Raskaana olevat tupakoijat!

  • Viestiketjun aloittaja "mami"
  • Ensimmäinen viesti
"voivoi"
kyllä on itsekäs luuseri joka polttaa ja vahingoittaa tahallaan syntymätöntä lastaan!! Itsekin poltin 13v ja melkosen paljon,mutta kun plussan sain,lensi röökit roskiin,eikä todellakaan ollu vaikeeta. Eikä todellakaan nykyään tee edes mieli,lähinnä ihmettelen sitä miten hitossa olen joskus voinut polttaa :x
Kyllä on huono äiti se,joka ei muka pääse tupakasta eroon edes lapsensa takia.. "Olen niin heikko ja todella riippuvainen.."paskat,todella huonoja selityksiä jotka eivät todellakaan ole syitä pilata vasta kehittymässä olevaa lastaan.. yäk!
 
"vieras"
Välinpitämättömyyttä, täydellistä välinpitämättömyyttä! Eletään yhteiskunnassa, jossa on vain minä, minä, minä ja minä.
Jos ei pysty tai halua lopettaa tupakointia, juomista tms. pienen syntymättömän lapsensa takia, niin ei sitä rakkautta ja välittämistä voi riittää myöhemminkään, ei lapselleen tai toisille. Ei sitä täydellistä antautumista toisen ihmisen takia ja täysin pyyteetöntä rakkautta.
Jos tupakoinnin lopettaminen on mahdotonta, niin sitten ei kannata lapsia tehdä. Ja jos raskaaksi tulee vahingossa, niin sitten tupakointi lopetetaan. Piste. Kyse on tahdonvoimasta, ei kukaan muu niitä tupakoita suuhun survo.
Itse olen lopettanut tupakoinnin aikoinaan muutamaa vuotta ennen ekan lapsen syntymää. Tupakat roskiin ja uusia en ostanut.
Naapurini on ollut nyt 7v polttamatta. Poltti vaatimattomat 50v ja sitä ennen lapsuutensa asui tupakansavun keskellä. Hänkin sanoi, että tahdonvoimaa siihen vain tarvitaan ja sitä löytyy, jos haluaa.
 
"vieras"
Tottakai tupakoinnin pystyy lopettamaan, kun päättää lopettaa.

Ja hitto mua ällöttää nämä "vaarallisempaa-sikiölle-se-lopettamisen-aiheuttama-stressi"-selittelijät. Ei saatana, uskooko muka itsekään moista sontaa?

Haloo, miten se stressi olis, jos oikeasti tahtoo lopettaa? Ja miksei tahtoisi, jos on raskaana? Niin. Mietipä sitä.
 
minulla näin
Itsekkin poltin 16 vuotta, pari askia päivässä, mutta lopetin kuin seinään heti plussattuani.

Mutta tuo pitää kyllä paikkansa, että jos on jatkanut tupakointia raskaana ollessaan ja sitten haluaisikin yht'äkkä lopettaa...Niin kesken raskauden monet lääkärit suosittelevat mieluummin minimoimaan savukemäärät kuin lopettamaan kerralla. Syynä jo pelkästään vauvan vieroitusoireet, joita pikkuinen ei välttämättä kestä.
 
,.,.,
Alkuperäinen kirjoittaja minulla näin;28703615:
Itsekkin poltin 16 vuotta, pari askia päivässä, mutta lopetin kuin seinään heti plussattuani.

Mutta tuo pitää kyllä paikkansa, että jos on jatkanut tupakointia raskaana ollessaan ja sitten haluaisikin yht'äkkä lopettaa...Niin kesken raskauden monet lääkärit suosittelevat mieluummin minimoimaan savukemäärät kuin lopettamaan kerralla. Syynä jo pelkästään vauvan vieroitusoireet, joita pikkuinen ei välttämättä kestä.
Joutuuhan se kestämään ne sitten synnyttyään kuitenkin
 
Miten helvetissä sitä pystyy ennen, jos ei pysty raskaanakaan :O
No sitten ei kannata tehdä lapsia. En ymmärrä ihmisiä, jotka aiheuttaa tahallisesti lapselleen hapenpuutetta, ei kai kukaan omaa lastansakaan kuristaisi. Enkä ymmärrä ihmisiä, ketkä haluaa tahallisesti, vain omaa mielihyväänsä tyydyttäen, lisätä oman lapsensa riskiä epämuodostumille, allergioille, keskittymishäiriöille, oppimisvaikeuksille....

Ja se, että tupakoinnin lopettaminen raskausaikana lisäisi riskejä, niin höpöhöpö. Lisäähän se tietysti osittain, mutta tupakointi raskausaikana lisää riskiä ennenaikaiselle synnytykselle, kätkytkuolemille jne.
 
"vieras"
Mä en tiedä kuka on milläkinlailla riippuvainen, mutta mulle oli itsestään selvää että tupakointi lopetetaan heti, siinä vaiheessa kun ollaan raskaana.

Mä lopetin heti, kun tein positiivisen raskaustestin. Tupakat lensi roskikseen enkä polttanut yhtäkään, ennenkuin olin lopettanut imetyksen. Vauva oli 9 kk.

Ikävä kyllä, aloitin sen taas. Mutta en lapsiani altistanut sentään.
 
Kolmas korppi harmaana
Höpöhöpö. On ihmisiä, jotka eivät edes yritä lopettaa tai vähentää tupakointia. Jotkut yksinkertaiset jopa ajattelevat, ettei se ole kovin haitallista. Sitten osa ihmisistä on vain välinpitämättömiä tai rakastavat enemmän itseään kuin lastaan.

Tahdostahan se loppujen lopuksi on kiinni, mistä muustakaan? Toisille se on vaikeampaa kuin toisille, mutta tahto sen silti ratkaisee, päättääkö kärsiä ne vieroitusoireet ja sen henkisen riippuvuuden vai ei. Jos raskaus ei ole yllätys, pitäisi lopettaa jo ennen kuin alkaa yrittämään. Mikäli ei omin avuin pääse tupakasta eroon niin siihen on varmasti olemassa paljon apukeinoja ja tukea.
Just joo, ja selkäränka ja itsekuri ja kohtuus....

Tyhmemmille disclaimer: en luonnollisestikaan puolla raskauden aikana tupakoimista tai tupakoimista ylipäätään. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että nikotiini vapauttaa aivojen mielihyväkeskuksen reseptoreissa dopamiinia samoin mekanismein ja yhtä nopeasti kuin heroiini. Molempiin syntyy hyvin nopeasti voimakas kemiallinen riippuvuus. Addiktion käsitteen ymmärrys saati hoito ovat aivan retuperällä tämän maan hoitokulttuurissa.

Esimerkki: täällä luullaan yleisesti, että lapset oppivat alkoholin "sivistyneen kohtuukäytön" a) katselemalla juomista b) juomalla alaikäisinä itse -- mutta vain kohtuudella tietysti. Ja ei se lämmin rento olo tai sporadinen hilpeys humalaa edes ole, kun "ei ördätä, meillä alkoholi ei oo mikään tabu tai peikko." Ihminen, josta tulee alkoholisti (joita säännöllistä viinilasiaan/saunasiideriään/kuumailmapalloviskiään himoavat mammat eivät siis tietenkään ole) on siis vain hyvin oppimaton, niinkö?

Luuletteko tosiaan, että joku haluaa/päättää tulla alkoholistiksi tai yleensä addiktiksi? Luuletteko, että ei-addiktit ovat briljantin nerokkaita, koska valitsivat ei-addiktion? Harmi, että esim. Charles Dickens ja Vincent Van Gogh olivat tosi lahjattomia urpoja, koska valitsivat addiktion... Alttiuden periytyvyydestäkin -- pätee muuten addiktiivisuuteen yleensä, ei vain yhteen substanssiin -- on lukemattomia tutkimuksia; silti joku vieläkin viitsii nolata itsensä höpöttämällä päättämisestä.

Ei sillä, että polttamista raskauden aikana voisi jatkaa, mutta asiantuntevaa apua lopettamiseen pitäisi olla tarjolla. Vaan kun ei ole: joku aiemmin ketjussa jo kertoikin, kuinka hän olisi kaivannut neuvolasta apua lopettamiseen muttei saanut. Sai varmaan vain hyviä neuvoja niiltä, jotka eivät ole koskaan polttaneet tai niiltä, joille lopettaminen oli ihan-vitun-helppoa-siksi-olen-raivokas-ja-vihaan-heikkoja-paskiaisia-oon-niin-saatanan-onnellinen-tyyppiä. Kummankin noiden sijaan suosittelen vaikkapa tätä seuraa Kokemuksia Stumppaa Tähän kirjasta???????
 
Just joo, ja selkäränka ja itsekuri ja kohtuus....

Tyhmemmille disclaimer: en luonnollisestikaan puolla raskauden aikana tupakoimista tai tupakoimista ylipäätään. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että nikotiini vapauttaa aivojen mielihyväkeskuksen reseptoreissa dopamiinia samoin mekanismein ja yhtä nopeasti kuin heroiini. Molempiin syntyy hyvin nopeasti voimakas kemiallinen riippuvuus. Addiktion käsitteen ymmärrys saati hoito ovat aivan retuperällä tämän maan hoitokulttuurissa.

Esimerkki: täällä luullaan yleisesti, että lapset oppivat alkoholin "sivistyneen kohtuukäytön" a) katselemalla juomista b) juomalla alaikäisinä itse -- mutta vain kohtuudella tietysti. Ja ei se lämmin rento olo tai sporadinen hilpeys humalaa edes ole, kun "ei ördätä, meillä alkoholi ei oo mikään tabu tai peikko." Ihminen, josta tulee alkoholisti (joita säännöllistä viinilasiaan/saunasiideriään/kuumailmapalloviskiään himoavat mammat eivät siis tietenkään ole) on siis vain hyvin oppimaton, niinkö?

Luuletteko tosiaan, että joku haluaa/päättää tulla alkoholistiksi tai yleensä addiktiksi? Luuletteko, että ei-addiktit ovat briljantin nerokkaita, koska valitsivat ei-addiktion? Harmi, että esim. Charles Dickens ja Vincent Van Gogh olivat tosi lahjattomia urpoja, koska valitsivat addiktion... Alttiuden periytyvyydestäkin -- pätee muuten addiktiivisuuteen yleensä, ei vain yhteen substanssiin -- on lukemattomia tutkimuksia; silti joku vieläkin viitsii nolata itsensä höpöttämällä päättämisestä.

Ei sillä, että polttamista raskauden aikana voisi jatkaa, mutta asiantuntevaa apua lopettamiseen pitäisi olla tarjolla. Vaan kun ei ole: joku aiemmin ketjussa jo kertoikin, kuinka hän olisi kaivannut neuvolasta apua lopettamiseen muttei saanut. Sai varmaan vain hyviä neuvoja niiltä, jotka eivät ole koskaan polttaneet tai niiltä, joille lopettaminen oli ihan-vitun-helppoa-siksi-olen-raivokas-ja-vihaan-heikkoja-paskiaisia-oon-niin-saatanan-onnellinen-tyyppiä. Kummankin noiden sijaan suosittelen vaikkapa tätä seuraa Kokemuksia Stumppaa Tähän kirjasta???????
Se on fakta, että kyse on päätöksestä. Mikään vieroitushoitokaan ei ihmistä auta, jos ihminen itse ei tahdo parantua. Jostain syystä moni raskaanakin tupakoinut onnistuu lopettamaan sen tupakoimisen jossain muussa elämänvaiheessa, mikä siinä yhtäkkiä sitten muuttuu? Tiedän mm. ihmisen, joka poltti raskausaikana, mutta lopetti jo heti synnytyksen jälkeen. Tuskin tuossa ajassa tapahtui aivoissa niiin suuria muutoksia, että aiemmin oli lopettaminen mahdotonta. Tupakoija monesti keksii kaikenlaisia selityksiä ja antaa itselleen luvan olla edes vähentämättä. Sinulla on aika naiivi kuva asiasta, jos kuvittelet jokaisen raskaana tupakoivan yrittävän parhaansa tai ottavan itseään niskasta kiinni. Miten sellainen yrittää parastaan, joka 4 raskauden aikana polttaa askin päivässä eikä yritä hakea apua tai vähentää? Minusta siinä ei ole kerrassaan mitään puolusteltavaa. Jos todella suhtautuu tupakointiin niin vakavasti kuin pitäisi, käyttäisi kaikki mahdolliset apukeinot ja mielikuvitustaan lopettamiseen. On myös vastuutonta hankkia lisää lapsia, jos ei edes esikoisen raskausaikana ole onnistunut lopettamaan.
 
dddd
No kummasti moni lopettaakin sitten esim. lapset synnytettyään. Osahan sanoo, että raskaana ollessa stressi ja lopetus voi olla vaikeampaa. Pointti tässä kuitenkin oli, ettei lapsia pitäsi hankkia, jos ei ole lopettanut tupakoimista/narkkaamista/juopottelua. Sitten pysyy lapsettomana.
No mä en tunne ketään, kuka olisi lopettanut lapset saatuaan, mikäli poltti raskaana.
Väärinhän se on, mutta tuntuisi hurjalta sanoa heille, etteivät ansaitse lapsiaan/lapsia ei olisi pitänyt tehdä.
 
ei heru sympatiaa
Noh, itse en henkilökohtaisesti voi sietää ajatusta. Olen kahden lapsen äiti, molempien kohdalla lopettanut mutta _typeränä_ aloittanut uudelleen. Nähtävästi minulle ei oma terveys ole yhtä tärkeä kuin silloin aikoinaan syntymättömien lasteni, mutta en koskaan voisi tietoisesti saastuttaa sikiötä kohdussani, se olisi hyvin, hyvin itsekästä.

Tupakointi raskausaikana voi altistaa lapsen monille eri sairauksille, ja kehitys voi viivästyä vielä useampien vuosien jälkeenkin syntymästä. Siis tämä viivästymä voi ilmetä vasta kouluiässä. Sikiö saa kohdussa myös kaikkia myrkkyjä vähintäänkin puolet enemmän elimistöönsä, kuin odottava äiti itse. Mielestäni nämä ovat tarpeeksi hyviä syitä jo olla polttamatta raskausaikana.
 
"edit"
No mä en tunne ketään, kuka olisi lopettanut lapset saatuaan, mikäli poltti raskaana.
Väärinhän se on, mutta tuntuisi hurjalta sanoa heille, etteivät ansaitse lapsiaan/lapsia ei olisi pitänyt tehdä.

No en minäkään ehkä ihan tupakoinnin vuoksi vielä ketään tuomitse, mutta alkkis-äitejä en voi käsittää. Se alkoholi kuitenkin on niin suuri osa elämää, jos se on jo ennen lasta / lapsiakin ollut. Surullista kun niitä näkee, jotka lähtee vetämään perskännit lapsen ollessa viikon ikäinen, tiedän tällaisiakin. Tällaiselle ihmiselle ehkä jo sanoisin, ettei oikeasti lapsia kannata hankkia jos niistä ei kuitenkaan pysty huolehtimaan. Em. henkilöllä kaksi lasta, jotka molemmat otettu huostaan.
 
Kuinka moni ihan oikeasti on yrittänyt kaikkensa sen sijaan, että keksisi selityksiä stressistä yms? Olisi hakenut apua nevolasta, soitellut läpi erilaisia paikkoja ja tiedustellut apumahdollisuuksista, käyttänyt lopetusta tukevia tuotteita, pyytänyt läheisiään mukaan tukemaan ja hoitamaan ostoksia, ettei pääsisi ostamaan tupakkaa? Totta kai apua pitäisi olla tarjolla enemmän, mutta ihminen on myös itse vastuussa itsestään ja jos käyttää hoksottimiaan, on erilaisia keinoja paljonkin olemassa. En usko, että kaikki raskaana tupakoivat pitävät sitä polttamistaan niin vakavana asiana, kuin se on.
 
dddd
Kuinka moni ihan oikeasti on yrittänyt kaikkensa sen sijaan, että keksisi selityksiä stressistä yms? Olisi hakenut apua nevolasta, soitellut läpi erilaisia paikkoja ja tiedustellut apumahdollisuuksista, käyttänyt lopetusta tukevia tuotteita, pyytänyt läheisiään mukaan tukemaan ja hoitamaan ostoksia, ettei pääsisi ostamaan tupakkaa? Totta kai apua pitäisi olla tarjolla enemmän, mutta ihminen on myös itse vastuussa itsestään ja jos käyttää hoksottimiaan, on erilaisia keinoja paljonkin olemassa. En usko, että kaikki raskaana tupakoivat pitävät sitä polttamistaan niin vakavana asiana, kuin se on.
Kerrotko mitä on nämä: "soitellut läpi erilaisia paikkoja"?
 
dddd
No soittanut ja selvittänyt, onko apua lopettamiseen mahdollista saada muualta kuin neuvolasta. Kai nyt jossain luulisi saavan tupakkavieroitusta. Tosin rahaahan se voi vaatia, mutta maksaa se tupakointikin.
Mitään klinikkaa ei liene.
Olen kokeillut, ei raskaana, nikotiinipurukumin ja vastaavat sekä inhalaattorin. Champixia ym. en saa käyttää. Lisäksi olen lukenut kirjoja ja olen vallan tietoinen tupakan aiheuttamista ongelmista, siltikään en ole onnistunut lopettamaan. En vaikka mietin terveyttä, rahaa jne.

Ymmärrän oikein hyvin, jos ei pysty tupakointia lopettamaan. Se ei tarkoita, että hyväksyisin tupakoinnin.
 
Mitään klinikkaa ei liene.
Olen kokeillut, ei raskaana, nikotiinipurukumin ja vastaavat sekä inhalaattorin. Champixia ym. en saa käyttää. Lisäksi olen lukenut kirjoja ja olen vallan tietoinen tupakan aiheuttamista ongelmista, siltikään en ole onnistunut lopettamaan. En vaikka mietin terveyttä, rahaa jne.

Ymmärrän oikein hyvin, jos ei pysty tupakointia lopettamaan. Se ei tarkoita, että hyväksyisin tupakoinnin.
Kyllä mäkin ymmärrän, ettei silloin pysty lopettamaan kun ei raskaana ole. Sen sijaan vaikea ymmärtää, mikä voisi olla suurempi motivaattori kuin oma lapsi. Tuntuu siis hullulta, että joku vaikka rahan takia lopettaa, jos raskaana ollessa ei ole riittänyt motivaatio.
 
"Sadie"
Mä lopetin tupakoinnin silloin, kun päätös lapsen yrittämisestä tehtiin. Mulle oli itsestään selvyys, että haluan olla lopettanut ennen raskautumista. Ja mä en todellakaan ymmärrä, miksei kaikki tee niin? Tiedän monta näitä "lopetan sitten kun plussa tulee ". Öööö miksi vasta sitten? Tupakointihan ei tokikaan vaikuta myös siihen raskautumiseen..
 
dddd
Kyllä mäkin ymmärrän, ettei silloin pysty lopettamaan kun ei raskaana ole. Sen sijaan vaikea ymmärtää, mikä voisi olla suurempi motivaattori kuin oma lapsi. Tuntuu siis hullulta, että joku vaikka rahan takia lopettaa, jos raskaana ollessa ei ole riittänyt motivaatio.
Tiedän noin ajatelleita, ketkä eivät sitten kuitenkaan pystyneet lopettamaan raskaana tupakointia. Moralisoivat kyllä muita mutta kappas, se lapsi ei motivoinutkaan tarpeeksi. Jopa neuvola saattaa saarnata stressin haitoista.
 
moralisoin
Tiedän noin ajatelleita, ketkä eivät sitten kuitenkaan pystyneet lopettamaan raskaana tupakointia. Moralisoivat kyllä muita mutta kappas, se lapsi ei motivoinutkaan tarpeeksi. Jopa neuvola saattaa saarnata stressin haitoista.
Jos on kekseliäs ihminen, sen stressin voi purkaa monella eri tapaakin. Toki jos sitä ei elämässä muuta ole, kuin kököttää kotona ja märehtiä sitä miten rankkaa se lopetus on, niin eikai se onnistu kun tupakka pyörii mielessä koko ajan.

Olen itse polttanut n. 10 vuotta, nuorempana en ihan niin säännöllisesti kun nykyään. En ole ylpeä siitä, että aloitin suht. nuorena polttamaan, mutta raskaana ollessa en polta. Se on periaatekysymys, ja tahdon lujuudesta kiinni. Kyllä juu, tupakka on verrattavissa heroiiniin, se on erittäin koukuttavaa. Mutta joku jo sanoikin, että se huumevieroituskin lähtee kuitenkin itsestä, ei kukaan voi lopettaa minkään päihdeaineen käyttöä jos ei omasta tahdostaan sitä halua.
 

Yhteistyössä