Vauva onkin tyttö, ja oon pettynyt.

[QUOTE="vieras";28540326]No, jos sulle ei kelpaa tyttövauva, niin mä voin kyllä ihan mielelläni adoptoida sen ihanan pienen tyttövauvan.[/QUOTE]

Niin, koska tälläisen ajatuksenhan ylihän ei pääse. Ja lapsi joutuu elää ilman rakkautta, pienissä vaatteissa, homeista leipää syöden meillä.

 

Niin, koska tälläisen ajatuksenhan ylihän ei pääse. Ja lapsi joutuu elää ilman rakkautta, pienissä vaatteissa, homeista leipää syöden meillä.

Entä jos et pääse yli?

 

Pienet tytöt ovat sulosinta mitä tiedän, varsinkin oma tyttö. Olen hänestä joka päivä onnellinen ja kiitollinen!

Oma lapsi se on on se tyttö tai poika. Minä taas toivoisin että tämä seuraava olisi jälleen tyttö, en saa niistä tarpeekseni! Poikaa tietenkin rakastetaan ja hoivataan kanssa.

Kolmas raskaus eikä ennenkään ole tiedetty sukupuolta raskausaikana, niin miksi tehtäis poikkeusta.

 

[QUOTE="vieras";28540620]Entä jos et pääse yli?[/QUOTE]
Oon tänään saanu tietää, joten varmaan turha lähtee tässä vaiheessa tuolla jossitteleen.

 

Oon tänään saanu tietää, joten varmaan turha lähtee tässä vaiheessa tuolla jossitteleen.

Mutta sekin riski on olemassa.

 

[QUOTE="vieras";28540656]Mutta sekin riski on olemassa.[/QUOTE]
Rekisteröi itelles nimimerkki, niin saat sitten sen tytön, jos en tän ajatuksen yli pääse.

 

voe ei...ihan tytön saat---voe sua raukkaa.......... toivo mielummin, että TERVE

 

Kyllä mä ymmärrän tuon tunteen erittäin hyvin.

Itse toivoin lähes pakkomielteisesti lapsestani tyttöä ja voin vain kuvitella, kuinka hanurista olisi ollut tieto siitä, että tulossa on luultavasti poika.
Olisin varmaan itkenyt viikon putkeen ja ollut ristiriitaisin tuntein aina synnytykseen saakka.

Lapsen synnyttyä sillä sukupuolella ei kuitenkaan ollut enää väliä, vaikka sainkin sen kovasti toivomani tytön, mutta huomasin sukupuolen olevan aivan sivuseikka.
Hän on mun jälkeläiseni, mun lapsi, sen ja sen niminen.
En osaa ajatella lastani sukupuolensa kautta eli tyttönä, vaan hän vaan on mun rakkain ihminen maailmassa, mun oma lapsi. Eipä se sukupuoli edes näy muuta kuin jossain määrin vaatteissa (osa tosin "poikien puolelta" eikä mitään pinkkejä ällötyksiä käytetä ollenkaan) ja siinä, että haarovälissä on pimppi.

Ai niin, sellainen juttu vielä, että mun tyttö on tullut enimmäkseen vilkkaaseen isäänsä, eli ei ole luonteeltaan kovin stereotypinen tyttö, puistossakin kutsuvat häntä "Vaahteramäen Eemeliksi".
Eli vaikka saisikin toivomaansa sukupuolta olevan lapsen, ei sieltä välttämättä tulekaan vaikkapa sitä rauhallista tyttöä, jonka kanssa hengailla, vaan sieltä voi tulla yhtä hyvin rasavilli riemupetteri..

Mutta tosiaan, kyllä se ohi menee viimeistään lapsen syntyessä.

 

Mä odotan kolmatta lasta. Kaksi ensimmäistä on tyttöjä ja nyt on tulossa poika. Kun ultrassa kuulin että tulokas on poika niin oli se aikamoinen pommi. Olisin niin toivonut kolmatta tyttöä. Miehelle asiaa itkin niin kyllä hän ymmärsi tunteeni ja lohdutti vaikka itse poikauutisesta iloitsikin.

 

No tottakai saa olla pertynyt, se ny on ihan normaalia. Se varmasti vaan esim lapsettomuudesta kärsivää jurppii lukea tällaisia aloituksiam muttei heidän pitäisi minusta silloin ärähtää. Vaikka se ymmärrettävää onkin. Itselle tulossa nyt toinen tyttö, ja asia ok. Kolmatta kun lähdetään tekemään (anteeksi sanavalintani, mutta meillä lapsenteko on ollut tosi helppoa, ja tiedän kyllä ettei se kolmas tule välttämättä yhtä helposti jne jne) niin todellakin toiveena on poika. Jos saisimme kolmannen tytön, luultavasti koittaisin saada miehen suostumaan vielä neljänteen lapseen. Haluaisin niin mielelläni nähdä, millaisen pojan saisimme, miltä hän näyttäisi jne. Mutta vaikka poikaa ei lopulta tulisikaan, ei se vähennä tippaakaan rakkauttani näihin tytöntylleröihin. Ja muuten, vähän ot, mutta itse jäisin kuitenkin mieluummin ilman poikaa kuin ilman tyttöä, omaa rinsessaa

Eli kyllä se ap siitä helpottaa.

 

Miksi se on keltään pois jos joku uskaltaa sanoa omat tunteensa sanoiksi, että toivoo toista sukupuolta enemmän. Järki on järki ja kaikkihan sen TIETÄÄ että tulla voi kumpi vaan. On varmaan vaan hyvä että asiat tiedostaa ja käsittelee. Itsellä ihan pakkomielteinen toive tyttöihin, onneksi tyttöjä olenkin saanut. Tiedän kyllä myös miksi näin ajattelen. Jos sitten pojan saisin niin työstäisin asian niin, että olisin valmis ottamaan pojan vastaan. Tähän asti ei ole tarvinnut, huoh.

 

Ihan sattuman sanelemana juttuna jälkikasvua on syntynyt tasamäärä 2plus2.

Välissä exrouvakulta joutui käydä synnyttämässä kuolleen lapsen. Hän oli pieni poika. Sinä päivänä ei kysytty kumman olisitte tahtoneet.

Esikoislikkaa odottaessa joku arvo oli päin prinkkalaa ja oli mahdollista, että kyseessä on joku xyz- ongelma, en tiedä tarkemmin. Tarjottiin lapsivesipunktiota, jossa keskenmenon riski on tuhat kertaa suurempi kuin olemassa oleva epätodennäköisyys. Sitten kaksi katsetta kohtasi ja totesi että sieltä tulee mitä tulee, mutta se on meidän.

Tuttavapariskunta taas piti meitä hulluina, koska itse teettivät vastaavan tutkimuksen yksityisellä maksaen siitä sievoisen summan. Eivät vaan tainneet tietää, että vaikkapa cp- vammat tulevat synnytyksen yhteydessä, eikä niitä voi ennustaa. Eikä syntynyttä lasta voi työntää takaisin. Kätilöiden vanha sanonta.

Tuo esikoislikka täytti pari viikkoa sitten 18 vuotta, vanhempien autuaasti tietämättä sukupuoltaan ennen syntymäänsä.

Tuo pikku poika taas on ollut kuolleena jo ainakin kymmenen vuotta.

Elämä ei aina anna valita. Eikä valittaa jälkikäteen.

 

minä toivoin koko ajan tosi kovasti poikaa, ja niin mieskin. Synnytyksen jälkeen meinasin haluta lähteä kotiin ilman koko vauvaa! mies ehkä kesti paremmin ns pettymyksen ja hoiti vauvaa osastolla ja alkuun kotonakin mun kanssa, mun puolesta. Ja kun kaikki sen oikeesti tietää, vaikka mies mitä sanois, niin ainakin se yksi poika saatava.
Tyttö tuli hiljalleen rakkaaksi minullekin ja onneksi saimme sitten 2 poikaa.

no on vittu sairasta porukkaa täälläkin

 

[QUOTE="Mii";28540677].......... toivo mielummin, että TERVE[/QUOTE]
Näin vammaisen lapsen äidin korvaan tää sanonta on niiiiiin hanurista.

Eihän kukaan sairasta lasta tietenkään toivo (niin kuin joku ei toivo esim. tyttöä), mutta kyllä sitä omaa lastaan vaan rakastaa, oli se sitten lopulta tyttö tai poika, terve tai sairas. (Ainakin toivon, että muidenkin kohdalla näin.)

 

Rekisteröi itelles nimimerkki, niin saat sitten sen tytön, jos en tän ajatuksen yli pääse.

Sori mut mulle riittää ihan omat lapset

 

hyi miten tyhmä pissis amislainen oot, oo kiitollinen, että ees oot raskaan, en ihmettele, jos saisit keskenmenon.
et tarvitse yhtään lasta.

 

Mä ymmärrän sua. Ei ole väärin toivoa jompaa kumpaa sukupuolta, ja useimmat näin ainakin jossain mielen sopukassakaan tekevätkin.

Itse olen aina myös pitänyt itseäni poikien äitinä, ja olin onnesta sykkyrällään, kun esikoinen oli poika.

Kun keskimmäinen syntyi, en meinannut uskoa kätilön sanoja, kun hän sanoi "täältä tuli pieni tyttö!". Olin pettynyt, vaikka vauvaa rakastinkin. Lueskelin Hesarista kateellisena syntynyt-ilmoituksia - tuollakin perheellä on kaksi poikaa jne.

Kuopuksen kohdalla kysyin sukupuolen ultrassa ja olin taas pettynyt, kun kätilö sanoi, että sataprosenttisen varmasti tyttö.

MUTTA - voi että miten noita tyttöjä nyt rakastan! Poikani on aivan ihana, mutta niin ovat tytötkin. En voisi kuvitella nyt elämääni ilman tyttöjä ja ihania tyttöjen hömpötyksiä.

AP - pyskologien mukaan ihmiset useimmiten toivovat omaa sukupuoltaan vauvasta. Päinvastainen toive taas kielii usein siitä, että suhteessa omaan saman sukupuolen vanhempaan on jotain työstettävää.

Tiedostan tämän ainakin omalla kohdallani, ja haluan myös tietoisesti olla tytöilleni erilainen äiti kuin omani oli minulle.

 

[QUOTE="vieras";28539913]mä luulin että saatais esikoiseksi tyttö,mutta poika tuli. olihan se outo tunne vähän aikaa,mutta kyllä mä poikaani rakastankin "väärästä sukupuolesta" huolimatta. Sain tytön kuitenkin toisella kertaa.[/QUOTE]

No onneks sait tytön kuiteski <3 <3 <3
Hohhoijaa.
Kannattaa sunkin olla jatkossa lisääntymättä, kun siinä on liian iso riski saada väärä lapsi. Tai sit vaan ihan siistit suus ja mietit mitä sieltä ulos päästät.

Poika parka.
Voi taivas

 

Olisin ollut aidosti pettynyt, jos en olisi saanut yhtään tyttöä. En sitä ole koskaan kauheasti miettinyt, kun esikoinen oli jo tyttö. Ja nyt olen raskaana ja tämäkin kuulemma tyttö yksikin tyttö olisi riittänyt, mutta olen aivan innoissani että olen tyttölasten äiti. En halua todennäköisesti enempää, jollei mies saa päätä käännettyä. Ainoastaan olen miettinyt olisiko mies halunnut omaa poikaa, voi olla.

Mutta en kyllä ymmärrä ap:n pettymystä jos eka lapsi ja "väärä" sukupuoli. Vai meinasitteko vaan yhtä? Jos ei ollenkaan saa toivomaa sukupuolta on normaalia pettyä. Tuo kuulostaa jo vähän oudolta. Olet ehkä ajatellut elämäsi turhan tarkasti. 50%mahdollisuus kun oli saada se tyttö ja tiesit siitä.

 

[QUOTE="vieras";28541545]Sori mut mulle riittää ihan omat lapset[/QUOTE]

Mitä sit vongut?

 

[QUOTE="vieras";28542042]Olisin ollut aidosti pettynyt, jos en olisi saanut yhtään tyttöä. En sitä ole koskaan kauheasti miettinyt, kun esikoinen oli jo tyttö. Ja nyt olen raskaana ja tämäkin kuulemma tyttö yksikin tyttö olisi riittänyt, mutta olen aivan innoissani että olen tyttölasten äiti. En halua todennäköisesti enempää, jollei mies saa päätä käännettyä. Ainoastaan olen miettinyt olisiko mies halunnut omaa poikaa, voi olla.

Mutta en kyllä ymmärrä ap:n pettymystä jos eka lapsi ja "väärä" sukupuoli. Vai meinasitteko vaan yhtä? Jos ei ollenkaan saa toivomaa sukupuolta on normaalia pettyä. Tuo kuulostaa jo vähän oudolta. Olet ehkä ajatellut elämäsi turhan tarkasti. 50%mahdollisuus kun oli saada se tyttö ja tiesit siitä.[/QUOTE]

Sä saisit olla pettynyt, mutta mä en okei... (Y)

 

mun appivanhemmat halusivat tytön niin kovasti että lapsia tuli yhteensä 9 ja vikat kaksi on tyttöjä. Joten kaipa sekin on tapa toipua pettymyksestä.

 

Tällaiset ihmiset on vähän kuin koiraihmiset jotka haluaa enemmän "rotua" kuin eläintä. Onko pakko olla vaikka mikä fifi senkin kustannuksella, että on rotuvikoja eikä kestä suomen olosuhteita jne.

 

Minä toivoin myös kovasti poikaa ja purskahdin ituun, kun kuulin, että lapsi on tyttö. Mutta kun lapsi syntyi, rakastuin häneen heti.

 

Joo onhan se pieni pettymys jos on hartaasti toivonut tiettyä sukupuolta mutta eiköhän kaikki muutu kun katsot pientä prinsessaa joka katsoo sinua rakastavasti silmiin ja pieni käsi puristaa kättäsi. Sitten kun lapsesi on isompi niin on varmasti ihana ostella kaikkia rinsessa mekkoja ja tehdä kampauksia. Kaikkea hyvää teille ! =)