On kamalan sääli tuttavaperheen vauvaa - vanhempien välinpitämättömyys

["vieras"]

[QUOTE="mie";28677797]Munkin mielestä on hyvä, että vauvalla on kuitenkin taito ottaa kontaktia ja hymyillä, kun aloite tulee aikuiselta. On kuitenkin outoa, jos vauva ei itse yritä ottaa kontaktia ja hakea huomiota. On outoa, ettei vauva protestoi pitkää sitterissa oloa ilman huomiota ja tekemistä. Minulle tulee mieleen, että ainoa vaihtoehto on, että vauva on tottunut siihen. Kyllähän hän muuten kyllästyisi ja vaatisi jotakin muuta "aktivitettia", jollei tuo olisi normitila.[/QUOTE]

Samaa mieltä. Minäkin jäin miettimään sitä että miksi vauva ei protestoi sitterissä oloa? Tulee mieleen että vauva ON JO masentunut, eikä siksi ilmaise halujaan ja tarpeitaan.
Ei ole normaalia ettei valita yhtään, eikä kitise tai itke.

Minusta tämä on vakava tilanne, ja kauheinta tässä ketjussa on, että tehdään pilaa ap:sta joka on aivan oikealla asialla ja haluaisi tehdä asialle jotain!!
Ihmeellisiä puolustuksia taas kerran, morbid mamalta ja muilta. Menkää itseenne!
On luonnollista, että herää huoli, jos ei koskaan näe että vauvalle annettaisiin minkäänlaista huomiota, eikä positiivisia katseita, halauksia, EI MITÄÄN!
Herätkää pahvit!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28678897]Samaa mieltä. Minäkin jäin miettimään sitä että miksi vauva ei protestoi sitterissä oloa? Tulee mieleen että vauva ON JO masentunut, eikä siksi ilmaise halujaan ja tarpeitaan.
Ei ole normaalia ettei valita yhtään, eikä kitise tai itke.

Minusta tämä on vakava tilanne, ja kauheinta tässä ketjussa on, että tehdään pilaa ap:sta joka on aivan oikealla asialla ja haluaisi tehdä asialle jotain!!
Ihmeellisiä puolustuksia taas kerran, morbid mamalta ja muilta. Menkää itseenne!
On luonnollista, että herää huoli, jos ei koskaan näe että vauvalle annettaisiin minkäänlaista huomiota, eikä positiivisia katseita, halauksia, EI MITÄÄN!
Herätkää pahvit![/QUOTE]

Vauvalla ja äidillä voi ja todennäköisesti onkin turvaton/välttelevä kiintymyssuhde, jolloin vauva oppii ettei hoitaja välitä, iloitse hänesti eikä hän ole arvokas. Se on vauvalle todella stressaavaa ja traumatisoivaa, eli tuo vauvan masennus on varmasti totta.

Tottakai huoli pitääkin herätä tuossa tilanteessa ja aivan oikein, että ap ei käännä selkäänsä tilanteelle. Se mikä ei ole oikein on, ettei ap siltikään toimi niin kuin kuuluisi ja ls-ilmoitusta heränneestä huolesta. Äiti ei varmasti tule itselleen hakemaan apua (hän voi kärsiä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, ahdistuksesta tms.) eikä tuo tilanne korjaannu vaan voi pahentua, mikäli he ei saa apua. En voi ymmärtää enkä arvostaa sellaista ihmistä, joka näkee tuon, mutta ei silti toimi vauvan parhaaksi.

 

["vieras"]

No eipä toi nyt niin kamalalta kuulosta...kamalampaa olis jos kiusaisivat vauvaa ja ohimennessään sylkisivät päälle. Ehkä äiti on väsynyt vauvan hoitoon ja ottaa relaa itselleen niin kauan kun vauva ryhtyy todella vaativaksi...mikä muuten estää ap:ta juttelemasta vaaville ja ottamasta syliin????? Kyllä meillä on joskus maailman aikaan käynyt sellaisiakin vieraita jotka ovat halunneet seurustella juuri nimenomaan vaavin kanssa. =)

Mikä laittaa sinut sanomaan näin? Onpa perin kumma kommentti;" kamalampaa olisi jos kiusaisivat vauvaa ja ohimennen sylkisivät päälle." WHAT?
Pitääkö tilanne sinun mielestäsi olla noin karmiva, ennen kuin asiaan saa kukaan puuttua? Herran jestas olet sekaisin. Ja miksi se pitäisi olla ap;n vastuulla ottaa vauva syliin, kun on itselläänkin oma vauva huolehdittavana?
Kaikkea sitä kuulee. Ja ihmeellisiä selityksiä, aivan kuin yritettäisiin rivien välistä sanoa, ettei pidä puuttua muiden asioihin, ovat ne miten vinossa tahansa. Tässä tilanteessa perheen sisällä on jotain omituista vialla, ja todellakin- ei ole kuolemansynti ottaa ls-viranomaisiin yhteyttä. Ainakin sitten joku jolla on auktoriteettiä ehkä hieman, voisi kertoa tälle äidille että vauvaa ei pidä istuttaa sitterissä noin paljoa! Enpä usko että auttaa paljoakaan, jos ap itse sanoo sen

 

[Tsemppiä ap]

Ap, vaikutat kyllä selväjärkiseltä ja asiaa eri kanteilta pohtivalta ihmiseltä. Olet nyt melkoisessa vastakkaisten kommenttien ristitulessa, joten suosittelen, että luotat vain omaan vaistoosi ja jätät tämän ketjun sekavat neuvot ja syyttelyt omaan arvoonsa. Toki täällä on jrärkeviäkin kommentteja ja mielipiteitä, mutta minuakin ärsyttää joidenkin tyyli tehdä asiassa kuin asiassa viestin aloittajasta syyllinen.. Olet selittänyt tarpeeksi selkeästi tilanteen ja mitä aloituksella hait, ja mielestäni aloituksesi on täysin asiallinen ja perusteltu. Täällä on tapana taivastella milloin mitäkin ja takertua lillukanvarsiin, jotta ap saataisiin keinolla millä hyvänsä "ansaan".. Vie iso annos ruokaa, tarjoa siivous ja lastenhoitoapua, lakkaa kyyläämästä, älä mene noin pitkiksi ajoiksi kylään koska juuri SIKSI se äiti väsyy jne jne. Ja nähdään vain kaksi ääripäätä, vauvan jatkuva viihdyttäminen ja lässyttäminen vs. ei mitään kontaktia neljään tuntiin... Puhumattakaan, että ap:n viestejä jaksettaisiin lukea ajatuksella.

Joka tapauksessa toivotan sulle tsemppiä tilanteeseen ja viisautta tehdä oikeita ratkaisuja.

 

[Madicken04]

[QUOTE="vieras";28678827]Se kuuluu kaikille (!) jotka näkevät lapsen kasvuolosuhteiden, huolenpidon tai kasvatuksen olevan puuttellista/huolestuttavaa, ls-ilmoitukseen riittää pelkkä huoli.

Tuo, että päivittelet, että "Kuuluuko se edes ap:lle?" Kertoo jo kaiken. Älöttävä ja kylmä asenne - meidän kaikkien velvollisuus on toimia ja tehdä ls-ilmoitus jos huoli herää lapsesta!![/QUOTE]

Minähän sitä nimenomaan päivittelen. Kirjoitin että vastaukset näkyy olevan laidasta laitaan, itse en edusta kunpaakaan ääripäätä. Kuten jo aiemmin kirjoitin, näen hyvänä että ap kiinnitti huomioa asiaan ja jäi sitä miettimään. Mielestäni hänen kannattaakin tarkkailla perhettä ja ottaa asiaa puheeksi. Jos vielä tämän jälkeen jää huoli mieleen niin sitten tekee ilmoituksen.

Ihan tällaisenaan en näe sitä vielä suoraan ilmoituksen arvoisena asiana. Toki myönnän että varmaan kaikilla lapsiperheillä -teitä muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta- löytyy niitä tilanteita jotka eivät mene täydellisen vanhemmuuden piikkiin ja mistä joku varmasti voi huolestua. Olen ymmärtänyt että lastensuojelun resurssit ovat rajalliset ja ns turhat ilmoitukset vievät pois aikaa tapauksilta joilla on oikeasti tarvetta lastensuojelulle. Siksi itse kuitenkin miettisin hetken aikaa milloin kannattaa se ilmoitus tehdä, vaikka nyt syyksi riittää pienikin huoli. Tässä tapauksessa sekin ettei ap ole tekemässä ilmoitusta antaa kuvan ettei se ehkä ole aiheellista.

 

["vieras"]

Ap, vaikutat kyllä selväjärkiseltä ja asiaa eri kanteilta pohtivalta ihmiseltä. Olet nyt melkoisessa vastakkaisten kommenttien ristitulessa, joten suosittelen, että luotat vain omaan vaistoosi ja jätät tämän ketjun sekavat neuvot ja syyttelyt omaan arvoonsa. Toki täällä on jrärkeviäkin kommentteja ja mielipiteitä, mutta minuakin ärsyttää joidenkin tyyli tehdä asiassa kuin asiassa viestin aloittajasta syyllinen.. Olet selittänyt tarpeeksi selkeästi tilanteen ja mitä aloituksella hait, ja mielestäni aloituksesi on täysin asiallinen ja perusteltu. Täällä on tapana taivastella milloin mitäkin ja takertua lillukanvarsiin, jotta ap saataisiin keinolla millä hyvänsä "ansaan".. Vie iso annos ruokaa, tarjoa siivous ja lastenhoitoapua, lakkaa kyyläämästä, älä mene noin pitkiksi ajoiksi kylään koska juuri SIKSI se äiti väsyy jne jne. Ja nähdään vain kaksi ääripäätä, vauvan jatkuva viihdyttäminen ja lässyttäminen vs. ei mitään kontaktia neljään tuntiin... Puhumattakaan, että ap:n viestejä jaksettaisiin lukea ajatuksella.

Joka tapauksessa toivotan sulle tsemppiä tilanteeseen ja viisautta tehdä oikeita ratkaisuja.

Voi taivas, ajattelisit joskus asioita heikomman osapuolen eli lapsen asemasta käsin. Mitähän tuo vauva mahtaisi sanoa jos osaisi puhua? Sanoisiko kenties, että "en voi tuntea oloani turvalliseksi, arvostetuksia ja rakastetuksi ellei minua huomioida, hoideta ja minun kanssa olla. En voi tätä kertoa, mutta tarvitsen teitä ja monen tunnin yksin oleminen ei tunnu hyvältä. Alan uskoa ja huomata, ettei hoitajaan voi luottaa, enkä ole kyllin hyvä. En enää itke enkä yritä saada kontaktia, koska en sitä saa kuitenkaan. Minun perustarve aivan kuin vaipan vaihto on vuorovaikutus äidin/isän kanssa ja ette arvaa miten se saa minut kasvamaan ja kehittymään hyvin, sillä olen vielä avuton ja riippuvainen muista."

 

["vieras"]

Minähän sitä nimenomaan päivittelen. Kirjoitin että vastaukset näkyy olevan laidasta laitaan, itse en edusta kunpaakaan ääripäätä. Kuten jo aiemmin kirjoitin, näen hyvänä että ap kiinnitti huomioa asiaan ja jäi sitä miettimään. Mielestäni hänen kannattaakin tarkkailla perhettä ja ottaa asiaa puheeksi. Jos vielä tämän jälkeen jää huoli mieleen niin sitten tekee ilmoituksen.

Ihan tällaisenaan en näe sitä vielä suoraan ilmoituksen arvoisena asiana. Toki myönnän että varmaan kaikilla lapsiperheillä -teitä muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta- löytyy niitä tilanteita jotka eivät mene täydellisen vanhemmuuden piikkiin ja mistä joku varmasti voi huolestua. Olen ymmärtänyt että lastensuojelun resurssit ovat rajalliset ja ns turhat ilmoitukset vievät pois aikaa tapauksilta joilla on oikeasti tarvetta lastensuojelulle. Siksi itse kuitenkin miettisin hetken aikaa milloin kannattaa se ilmoitus tehdä, vaikka nyt syyksi riittää pienikin huoli. Tässä tapauksessa sekin ettei ap ole tekemässä ilmoitusta antaa kuvan ettei se ehkä ole aiheellista.

Okei, no sitten! Tosiaan tärkeintä kaikista on, ettei jätä heitä yksin ja käännä selkäänsä tuolle asialle, vaikka toki se helpoin olisi. Meillä aikuisilla on velvollisuus toimia kun näkee lapsen hädän tai tulee huoli, että onkohan tuolla kotona kaikki ok tällä lapsella? En usko, että ap on paha ihminen ja uskon, että hän tulee toimimaan lapsen parhaaksi, sillä vauva ei osaa kertoa ja ilmaista, että tarvitsen parempaa hoitoa.

Itse tekisin ilmoituksen, en voi kuvitella, että oma ystäväni ei iloitsisi ja ottaisi vauvaa mukaan ja meidän ihasteltavaksi - vaan jättäisi yksin. Ajatuskin särkee sydämmen, niin äidin kuin vauvan puolesta.

 

[Madicken04]

[QUOTE="vieras";28679022]Voi taivas, ajattelisit joskus asioita heikomman osapuolen eli lapsen asemasta käsin. Mitähän tuo vauva mahtaisi sanoa jos osaisi puhua? Sanoisiko kenties, että "en voi tuntea oloani turvalliseksi, arvostetuksia ja rakastetuksi ellei minua huomioida, hoideta ja minun kanssa olla. En voi tätä kertoa, mutta tarvitsen teitä ja monen tunnin yksin oleminen ei tunnu hyvältä. Alan uskoa ja huomata, ettei hoitajaan voi luottaa, enkä ole kyllin hyvä. En enää itke enkä yritä saada kontaktia, koska en sitä saa kuitenkaan. Minun perustarve aivan kuin vaipan vaihto on vuorovaikutus äidin/isän kanssa ja ette arvaa miten se saa minut kasvamaan ja kehittymään hyvin, sillä olen vielä avuton ja riippuvainen muista."[/QUOTE]

Ja sen perusteella että tuon vierailun aikana (aikana jona ap piti lasta sylissä ja seurusteli tämän kanssa) äiti ei huomioinut vauvaa muuta kuin syöttämisen ja nukkumaan laittamisen (oliko siinä vaipanvaihtokin?) verran voimme olla varmoja ettei äiti huomioi vauvaa ollenkaan muulloinkaan? Sitä vauvaa joka kuitenkin hymyilee ja ottaa kontaktia vieraaseen ihan normaalisti. Ja tällä perusteella ovat jo äiti ja vauva molemmat masentuneita ja ties mitä...


Itselleni tulee mieleen heti parikin kertaa avoimessa päiväkodissa jolloin en ole omaan, hyväntuuliseen ja sitterissä/lattialla viihtyvään vauvaani kiinnittänyt huomioa tuota enempää. Sen ymmärrän että se saattoi jonkun mielestä näyttää "oudolta" mutta en nyt ajatellut aiemmin että se olisi ihan ls-ilmon ja masennus-diagnoosien arvoista. Mutta juu, jäädään nyt sitten odottamaan lastensuojelun yhteydenottoa.

 

[Tsemppiä ap]

[QUOTE="vieras";28679022]Voi taivas, ajattelisit joskus asioita heikomman osapuolen eli lapsen asemasta käsin. Mitähän tuo vauva mahtaisi sanoa jos osaisi puhua? Sanoisiko kenties, että "en voi tuntea oloani turvalliseksi, arvostetuksia ja rakastetuksi ellei minua huomioida, hoideta ja minun kanssa olla. En voi tätä kertoa, mutta tarvitsen teitä ja monen tunnin yksin oleminen ei tunnu hyvältä. Alan uskoa ja huomata, ettei hoitajaan voi luottaa, enkä ole kyllin hyvä. En enää itke enkä yritä saada kontaktia, koska en sitä saa kuitenkaan. Minun perustarve aivan kuin vaipan vaihto on vuorovaikutus äidin/isän kanssa ja ette arvaa miten se saa minut kasvamaan ja kehittymään hyvin, sillä olen vielä avuton ja riippuvainen muista."[/QUOTE]

Käsittääkseni ilmaisin ap:lle vain tukeni tehdä ratkaisuja oman harkintansa ja terveen järjen perusteella, eikä liikaa kuunnella näitä ristiin rastiin lentäviä kommentteja. Viestistäni ei käy ilmi, että EN ajattelisi asiaa lapsen asemasta käsin, enkä myöskään ole antanut neuvoja suuntaan tai toiseen.

Joten mä en nyt lähde väittelemään tästä enempää.

 

["vieras"]

Ja sen perusteella että tuon vierailun aikana (aikana jona ap piti lasta sylissä ja seurusteli tämän kanssa) äiti ei huomioinut vauvaa muuta kuin syöttämisen ja nukkumaan laittamisen (oliko siinä vaipanvaihtokin?) verran voimme olla varmoja ettei äiti huomioi vauvaa ollenkaan muulloinkaan? Sitä vauvaa joka kuitenkin hymyilee ja ottaa kontaktia vieraaseen ihan normaalisti. Ja tällä perusteella ovat jo äiti ja vauva molemmat masentuneita ja ties mitä...


Itselleni tulee mieleen heti parikin kertaa avoimessa päiväkodissa jolloin en ole omaan, hyväntuuliseen ja sitterissä/lattialla viihtyvään vauvaani kiinnittänyt huomioa tuota enempää. Sen ymmärrän että se saattoi jonkun mielestä näyttää "oudolta" mutta en nyt ajatellut aiemmin että se olisi ihan ls-ilmon ja masennus-diagnoosien arvoista. Mutta juu, jäädään nyt sitten odottamaan lastensuojelun yhteydenottoa.

Tottakai vauva saa olla sitterissä ja koko aikaa ei tarvitse olla siinä.
Mutta se mikä huoli ja tunne ap:llä oli tullut, että perheen muut lapset eikä vanhemmat pidä vauvasta ja myös, että hän on jäänyt yksin sitteriin ilman, että hänen kanssaan ollaan ja annetaan leluja, on ollut useita kertoja vai oliko jopa aina kun hän on heillä vieraillut? Niin se ei minusta kuulosta hyvältä eikä normaalilta.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28679089]Tottakai vauva saa olla sitterissä ja koko aikaa ei tarvitse olla siinä.
Mutta se mikä huoli ja tunne ap:llä oli tullut, että perheen muut lapset eikä vanhemmat pidä vauvasta ja myös, että hän on jäänyt yksin sitteriin ilman, että hänen kanssaan ollaan ja annetaan leluja, on ollut useita kertoja vai oliko jopa aina kun hän on heillä vieraillut? Niin se ei minusta kuulosta hyvältä eikä normaalilta.[/QUOTE]

Äidin tyttökaveri on tullut kylään... Ei meillä kyllä näy lapsesta tai miehestä vältämättä vilaustakaan, vaan saadaan jutella omia juttuja kahdestaan.

 

[Madicken04]

[QUOTE="vieras";28679042]Okei, no sitten! Tosiaan tärkeintä kaikista on, ettei jätä heitä yksin ja käännä selkäänsä tuolle asialle, vaikka toki se helpoin olisi. Meillä aikuisilla on velvollisuus toimia kun näkee lapsen hädän tai tulee huoli, että onkohan tuolla kotona kaikki ok tällä lapsella? En usko, että ap on paha ihminen ja uskon, että hän tulee toimimaan lapsen parhaaksi, sillä vauva ei osaa kertoa ja ilmaista, että tarvitsen parempaa hoitoa.

Itse tekisin ilmoituksen, en voi kuvitella, että oma ystäväni ei iloitsisi ja ottaisi vauvaa mukaan ja meidän ihasteltavaksi - vaan jättäisi yksin. Ajatuskin särkee sydämmen, niin äidin kuin vauvan puolesta.[/QUOTE]

Niin no, ihmiset on lähtökohtaisesti erilaisia. Jotkut ovat ylitsepursuavasti kaikesta ulospäin iloitsevia ja voivat sitten helposti nähdä ettei vaisumpi tyyppi iloitse mistään. Vaikka olen kaikista vauvoistani ollut äärettömän onnellinen ja iloinen, en ole koskaan osannut olla nostamassa heitä noin muiden ihailtaviksi tai selitellä noita omia tunteitani vauvoihin/lapsiin toisille jos ei sitten olla jossain ihan erityisessä tilanteessa näistä avautumassa. Muutenkin silloin kun on vieraita jätän vauvan huomioimisen pienemmälle jos tämä ei sitä huomioa kaipaa. En noin miten tämä ap:n kaveri mutta silti varmasti olen vaisumpi kuin moni muu tuore äiti -ja tunnen myös niitäkin äitejä jotka tuovat vauvojaan esille vielä paljon vähemmän kuin minä vaikka tiedänkin näiden olevan heille rakkaimpia ja tärkeimpiä olentoja maan päällä.

Mutta tosissaan en näillä tiedoilla mitä tässä sain irti olisi vielä ilmoitusta tekemässä mutta kutsuisin tuota äitiä lapsineen useammin kylään, houkuttelisin mukaan leikkipuistoihin, kerhoihin yms lastenjuttuihin joissa voisin paremmin nähdä hänen ja vauvan vuorovaikutusta. Voisin myös ehdottaa kahdenkeskeistä aikaa ilman lapsia niin että saisi siinä rentoutua ja ehkä avata keskustelua liittyen vauvoihin jne. Kenties saisin huomata että äiti näyttääkin huomioivan vauvaa ihan erilailla minkä kuvan sain alkuun tai ehkä hän itse alkaisi uskoutua mahdollisista ongelmistaan joissa häntä voisi auttaa tai ohjata hakemaan apua. Toki jos sitten varmistun siitä että äidin ja vauvan suhde on niin heikko mitä voisi aloituksesta pahimmillaan kuvitella eikä äiti halua tai jaksa hakea apua niin sitten tekisin ilmoituksen. Kuitenkin kannatan mielummin ihan ihmisten välistä kommunikointia ja tukemista kuin seläntakana ls-ilmon tekemistä.

 

[eriu]

näitä juttuja kun lukee, niin muistaa taas miksi ei vauva-aikana todellakaan tavannut kuin harvoja läheisiä ystäviä ja kieltäytyi tiukasti niiden lapsettomien ja hössöttävien kavereiden kyläily-yrityksistä... Mikään ei ole pahempi kuin vähän psykologiaa lukenut mutta vain vähän siitä ymmärtänyt ihminen.

 

[Madicken04]

[QUOTE="vieras";28679089]Tottakai vauva saa olla sitterissä ja koko aikaa ei tarvitse olla siinä.
Mutta se mikä huoli ja tunne ap:llä oli tullut, että perheen muut lapset eikä vanhemmat pidä vauvasta ja myös, että hän on jäänyt yksin sitteriin ilman, että hänen kanssaan ollaan ja annetaan leluja, on ollut useita kertoja vai oliko jopa aina kun hän on heillä vieraillut? Niin se ei minusta kuulosta hyvältä eikä normaalilta.[/QUOTE]

Ap:n kannattaakin toimia sen oman tunteen ja huolen mukaan. Ja niinhän hän onkin tekemässä; mitään ls-ilmoa hän ei nähnyt tässä asiaksi vaan mietti miten voisi asiaa ottaa puheeksi tai siihen puuttua muuten mikä on mielestäni hyvä lähestymistapa.

Tosissaan ihmiset kokevat asioita erilailla ja peilaavat huoltaan siihen omaan "normaaliinsa". Ehkä juuri sen takia tässäkin on ollut niin erilaisia näkökulmia. Olen itse tässä yrittänyt muistoissa palata lapsuuteeni mutta pitää vissiin vielä kysellä tarkennusta äidiltäni. Minulla on viisi nuorempaa sisarusta ja ollaan kaikki oltu toisillemme tärkeitä ja varsinkin kun kolme vanhinta ollaan tyttöjä, oltiin aina kovia hoitamaan vauvoja ja huomioimaan näitä. Silti muistelisin että silloin kun meille tuli vieraaksi muita lapsiperheitä niin kaverit kiinnostivat vauvaa enemmän. Varmaan silloinkin sai erilaisen kuvan meidän ja vauvan suhteesta, mutta täytyy tosissaan kysyä äidiltäni tarkemmin.

Oman perheen kanssa oltiin tänään maauimalassa. Meidän 2,5v on todella ihastunut vauvaan, kotioloissa käy vähän väliä esittelemässä tälle leluja, halailemassa ja pussailemassa tai muuten vaan ilmeilemässä ja höpöttelemässä jotta saisi tämän nauramaan. Nyt kuitenkaan koko tuon maauimalassa vietetyn päivän aikana tuo ei tainnut kiinnittää vauvaan huomioa lain kun oli muuta mielenkiintoista ympärillä.

 

["vieras"]

Niin no, ihmiset on lähtökohtaisesti erilaisia. Jotkut ovat ylitsepursuavasti kaikesta ulospäin iloitsevia ja voivat sitten helposti nähdä ettei vaisumpi tyyppi iloitse mistään. Vaikka olen kaikista vauvoistani ollut äärettömän onnellinen ja iloinen, en ole koskaan osannut olla nostamassa heitä noin muiden ihailtaviksi tai selitellä noita omia tunteitani vauvoihin/lapsiin toisille jos ei sitten olla jossain ihan erityisessä tilanteessa näistä avautumassa. Muutenkin silloin kun on vieraita jätän vauvan huomioimisen pienemmälle jos tämä ei sitä huomioa kaipaa. En noin miten tämä ap:n kaveri mutta silti varmasti olen vaisumpi kuin moni muu tuore äiti -ja tunnen myös niitäkin äitejä jotka tuovat vauvojaan esille vielä paljon vähemmän kuin minä vaikka tiedänkin näiden olevan heille rakkaimpia ja tärkeimpiä olentoja maan päällä.

Mutta tosissaan en näillä tiedoilla mitä tässä sain irti olisi vielä ilmoitusta tekemässä mutta kutsuisin tuota äitiä lapsineen useammin kylään, houkuttelisin mukaan leikkipuistoihin, kerhoihin yms lastenjuttuihin joissa voisin paremmin nähdä hänen ja vauvan vuorovaikutusta. Voisin myös ehdottaa kahdenkeskeistä aikaa ilman lapsia niin että saisi siinä rentoutua ja ehkä avata keskustelua liittyen vauvoihin jne. Kenties saisin huomata että äiti näyttääkin huomioivan vauvaa ihan erilailla minkä kuvan sain alkuun tai ehkä hän itse alkaisi uskoutua mahdollisista ongelmistaan joissa häntä voisi auttaa tai ohjata hakemaan apua. Toki jos sitten varmistun siitä että äidin ja vauvan suhde on niin heikko mitä voisi aloituksesta pahimmillaan kuvitella eikä äiti halua tai jaksa hakea apua niin sitten tekisin ilmoituksen. Kuitenkin kannatan mielummin ihan ihmisten välistä kommunikointia ja tukemista kuin seläntakana ls-ilmon tekemistä.

Juu, en ole itsekään mikään ilopilleri enkä anna lasten vieraiden aikana tulla minua tai miestä keskeyttämään, ellei ole oikeasti asiaa. Monet kavereista laittoi kauheasti kuvia facebookiin kun sai lapsia, mut meillä pidettiin matalaa profiilia ja mummot ja ukit lähinnä kävi kylässä vain.. Ei kaikkien tarvi olla niin kovin sosiaalisia.

Mutta, koska ap:lle oli tullut huoli ja intuutio (!), ettei kaikki ole kunnossa ja he eivät pidä vauvasta niin se kuulostaa huolestettuvalta. Ajattelisin koko perhettä - vauvaa, äitiä, isää, sisaruksia ja heidän lähipiiriä ja koko yhteiskuntaa, enkä antaisi vauvan & äidin kiintymyssuhteen pahentua entisestään. Kiintymyssuhde on hirveän tärkeä ja ilman sitä, vauva ei saa kokemusta ja luottamusta, että maailma on hyvä paikka / ihmiset on hyviä, minä olen hyvä ja elämä kantaa. Valitettavasti niitä traumoja jos se ei ole riittävä ja turvallinen, on hyvin ikävä korjata myöhemmässä elämässä, kun ihmisen perusturvalliisuudentunne ei ole kehittynyt. Kiintymyssuhde on kaiken kasvun ja kehityksen edellytys, sen täytyy olla vauvalle riittävän hyvä jotta se on turvallinen.

 

["vieras"]

Meilläkin taisi eräs tuttu kuvitella että vauva on jatkuvasti sitterissä. No onhan tuo ehkä enemmän kuin normaalisti, mutta ei jatkuvasti. Syötötkin kun hoidetaan siinä, ikää nyt n.8kk, tosin nyt kiinteät syödään syöttötuolissa. Ja ihan siitä syystä että vauvalla on refluksi. Pienempänä oli todella kova pulauttamaan ja tästä syystä ei rintamaito riittänyt ja pullosta oli annettava. Parikuisesta asti sitten syötetty sitterissä, kun siinä on paremmin kohoasennossa ja siitä ei niin pääse liikkumaan. Kun sylissä jos söi, niin pienikin liike aiheutti yleensä pulauttelua. Onneksi aika pian saatiin vähän apuja tuohon refluksiin ja se pulauttelu jäi vähemmälle, mutta silti parempi toisen syödä siinä sitterissä ja olla hetki sen jälkeen siinä.

Tästä vaivasta johtuen ei myöskään viihtynyt lattialla vasta kuin ehkä 4kk alkaen, toki pidettiin siinä sen aikaa mitä suinkin viihtyi. Ja sylissä tottakai myös. Kovin paljon tuo ei ole hidastanut meillä liikkeelle lähtöä, ajallaan kääntyi ympäri ja nyt ryömitään. Eikä pää ole mitenkään oudosti muotoutunut... Sitterissä ollessaan tottakai kyllä sitten seurustellaan vauvan kanssa. Tällä kaverilla on samanikäinen vauva kuin meillä, joka on ollut paljon enemmän lattialla ja niin nuo vaan samaan aikaan oppivat liikkumaan. Mutta joo tosiaan eihän meillä vauva jatkuvasti siinä ole, vaikka joku sen käsityksen saattaa saadakin. Kun saattaa välillä pienet unetkin siinä ottaa. Kun on sellainen sitteri minkä saa oikeasti makuuasentoon.

 

[Ankeaa]

[QUOTE="vieras";28678892]Entä jos lapsi on sitterissä siksi, ettei joudu suoraan kontaktiin isomman vauvasi kanssa, samoin lelut jossain muualla ettei vauvasi sosialisoi niitä itselleen. Pienet pistävät kaiken suuhunsa oli sitten kaverin leu tai oma.[/QUOTE]

Lelut eivät olleet jossain muualla, vaan lelulaatikossa, jossa oli myös perheen isomman lapsen leluja. Lapseni leikki niillä vauvaleluilla kyllä. Ja se lapsi oli sitterissä silloinkin, kun omani nukkui tai oli sylissäni esim. syömässä tai muuten vaan.

 

["vieras"]

Lelut eivät olleet jossain muualla, vaan lelulaatikossa, jossa oli myös perheen isomman lapsen leluja. Lapseni leikki niillä vauvaleluilla kyllä. Ja se lapsi oli sitterissä silloinkin, kun omani nukkui tai oli sylissäni esim. syömässä tai muuten vaan.

Edelleenkään mielestäsi ei ole mitenkään pitkä vierailu, jos lapsesi ehtii syödä ja nukkua sen aikana?

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28679283]Edelleenkään mielestäsi ei ole mitenkään pitkä vierailu, jos lapsesi ehtii syödä ja nukkua sen aikana?[/QUOTE]

Onhan ap käynyt heille ennenkin ja samalta on näyttänyt ja siksi on huolissaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28679317]Onhan ap käynyt heille ennenkin ja samalta on näyttänyt ja siksi on huolissaan.[/QUOTE]

Miltä vierailujen aikana pitää näyttää?

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28679336]Miltä vierailujen aikana pitää näyttää?[/QUOTE]

En ala tässä nyt lakia vääntäämään, mutta voit lukea netistä lapsen oikeudesta hyvään hoitoon, suojeluun, hellyyteen ja vauva luonnollisesti tarvitsee erityistä huolenpitoa.