Mikä järki tehdä lapsia!???

Jännä miten ihmiset katsovat asioita eri lailla. Minä taas keksin miljoona asiaa joita minun ei _tarvitse_ tehdä kun minulla ei ole lapsia, ja en yhtään mitä _saisin_ tehdä jos minulla olisi lapsia. Eli minulle kaikki ne asiat jotka ovat mahdollisia vain lasten kanssa (ööö.. no vaipanvaihto, pakolliset yöheräämiset, neuvolat ja koulu ja sellaiset) ovat negatiivisia asioita. Yhtä ainoaa en keksi sellaista joka olisi mielestäni kivaa ja johon vaaditaan se että on lapsia. Mitähän ihmettä sellainen voisi olla?

Kaikki eivät halua lapsia eivätkä siten halua/tarvitse elämäänsä sitä vanhemmuuden, esim. äitiyden kokemusta. Sanoisin, että se on se varsinainen juttu, mitä ei voi kokea ilman lapsia. Tottakai lapsetonkin voi tehdä samoja asioita, mitä alsten kanssa tehdään, mutta ne eivät olekaan se juttu. Ihan samalla lailla ihmiset haluavat parisuhteen, vaikka samoja asioita voi tehdä yksin tai kaverin kanssa, joita puolison kanssa tehdään, seksiäkin voi harrastaa ilman parisuhdetta. Parisuhde, samoin kuin vanhemmuus, antavat ihmiselle jotain muuta. Ja jokaisen kokemus niistäkin on vähän eri, joten hankala siitä on alkaa eritellä jotain yksittäisiä konkreettisia asioita. Mutta rakkaus lapseen ja lapsen rakkaus vanhempaan, sekä se kokemus, että on jonkun ihmisen vanhempi ja saa hyvin läheltä seurata lapsen kehitystä, varttumista ja persoonan muodostumista, saa olla itse tavallaan osa sitä prosessia... jotain tämän kaltaista.

Samoin lapsiperhe-elämä näyttää kaikkine pakollisine rutiineineen ja väsyttävine toimintoineen nimenomaan LAIMEALTA. Siinähän on huomattavasti vähemmän valinnan varaa kuin lapsettomassa elämässä, kun on PAKKO tehdä joka päivä ruokaa, pakko huolehtia lapsen rytmistä, lähes pakko siivota enemmän ja niin edelleen. En näe tuollaisia pakollisia rutiineja mitenkään elämän sisältönä, vaan juuri sellaisina asioina jotka VÄHENTÄVÄT elämän monimuotoisuutta ja mahdollisuutta täyttää elämänsä vapaaehtoisilla kivoilla asioilla. Eli ne tekevät elämästä laimeaa, kun lähes koko elämä täyttyy päivästä toiseen toistuvilla pakollisilla rutiinihommilla.

Jos et halua lapsia, et ymmärrettävästi halua lapsiperhe-elämää. Tuskin kukaan haluaa vastentahtoisia yölvalvomisia, mutta jos on halunnut lapsen, on valmis sietämään sen yövalvomisen ihan samalla lailla, kuin jos on halunnut parisuhteen, on valmis sietämään sen toisen rakasta mummolta perittyä nojatuolia, vaikkei se omaa esteettistä silmää hivelekään, tai on valmis valvomaan puolisonsa kanssa esimerkiksi, jos puoliso on vaikkapa synnyttämässä tai sairaana. Se on osa rakkautta.

Mutta siis miten niin pakko tehdä joka päivä ruokaa? Ei tietenkään ole. Lapsen täytyy toki syödä, mutta halutessaan ruuan voi ostaa valmiina kaupasta tai ravintolasta. En minäkään esim. matkoilla tee yleensä ollenkaan ruokaa. Samoin eivät kaikki siivoa enemmän, jotkut hankkivat siivoojan. (Sotkua toki tulee enemmän, siinä olet oikeassa, mutta jälleen ihmiset jotka ovat halunneet lapsen, ovat valmiit sietämään tämän ja keksivät sitten itselleen sopivan tavan hoitaa asia - joko siivous, siivoojan palkkaaminen tai boheemimpi suhtautuminen.) En tiedä, mitä tarkoitat lapsen rytmistä, mutta kaikissa perheissä ei suinkaan mitään orjallista rytmiä ole, toki jonkinlainen perusrytmi on - mutta se ei liene ongelma suurimmalle osalle aikuisista, koska suurimmalla osalla on itsellään jotakuinkin normaali vuorokausirytmi. Siihen se lapsen rytmi solahtaa aika luontevasti, eikä kellon mukaan tarvitse elää.

Tuskinpa kukaan mitään mainitsemiasi rutiineja elämän sisältönä näkee, mutta samankaltaisia rutiineja on paljon lähes kaikilla lapsettomillakin. Siinä sivussa ne ovat eivätkä hallitse elämää. On itsestäkin kiinni, kuinka paljon monimuotoisuutta elämäänsä saa ja millä tavoin sitä järjestää.

Mutta kuten sanottu, kaikki eivät halua lapsia ja se on ihan ok. On ymmärrettävää, että elämäntapa, joka ei itseä kiinnosta, ei myöskään vaikuta kiinnostavalta - ja saattaa jopa vaikuttaa hankalalta tai tylsältä.

 

Mutta siis miten niin pakko tehdä joka päivä ruokaa? Ei tietenkään ole. Lapsen täytyy toki syödä, mutta halutessaan ruuan voi ostaa valmiina kaupasta tai ravintolasta. En minäkään esim. matkoilla tee yleensä ollenkaan ruokaa. Samoin eivät kaikki siivoa enemmän, jotkut hankkivat siivoojan. (Sotkua toki tulee enemmän, siinä olet oikeassa, mutta jälleen ihmiset jotka ovat halunneet lapsen, ovat valmiit sietämään tämän ja keksivät sitten itselleen sopivan tavan hoitaa asia - joko siivous, siivoojan palkkaaminen tai boheemimpi suhtautuminen.)

En tiedä, mitä tarkoitat lapsen rytmistä, mutta kaikissa perheissä ei suinkaan mitään orjallista rytmiä ole, toki jonkinlainen perusrytmi on - mutta se ei liene ongelma suurimmalle osalle aikuisista, koska suurimmalla osalla on itsellään jotakuinkin normaali vuorokausirytmi. Siihen se lapsen rytmi solahtaa aika luontevasti, eikä kellon mukaan tarvitse elää.

Minäkin ennen luulin että lapsiperheessäkään ruokaa ei ole PAKKO tehdä. Mutta tällä palstalla asiaa kysyessäni oli 100% vastauksista että lapsille on PAKKO tehdä ruokaa joka ikinen päivä, ja jos lapsi on kotihoidossa niin kaksikin kertaa päivässä. Muuten se on lapsen pahoinpitelyä ja huostaanoton paikka. Siinä ketjussa itse kerroin eläväni työpaikkalounaalla ja illat/aamut pelkillä välipaloilla kuten rahkalla ja näkkärillä. Tämä ei kuulema tulisi kuulonkaan lasten kanssa, ja olen taipuvainen uskomaan että ne kymmenet ketjuun yhtäläisesti vastanneet eivät olleet ihan väärässäkään. Valmis- tai ravintolaruoka tuskin on pidempiaikainen ratkaisu sen hinnan ja epäterveellisyyden takia.

Siivous taas.. tänäänkin täällä oli ketju jossa lähes kaikki lapselliset vastaajat sanoivat että lähes joka päivä on esim. PAKKO imuroida. Lisäksi lapset todellakin sotkevat, ja tottakai esim. 2 aikuista + 2 lasta sotkee moninkertaisesti 2 aikuisen talouteen verrattuna. Joten siivoaminen ON pakollista.. tai sitten on se toinen yhtä inhotava vaihtoehto, jatkuvassa sotkussa eläminen.

Ja kyllä esim. tuon ruokailun ja nukkumaanmenon kanssa on pakko noudattaa jotain säännöllistä rytmiä kun lapsia on. Tiedän että on (paljon?) niitä perheitä joissa taaperoikäiset saaattavat riekkua hereillä puolen yön aikaan, mutta minusta se ei missään nimessä ole hyväksyttävää. Eikä sekään, jos ruoka-ajat ovat milloin sattuvat (niinkuin esim. minulla on viikonloppuisin).

Mutta niinkuin sanoit, niin näitä "kauhuja" varmasti sietää ihan eri lailla jos kokee vanhemmuudesta jotain saavansa. Itselleni nuo "kasvun seuraaminen" jne seikat eivät näyttäydy millään lailla positiivisina tai mielenkiintoisina asioina.

 

Minäkin ennen luulin että lapsiperheessäkään ruokaa ei ole PAKKO tehdä. Mutta tällä palstalla asiaa kysyessäni oli 100% vastauksista että lapsille on PAKKO tehdä ruokaa joka ikinen päivä, ja jos lapsi on kotihoidossa niin kaksikin kertaa päivässä. Muuten se on lapsen pahoinpitelyä ja huostaanoton paikka. Siinä ketjussa itse kerroin eläväni työpaikkalounaalla ja illat/aamut pelkillä välipaloilla kuten rahkalla ja näkkärillä. Tämä ei kuulema tulisi kuulonkaan lasten kanssa, ja olen taipuvainen uskomaan että ne kymmenet ketjuun yhtäläisesti vastanneet eivät olleet ihan väärässäkään. Valmis- tai ravintolaruoka tuskin on pidempiaikainen ratkaisu sen hinnan ja epäterveellisyyden takia.

Siivous taas.. tänäänkin täällä oli ketju jossa lähes kaikki lapselliset vastaajat sanoivat että lähes joka päivä on esim. PAKKO imuroida. Lisäksi lapset todellakin sotkevat, ja tottakai esim. 2 aikuista + 2 lasta sotkee moninkertaisesti 2 aikuisen talouteen verrattuna. Joten siivoaminen ON pakollista.. tai sitten on se toinen yhtä inhotava vaihtoehto, jatkuvassa sotkussa eläminen.

Ja kyllä esim. tuon ruokailun ja nukkumaanmenon kanssa on pakko noudattaa jotain säännöllistä rytmiä kun lapsia on. Tiedän että on (paljon?) niitä perheitä joissa taaperoikäiset saaattavat riekkua hereillä puolen yön aikaan, mutta minusta se ei missään nimessä ole hyväksyttävää. Eikä sekään, jos ruoka-ajat ovat milloin sattuvat (niinkuin esim. minulla on viikonloppuisin).

Mutta niinkuin sanoit, niin näitä "kauhuja" varmasti sietää ihan eri lailla jos kokee vanhemmuudesta jotain saavansa. Itselleni nuo "kasvun seuraaminen" jne seikat eivät näyttäydy millään lailla positiivisina tai mielenkiintoisina asioina.

Minäkin olen vela ja minun on melko helppo ymmärtää se, että nuo rutiinit eivät haittaa, koska ne lapset on halunnut. Minä nimittäin työskentelen itse kriisialueilla. Elämä siellä on erikoista ja joskus täysin perseestä. Ei ole kunnon peseytymismahdollisuuksia, asutaan solussa, ei saa liikkua vapaasti jne. Mutta ei se minua haittaa, koska se työ on niin mielekästä. Kuvittelisin, että lasten kanssa asia toimii samalla tavalla.

 

Mikä ihme siinä on, kun ei ymmärretä, että ihmiset on vain niin erilaisia. Ei kaikki tykkää samoista asioista. Minulle lapset on rakkaimpia kuin kukaan koskaan aiemmin, ei edes mieheni, oma äitini tai sisareni ole ollut niin rakas. Olen saanut lapsiltani niin paljon hyvää, vain sillä, että he ovat olemassa omana itsenään. Tekisin mitä tahansa heidän vuokseen. Valvomiset, pyykit, tiskit, siivoukset, rahanmeno, vapauden menetys, ei tunnu miltään, eikä missään sen rinnalla, että saan rakastaa omia lapsiani. En edes tiennyt, että voisin tuntea näin. En vaihtaisi tätä koskaan koskaan mihinkään.

Vela taas saa ilonsa muista asioista. Ja varmasti on sitä mieltä, että lapset ei häntä ilahduttaisi. se on ihan fine. Hyvä, että tämän tiedostaa itse, eikä ala väsäämään lapsia kun ne ei kerrassaan sovi elämäntyyliin. Lapset tuossa kärsisi.

Vastaus alkuperäiseen kysymykseen, ei varmaan mitään järkeä olekkaan. mutta niin vain lapsia tehdään, eläimetkin lisääntyy. se on varmaan sisäänrakennettu juttu ja jos ei tee lapsia, niin suku ei vain jatku ja parempi niin. En minä ainakaan järjellä itselleni perustellut, miksi lapsia pitäisi tehdä minä vain halusin.

 

[QUOTE="Kesä";28711136]Siis onhan se elämä varmasti helpompaa, jos omasta halustaan jättää lapset tekemättä.[/QUOTE]Kyse ei varmaankaan ole siitä, kumpi tie on helpompi vaan kumpi johtaa sellaiseen suuntaan, johon haluaa elämässään mennä. Vaikeuksia tapaa jokaiselle koitua joka tapauksessa ihan riittävästi. Toisaalta eipä siinäkään ole mitään pahaa, että haluaa välttyä anakin joiltakin itseaiheutetuilta ongelmilta.

 

Mä en koe tätä asiaa niin vaikeaksi kun on lapsi. Mutta ehdottomasti halusimme vain yhden lapsen koska näin on helpompi. Meillä ei tehdä kuin yksi lämmin ruoka päivässä vaikka lapsi on kotona enkä todellakaan imuroi joka päivä.

 

toivottavasti et ole tosissasi. Jos olet, niin etkä ikinä ole kuullut sellaisista asioista kuin rakkaus ja kumppanuus? Voi että säälin miestäsi, hän ei varmaan tiedä että ainoa arvonsa sinulle on toimia siitossonnina ja perheen elättäjänä .

Siis voisin seurustella, vaikka sitten nykyisen miehenikin kanssa, vaikka lapsia ei olisikaan. Mutta en tosiaankaan haluaisi elää yhdessä kenenkään miehen kanssa samassa taloudessa ja elää niin, että toinen olettaa minun viettävän lomat ja viikonloput kanssaan, jos ei olisi edes ajatusta hankkia lapsia. Parisuhde ei tosiaankaan ole minulle niin tärkeä juttu. Miksi rajoittaa elämäänsä miehellä, jos ei ole valmis rajoitamaan sitä lapsilla?

Voit toki sääliä miestäni, koska menin hänen kanssaan naimisiin, koska halusin perustaa perheen. En näe häntä kuitenkaan siitossonnina, vaan perheenisänä, joka elättää perhettä omalta osaltaan kuten minäkin osaltani. Tuloissa meillä ei juurikaan ole eroa, enkä todellakaan tarvitse miestä itseäni elättämään. Ja uskon mieheni saavan tästä suhteesta ja lapsistaan paljon. Minä myös rakastan miestäni, mutta siitä huolimatta en olisi sitoutunut elinikäiseen liittoon hänen kanssaan, jos en olisi halunnut lapsia.

 

En en ymmärrä näitä kommentteja, että lasten hankkiminen on pohjimmiltaan järjetöntä ja että asia ratkaistaan ennemmin tunteella. Todella uskomatonta, jos tämä on jonkun mielestä oikeasti totta. Vai onko joku muka ajatellut, että en yhtään haluaisi olla vanhempi mutta hankinpa lapset silti? Tämä on nimittäin järjetöntä. Jos haluaa lapsia, arvelee olevansa lasten kanssa onnellisempi kuin ilman niitä ja hankkii tämän seurauksena lapsia, sehän on vain järkevää.

Selittäkää nyt joku, miksi lasten hankkimisella ei ole "järjen kanssa mitään tekemistä".

Jos arvelee lapsen hankkimisen lisäävän onnellisuuttaan, ja hankkii lapsia, se on vain järkevää. Jos arvelee, että se päinvastoin vähentää onnellisuutta, ja hankkii lapsia, se on järjetöntä. T

 

Sori tuo viimeinen kappale, se kopioitui mukaan vahingossa.

 

En en ymmärrä näitä kommentteja, että lasten hankkiminen on pohjimmiltaan järjetöntä ja että asia ratkaistaan ennemmin tunteella. Todella uskomatonta, jos tämä on jonkun mielestä oikeasti totta. Vai onko joku muka ajatellut, että en yhtään haluaisi olla vanhempi mutta hankinpa lapset silti? Tämä on nimittäin järjetöntä. Jos haluaa lapsia, arvelee olevansa lasten kanssa onnellisempi kuin ilman niitä ja hankkii tämän seurauksena lapsia, sehän on vain järkevää.

Selittäkää nyt joku, miksi lasten hankkimisella ei ole "järjen kanssa mitään tekemistä".

Jos arvelee lapsen hankkimisen lisäävän onnellisuuttaan, ja hankkii lapsia, se on vain järkevää. Jos arvelee, että se päinvastoin vähentää onnellisuutta, ja hankkii lapsia, se on järjetöntä. T

Sitä kai sillä tarkoitetaan, että ne lapset tuo mukanansa hirveät määrät työtä ja huolta. Ja vapaaehtoisesti ongelmien lisääminen omaan elämään ei ehkä ole kauhean järkevää.

 

Me tehtiin lapsi ainakin osittain siitä syystä että olisi joku jolle jättää perintö,joku joka kenties kävisi katsomassa vanhainkodissa yms.

 

Me tehtiin lapsi ainakin osittain siitä syystä että olisi joku jolle jättää perintö,joku joka kenties kävisi katsomassa vanhainkodissa yms.

Maailman huonoin syy tehdä lapsi. Lapsiraukka.

 

[QUOTE="vieras";28711852]Maailman huonoin syy tehdä lapsi. Lapsiraukka.[/QUOTE]

Kyllä me häntä rakastamme.

 

Kyllä me häntä rakastamme.

En mä sitä epäilekään. Mutta on se lapselle aika karu kohtalo, että hän on tehty sitä varten, että voi käydä katsomassa teitä vanhainkodissa. Häntä ei siis ole oikeasti haluttu, on vain haluttu joku pitämään seuraa vanhuksille. Yritättekö te aikanaan estää häntä muuttamasta toiselle puolelle maata tai maailmaa, koska pitää asua lähellä teitä, että voi käydä katsomassa vanhainkodissa? Jos teillä kerran sitä rahaakin on niin paljon, että pitää miettiä mitä perinnölle tekee niin fiksumpaa olisi ollut käyttää ne rahat jonkun seuraneidin palkkaamiseen, kuin tehdä lapsi vanhuudenturvaksi.

 

[QUOTE="vieras";28711891]En mä sitä epäilekään. Mutta on se lapselle aika karu kohtalo, että hän on tehty sitä varten, että voi käydä katsomassa teitä vanhainkodissa. Häntä ei siis ole oikeasti haluttu, on vain haluttu joku pitämään seuraa vanhuksille. Yritättekö te aikanaan estää häntä muuttamasta toiselle puolelle maata tai maailmaa, koska pitää asua lähellä teitä, että voi käydä katsomassa vanhainkodissa? Jos teillä kerran sitä rahaakin on niin paljon, että pitää miettiä mitä perinnölle tekee niin fiksumpaa olisi ollut käyttää ne rahat jonkun seuraneidin palkkaamiseen, kuin tehdä lapsi vanhuudenturvaksi.[/QUOTE]

Ei todellakaan estetä muuttamasta täältäpäin pois tms jos hän niin aikanaan haluaa. Sanoin että hän sitten aikanaan kenties käy meitä vanhainkodissa katsomassa emme tietenkään häntä siihen pakota.

 

Onkohan Velalla alkanut biologinen kello raksuttamaan siihen tahtiin, että lasta tekisi kovasti mieli, mutta syystä tai toisesta ei sitten vaan ole mahdollista juuri nyt? ihan kuin itsellensä todistelisi, ettei tarvitse lasta...

Jos joku ei halua lapsia, sitten ei halua, ei sen takia tarvitse muille selitellä miksei halua

 

Meille lapset ovat parasta elämässä, mutta jos elämässä on tärkeintä päästä HELPOLLA, ei kannata tehdä lapsia

Raskaampi pikkulapsiaika on hyvin lyhyt aika ihmiselämässä. Muutama vuosi vain, ellei lapsia tee isoa katrasta. Mutta minkäs teet - monet elävät nykyään hedonistista lyhytkatseista kärsimätöntä mulle heti kaikki nyt projektielämää, josssa vain MINUN tarpeeni ja MINUN mielihyväni ratkaisevat.

Sosioekonominen asema näyttää olevan aika paljon yhteydessä eroihin. Onko korkeamman sosioekonomisen aseman pareilla sitten paremmat sosiaaliset taidot, kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä, ongelmanratkaisukykyä, yhteistyökykyä, empaattisuutta, miehet osallistuvat kototöihin jne.? Kestetään helpommin muutama vuosi sitä, että MINÄ ja minun haluni eivät ole kaiken keskiössä, vaan nyt me yhdessä teemme parhaamme, että lapsilla on asiat hyvin. Silloin meilläkin on hyvä olla ja parisuhde vain vahvistuu. Laitamme parisuhteen ja koko perheen tukemaan toisiaan eikä laiteta niitä taistelemaan vastakkain.

 

En en ymmärrä näitä kommentteja, että lasten hankkiminen on pohjimmiltaan järjetöntä ja että asia ratkaistaan ennemmin tunteella. Todella uskomatonta, jos tämä on jonkun mielestä oikeasti totta. Vai onko joku muka ajatellut, että en yhtään haluaisi olla vanhempi mutta hankinpa lapset silti? Tämä on nimittäin järjetöntä. Jos haluaa lapsia, arvelee olevansa lasten kanssa onnellisempi kuin ilman niitä ja hankkii tämän seurauksena lapsia, sehän on vain järkevää.

Selittäkää nyt joku, miksi lasten hankkimisella ei ole "järjen kanssa mitään tekemistä".

Jos arvelee lapsen hankkimisen lisäävän onnellisuuttaan, ja hankkii lapsia, se on vain järkevää. Jos arvelee, että se päinvastoin vähentää onnellisuutta, ja hankkii lapsia, se on järjetöntä. T

Miten sinä pystyt sekoittamaan tuota asiaa noin? Jos jonkin asian valintaan vaikuttaa pääasiassa se, että se tekee ihmisen onnelliseksi, ei tuossa mitään järkiselityksiä enää tarvitse. Ei kaikki onnea lisäävät ole järkeviä asioita. Jos minulla on halu syödä karkkia ja se tekee minut onnelliseksi, niin sekö on sitten järkevää? Kyllä minä pystyn ihan selvästi erottelemaan sisimmässäni asiat, jotka valitsen järjellä ja asiat, jotka sydämellä. Lastenteko on elämässäni sydämellä valittu teko. Ammattini on valittu myös sydämellä, koska se on intohimoni. Koti missä asumme, on valittu järjellä. Jnejne.

 

[QUOTE="ookoo";28711996]Meille lapset ovat parasta elämässä, mutta jos elämässä on tärkeintä päästä HELPOLLA, ei kannata tehdä lapsia

Raskaampi pikkulapsiaika on hyvin lyhyt aika ihmiselämässä. Muutama vuosi vain, ellei lapsia tee isoa katrasta. Mutta minkäs teet - monet elävät nykyään hedonistista lyhytkatseista kärsimätöntä mulle heti kaikki nyt projektielämää, josssa vain MINUN tarpeeni ja MINUN mielihyväni ratkaisevat.

Sosioekonominen asema näyttää olevan aika paljon yhteydessä eroihin. Onko korkeamman sosioekonomisen aseman pareilla sitten paremmat sosiaaliset taidot, kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä, ongelmanratkaisukykyä, yhteistyökykyä, empaattisuutta, miehet osallistuvat kototöihin jne.? Kestetään helpommin muutama vuosi sitä, että MINÄ ja minun haluni eivät ole kaiken keskiössä, vaan nyt me yhdessä teemme parhaamme, että lapsilla on asiat hyvin. Silloin meilläkin on hyvä olla ja parisuhde vain vahvistuu. Laitamme parisuhteen ja koko perheen tukemaan toisiaan eikä laiteta niitä taistelemaan vastakkain.[/QUOTE]

Mitä väärää on hedonistisessa elämässä? Olettaen siis, että niitä lapsia ei ole tehnyt. Jos ihminen haluaa elää keskittyen itseensä, eikä lapsiin, niin mitä sitten?

 

[QUOTE="ookoo";28711996]Meille lapset ovat parasta elämässä, mutta jos elämässä on tärkeintä päästä HELPOLLA, ei kannata tehdä lapsia [/QUOTE]

Saattaa se jotenkin ajateltuna helpottaa, mutta ei elämässä oo mitenkään erityisen helpolla päässy mistään muutenkaan.

 

[QUOTE="vieras";28712064]Mitä väärää on hedonistisessa elämässä? Olettaen siis, että niitä lapsia ei ole tehnyt. Jos ihminen haluaa elää keskittyen itseensä, eikä lapsiin, niin mitä sitten?[/QUOTE]

Ei niin mitään väärää! Kannatan ehdottomasti vapaaehtoista lapsettomuutta, jos tuntuu, että lapset eivät ole oma juttu. Kenenkään ei ole pakko tehdä lapsia ja jokainen lapsi ansaitsee olla haluttu, rakastettu ja hyvin hoidettu. Ongelma tuleekin siinä vaiheessa kun haluaa jatkaa hedonistista täysin itsekästä elämää, vaikka lapsia tuleekin. Siitä tässä ketjussa puhuttiinkin, että kun niitä eroja tulee monille..

 

Miehen poika 11 v tuler 2vk tänne huomenna, voi apua Mieskin sano et 2vk on liikaa, no se menee mummolleenkin yöks. Lapsista ei oo ku vaivaa Ihana olla yksin ja rauhassa ja tehä mitä haluaa. Töistä tulee kotio voi löhvii tai men kuntoilee ja on hiljasta ja siistiä

 

Miehen poika 11 v tuler 2vk tänne huomenna, voi apua Mieskin sano et 2vk on liikaa, no se menee mummolleenkin yöks. Lapsista ei oo ku vaivaa Ihana olla yksin ja rauhassa ja tehä mitä haluaa. Töistä tulee kotio voi löhvii tai men kuntoilee ja on hiljasta ja siistiä

Miehesi onkin varmaan todella loistava isä sääli lasta...

 

Miehesi onkin varmaan todella loistava isä sääli lasta...

Hyvä isä on siitä huolimatta vaikka ei 2vk jaksas olla. Tsemppii sul, ei käy kateeks

 

Hyvä isä on siitä huolimatta vaikka ei 2vk jaksas olla. Tsemppii sul, ei käy kateeks

Kiitos vaan lapset on vaan parasta elämässä