Kahlannut olen rotuja läpi, auttakaa! Mikä koirarotu meille?

  • Viestiketjun aloittaja huoooooh
  • Ensimmäinen viesti
"Rekku"
Miksei sitten leikattu narttu? Meillä on tollaset keskikokoiset nartut steriloitu. Voi operoida jo ennen ekaa juoksua. Päivän ovat kipeinä, sitten normivauhti. Luonteeseen ei vaikuttanut mitenkään vaikka parin vuoden iässä operoitiin tämä mistä pisin seuranta-aika. Lihoivat alkuun, mutta siirtämällä ruokinta kahdesti päivään entisen koko päivän tarjoilun sijaan (söivät kilpaa ja steriloinnin jälkeenpaino alkoi kerääntyä) ovat sutjakassa kunnossa. Ei ikinä juoksuja, ei suurta riskiä nisä- ja synnytinelinkasvaimiin mihin rakkain koira menetettiin. Uroksella on aina juoksu kun sopiva narttu läsnä. Ja tuttavien leikatuilla uroksilla on silti jäänyt tuo toisten koirien ja tyynyjen nylkyttäminen päälle.
 
huooh (ap)
[QUOTE="Rekku";28563001]Miksei sitten leikattu narttu? Meillä on tollaset keskikokoiset nartut steriloitu. Voi operoida jo ennen ekaa juoksua. Päivän ovat kipeinä, sitten normivauhti. Luonteeseen ei vaikuttanut mitenkään vaikka parin vuoden iässä operoitiin tämä mistä pisin seuranta-aika. Lihoivat alkuun, mutta siirtämällä ruokinta kahdesti päivään entisen koko päivän tarjoilun sijaan (söivät kilpaa ja steriloinnin jälkeenpaino alkoi kerääntyä) ovat sutjakassa kunnossa. Ei ikinä juoksuja, ei suurta riskiä nisä- ja synnytinelinkasvaimiin mihin rakkain koira menetettiin. Uroksella on aina juoksu kun sopiva narttu läsnä. Ja tuttavien leikatuilla uroksilla on silti jäänyt tuo toisten koirien ja tyynyjen nylkyttäminen päälle.[/QUOTE]

Leikatulla nartulla on virtsankarkailuriski, lisäksi ymmärtääkseni leikatulla koiralla on kilpailukielto?!
 
"Rekku"
Leikatulla nartulla on virtsankarkailuriski, lisäksi ymmärtääkseni leikatulla koiralla on kilpailukielto?!
No onhan se riski, mutta isoilla rotjakkeilla suurin. Meillä on vanhoilla leikkaamattomilla koirillakin tuota karkailua ollut, ja oikeastaan pahiten sillä nartulla jolle tuli vaginan kasvaimia, jotka aktivoituivat aina juoksuista.

Minun käsittääkseni kilpailla saa, näyttelyissä olisi suotavaa ettei leikattu, mutta nartuilla ei varsinaisesti kielletty. Vai muostankohan väärin? No joka tapauksessa ei siitä leikkkauksesta mene rekisteriin tai papereihin mitään tietoa ja jos arvista pelkää jäävän kiinni niin tähystyksellä voi steriloida myös. Tosin näyttelykoiralla voi harmittaa jos turkinlaatu vähän muuttuu.
 
karriii
Miksi helvetissä pitää ottaa joku hurtta nurkkiin pyörimään ja potkittavaksi. Niinsiinä kuitenkin käy.
Muutenkin antakaa niiden koiiren olla, vitun villipetoja ne on. Räyh
 
huooh (ap)
[QUOTE="Rekku";28563031]No onhan se riski, mutta isoilla rotjakkeilla suurin. Meillä on vanhoilla leikkaamattomilla koirillakin tuota karkailua ollut, ja oikeastaan pahiten sillä nartulla jolle tuli vaginan kasvaimia, jotka aktivoituivat aina juoksuista.

Minun käsittääkseni kilpailla saa, näyttelyissä olisi suotavaa ettei leikattu, mutta nartuilla ei varsinaisesti kielletty. Vai muostankohan väärin? No joka tapauksessa ei siitä leikkkauksesta mene rekisteriin tai papereihin mitään tietoa ja jos arvista pelkää jäävän kiinni niin tähystyksellä voi steriloida myös. Tosin näyttelykoiralla voi harmittaa jos turkinlaatu vähän muuttuu.[/QUOTE]

EI NARTTUA meille! Uros se nyt vaan olla pitää. : /
 
"maisa"
Katoppa australianpaimenkoira.. On varaa valita väreissäkin :) turkki helppo,hylkii likaa.rakastaa lapsia.helppo kouluttaa,tykkää touhuta mitä vaan,silti olematta mikään sähköjänis.koskaan kukaan meiltä ei ole ottanut matsia vieraidenkaan koirien kanssa.
(meillä siis useampi yksilö) suosittelen lämpimästi <3
 
hahhaa
Mies tyrmäsi heti kättelyssä "suursyömärijätin". Siksi meillä on tuo kokoraja myös maksimikorkeudessa, kun miehellä on mielleyhtymä isosta koirasta, joka söisi meidät vararikkoon.

Belgit, normicolliet yms. on poissa laskuista, ne ovat niin sairaita rotuja, että meille ei yhtään sellaista hermoheikkoista ja/tai arkaa koiraa tule.

Tolleri ei nappaa yhtään, nekin taitavat olla pilattu rotu. Lisäksi niillä on luppakorvat, mikä jo itsessään on poissa laskusta.

:D Syö vararikkoon :D Meidän puolivuotias leo syö n. 600g nappulaa päivässä, jaettuna tuo useampaan ruokailuun.. Eikä ruoan määrä tuosta enää paljon kasva. On vain tärkeää että mitä koira syö ja millaista ruokaa syö.
 
"villis"
Mitään pehmolelukoiraa ei kannata ehdottaa. :D
Siitä ei olisi esim. tuolle toiselle koiralle pitkäksi aikaa iloa. :D

Millaisia ovat esim. isot tai keskikokoiset villakoirat? Pakkohan sitä ei lisi pitää trimmissä, niin vetelee leikkurilla karvat pois? Olisiko siinä kova työ?
Villakoiraa meinasin ehdottaa. Keskari on meillä, säkä n.42cm ja aivan kompakti pakkaus, luettelemasi luonteenpiirteet omaava, turkki pidetää lyhyenä, ei ole kohtuuton hoidettava, trimmaamisen oppii helposti itsekin.
Aivan loistava luonne, meillä neljä lasta, tulee hyvin toimeen lasten ja toisten koirien kanssa, helppo koulutettava, jaksaa touhuta loputtomiin, mut osaa tarvittaessa rauhoittua, ei ole sellanen sisällä hökeltäjä.

Suosittelen tutustumaan rotuun!
 
"joo"
Airedalenterrieri!

Säkäkorkeus on ok, taittokorvat on, turkki ei ole hirveän pitkä, mutta on kaksikerroksinen ja karkea. Vaatii nyppimisen pari kolme kertaa vuodessa, muuten äärettömän helppohoitoinen. Airiksesta saa sosiaalisen ja tottelevaisen, avoin se on syntyjään, nöyryydestä en mene sanomaan mitään... :whistle: Ystävällinen ja lapsirakas on pomminvarmasti. Ja kärsivällinen pienille. Aktiivisuutta piisaa, tämä ei ole sohvaperunan koira. Rakastaa harrastuksia. Toko, jälki, agilitykin käy, vaikkei ole yhtä ketterä kuin parhaimmat agilityrodut. On melko terverakenteinen, kun ei ole pitkää selkää, lyhyttä kuonoa, matalaa takaosaa tms. eikä massaakaan ole liikaa.

Dominoivuuden saa selville jo pentuna, kannattaa kertoa kasvattajalle, mitä on vailla. Osaavat olla todella puupäisiäkin, jos sattuu kova koira kokemattomalle kouluttajalle. Mutta minkäpä rodun edustaja ei osaisi?

Airis soveltuu myös metsästykseen ja jopa vetokoiraksi. Omani rakasti lasten vetämistä pulkassa talvisin ja pienillä kärryillä kesäisin.




Meillä on ennestään yksi aktiivinen koira, joten tulisi toisen koiran "kaveriksi".

Vaatimukset/ominaisuudet:


Ei ole dominoiva
Helppo kouluttaa
Hyvähermoinen
Harrastuksina mm. jälki, agility, tottis
Säkäkorkeus max 60cm min 50cm.

Hakusessa uroskoira.

Lapinporokoira ja lapinkoira ovat poissuljettu vaihtoehto
 
newfoundlandinkoira
Nöffi! Lurppakorvainen mutta sitäkin sosiaalisempi tapaus ainakin tuo meidän otus. Haluaa tutustua kaikenlaisiin koiriin ja ihmisiin, ystävällinen ja tietää paikkansa. Kesäisin tosin mieluummin köllöttelee helteiden ohi tai pulahtaa uimaan kuin auringossa kuivalla maalla harrastaa..
 
"Vieras"
Mutta kun luin aloitusviestin, ekana tuli mieleen just lapinporokoira ja paimensukuinen lapinkoira. Joten kiinnostaisi tietää, miksi ne ovat poissuljetut vaihtoehdot?

Meillä on paimensukuinen lapinkoira, kisaa agilityssä ja on ollut maailman helpoin koira. Toisena koirana on lapinporokoira, joka on ihan kotikoirana, on sairastanut enemmän kuin kaikki elämäni koirat yhteensä, mutta rotu on periaatteessa kuitenkin terve rotu, eli meillä vaan käynyt tosi paska mäihä. Muuten koira on todella hieno! Nyt kolmantena koirana kasvaa (6kk ikäinen siis vasta) porokoiran pentu, johon toistaiseksi olen ollut kovin tyytyväinen. Tässä on potentiaalia ihan kovaanki harrastamiseen. Kauan mietin, mikä se kolmas koira olisi ja olin jo vähällä varata bortsun pennun, mutta porokoirassa viehättää kuitenkin tietty alkukantaisuus.
 
"Vieras"
Sen verran kyllä sanoisin, että meillä tuo nyt 4-vuotias porokoirauros on varsin koirasosiaalinen. Onnistuu kimppalenkit vieraampienkin koirien kanssa, ei rähise ja sietää kyläilevät koirat jopa kotonaan. Ei se mikään huippusosiaalinen koirapuistikoira ole (ei tosin harrasteta edes koirapuistoja), mutta ei siis ole ketään dominoimassa tai tappamassa. Sanotaanko siis, että sietää kaikki koirat, muttei varsinaisesti nauti isosta laumasta ympärillään.

Mitä tulee paimensukuiseen lapinkoiraan, niin kannattaa tutustua, jos ei jo tiedä. Poikkeavat valtalinjasta ulkonäöltään ollen paimenkoiramaisempia.
 
huooh (ap)
[QUOTE="Vieras";28564062]Sen verran kyllä sanoisin, että meillä tuo nyt 4-vuotias porokoirauros on varsin koirasosiaalinen. Onnistuu kimppalenkit vieraampienkin koirien kanssa, ei rähise ja sietää kyläilevät koirat jopa kotonaan. Ei se mikään huippusosiaalinen koirapuistikoira ole (ei tosin harrasteta edes koirapuistoja), mutta ei siis ole ketään dominoimassa tai tappamassa. Sanotaanko siis, että sietää kaikki koirat, muttei varsinaisesti nauti isosta laumasta ympärillään.

Mitä tulee paimensukuiseen lapinkoiraan, niin kannattaa tutustua, jos ei jo tiedä. Poikkeavat valtalinjasta ulkonäöltään ollen paimenkoiramaisempia.[/QUOTE]

Tutuilla on ps-lapinkoirauros ja se on ihan hirveä. Dominoi ja rähisee. Myös näykkii lapsia ja puolustaa leluja/luita. Koulutuksen puutetta ei voi syyttää. Sattui vain huono yksilö, vaikka pentuna oli tosi lupaava yksilö. :(
Mies inhoaa siis sitäkin lapparia yli kaiken. : /
 
huooh (ap)
^ Belgin tyyppisistä roduista huolisin vain chodsky pes-koiran ja ehkä hollanninpaimenkoiran, jos löytyy tervepäinen yksilö.
En ihan belgiä uskalla, kun niillä tahtoo olla sellaista ylenpallttista kuumumista.
 
"Vieras"
Joka ikisestä rodusta takuulla löytyy jotain sairauksia, joku arka yksilö, joku luonnevikainen yksilö, joku rähinäkalle...

Kuulostaa sen verran vaikealta tuo teidän koirarodun etsintä, että kannattaisikohan unohtaa koko juttu. Toki rotu pitääkin miettiä tarkkaan, mutta kannattaa myös miettiä, ovatko omat vaatimukset / tieto realistisia.

Minulla on saksanpaimenkoira ja kaksi lyhytkarvaista mäyräkoiraa (kääpiökokoisia). Saksanpaimenkoira on elämäni rotu, mutta tokihan saa tehdä hemmetistä töitä löytääkseen kasvattajan ja pentueen, joka ei olisi jo lähtökohtaisesti rikki. Käyttölinjainen terve yksilö on tämä nykyiseni, mutta edellinen koira lähti pilvien päälle vain 3-vuotiaana täysin sökön selän vuoksi.
Mäyrikset on kivoja peruskoiria. Omat vaivansa niilläkin, omat pysyneet terveenä. Jaksavat mukana vaikka minkalaisia reissuja, mutta tyytyvät toisaalta ihan sohvakoiranki elämään. En oikein muista, miten aikanaan päädyin mäykkyyn, kun hain semmosta hauskaa pikkukoiraa. Mutta en toisaalta ole katunutkaan. Näiden kahden rodun lisäksi mulla ei muita ole ollut. Sakemannit ja mäyrikset asuttaa kotiani luultavasti jatkossakin, kolmas todella harkitsemisen arvoinen rotu olisi mittelspitz, ovat varsin monipuolisen tuntuisia harrastuskoiria ja minun silmääni ihan kauniitakin.
 
huooh (ap)
[QUOTE="Vieras";28564298]Joka ikisestä rodusta takuulla löytyy jotain sairauksia, joku arka yksilö, joku luonnevikainen yksilö, joku rähinäkalle...

Kuulostaa sen verran vaikealta tuo teidän koirarodun etsintä, että kannattaisikohan unohtaa koko juttu. Toki rotu pitääkin miettiä tarkkaan, mutta kannattaa myös miettiä, ovatko omat vaatimukset / tieto realistisia.

Minulla on saksanpaimenkoira ja kaksi lyhytkarvaista mäyräkoiraa (kääpiökokoisia). Saksanpaimenkoira on elämäni rotu, mutta tokihan saa tehdä hemmetistä töitä löytääkseen kasvattajan ja pentueen, joka ei olisi jo lähtökohtaisesti rikki. Käyttölinjainen terve yksilö on tämä nykyiseni, mutta edellinen koira lähti pilvien päälle vain 3-vuotiaana täysin sökön selän vuoksi.
Mäyrikset on kivoja peruskoiria. Omat vaivansa niilläkin, omat pysyneet terveenä. Jaksavat mukana vaikka minkalaisia reissuja, mutta tyytyvät toisaalta ihan sohvakoiranki elämään. En oikein muista, miten aikanaan päädyin mäykkyyn, kun hain semmosta hauskaa pikkukoiraa. Mutta en toisaalta ole katunutkaan. Näiden kahden rodun lisäksi mulla ei muita ole ollut. Sakemannit ja mäyrikset asuttaa kotiani luultavasti jatkossakin, kolmas todella harkitsemisen arvoinen rotu olisi mittelspitz, ovat varsin monipuolisen tuntuisia harrastuskoiria ja minun silmääni ihan kauniitakin.[/QUOTE]

Kyllä SE rotu noista meille vielä valikoituu. Kyllähän mäkin rakastaisin saksanpaimenkoiria, mutta se rotu on niin kauhean kuralla nykyään.
 

Yhteistyössä