Minkä verran te puhutte ns "omista asioistanne" työpaikalla?? Kun minua ihmetyttää työkaverini...

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";28690644]Keittis, joko on pennulle peti valmiina ja ruoka- sekä vesikippo odottamassa?[/QUOTE]
Petiä ei vielä ole, mutta kipot, lelut, pinkki kaulapanta & hihna, makupalat ja ruuat on. Pitää vähän miettiä, mihin laittaisin sille pedin.

 

["vieras"]

Petiä ei vielä ole, mutta kipot, lelut, pinkki kaulapanta & hihna, makupalat ja ruuat on. Pitää vähän miettiä, mihin laittaisin sille pedin.

Oletan, että tyttökoira, ettei tule traumoja pinkistä kaulapannasta.

 

[---*]

Mä juttelen ihan tuntemattomienkin - jopa laitapuolenkulkijoiden - kanssa junassa, bussipysäkillä, kassajonossa tai ihan missä vaan, mutta itsestäni ja perheestäni vain ystävieni ja läheisteni kanssa.

No ei kai tässä ollutkaan kyse siitä, että pitää jotain sydänsuruja työkaverille vuodattaa. Ihan perus small talk maailman menosta tai edes jostain riittäisi.

 

[Miä.]

No ei kai tässä ollutkaan kyse siitä, että pitää jotain sydänsuruja työkaverille vuodattaa. Ihan perus small talk maailman menosta tai edes jostain riittäisi.

Ihan uskomattoman hupaisaa, siitähän tässä nimenomaan on kyse että se ei riitä Harva ihminen on töissä täysin mykkä. Useimmat vastaa/tervehtii/kommentoi edes jollain sanalla.. Mutta sehän ei riitä.

 

[Keittiönoita]

No ei kai tässä ollutkaan kyse siitä, että pitää jotain sydänsuruja työkaverille vuodattaa. Ihan perus small talk maailman menosta tai edes jostain riittäisi.

No minustakin tämän pitäisi riittää. Mutta monille se ei näköjään riitä.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";28690672]Oletan, että tyttökoira, ettei tule traumoja pinkistä kaulapannasta.[/QUOTE]
Juu, tyttö on

 

["vieras"]

No minustakin tämän pitäisi riittää. Mutta monille se ei näköjään riitä.

Aivan yks ja sama mitä työkaverit ajattelee - ei ainakaan minun persettä kutita.

 

[*ittu että *ituttaa]

Itseä kyllä *ituttaa olla naisvaltaisella alalla töissä kun akat oikeasti puhuu aivan liikaa yksityisasioista. Kyllä miestenkin kanssa muusta kuin työstä puhutaan ja paljon puhutaankin, mutta miesten kesken on aina jotenkin selkeä kunnioitus, että yksityiselämän puolelle ei mennä urkkimaan kyselyillä, ellei ensin henkilö itse avaa peliä.

 

[Echo]

Ei vaan mä puhun nyt sinusta. Eli mä olen saanut tässä ketjussa sinusta sellaisen kuvan, että sä et voi tehdä töitä sellaisen ihmisen kanssa, jota sä et saa lokeroitua johonkin. Sen vuoksi sulle ei riitä, että kesätyöntekijän kanssa keskustelisin esim USAn koulutusjärjestelmästä vaan sun täytyy saada tietää, mitä tämä kesätyöntekijä aikoo lähteä opiskelemaan ja mieluiten vielä mihin kouluun. Voihan olla, että olen saanut susta väärän käsityksen ja loppujen lopuksi sulle olisi aivan sama, kertoisiko kesäpoika-Pekka olevansa rekisteröidyssä parisuhteessa Mikon kanssa ja haaveilevansa gambialaisesta adoptiolapsesta vai olisiko kesäpoika-Pekka avioliitossa Jonnan kanssa ja heidän esikoisensa syntyvän marraskuussa. Mutta tässä ketjussa mulle on tullut susta käsitys, että voidaksesi työskennellä kesäpoika-Pekan kanssa sun täytyy saada tietää, onko se sun mittapuullasi outo vai ei

Muistin tämän ketjun muutaman päivän palstatauon jälkeen...otan tän nyt esille vaikka asiaa on vatvottu vaikka kuinka.

No, ehkä olen ilmaissut mielipiteeni huonosti ja antanut itsestäni sen kuvan että olisin jotenkin hurjan innostunut lokeroimaan ihmisiä tai etten voisi suunnilleen elää jos en tietäisi työkaverin ensi vuoden suunnitelmista (ihmettelen kyllä missä olen semmoisen kuvan voinut antaa). Tarkoitus ei ole se, vaan usein kysyn toisen asioista aika ohimennen, puolihuolimattomasti, kohteliaisuussyistä (tuppaan kyllä unohtamaan usein vastaukset, mulla on huono muisti ). Kysyn, koska olen tottunut siihen että jotkut kysymykset nyt vaan kuuluu ehkä vielä jollain tavalla suomalaiseen keskustelukulttuuriin työpaikoilla - mihin suuntaan se kulttuuri nyt sitten tulevaisuudessa ajautuukaan. Toki joidenkin ihmisten asioista olen aidostikin kiinnostunut, mutta silloinkaan en utele mielestäni päällekäyvästi.

Mietin jo kirjoittaessani sanaa "luokitella" (stressaavassa elämäntilanteessa elävään ihmiseen liittyen) että jokohan kohta joku tarttuu siihen ja vääntää sen lokeroimishaluksi. Olisi pitänyt kirjoittaa että se on väline jolla toimin siinä keskustelussa, eli jos huomaan että "jaahas, tuolla on kriisi tuosta asiasta/tuolla elämänalueella ei tällä ihmisellä mene hyvin" niin se vaikuttaa siihen keskustelun luonteeseen eli sille ihmiselle vaikeita aiheita ei oteta esille.

 

["vieras"]

Echo, tuo voi aika ärsyttävää, jos sulkeutuneemmalta kysytään samoja asioita moneen kertaan. Jos on kerran ajatellut, että no minä kerron yleisen viihtyvyyden takia, niin saattaa loukatakin, ärsyttää ainakin, jos seuraavalla viikolla kysytään taas, että oletkos naimisissa vai sinkku, tms. .)

 

[Echo]

[QUOTE="vieras";28699215]Echo, tuo voi aika ärsyttävää, jos sulkeutuneemmalta kysytään samoja asioita moneen kertaan. Jos on kerran ajatellut, että no minä kerron yleisen viihtyvyyden takia, niin saattaa loukatakin, ärsyttää ainakin, jos seuraavalla viikolla kysytään taas, että oletkos naimisissa vai sinkku, tms. .)[/QUOTE]

Sille ei voi mitään että joku muukin kysyy samoja kysymyksiä kuin joku toinen vähän aikaisemmin, tietämättä että asiasta on jo kysytty.

 

["vieras"]

Sille ei voi mitään että joku muukin kysyy samoja kysymyksiä kuin joku toinen vähän aikaisemmin, tietämättä että asiasta on jo kysytty.

No ei sille tietenkään, mutta ymmärsin, että sinä kysyt samoja asioita, kun et muista. Tuossa ylemmässä viestissä siis oli minusta niin, sorry jos ymmärsin väärin.

 

[Echo]

[QUOTE="vieras";28699231]No ei sille tietenkään, mutta ymmärsin, että sinä kysyt samoja asioita, kun et muista. Tuossa ylemmässä viestissä siis oli minusta niin, sorry jos ymmärsin väärin. [/QUOTE]

Okei.

 

[utelen minäkin]

Hah. Ei kukaan nyt edes ole koskaan mulle vastannut yhdellä sanalla, ja vaikka vastaisi vaikka yhdellä lauseella, niin siitä voi päätellä ettei tämä työkaveri halua jutella itsestään. Mutta siinäpä voi tehdä semmoisenkin hienon systeemin että kääntää sen keskustelun yleisemmälle raiteelle, pysyen silti samassa aiheessa. Tämmöinen esimerkki töistä:

Kysyin keväällä yhdeltä apulaiselta (jonka kanssa olen jutellut vuoden aikana paljon) ens vuoden työ/opiskelusuunnitelmia (henkilökohtainen kysymys, hui kauhea). Tämä vastasi lyhykäisesti että pyrkii opiskelemaan samaa alaa.

No, mä päättelin lyhyestä vastauksesta että hän ei halua kauheasti puhua siitä asiasta, mutta kun en viitsinyt sitä juttelua aiheesta lopettaa töksähtäen, niin rupesin juttelemaan ja kyselemään että onko sen alan oppilaitoksia paikkakunnalla tai lähistöllä, milloin on haku, jne. Sit käänsin sen keskustelun itse meidän työhön että "kyllä täältä (työpaikalta) saa hienon pohjan ja kokemusta", ja puhe palasi työhön.

Olinko kamala? Nyt voi antaa palautetta, aiheutinko vähintään hermoromahduksen?

ihmevääntöä millä alalla väännät ja tongit toisten asioita?

 

["vieras"]

Echo keskittyisit TYÖNTEKOON, eikä juoruiluun työpaikalla! Joku raja.

 

["Vieras"]

Meitä on niin kiintee, pieni porukka, että kaikki tietää melkeen kaikki.

 

[vierailija]

No jos työkaverina on teini niin ei kauheasti kiinnosta puhua omista asioista kun ollaan aivan eri elämäntilanteissa ja toistemme vastakohdat..huomaa vielä että häntä ei edes kiinnosta elämäni eikä minua hänen teinipiletys lävärit ja tekotukat yms..
Joten suurin osa juttelya on työstä ja sen ongelmista (niitä riittää!!!!)