Meillä on työyhteisössä duunissa sekä sairaanhoitajia että lähäreitä. Itse olen lh ja suuntautumisena sairaanhoito ja huolenpito. Nuorimmat asiakkaat tulevat suoraan synnytyslaitokselta. Osastolla jokainen hoitaja (lh tai sh) vaihtaa nenämahaletkua, huolehtii gastrostoomista, annostelee ja jakaa lääkkeitä, osaa käyttää imua ja happea, saturaatio yms. mittareita jne. Itse otan esim suoniverinäytteitä (kuuluu uuden opsin sahu-lähärin opintosuunnitelmaan) ja olen saanut työpaikkakoulutuksena lääkelaastareiden jne. vaihtoluvat. Lisäksi pistän ihon alle ja lihakseen. Eli käytännössä eroa ei eri ammattikuntien edustajilla juurikaan ole. Kun meille tuli uusi sh duuniin niin meillä pidempään ollut lh perehdytti työhön. Sairaanhoitajat meillä tekevät siis ihan samoja hommia kuin lähäritkin, ainoa varteenotettava ero suurimpaan osaan lähihoitajista verrattuna on juurikin tuo suoniverinäytteiden otto ja yleensä sh:t huolehtii i.m pistokset ja laastareiden vaihdot.
Onneksi on ihana työyhteisö, jossa jokainen kunnioittaa toisen ammattiosaamista. Olen kuullut paljon näistä työyhteisöistä, joissa lh:t ovat vain jotan sairaanhoitajien "apumiehiä" ja aina miettinyt silloin, että vain naisvaltaisella alalla.. Kannattaa kuitenkin ottaa nyt huomioon se, että lähihoitajakin kouluttautuu useamman vuoden ja kyseessä on ammattisuojattu nimike.
Rohkeasti vain selvittelemään mahdollisuuksia keskosten kanssa työskentelyyn! Meillä pienimmät hoidettavat on tulleet jatkohoitoon kun ovat ensin olleet kaapissa hetken ja sitten osastolla hetken ja hyvin ovat pärjänneet myös nakkisormisten lähihoitajien kanssa