Välinpitämättömyys

[paniikkiainen]

Tuli tarve avautua jonnekin. Olen parikymppinen nainen ja elän avoliitossa. Minua on viimeaikoina ruvennut jurppimaan miehen kylmä käytös. Ei tasan hymyile koskaan minun tullessani kotiin, ei edes vilkaise. Illalla kun menemme nukkumaan hän kääntää selkänsä ja jos lemmikkieläimeni kolistelee, mies alkaa raivota tälle elukalle kuin hullu. Hellyyttä ei ole ellen minä mene halaamaan ja silloinkin mies voi sanoa äkäisesti, ettei jaksa. Hän jaksaa vain silloin kun häntä himottaa. Jos lähdemme kavereidemme kanssa jonnekin iltaa viettämään, mies saattaa kadota jonnekin sanomatta mitään ja palaa joskus parin tunnin päästä kun olen jo huolesta sekaisin. Hän keskeyttää puheeni. Hän on kuin minua ei olisikaan. Jos minua masentaa ja vain makaan, hän ei tasan kysy, mikä on. Hän sanoo rakastavansa, mutta jotenkin en enää usko. Sanat ja teot eivät kohtaa. En tiedä. Piti avautua jonnekin. Väsyttää. Ärsyttää. Mies on tehnyt minusta vihaisen ihmisen, mitä en ole koskaan ollut.

En vaan enää usko, että minulle on tarjolla mitään muuta. Vika on minussa, tiedän sen, koska edellinen mies oli myös välinpitämätön. Joko valitsen huonoja miehiä tai sitten olen itse huono. Minulla on aika kamala menneisyys: hyväksikäyttöä, koulukiusaamista, henkistä väkivaltaa vanhempien taholta, joten en ihmettelisi, vaikka olisinkin vain liian vaikea kumppaniksi. Masennun joskus pahasti ja menen paniikkiin oudoista jutuista.

 

[ymmärrys]

Siis heti loetat ton säälimisen. Ei hyväksikäyttö tausta tee kenestäkään automaattisesti huonoa. On paljon ihmisiä joita käytetään päivittäin hyväksi silti on noustava ja potkaistava tuollaiset ihmiset elämästään pois. Vain sillä tavalla et masennu ja löydät sen uuden poikaystävän joka OIKEESTI VÄLITTÄÄ.. Niin kui mamban sanoin...

Pyyhi kyyneleet. Lähde. ja tee itse itsellesi se oma uusi elämä ilman tuota miestä- sehän etsii käytännössä jo uutta. Jonain pv tuollanen paskis vaan häviää ja jättää sinut sanomatta ja selittämättä.

Minä olen tullut oman ja ystävien elämää kuunnellessa tietoisuuteen että suurimman osan naisten paniikista ja masennuksesta aiheuttaa se lähipiiri.. Näin se vaan on..


Tsemppiä-- yksinkin on osattava elää.. näin ei itsenäisenä ajaudu hyväksikäytetyksi.
Jos tuntuu että ei voimat riitä käyppä juttelemassa jonkun psygologi ihmisen kanssa vie vaikka alkuun tämä teksti hänelle.. ja siitä on hyvä jatkaa tarvitset selkeesti apua alku irtaantumiseen.

Minä voin nyt 10 v jälkeen sanoa . Kannatti taloudellisesti ja etenkin henkisesti..

0661111]Tuli tarve avautua jonnekin. Olen parikymppinen avoliitossa. Minua on viimeaikoina ruvennut jurppimaan miehen kylmä käytös. Ei tasan hymyile koskaan minun tullessani kotiin, ei edes vilkaise. Illalla kun menemme nukkumaan hän kääntää selkänsä ja jos lemmikkieläimeni kolistelee, mies alkaa raivota tälle elukalle kuin hullu. Hellyyttä ei ole ellen minä mene halaamaan ja silloinkin mies voi sanoa äkäisesti, ettei jaksa. Hän jaksaa vain silloin kun häntä himottaa. Jos lähdemme kavereidemme kanssa jonnekin iltaa viettämään, mies saattaa kadota jonnekin sanomatta mitään ja palaa joskus parin tunnin päästä kun olen jo huolesta sekaisin. Hän keskeyttää puheeni. Hän on kuin minua ei olisikaan. Jos minua masentaa ja vain makaan, hän ei tasan kysy, mikä on. Hän sanoo rakastavansa, mutta jotenkin en enää usko. Sanat ja teot eivät kohtaa. En tiedä. Piti avautua jonnekin. Väsyttää. Ärsyttää. Mies on tehnyt minusta vihaisen ihmisen, mitä en ole koskaan ollut.

En vaan enää usko, että minulle on tarjolla mitään muuta. Vika on minussa, tiedän sen, koska edellinen mies oli myös välinpitämätön. Joko valitsen huonoja miehiä tai sitten olen itse huono. Minulla on aika kamala menneisyys: hyväksikäyttöä, koulukiusaamista, henkistä väkivaltaa vanhempien taholta, joten en ihmettelisi, vaikka olisinkin vain liian vaikea kumppaniksi. Masennun joskus pahasti ja menen paniikkiin oudoista jutuista.[/QUOTE]

 

[Tippalinssi]

Hän ei selvästikään rakasta sinua tai välitä sinusta. Lähde pois ja etsi rinnallesi ihminen joka ansaitsee sinut ja kenet sinä ansaitset!

 

[Ja]

muista, että huonot ei ole harvassa. Ei siis ihme, että sellaisiin törmää jatkuvalla syötöllä.