G: Jos olet nyt Sen Oikean kanssa...

Jos olet nyt mielestäsi suhteessa Sen Oikean kanssa, ja sinulla on ollut seksikokemusta ennen häntä, miltä se kokemus tästä näkövinkkelistä näyttää? Olisiko tavallaan kannattanut odottaa vai oletko saanut aiemmista seksisuhteista jotain korvaamatonta (jotkut varmaan lapsia )? Onko aiemmasta kokemuksesta nykyelämäntilanteessasi hyötyä vai haittaa? Miten se vaikuttaisi sinuun tai suhteeseenne jos olisit aloittanut nykyisen suhteesi neitsyenä?

 

Antaisin mitä vain,jos voisin olla mieheni ensimmäinen ja ainoa ja hän minulle samoin.

 

Mä olen onnellinen, että olemme menneet yhteen aikuisina ihmisinä, joilla on sitä elettyä elämää. Osaan arvostaa häntä aivan eri tavalla, mitä olisin nuorempana osannut. Lapsia kummallakaan ei ennestään ollut ja siitä olen kiitollinen. Menneisyys saa näin ollen olla kokonaan siellä menneisyydessä.

 

Antaisin mitä vain,jos voisin olla mieheni ensimmäinen ja ainoa ja hän minulle samoin.

Antaisitteko myös edellisistä suhteista olevat lapset pois?

 

Antaisin mitä vain,jos voisin olla mieheni ensimmäinen ja ainoa ja hän minulle samoin.

Miksi ihmeessä?

Jokainen eletty päivä, hyvässä ja pahassa on tehnyt meistä sen, joka olemme tänään. Oletko ihan varma, että kaksi neitsyttä olisi uskaltanut lähestyä toisiaan?

 

Minusta on hyvä, että molemmilla on ollut jo se eletty elämä, vielä vuosienkin jlk voi todeta että kaikki tarvitava on tässä ja nyt.

 

Jos olisi ollut mahdollista tavata silloin nuorena, niin mikä ettei. Jos voisin muokata aikaa niin luultavasti järjestäisin asian.

 

Vain hyötyä, haittaa voisi olla jos olisi ollut eka molemmin puolin, tuhoisaakin.
En ikinä vaihtaisi asiaa toiseksi. Eikä mun itsetunti ole niin heikko etten kestäisi sitä tosiasiaa, etten ole mieheni ensimmäinen (onneksi).

 

On kyllä todellakin vain positiivista että mä en ollut lähes 4-kymppinen neitsyt ja mieheni 5-kymppinen samanmoinen kun tavattiin. Edellisistä suhteista meillä molemmilla lapsia. Mutta myös paaaljon muuta elämää, seksielämääkin joka on osa normaalia ihmisen eloa ja oloa. En ole hetkeäkään harmitellut ettei mieheni ollut ensimmäiseni, ei ole edes tullut mieleen ennen tätä. kaikki kokemani on tehnyt minusta sen mitä nyt olen ja sellaisenani olen miehelleni rakkain kuten hänkin minulle.

 

En kadu elettyä elämääni. Miehelläni on vähemmän kokemuksia taustalla kuin minulla, mutta neitsyenä ei hänkään tähän suhteeseen lähtenyt

En tiedä sainko niistä aiemmista seksikokemuksista juuri mitään, paitsi kokemuksia.
Ensimmäisen kunnon orgasmin sain nimittäin vasta nykyisen aviomieheni kanssa. Ja siihenkin meni pitkän aikaa. Luottamus ja rakkaus kaiken aa ja oo.

 

Minä olin neitsyt, meidän suhteen alkaessa, ja olen siitä onnellinen!

 

Miksi ihmeessä?

Jokainen eletty päivä, hyvässä ja pahassa on tehnyt meistä sen, joka olemme tänään. Oletko ihan varma, että kaksi neitsyttä olisi uskaltanut lähestyä toisiaan?

Menneisyyteni niin syvältä, että parempi jättää väliin vaan.

 

Kaipa ne kaikki kokemukset ovat opettaneet mitä itse haluaa, ei halua, mitä arvostaa jne. aivan kuin millainen on toimiva keittiö.
Sen oman mieltymyksen oppii vasta kun työskentelee monenlaisissa kyökeissä, siivouksesta ruoanlaittoon

 

En kadu aikaisempia suhteita, ne ovat olleet ainutlaatuisia ihmissuhteita, joista olen myös oppinut paljon. Seksi kokemuksina ne eivät ole olleet erityisen merkittäviä, mutta seksuaalisuuteeni antaneet paljon. Silti en osaa sanoa mikä olisi toisin jos nykyisen kanssa aloittaessani olisin ollut neitsyt. Ajallisesti ajatellen ehkä seksuaalisuuteeni olisiollut haittaa sillä että ensimmäinen seksi kokemus olisi ollut vasta siinä iässä kun tapasin nykyisen mieheni.

 

Menneisyyteni niin syvältä, että parempi jättää väliin vaan.

Mitä sinulle on tapahtunut menneisyydessäsi?

 

Antaisin mitä vain,jos voisin olla mieheni ensimmäinen ja ainoa ja hän minulle samoin.

Sittenhän sinulla ei olisi lapsiasi. Sitäkö haluaisit?

 

Elin villit opiskeluvuodet ja harrastin paljon yhden illan juttuja. En vaihtaisi niistä yhtäkään pois. Muistelen noita aikoja oikeasti hymy huulilla, eipähän enää tarvitse "juosta" kylillä tukka putkella.

Ja asia ei häiritse niin miestäni kuin itseänikään. Molemmat tiedettiin että toisillamme on elettyä elämää takana.

 

No meillä molemmilla entisissä suhteissa niin paljon paskaa, että mieluummin oltais toistemme ainoat. Mutta ehkä siinä on jotain hyvääkin, osaa arvostaa toisessa asioita aivan eritavalla.

 

Me oltiin miehen kanssa neitsyitä kun tavattiin 10 vuotta sitten. Toisaalta ihan hyvä mutta toisaalta ei sitten ole mihin verrata En kyllä muita kumppaneita kaipaa ja toivottavasti ei tarttekaan.

 

Olen onnellinen, että emme ole toistemme ensimmäisiä. Nyt tietää ja osaa arvostaa sitä, kuinka hyvän miehen on itselleen saanut ja toisaalta ei haikaile minkään elämättömän/kokemattoman perään.

 

Vastaan vaikka en saisi. Mieheni on minun ensimmäiseni mutta en koe millään tasolla että olisin jäänyt jostain paitsi vaikka minulla ei seksistä kokemusta olekaan muiden kanssa.
Miehelläni taas on kokemusta kymmenistä naisista, en koe sitä mitenkään ongelmaksi. Hänen pidempi aikaiset suhteensa ennen minua ovat olleet todella hienojen ja mukavien naisten kanssa. Oikeastaan heitähän minä saan kiittä siitä mitä mieheni osaa

 

Minä en kadu mitään mennyttä ja minua ei mieheni vilkas aiempi seksielämä haittaa. Olemme molemmat nähneet ja kokeneet myös niitä huonoja ennen toisiamme ja varmasti myös oppineet paljon aiemmin. Nyt voimme huoletta elää loppuelämän ilman kriisejä siitä olisiko sittenkin jonkun toisen kanssa parempaa. Ei ole

 

[QUOTE="vieras";28687898]Olen onnellinen, että emme ole toistemme ensimmäisiä. Nyt tietää ja osaa arvostaa sitä, kuinka hyvän miehen on itselleen saanut ja toisaalta ei haikaile minkään elämättömän/kokemattoman perään.[/QUOTE]

Mahtava juttu, että koette noin! Mutta ei kai se, jos vaikka olisittekin olleet toistenne ensimmäiset, poissulje sitä vaihtoehtoa, että osaisitte arvostaa toisianne ja sitä mitä olette saaneet, ja ette haikailisi minkään "puuttuvan" kokemuksen perään?

Minulla kävi niin, että tapasin oman puolisoni niin nuorena, että hänestä tuli ensimmäinen ja ainoani sen kummemmin suunnittelematta. En koe, että olisin jäänyt jotain vaille, että en ymmärtäisi arvostaa sitä mitä olen saanut, etten tietäisi miten hyvä puoliso minulla on, etten tietäisi saavani hyvää seksiä (eikö siihen kriteeriksi riitä se että nauttii, tarvitseeko vertailukohtaa?), enkä todellakaan haikaile päästä kokeilemaan mitään muuta. Enkä nyt sano, että tämä olisi yhtään sen PAREMPI tilanne kuin omasi, ei toki, molemmat ovat tilanteeseensa tyytyväisiä. Mutta ei kai kokemus itsessään tuo noita kehumiasi piirteitä suhteeseen? Joskushan se tuo päinvastaista, kaivataan aikaisemmasta puolisosta jotain tiettyä ominaisuutta tms.

 

En kadu minäkään. Jos katson vuosia taaksepäin en ollut minäkään tälläinen. Olen kasvanut kaikkien kokemusta myötä sellaiseksi kun olen. Sellaiseksi JOKA OSAA ARVOSTAA tätä onnea mikä minulla on. Ennen tavoittelin "kakarana" kuuta taivaalta ja oli kamala kiire saada elämää muka valmiiksi.

Matkan varrella on tullut "ruumiita" noin kuvainnollisesti. Olen satuttanut toisia ihmisiä ja saannut itsekin raatelujälkiä sydämmeen. Nyt osaan elää itseni kanssa ja rakastaa itseäni ilman äärettömiä tavoitteita. JA ennen kaikkea osaan rakastaa toista ja olla rakastettu.

Ja mitä seksiin tulee =) niin on se hyvä tietää että ei se niin ihmeellinen asia ole, ei kiehdo ruoho aidan toisella puolella. Se on parasta kun saa harrastella ja opetella oman ja tutun rakkaan kanssa.

 

Olen! Ja ei, mitään en jättäisi kokematta! Ja samoin, kiitos niille naisille jotka ovat miestäni minua aiemmin opettaneet. Nyt seksi on täydellistä!