V
voivoivoi
Vieras
En ole asiasta pahemmin puhunut neuvolassa tai ultrissa, vaikka kokoajan se on mielessä ollut. Edellinen synnytykseni oli todella hirveä, pelkäsin kokoajan oman ja vauvani hengen puolesta, koska päädyttiin hätäsektioon. Lapsen sydänäänet häipyivät supstusten aikana joten tuli kova kiire. En jaksa nyt tähän eritellä mitä kaikkea tuohon synnytykseen ja raskauteen kuului tuolloin, mutta sen voin sanoa, että pelko vauvan ja omasta voinnistani kesti lähes koko raskauden ja ihan siihen saakka, että sain elossa olevan vauvan syliini. Lopulta hoitaja totesi, kun olin lähdössä synnäriltä kotiin, että ei tiedä miten olisi käynyt, jos synnytys olisi käynnistynyt normaalisti kotona.
Olen alkanut menettää mielenrauhani tulevan synnytyksen suhteen. Pelkään aivan älyttömästi tällä hetkellä menettäväni synnytykseni kontrollin, enkä yksinkertaisesti luota henkilökuntaan synnärillä. Pelkään kokoajan, että jotain tapahtuu ja vauvalle tai minulle tapahtuu jotain. Tämä alkaa häiritä jo jokapäiväistä elämääni... Mietin kokoajan onko kaikki vauvalla hyvin, ja jotenkin tuntuu, että joku on aivan varmasti vialla. Todella raskasta käydä kokoajan näitä ajatuksia läpi.
Minulla on tiistaina ultra, ja ajattelin nyt ottaa asian puheeksi lääkärin kanssa. En kestä enää tätä ahdistusta. Itken iltaisin ja vähän väliä tuntuu, että iskee hallitsematon paniikki. Olen perusluonteeltani vahva enkä liiemmin mistään panikoi, joten tämä koko tunne ja tunnelma on minulle aivan uutta. Koen olevani heikko luuseri, koska pelkään jotain, mitä naiset ovat tehneet aina, ja maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat synnyttämällä maailmaan tulleet. En vaan enää pysty saamaan rauhaa, joka minulla hetken aikaa oli muutama viikko sitten.
Kurja olo. Voiko tässä kohtaa saada enää sektiopäätöstä? Kaikki muukin kommentointi ja tuki on tähän tervetullutta. Kuitenkaan en jaksaisi kauheaa kivittämistä, koska kivitän itse itseäni tästä asiasta kokoajan.
Olen alkanut menettää mielenrauhani tulevan synnytyksen suhteen. Pelkään aivan älyttömästi tällä hetkellä menettäväni synnytykseni kontrollin, enkä yksinkertaisesti luota henkilökuntaan synnärillä. Pelkään kokoajan, että jotain tapahtuu ja vauvalle tai minulle tapahtuu jotain. Tämä alkaa häiritä jo jokapäiväistä elämääni... Mietin kokoajan onko kaikki vauvalla hyvin, ja jotenkin tuntuu, että joku on aivan varmasti vialla. Todella raskasta käydä kokoajan näitä ajatuksia läpi.
Minulla on tiistaina ultra, ja ajattelin nyt ottaa asian puheeksi lääkärin kanssa. En kestä enää tätä ahdistusta. Itken iltaisin ja vähän väliä tuntuu, että iskee hallitsematon paniikki. Olen perusluonteeltani vahva enkä liiemmin mistään panikoi, joten tämä koko tunne ja tunnelma on minulle aivan uutta. Koen olevani heikko luuseri, koska pelkään jotain, mitä naiset ovat tehneet aina, ja maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat synnyttämällä maailmaan tulleet. En vaan enää pysty saamaan rauhaa, joka minulla hetken aikaa oli muutama viikko sitten.
Kurja olo. Voiko tässä kohtaa saada enää sektiopäätöstä? Kaikki muukin kommentointi ja tuki on tähän tervetullutta. Kuitenkaan en jaksaisi kauheaa kivittämistä, koska kivitän itse itseäni tästä asiasta kokoajan.
