Synnytys + ponnistustekniikka

Eli synnytys olisi tod. näk tässä alle parin kk päästä ja tuota tekniikkaa olen miettinyt. Yksi pienen 2 kiloisen lapsen synnytys takana ja helppo oli. Yllättävän helppo. Muistan vaan, että vähän mietitytti, että onko tämä tosiaan näin helppoa työntää lantionpohjanlihaksilla eteenpäin ja olisi kai voinut nopeamminkin synnytys sujua, jos olisin ponnistanut kerralla enemmän.

Eli kun treenaa lantionpohjanlihaksia, supistetaan lihaksia ns. sisään/ylöspäin, mutta muistaakseni synnytyksessä tein sitten vastakkaiseen suuntaan. Olen samaa testannut miehen kanssa että tosiaan vastakkaiseen suuntaan työntämällä, mies tulee ulos.

Miten kovaa saa työntää, onko haittaa jos liian kovaa työntää lihaksillaan. Tätä samaa tekniikkaahan käyttää mm. thaimaalaiset ilotytöt pingpongissaan, jossa pingispallot lentävät naisen sisältä.

Muistan myös lukeneeni, että ihan lopussa ei saisi enään ponnistaa, vaan antaa lapsen luisua pois. Kätilöt tosin taitavat sillon sanoa, että nainen lopettaisi.

Itselleni puoli-istuva asento oli viimeksi sopiva, mutta siitä sanotaan sitten, että se olisi repeytymisen kannalta huono. Kontallaan synnytys ei kyllä kuulosta yhtään hyvältä, eikä tosiaan mikään muukaan. Miten teillä?

Muita vinkkejä synnytykseen?

 

"go with the flow" äläkä suunnittele turhaan. Menee niin kuin menee. Kuuntele itseäsi ja kätilöä. Itse olen kaksi n. 4kg vauvaa synnyttänyt ilman minkään valtakunnan suunnitelmia ja olen mennyt vähän sen mukaan miten kätilö ohjaa ja mikä itsestä on parhaalta tuntunut. Molemmat synnytykset olivat helppoja ja ponnistusvaiheet kivuttomia. Ekaa ponnistin n. puoli tuntia, toista n. 10 minuuttia.

 

[QUOTE="vieras";28717375]"go with the flow" äläkä suunnittele turhaan. Menee niin kuin menee. Kuuntele itseäsi ja kätilöä. Itse olen kaksi n. 4kg vauvaa synnyttänyt ilman minkään valtakunnan suunnitelmia ja olen mennyt vähän sen mukaan miten kätilö ohjaa ja mikä itsestä on parhaalta tuntunut. Molemmat synnytykset olivat helppoja ja ponnistusvaiheet kivuttomia. Ekaa ponnistin n. puoli tuntia, toista n. 10 minuuttia.[/QUOTE]

No niihän mentiin viime kerralla, mutta tuntui vähän ylivarovaiselta siinä ponnistaessa, kun ei ollut varma, että teenkö nyt oikein vai en. Ihan oikein tosin taisin tehdä, kun lapsi tuli ulos suht. nopeasti 15 min. Itseäni helpottaa, jos tiedän etukäteen, mitä teen.

 

Synnytystä ei voi suunnitella etukäteen.
Kyllä sen luonto sitten hoitaa.

 

Anna mennä täysillä vaan, kyllä se käTilö sitten toppuuttelee. Jos lapsi syntyy liian nopeasti on paikat vaarassa revetä, mutta kätilö ohjaa kyllä jarruttamaan jos tarvii. ja tosiaan sitten kunpää on ulkona ksäkevät olemaan ponnistamatta kun auttavat hartioita ulos.

 

Se on vain ison kakan ponnistamista. Ihan kamalaa......

 

Jospa rentoutuisit vähän. Ja luotaisit siihen, että luonto=omakehosi hoitaa synnyksen, sekä ammattitaitoinen henkilökunta neuvoo ja auttaa sinua. Kohtulihas tekee suurimman työn vauvan ulos saamiseksi.

Meillä lapset on ollu 3,5kg-4,5kg. Ponnistukset kestäny 3min-9min, eli ei oo ollu aikaa miettiä mitenpäin ne lantionpohjalihakset nyt toimikaan
Lenkkeile ja venyttele paljon ennen synnytystä, niistä voi olla apua.

 

Et voi ponnistaa liian lujaa, täysillä vaan! Kätilö kyllä sanoo kun pitää lopettaa.

 

Onks teillä ollu jotkut superpuudutteet vai miten siinä muka ehtii pohtia onko "ylivarovainen"???! Mulla ainakin oli siinä vaiheessa mielessä vain yksi asia: mukula ulos NYT keinolla millä hyvänsä.

 

[QUOTE="luomu";28717489]Onks teillä ollu jotkut superpuudutteet vai miten siinä muka ehtii pohtia onko "ylivarovainen"???! Mulla ainakin oli siinä vaiheessa mielessä vain yksi asia: mukula ulos NYT keinolla millä hyvänsä.[/QUOTE]

No itseäni ei kyllä kauheasti enään sattunut siinä vaiheessa, kun epiduraali oli laitettu. Ainoastaan loppuvaiheessa ,kun pää ulkona ja hartiat tulossa ulos, sattui oikeasti. Supistukset kyllä sattui ennen epiduraalia, mutta ei sen jälkeen kauheasti tuntuneet. Ainakaan niin, etten olisi ehtinyt siinä sitä pohtia. En revennyt, lapsi oli 2 kg keskonen.

No mulla oli aika helppo synnytys.

Saa nähdä mitä tällä kertaa. Voi olla, että sitä miettimisaikaa ei tällä kertaa olekaan.

 

http://www.relaxbirth.com/

 

[QUOTE="aapee";28717560]No itseäni ei kyllä kauheasti enään sattunut siinä vaiheessa, kun epiduraali oli laitettu. Ainoastaan loppuvaiheessa ,kun pää ulkona ja hartiat tulossa ulos, sattui oikeasti. Supistukset kyllä sattui ennen epiduraalia, mutta ei sen jälkeen kauheasti tuntuneet. Ainakaan niin, etten olisi ehtinyt siinä sitä pohtia. En revennyt, lapsi oli 2 kg keskonen.

No mulla oli aika helppo synnytys.

Saa nähdä mitä tällä kertaa. Voi olla, että sitä miettimisaikaa ei tällä kertaa olekaan.[/QUOTE]

ok. Mulla ei ollut puudutteita ja oli toki kivuliasta, supparit oli niin voimakkaatkin että oli työn ja tuskan takana siinä loppumetreillä pidätellä, kun kätilö käski olla ponnistamatta. Siihen saakka kyllä sai ponnistaa viimesillä voimillaan. Siis ihan kunnolla saa ja pitääkin ponnistaa, kätilö kyllä ohjaa sit jos vauva meinaa tulla "hallitsemattomasti" ulos.

 

[QUOTE="luomu";28717489]Onks teillä ollu jotkut superpuudutteet vai miten siinä muka ehtii pohtia onko "ylivarovainen"???! Mulla ainakin oli siinä vaiheessa mielessä vain yksi asia: mukula ulos NYT keinolla millä hyvänsä.[/QUOTE]

Mä en tuntenut mitään kipua ponnistusvaiheessa epiduraalin ansiosta. Pelkästään hirveää ponnistamisen tarvetta.

Ponnistusvaihe oli helppo ja nopea, kätilö sanoi että mut on niinku luotu synnyttään Ite synnytyksen kestokin kaikkine vaiheineen vajaa kolme tuntia.

 

[QUOTE="aapee";28717402]No niihän mentiin viime kerralla, mutta tuntui vähän ylivarovaiselta siinä ponnistaessa, kun ei ollut varma, että teenkö nyt oikein vai en. Ihan oikein tosin taisin tehdä, kun lapsi tuli ulos suht. nopeasti 15 min. Itseäni helpottaa, jos tiedän etukäteen, mitä teen.[/QUOTE]

Ei sitä voi etukäteen suunnitella. Yksi tulee melkein itsestään ja toista täytyy punnata olan takaa ulos. Kyllä sä sitten tiedät mikä on hyvä ja ne ohjaa sua sielä. Kunhan näet miten sulla etenee ja alkaa vauva tulla ulospäin.

 

Minun kroppani ei osaa synnyttää. Ei edes käynnistettynä kun yliajalle on menty. Kyllä tuntuu jotenkin kurjalta olla tällä tavoin viallinen... Ajattelisin, että synnytyskokemus olisi jotenkin voimaannuttava, valaisi uskoa siihen että oma kroppa osaa toimia niin kuin kuuluukin. Kun on sektioita takana sen vuoksi että homma vaan ei suju, tuntuu että ei olisi synnyttänyt lapsia ollenkaan... ja että olisi muutoinkin jotenkin "heikko". Olkaa onnellisia kun saatte synnyttää normaalisti!

 

Minun kroppani ei osaa synnyttää. Ei edes käynnistettynä kun yliajalle on menty. Kyllä tuntuu jotenkin kurjalta olla tällä tavoin viallinen... Ajattelisin, että synnytyskokemus olisi jotenkin voimaannuttava, valaisi uskoa siihen että oma kroppa osaa toimia niin kuin kuuluukin. Kun on sektioita takana sen vuoksi että homma vaan ei suju, tuntuu että ei olisi synnyttänyt lapsia ollenkaan... ja että olisi muutoinkin jotenkin "heikko". Olkaa onnellisia kun saatte synnyttää normaalisti!

ymmärrän, että tuntuu kauhealta kun ei keho ei osaa synnyttää, mutta lohduttaisi sillä että oikeasti joidenkin äitien, kuten minun (olen aloittaja) keho yrittää pistää lapset pihalle ihan liian ajoissa ja joutuvat letkuihin ja pitkäksi aikaa sairaalaan. Toivottavasti tämän lapsi pysyy vatsassa pidempään.