Keittiönoita
Juuri noinMä olen varmasti leimannut uskonnot mielessäni sellaiseksi 'ei aina niin positiiviseksi' asiaksi, mutta mun on käsittämättömän vaikea kuvitella että kristinuskon, saati sitten islamin jne. myötä olisi mahdollista saada aidosti pelkkää henkistä hyvinvointia ja mielenrauhaa, tuntuu että kaikki pelottelu helvetistä ja synneistä on aina läsnä ja rangaistukset odottaa tavalla tai toisella.
Suomenusko, niin vähän kuin sitä osaan uskontona sinällään pitää, tuntuu paljon "loogisemmalta" (typerä sana tähän) ajattelulta, jotenkin luonnollisemmalta uskoa. Ehkä se johtuu siitä että vaikka omassa suvussa ei suomenuskoisia ole ollut, on jotkut sukulaiset kuitenkin, vaikka ehkä vähän huumorimielellä, puhuneet saunatontuista ja metsänhengistä, jotka itse rinnastan tähän samaan. Tietenkin menee tavallaan pidemmälle uskoa ns. kaikki siihen liittyvä, mutta silti siitä on tullut sellainen kuva että jokaisella on se oma uskonsa eikä niistä taistella. Kukaan ei tule sanomaan että sinä et saa uskoa näin, kun taas kristinuskoon liittyvissä keskusteluissa tuntuu että jatkuvasti juuri uskovat taistelevat keskenään kenen usko on aidoin ja oikein. Se tuntuu todella nurinkuriselta..
Täysin päämäärätöntä pohdintaa taas Haluan siis vain sanoa että tällaiset luonnon uskot tuntuu ymmärrettäviltä ja heti herää mielikuva ajantakaisista suomalaisista joille kaikki tuo on ollut arkipäivää ja normaalia elämää. Ihmiset ja eläimet rinnakkain eri henkien ja luonnon jumalien (vai käytetäänkö suomenuskossa termiä jumala?) kanssa. Se on kovin kaunis ajatus.
Haluaisitko kertoa enemmän miten sinun uskosi näkyy arjessa?
Mulla löytyy jotain kirjoitusta aiheesta kotisivuiltani Safkaa ja shamanismia. Sieltä Elämäntapa -> Henkisyys.