Seksi parisuhteessa...

Mä olen nyt vähän hukassa ajatusteni kanssa ja haluisin kuulla muiden mielipiteitä asiaan. Ollaan oltu yhdessä mieheni kanssa 12 vuotta. Seksi on ollut aina vähän ongelma, koska mieheni haluaa sitä TODELLA paljon. Meillä on neljä lasta, joista vanhin 8v. ja nuorin 3v. Mieheni mielestä seksiä pitää saada aina silloin kun haluaa. Jos hänen mielestään menee liian monta päivää ( n. 2 päivää) ilman seksiä, on hänellä oikeus olla todellakin kiukkuinen ja haukkua minua. Hänen mielestään naimisissa ollaan siksi, että silloin kuuluu saada seksiä. Nyt ollaan kuitenkin tultu siihen pisteeseen, että mun seksihalut on loppunu kokonaan. On rankkaa tsempata itseään jatkuvasti, että annat toiselle. Eli seksiä meillä on kuitenkin n.3 kertaa viikossa ainakin. Mä oon jo niin epätoivoinen. Musta tuntuu, että seksi on jo hieman vallan väline, koska esim jos olen lähdössä johonkin, mies pilaa reissuni, jos ei ole saanut seksiä.
Nytkin kun kirjoitan tätä, tuntuu ihan järjettömältä, että epäilen itseäni ja tunteitani. Kuitenkin mies saa syytöksillään ja puheillaan mut tuntemaan niin, että olen väärässä ja viallinen ja mun pitäisi pystyä antamaan ja tyydyttämään hänen tarpeet. Mutta kun mä en nauti seksistä enää yhtään;(
Tää on tietysti nyt mun näkökulma asiaan, mutta näin mä tunnen. Mä oon kuitenkin yrittänyt antaa, mutta kun mikään ei riitä...

 

En jaksais noin usein harrastaa vaikka oon parikymppinen, sun täytyy oppia puhumaan miehelles suoraan! Jos ootte yhdessä ja vielä noin kauan ollu niin miks ihmeessä et sano suoraan?! Et hei en jaksa. Sulla on lapset ja kaikki, muukin elämä niin eihän tuollaisessa oo mitään järkeä. Jos on vaikeaa puhuminen ja rehellisyys niin eroa, saat paremmankin miehen jota kiinnostaa sun tunteet, ajatukset ja miehen joka saa sut avautumaan.

 

todella surullista ja miten voi olla edes totta. sulla on hirveä mies! miksi sä "annat" sille jos et itse tahdo seksiä? tuohan on lähes väkivaltaa sulta itseäsi kohtaan. sun pitää arvostaa ja rakastaa itseäsi tarpeeksi ja lopettaa tollainen toisen panopuuna olo heti! millainen se sun mies on muuten? miksi ihmeessä sä olet sen kanssa?

 

Miehesi on kohtuuton ja näyttää siltä että teillä ei vain seksihalut (ainakaan tällä hetkellä) kohtaa. Mutta seksin käyttö vallan välineenä on kiristämistä ja hyväksikäyttöä. Älä alistu moiseen. Teille tekisi varmaan hyvää ulkopuolisen ihmisen kanssa keskustelu, jotta miehesi saa objektiivisen kuvan omasta käytöksestään ja siitä, että avioliitto ei tarkoita automaattisesti seksiä joka päivä. Myös sinun halukkuutesi tulee ottaa huomioon.

Tsemppiä sinulle!

 

Eroa heti, koska kokemuksesta tiedän että kohta jaat pillua muille miehille kyllä. Eroa ennenkuin satutat miestäsi liikaa..

Tsemppiä miehellesi!

 

Kyllä mä olen paljon puhunut miehelleni, joten tietää kyllä nää mietteet. Hän kääntää ne jotenkin niin nurin, että alan epäilemään itseäni ja omia tunteitani ja että olen vaan niin epänormaali etten osaa ajatella oikealla tavalla. Mun tausta on sellainen, etten ole kauheasti oppinu itseäni arvostamaan. Nyt oon alkanu muutenkin miettiin itseäni ja opettelemaan sitä arvostamista ja ehkä siksi tästä on tullut nyt näin vaikea asia. Ennen olen tainnut vain suostua, koska olen luullut että sen kuuluu mennä niin. Meillä on hyvät hetkemme ja silloin mieheni on kyllä todellakin välittävä ja hyvä. Ehkä tämä on se, miksi tässä vielä olen. Mies on kova arvostelemaan mua, kontrolloi aika paljon. Esim kun olen lähdössä kaverin kanssa syömään hän saattaa alkaa haukkumaan mua juuri ennen lähtöä. Kerran ei päästänyt ollenkaan, koska en ollut antanut seksiä. Ongelmia siis on. Tässä taitaa olla kyse siitä, että en vain uskalla erota ja en tiedä mikä tunne on sallittu ja todellinen. Että onko vika vain mussa etten osaa olla tarpeeksi hyvä vaimo.
Tää kuulostaa ihan hullulta, mutta ehkä mä tarvin nyt joltain apua...

 

[QUOTE="minna";28684529]Kyllä mä olen paljon puhunut miehelleni, joten tietää kyllä nää mietteet. Hän kääntää ne jotenkin niin nurin, että alan epäilemään itseäni ja omia tunteitani ja että olen vaan niin epänormaali etten osaa ajatella oikealla tavalla. Mun tausta on sellainen, etten ole kauheasti oppinu itseäni arvostamaan. Nyt oon alkanu muutenkin miettiin itseäni ja opettelemaan sitä arvostamista ja ehkä siksi tästä on tullut nyt näin vaikea asia. Ennen olen tainnut vain suostua, koska olen luullut että sen kuuluu mennä niin. Meillä on hyvät hetkemme ja silloin mieheni on kyllä todellakin välittävä ja hyvä. Ehkä tämä on se, miksi tässä vielä olen. Mies on kova arvostelemaan mua, kontrolloi aika paljon. Esim kun olen lähdössä kaverin kanssa syömään hän saattaa alkaa haukkumaan mua juuri ennen lähtöä. Kerran ei päästänyt ollenkaan, koska en ollut antanut seksiä. Ongelmia siis on. Tässä taitaa olla kyse siitä, että en vain uskalla erota ja en tiedä mikä tunne on sallittu ja todellinen. Että onko vika vain mussa etten osaa olla tarpeeksi hyvä vaimo.
Tää kuulostaa ihan hullulta, mutta ehkä mä tarvin nyt joltain apua...[/QUOTE]

Kyllä se vika on siinä miehessä, millainen ihminen arvostelee ja haukkuu vaimoaan ja lastensa äitiä? Ei ihme että itsetunto on nollassa ja paha olla, vähemästäkin ihminen väsyy ja masentuu. Et voi toista muuttaa, ainoastaan mahdollisimman rehellisesti kertoa (niinkun olitkin) ja jos se ei auta eikä häntä kiinnosta - eroa ihmeessä. Hyviä, aidosti vaimojaan arvostavia ja rakastavia miehiä on maailma täynnä.

 

Ero on aina ainoa oikea vastaus kaikkiin parisuhdeongelmiin sanoo vanha palstaämmien viisaus.

Jätä se sika, nauti loppuelämästäsi ja anna pillusi kasvaa horsmaa!

 

Ero on aina ainoa oikea vastaus kaikkiin parisuhdeongelmiin sanoo vanha palstaämmien viisaus.

Jätä se sika, nauti loppuelämästäsi ja anna pillusi kasvaa horsmaa!

No miks ihmeessä yksilön pitäs jäädä huonoon suhteeseen ja hukata elämä???

 

Tuota mä oon just miettiny et menee elämä hukkaan.. Kiitos
teille. Eroa olen miettinyt ja siitä miehellenikin puhunut. Sain syytökset niskaan et
haluan vain paeta enkä ratkaista asioita. Kun en tiedä vaan keinoa. Huoh.
Helpotti hieman kun sain tukea ajatuksilleni. Kun mies päässä jatkuvasti omiaan
alan epäilemään itseäni ja uskomaan, että mieheni on oikeassa.

 

Menkää parisuhdeterapeutille. Kun tuollainen seksuaalinen hyväksikäyttö tulee esille, miehesi tajuaa asian sinun näkökulmasta ja ehkä selvitätte asian. Inho seksiä kohtaan tuollaisesta tulee. Sinua ehkä käytetty jo aiemmin hyväksi tms. kun olet tuollaisen sallinut.

 

Parisuhdeterapia tai asumus/avioero. Kyse ei ole pelkästään erilaisista seksihaluista vaan henkisestä väkivallasta.

 

Olette lestoja? Eroa lahkosta.

 

a) et ole epänormaali. Seksin pitää tuntua hyvältä molemmille. Ala vaatia että ennen kuin "annat" miehellesi, niin sen täytyy "antaa" sinulle. Eli hyväilyjä, esileikkiä, vaivannäköä. Ellei tämä häneltä onnistu, niin ei sinullakaan ole mitään "velvollisuutta" seksiä harrastaa. b) haukkuminen ei lisää seksihaluja, kummallakaan sukupuolella. Tämän voit kertoa ihan suoraan. Sellaiseen ei kenenkään tarvitse suostua. c) ns normaalissa suhteessa ei toinen osapuoli "päästä" toista mihinkään vaikka ottaisi päähänkin. Se on vääränlaista kontrollia ja vallankäyttöä. Vaikuttaa siltä, että sinua manipuloidaan ja alistetaan suhteessasi. Erolla ei kannata uhkailla mutta ottaa vähän omaa etäisyyttä ja aikaa sekä alkaa vaatia kunnioitusta. Ellei mies suostu tulemaan vastaan, niin vaadi terapiaa tai keskustelua kolmannen osapuolen kanssa koska miehen voi olla tässä vaiheessa vaikea jo itsekään enää tajuta, että homma on pielessä. Jos saat vastauksena väkivaltaa, niin ota lapset ja lähde. Sekään ei välttämättä tarkoita pysyvää eroa mutta joku herätys tuohon on miehellesi saatava. Et ole enää lapsi tai tahdoton nukke vaan aikuinen nainen ja äiti.

 

Jos seksi on teille noin hankala asia ja ette käy yksiin sillä saralla, (tuskin käytte muutenkaan kerta teillä haukutaan ja sinä "joudut seksiä antamaan") niin erotkaa.

Olisi kyllä ihanaa että ihmiset etsisivät sellaisen kumppanin jonka kanssa halut käy yksiin. Puutteessa/haluttomana elely ei ole kyllä hyvä yhtälö.

Meillä kumpi tahansa tulee kiukkuiseksi jos parin päivän tauko tulee, siis myös minä. Enkä koskaan ole ajatellut erikseen "antavani" miehelle. Kyllä meillä otetaan ja annetaan yhtälailla niin mies kuin nainenkin. Aika vanhanaikaista ajatella että sitä vaan nainen raottaa persettä miehen mieliksi.

 

Ei kai sitä eroa nyt heti ekan ongelman tullen ajatella, eikö tääkin ole ratkaistavissa oleva asia, kunhan pariskunta saadaan kommunikoimaan toisiaan kuunnellen ja ymmärtäen?

 

Eikö mies tyydytä sinua kun harrastatte seksiä? Meilläkin mies haluaa useammin, mutta ei haittaa minua sillä nautin niin paljon. Kannattaa avoimesti puhua toiveistasi. Ehkä jokin uusi juttu (esim. sekslelu) saisi halusi heräämään?

 

Milloin AP sitten itse haluaa seksiä? Hyvin olet vedättänyt miestä 12-vuotta. Olisit jo seurustelu vaiheessa sanonut totuuden, ettet pidä seksistä.

 

Parisuhdeterapia tai asumus/avioero. Kyse ei ole pelkästään erilaisista seksihaluista vaan henkisestä väkivallasta.

Peesi.
Olen kokenut saman, onneksi lähdin ajoissa siitä suhteesta. Tiedän miten musertavaa tuo on.

Ja oikeasti, te jotka kuvittelette että seksi kuin seksi on tosi nautinnollista molemmille osapuolille, onko teitä koskaan pakotettu seksiin? Päivästä toiseen vain pakotetaan siihen tai muuten on sota päällä?

Itse tykkään todella paljon seksistä, ja nykyisen miehen kanssa sitä harrastetaankin harva se päivä, mutta tuon exän kanssa se oli yhtä helvettiä. Pelkästään tieto että mies tulee kohta kotiin ja vaatii TAAS sitä, niin se vei kyllä elämänilon tyystin, todella ahdistavaa ja masentavaa. En edes muista sellaista päivää parisuhteen viimeisenä vuonna milloin en olisi itkenyt sen k*sipään takia.

 

Et sinä ap ole epänormaali, vaan ihan normaali nainen. Miehesi tässä olisi syytä katsoa peiliin. Hän käyttää sinuun henkistä väkivaltaa.Tiedän kokemuksesta, että toisen painostaminen ja syyllistäminen on takuuvarma keino tappaa seksihalut ja pilata sänkyelämä lopullisesti. Teillekin on jo käynyt niin. Todella ikävä tilanne.

 

[QUOTE="minna";28684482]Mä olen nyt vähän hukassa ajatusteni kanssa ja haluisin kuulla muiden mielipiteitä asiaan. Ollaan oltu yhdessä mieheni kanssa 12 vuotta. Seksi on ollut aina vähän ongelma, koska mieheni haluaa sitä TODELLA paljon. Meillä on neljä lasta, joista vanhin 8v. ja nuorin 3v. Mieheni mielestä seksiä pitää saada aina silloin kun haluaa. Jos hänen mielestään menee liian monta päivää ( n. 2 päivää) ilman seksiä, on hänellä oikeus olla todellakin kiukkuinen ja haukkua minua. Hänen mielestään naimisissa ollaan siksi, että silloin kuuluu saada seksiä. Nyt ollaan kuitenkin tultu siihen pisteeseen, että mun seksihalut on loppunu kokonaan. On rankkaa tsempata itseään jatkuvasti, että annat toiselle. Eli seksiä meillä on kuitenkin n.3 kertaa viikossa ainakin. Mä oon jo niin epätoivoinen. Musta tuntuu, että seksi on jo hieman vallan väline, koska esim jos olen lähdössä johonkin, mies pilaa reissuni, jos ei ole saanut seksiä.
Nytkin kun kirjoitan tätä, tuntuu ihan järjettömältä, että epäilen itseäni ja tunteitani. Kuitenkin mies saa syytöksillään ja puheillaan mut tuntemaan niin, että olen väärässä ja viallinen ja mun pitäisi pystyä antamaan ja tyydyttämään hänen tarpeet. Mutta kun mä en nauti seksistä enää yhtään;(
Tää on tietysti nyt mun näkökulma asiaan, mutta näin mä tunnen. Mä oon kuitenkin yrittänyt antaa, mutta kun mikään ei riitä...[/QUOTE]


tiedätkö mitä mies huomaa sen että et halua häntä ja se hirvittää,hän ei ehkä ite edes osaa pukea sanoiksi,mutta se on todella ahdistavaa olla vuodesta toiseen se joka haluaa enempi. Mä kärsin mieheni haluttomuudesta 2vuotta ja kyllä täytyy sanoa että olin tosi kiukkunen ja haukuin miestäni, koska mulla oli niin paha olla. Se tunne kun itse intohimoisesti haluat toista ja toinen reagoi siihen kuin jääkaappi, se on kuin nyrkillä iskisi naamaan. Mikään ei riitäkkään koska sen joutuu vaatimaan,oletko sitä ajatellut? miehesi ei ole tyhmä kyllähän hän huomaa.


jos mun mies olis ollut edes joskus intohimoinen,roikkunut perässä koko päivän,pistelly pikkutuhmia viestei, vonkannu jatkuvasti jonkun aikaa.. olisin minä varmasti ollut rauhallisemmpi,onnellisempi, ja ennenkaikkea koska olisin saanut kokea olevani haluttu,en olis ollut niin vaativa/hyökkäävä asian kanssa.

jos itse haluaa joka päivä ja toinen yhtäkkiä muuttuu sellaseksi että haluaa 2-3krt/kk eikä osaa selittä asiaa, tilanne jatkuu monta viikkoa,kuukautta,vuotta.. niin se alkaa jo vaikuttaa kaikkeen. Kyllä mä tunsin että vika on minussa koska mies ei kyennyt muutakaan syyksi osoittamaan. koin sen että mies ei hakenut mitään tutkimuksia(testosteroni yms) koin sen niin että hän ei välitä minusta, että koko haluttomuus johtuu minusta koska muutenhan mieskin olis halunnu tehdä asialle jotain.

mua on aina edellisissä suhteissa petetty niin että kun kotona on ollut vähäiset halut niin ittensä on tyydytetty muualla!

 

Ei kai sitä eroa nyt heti ekan ongelman tullen ajatella, eikö tääkin ole ratkaistavissa oleva asia, kunhan pariskunta saadaan kommunikoimaan toisiaan kuunnellen ja ymmärtäen?

Miten kommunikointi ratkaisee asian? Jos toinen haluaa joka toinen päivä ja toinen korkeintaan kerran viikossa. Ei ne omat halut siitä mihinkään keskustelemalla muutu.

 

[QUOTE="Sari";28684912]Et sinä ap ole epänormaali, vaan ihan normaali nainen. Miehesi tässä olisi syytä katsoa peiliin. Hän käyttää sinuun henkistä väkivaltaa.Tiedän kokemuksesta, että toisen painostaminen ja syyllistäminen on takuuvarma keino tappaa seksihalut ja pilata sänkyelämä lopullisesti. Teillekin on jo käynyt niin. Todella ikävä tilanne.[/QUOTE]

hetkonen,siis nainenko ei millään tvalla ole vastuussa,tai ylipäätänsä haluton? kaikki vastuu suhteesta,suhteen vuorovaikutuksesta yms on vain sillä joka haluaa enempi?

meillä mie solis helposti voinut vaikuttaa asioihin, esimerkiksi puhumalla haluttomuudesta, ottamalla huomioon sen miltä se minusta tuntuu,ottamalla vastaan tunteeni ja reagoimalla siihen. Hakemalla apua. mutta koska mies aina vaikeni kun otin asian puheeksi->loukkasi siis taas->tulin vihaisemmaksi koko ajan. lopulta en enään halunnut märkää rättiä naamalleni ja lopetin asiasta puhumisen. silloin minusta tuli vielä äksympi.. mutta kun koet torjuntaa torjuntaa torjuntaa... kuukaudesta ja vuodesta toiseen... siis eka seksuaalista,sitten kun puhut tunteistas ja miehen halujen häviämisestä,niin mies vaan vaikeni=torjuntaa taas.

kyllä siinä kerää vihaa sisälleen. Aivan eriasia olis ollut jos mies olis puhunut aiheesta kanssani.. hakenut apua, pystynyt nimeämään jonkin syyn..
mut ei, mun olis vaan pitänyt sopeutua ja sillä selvä.

mikä vitun oikeus teillä haluttomilla on sanella miten elämä menee? kyllä sitä pitää ottaa huomioon myös sen toisen tunteet ja tarpeet...en tarkoita että pitäs kuksii..mut vara sit ajan seksologille,lääkäriin,parisuhdeterapiaan yms.

oikeesti jos on haluttomampi osapuoli,niin silloin on vastuussa siitä että puhuu asiasta!

 

[QUOTE="Sari";28684927]Miten kommunikointi ratkaisee asian? Jos toinen haluaa joka toinen päivä ja toinen korkeintaan kerran viikossa. Ei ne omat halut siitä mihinkään keskustelemalla muutu.[/QUOTE]

tuota, jos ongelma onkin parisuhteessa mikä heijastuu makkariin auttaa keskustelu asiaan. jos ongelma on jossain muualla auttaa keskustelu asiaan siten että se halukkaampi osapuoli jota loukkaa ja sattuu toisen haluttomuus, se saa tunteen että toinen välittää! mikä vähentää hänen ahdistusta

 

[QUOTE="leena";28684917]Mikään ei riitäkkään koska sen joutuu vaatimaan,oletko sitä ajatellut? miehesi ei ole tyhmä kyllähän hän huomaa.

jos itse haluaa joka päivä ja toinen yhtäkkiä muuttuu sellaseksi että haluaa 2-3krt/kk eikä osaa selittä asiaa, tilanne jatkuu monta viikkoa,kuukautta,vuotta.. [/QUOTE]

Kyllä mies on tyhmä, jos vaatimalla yrittää saada kumppania haluamaan enemmän. Fiksu tajuaa, ettei se toimi.

On ihan normaalia (ja tutkittu juttukin), että suhteissa on alussa alkuhuuma, jossa ollaan kiinni toisissa kuin kanit. Alkuhuuman laannuttua palataan normaaliolotilaan ja -haluihin. Ikävä tilanne, jos siinä vaiheessa huomataan, ettei halut olekaan tasapainossa. Siihen ei kuitenkaan itse voi juurikaan vaikuttaa. Halukas ei saa halujaan vähenemään terapeutille puhuessaan, eikä vähähaluisempi taas saa halujaan yhtään sen paremmin lisääntymään.