, että sattuu olemaan raskaana. Abortti on ihan käypä ja luonteva vaihtoehto tilanteessa, jossa ei halua lasta. Kun jotkut uskonnolliset piirit haluavat väkisin pitää yllä raskauden keskeyttämiseen liittyvää stigmaa, jonkun pitää tästäkin mahdollisuudesta muistuttaa.

 

Mistä olet saanut päähäsi, että vihaan lapsia? Ammatissani olisi mahdotonta toimia, jos ei pitäisi lapsista. Alulla oleva raskaus ei kuitenkaan ole lapsi, eikä raskautta tarvitse viedä loppuun vain siksi, että sattuu olemaan raskaana. Abortti on ihan käypä ja luonteva vaihtoehto tilanteessa, jossa ei halua lasta. Kun jotkut uskonnolliset piirit haluavat väkisin pitää yllä raskauden keskeyttämiseen liittyvää stigmaa, jonkun pitää tästäkin mahdollisuudesta muistuttaa.

Vastuksistasi, olet aika miten sen sanoisi... Et ole lapsen puolella kysymyksissä joissa ihmisillä yleensä on tarve ja halu puolustaa heikoimpaa eli lasta.

 

Oikeestiko joku harkitsee aborttia tuossa tilanteessa, jos kuitenkin haluaa lapsia?

Ite oon ollut tuossa tilanteessa ja tietty pidin lapsen. Ei tässä yksinhuoltajuudessa mitään hankalaa ole. Ihan normaalia.

 

Minusta tuntuu, että tämä oli provo. Tyyppi on kolmikymppinen yms ja olevinaan harkitsee aborttia.

 

Jos olisit kymmenen vuotta nuorempi niin varmasti abortti voisi olla hyvä vaihtoehto. Yli kolmekymppisenä kuitenkin sun kannattaisi ne lapset ottaa vastaan mitä sulle suodaan jos kerta jokatapauksessa lapsia haluat. Se nyt valitettavasti on niin että vaikka olisit miten onnellisessa parisuhteessa kun saat lapsen niin se mies ei välttämättä kestä sitä lapsiperheen arkea ja saattaa lähteä kävelemään. Et voi koskaan luottaa siihen ettetkö joutuisi yksin kantamaan vastuuta lapsestasi.

 

Itse tein abortin 20-vuotiaana sen hetkisen elämäntilanteeni ja nuoren ikäni vuoksi, en todellakaan ollut valmis äidiksi. En ollut valmis äidiksi vielä kolmikymppisenäkään, enkä usko että jos olisin raskautunut ja vaihtoehtona ollut jäädä yh:ksi, niin tuskin olisin päätynyt lasta pitämään. Nyt nelikymppisenä koen olevani enemmän kuin valmis äitiyteen ja toivon ettei olisi hedelmällisyyden puolesta jo liian myöhäistä. Olisinpa ollut ns. kypsempi jo nuorempana. Abortti voi olla hyväksin ratkaisu, mutta toivoisin kyllä että olisit kypsempi kuin minä kolmekymppisenä ja olisit valmis lapsen pitämään.

 

Mulla tuli 40-vuotiaanakin raskaana ollessa niitä: "apua mitä tuli tehtyä" ajatuksia .

Näin synnyttäneenä en voi kun ajatella että oman lapsen adoptioon antaminen olisi kyllä se kaikkein vaikein ratkaisu. Sydäntä särkee pelkkä ajatuskin. Kirjaimellisesti siis vihloo ja särkee rinnassa pelkästä ajatuksesta. Eli kun oma lapsi kasvaa kohdussa ja sen synnyttää, niin siitä on kyllä toooooodella vaikea luopua. Pakonkaan edessä. Tätä en siis pitäisi varteenotettavana vaihtoehtona.

Eipä se aborttikaan helppo ratkaisu ole.

Kumpaakin noista edellisistä tulee todennäköisesti joskus elämänsä aikana katumaan, mutta lasta ei.

 

[QUOTE="vieras";28740837]Itse tein abortin 20-vuotiaana sen hetkisen elämäntilanteeni ja nuoren ikäni vuoksi, en todellakaan ollut valmis äidiksi. En ollut valmis äidiksi vielä kolmikymppisenäkään, enkä usko että jos olisin raskautunut ja vaihtoehtona ollut jäädä yh:ksi, niin tuskin olisin päätynyt lasta pitämään. Nyt nelikymppisenä koen olevani enemmän kuin valmis äitiyteen ja toivon ettei olisi hedelmällisyyden puolesta jo liian myöhäistä. Olisinpa ollut ns. kypsempi jo nuorempana. Abortti voi olla hyväksin ratkaisu, mutta toivoisin kyllä että olisit kypsempi kuin minä kolmekymppisenä ja olisit valmis lapsen pitämään.[/QUOTE]

Voi että, toivotaan, että saat vielä lapsen. Minä olen sitä mieltä, ettei äitiyteen koskaan ole 100% valmis - siihen kasvetaan. Joten nuorikin voi hyvin pitää lapsen ja oppia pitämään huolta hänestä loistavasti.

 

[QUOTE="vieras";28740954]Voi että, toivotaan, että saat vielä lapsen. Minä olen sitä mieltä, ettei äitiyteen koskaan ole 100% valmis - siihen kasvetaan. Joten nuorikin voi hyvin pitää lapsen ja oppia pitämään huolta hänestä loistavasti.[/QUOTE]

Kiitos. <3 Todellakin nyt kun se ensimmäinen lapsi on yrityksessä ja ikää jo tämän verran, niin kieltämättä välillä katuu sitä ettei ole ollut valmis ajatukselle jo nuorempana, jolloin mahdollisuudet olisivat olleet paremmat. Mutta toisaalta, vasta nyt koen että rinnallani on juuri se oikea, todellinen elämäni rakkaus, jonka kanssa yhteisen lapsen haluan. Ennen ei vastaavanlaista tunnetta ole ollut.

 

Exäni aikanaan ilmoitti herttaisesti, että jos pidän lapsen, niin häntä "ei hirveästi tule näkymään". Valinta oli selvä ja vaikka se on aina kurjana muistona niskassa, niin enemmän olisin kärsinyt, jos olisin tehnyt lapsen sille psykopaatille.

 

[QUOTE="Jenny";28739671]Muuhun paatokseesi en jaksa edes kommentoida, mutta olen ollut hedelmöityshoitoja tekevällä klinikalla töissä ja mm. pakastanut alkioita. Tunnen alkion kehitysvaiheet ja solijen erilaistumisprosessin koulutukseni kautta varsin hyvin.[/QUOTE]


Ai paatokseen? Olisitko kaivannut päähänsilittelyä vielä?

Ja kiitos taustojesi selvityksestä, onnistuit todella vastaamaan siihen kysymykseeni, että onko sinulla rotan äly vai moraali...

Onneksi jokainen voi itse tarkistaa faktat vaikka ihan perusbilsankirjasta!!

 

[QUOTE="vieras";28740561]Vastuksistasi, olet aika miten sen sanoisi... Et ole lapsen puolella kysymyksissä joissa ihmisillä yleensä on tarve ja halu puolustaa heikoimpaa eli lasta.[/QUOTE]Esimerkiksi?

 

Abortti ei vaikuta tapauksessasi hyvältä vaihtoehdolta. Luultavasti katuisit sitä.

 

Minä aloin yksinhuoltajaksi olin kylläkin jo rv 24, kun mies lähti toisen luo, joten en voinutkaan enää perua asiaa! mutta en tosiaan olis voinut adoptioon rakasta tytärtä antaa <3 nykyinen aviomieheni on iskä tyttärelleni ja meidän yhteiselle pojalle tyttö näkee tyyllin 1krt/vuodessa exääni hänen nykyisen perheensä kanssa. Tietää siis, että hällä on toinenkin iskä, mutta kutsuu nykyistä miestäni iskäksi kuitenkin