Olenko liian vaativa naisen suhteen?

["Lissu"]

En yhtään ihmettele minäkään että nainen ei halua erota, miksi ihmeessä eroaisi.

Mutta joo... itse en ikinä kehtaisi vierestä katsoa kun toinen tekee kaikki kotihommat, tottakai molemmat tekee osansa. Meillä menee varmaan aika puoliksi hommat ilman mitään nalkutuksia, se tekee joka ehtii ja kumpikin osaa tarttua hommiin ja olla oma-aloitteinen.

Mullakin oli hoitovapaan jälkeen pieni kynnys lähteä autoilemaan kaupunkiin (meillä oli vain yksi auto ja mies kävi sillä töissä, joten harvoin tuli silloin ajettua). Mutta äkkiähän siihen tottuu kun vaan ottaa ja lähtee, eihän kauppaan ole pakko pahimpaan ruuhka-aikaan puskea. Ja onhan niitä kauppoja sivummallakin kuin keskustassa, joten aika huono on naisen syy.

 

["vieras"]

[QUOTE="Reetu";28466257]Eli toisinsanoen muutaman mielipide oli että olen liian vaativa naisen suhteen.

En muuten valinnut nykyistä pelkän ulkonäön vuoksi vaan sen vuoksi että meillä on enemmän yhteistä kun kellään tapaamallani naisella mutta ei se aina riitä hyvään suhteeseen..[/QUOTE]
Ei , luetunymmärtämistä kiitos eli et voi ketä tahansa alkaa treffailemaan ja sitten JÄLKIKÄTEEN alkaa valittamaan, että unelmat ei kohdanneet. Kun tässä maailmassa on mielenterveysongelmaisia, ilkeitä, laiskoja, luonnevikaisia, foobikkoja ja ties mitä ihmisiä olemassa, joilta ei edelleenkään JÄLKIKÄTEEN voi mennä vaatimaan täydellistä muuntumista. Usko nyt, että nainen on väärä sinulle. Ihan sama kuinka monta virhettä hänessä on. Ei niistä pisteitä jaella, ihan kuin sinun täytyisi meidät vakuuttaa niistä. Ajattele tilannetta nyt vaan realistisesti.

 

["vieras"]

[QUOTE="Reetu";28466266]En tarvitse mitään siivoushullua mutta miten olis ihan perussiisti ihminen joka ymmärtää ettei samoilla lakanoilla nukuta kuukausikaupalla eikä samoja pyyhkeitä käytetä kuukausikaupalla. Kyl pitäs muutakin kyetä naisen tekemään siisteyden suhteen kun sillon tällön vähän imuroida.[/QUOTE]
No vaihda se akka johonkin sopivaan ja anna nykyisen olla mitä on.

 

["utelias"]

Oletko syntynyt tammikuussa, oletko kauris?

 

[Reetu_83]

Mitäh en näytä kaljulta Jokerinaamaiselta Cheekiltä ja olen neitsyt/vaaka

 

["Eee"]

Ainoa asia, mikä mulle jäi epäselväksi, on se, että miksi sä olet sen naisen kanssa edelleen...

 

[Reetu_83]

[QUOTE="vieras";28466638]Ei , luetunymmärtämistä kiitos eli et voi ketä tahansa alkaa treffailemaan ja sitten JÄLKIKÄTEEN alkaa valittamaan, että unelmat ei kohdanneet. Kun tässä maailmassa on mielenterveysongelmaisia, ilkeitä, laiskoja, luonnevikaisia, foobikkoja ja ties mitä ihmisiä olemassa, joilta ei edelleenkään JÄLKIKÄTEEN voi mennä vaatimaan täydellistä muuntumista. Usko nyt, että nainen on väärä sinulle. Ihan sama kuinka monta virhettä hänessä on. Ei niistä pisteitä jaella, ihan kuin sinun täytyisi meidät vakuuttaa niistä. Ajattele tilannetta nyt vaan realistisesti.[/QUOTE]

Kyllä. Näinhän siinä on käyny ettei ole se mulle sopivin kumppani vaikka aluksi kyllä tuntu lähes sielunkumppanilta tietyiltä osin. Mutta kyllä hälyttäviä merkkejä oli jo luettavissa ennen yhteenmuuttoa. Jo pelkästää se että olen todella spontaaninen jota toinen ei ole aiheuttaa ongelmia. Mutta en olisi arvannut ihan näin pahoiksi ongelmien kärjistyvän koskaan. Luulin että ajan kanssa kaikki menee parempaan suuntaan niinku moni asia onkin mennyt. Ei perusluonnetta voi täysin muuttaa kenestäkään.

 

[Reetu_83]

[QUOTE="Eee";28466741]Ainoa asia, mikä mulle jäi epäselväksi, on se, että miksi sä olet sen naisen kanssa edelleen...[/QUOTE]

Omistusasunto...

 

["utelias"]

Mitäh en näytä kaljulta Jokerinaamaiselta Cheekiltä ja olen neitsyt/vaaka

omistatko tummat hiukset ja silmälasit? oletko tarkka rahasta? milloin olet taas vapaalla jalalla?

 

[Reetu_83]

[QUOTE="utelias";28466803]omistatko tummat hiukset ja silmälasit? oletko tarkka rahasta? milloin olet taas vapaalla jalalla?[/QUOTE]

Hehheh kaikkee sitä kyselette. Ei en ole Jokerinaamainen enkä vaihda vaatteita puhelinkopissa viitaten tummiin hiuksiin ja silmälaseihin

Mustat hiukset.. Urheilullinen.. Hyvännäköinen.. Sosiaalinen..

En tiedä mutta tätä menoa hyvin pian!

 

["Vieras"]

Naisellekin kuuluu tietysti osa töistä ja jos hän ei niitä halua tehdä, ottakoot omalla kustannuksellaan jonkun tekemään.
Eikait ole masennusta joka vie aloitekyvyn? Voi näyttää ulospäin laiskuudelta.
Minä tykkään lumitöistä ja ruohonleikkuusta, mutta haravointia inhoan ja siksi sen hoitaakin eräs yrittäjä.
Mullekin ainut harrastus netin selailu ja lukeminen yleensä, mutta olen paljon ulkona kuitenkin ja liikun. Enkä kärsi mustasukkaisuudesta.

 

["utelias"]

Hehheh kaikkee sitä kyselette. Ei en ole Jokerinaamainen enkä vaihda vaatteita puhelinkopissa viitaten tummiin hiuksiin ja silmälaseihin

Mustat hiukset.. Urheilullinen.. Hyvännäköinen.. Sosiaalinen..

En tiedä mutta tätä menoa hyvin pian!

asutko pk-seudulla? pahoittelut uteluista voimia! :hug:

 

[milh]

No et vaadi liikoja, mutta oletko ajatellut että naisesi voisi olla vaikka masentunut tai muuta..
Itse olin joitain vuosia sitten ihan loppu (mm lievä synnytyksen jälkeinen masennus, lapsella koliikki ja suvussa kaksi kuolemantapausta puolen vuoden välein, toinen syöpätapaus ja toinen tappo) tuli vaan liikaa samaan syssyyn. En siis jaksanut kauheasti tehdä, imuroin silti pari kertaa viikossa ja vaihdoin lakanat ja pesin kaikki pyykit.. Nykyään teen mielelläni noiden LISÄKSI halkojen hakkuuta ja lumitöitä talvisin, kesäisin leikkaan nurmikoita (joita onkin jalkapallokentällisen verran), haravoin ja hoidan istutuksia ja kasvimaita. Mutta mies ajattelee edelleen, etten tee oikein mitään eikä mikään hänelle riitä. Hänellä siis on minusta sellainen kuva edelleen minkälainen olin silloin kun lapsi oli ihan pieni enkä jaksanut paljon tehdä. En ole saanut muuttumaan hänen mielipidettään minusta, vaikka olen tehnyt paljon töitä kotona jo muutamia vuosia. Pikku hiljaa alkaa minun mittani olla täynnä.

Mutta juu jos ei takana ole masennusta tai muuta niin vaihda muijaa..

 

[Jetta]

No kyllä kotitöiden tekemisestä täytyy keskustella ennen kuin lyödään hynttyyt yhteen. Minä en ole superhyvännäköinen nainen, mutta olen saanut komean (laiskan) miehen. Tai hän ei ole laiska muissa kuin kotitöissä. Hoitaa työnsä hyvin, urheilee ahkerasti ja on muuten reipas, mutta kotona siivoan minä, kaupassa käyn minä, pihatyötkin lankeavat suurimmaksi osaksi minulle (joskus mies voi ajaa nurmikon). Yleensä pyydän miestä viemään lapset puistoon niin saan tehdä esim pihahommia. Olen kotona lasten kanssa ja käyn satunnaisesti töissä. Mutta siis minulla on täysi työsarka täällä kotona.

 

["zzzz"]

Onko naisellasi masennusta tai muuta murhetta? Paiskiiko aivan liikaa töitä? Jos minä olen yksin kotona (meillä on lapsia) niin siivoan, pyykkään, käyn kaupassa ja teen ruoat valmiiksi kun perhe tulee kotiin. Lasten ja omat vaatekaappini pidän hyvässä järjestyksessä, lasten kaapit ovat viimisen päälle. Jos siis olen yksin kotona niin käyn kyllä myös lenkillä ja katson ehkä jonkun elokuvan. Viimeksi kun siivosin vessan kaapit ja seinät ja koko huussin niin minulla oli tietsikka viihdyttämässä minua vessassa, katsoin lempiohjelmiani ja sain hyvin siivottua. Meillä vaihdetaan lakanat 2 krt kk ja joskus useamminkin. Minä en voisi nukkua likaisissa lakanoissa. Yök.

 

[.......]

Mä luulen että sä menet kuin kuumille kiville sinkkuna. Ottaisin eron sinuna ja ettisin paremman naisen. Mutta sinun on punnittava sitä mitä haluat naiseltasi ja mitä olet valmis sietämään. Onko hyvä ulkonäkö todella tärkeä sinulle? Entä jos saat ahkeran naisen joka ei ole yhtä hyvän näköinen kuin nykyinen naisesi. Oletko silloin pettynyt taas? Jos vertaat häntä samalla tavallaan ex-naiseesi kuin nykyistäkin.
Tietty kannattaa uskoa siihen,että saat sen täydellisen naisen sinulle, jolla ei ole pahoja huonoja puolia, korkeintaan niitä pieniä mitkä ei ärsytä vuosien saatossa. =)

Itselläni samanlainen tilanne. Mies on ihan ok, mutta vuosien kaunaa on vaan kertynyt välille. Ei vaan ole sellainen kuin minä tarvitsisin voidakseni olla täysin onnellinen. Tietty etsin aina niitä hyviä puolia toisesta. Minkä takia sitä jaksaa taas tsempata itse. Mutta jos toinen on sellainen jolle pitää kaikki huomauttaa ja kertoa kuin lapselle ja suurin vastuu perheen asioista lankeaa minulle niin kannattaako tässä olla? Tilannetta hankaloittaa yhteinen talo ja laina ja yhteiset lapset (2kpl), olen vielä sen ikäinenkin jo (35v) että löytyykö niitä hyviä miehiä enää vapaana? Itse haaveilen vielä lapsistakin mutta en tiedä onko tähän järkevää niitä hankkia lisää.

Harmittaa, koska oma vikahan tämä suhde on. Jokainen on oman onnensa seppä. Ei pitäisi kuunnella toisia. Itse olen kuunnellut muita kuin itseäni.

 

["vieras"]

Hehheh kaikkee sitä kyselette. Ei en ole Jokerinaamainen enkä vaihda vaatteita puhelinkopissa viitaten tummiin hiuksiin ja silmälaseihin

Mustat hiukset.. Urheilullinen.. Hyvännäköinen.. Sosiaalinen..

Mustalaismies valittaa vamostaan.. ei saatana

 

[Keski-ikäinen jo]

Minua loukkaisi kauheasti, jos tietäisin mieheni täällä arvioivan käytöstäni tuntemattomille naisille.

Kertomuksestasi välittyy vain pieni osa. Et välttämättä itsekään ole mikään ruusu. Naistasi voivat sinussa harmittaa monenlaiset seikat, joita et osaa arvatakaan. Sitä paitsi tuo oma-aloitteisuuden puute taitaa olla tekosyy yleiselle kyllästymisellesi. Et saa minulta siunausta pyrkimyksellesi! Miehekkäänä miehenä veisit naisesi pariterapiaan yms. ja auttaisit häntä havahtumaan asiaan. Arrghh!

 

[astrolabe]

Kannattaacettiä joku, jolla samat arvot.

 

["Lilja"]

Mulla oli samankaltainen tilanne, vaikka ikää tosin paljon vähemmän, ja sukupuoli eri. Mä tein kaiken, ihan kaiken, hain jopa miehelle töitä kun en jaksanut tehdä neljää työtä ja katsoa kun toinen perseilee kotosalla. Tosin tää mies siis ei vienyt edes roskapussia vaikka pyysin. Yhtäkkiä se iski - en mä tätä halua! Siinä vaiheessa teinkin päätöksen lähteä kalppimaan ja jätin miehen. Se tuli hänelle ihan puskista ja tottakai kun kaikki tarjotaan hopealautasella...

Mun nykyisellä miehellä on samanlainen asenne kuin sulla AP, tekee ruokaa ja hoitaa hommia. Hänellä ex-avokki oli just prikuilleen kuin sinun nykyisesi, ja hän otti ja lähti.

Eipä ole joutunut katumaan, koska kaikki kotityöt menee meillä tasan ja muistamme myös arvostaa toisiamme.

Aika ison potkun annat naiselle persauksille mutta voineepi olla että muuta vaihtoehtoa ei ole.

 

[......]

[QUOTE="Lilja";28467181]Mulla oli samankaltainen tilanne, vaikka ikää tosin paljon vähemmän, ja sukupuoli eri. Mä tein kaiken, ihan kaiken, hain jopa miehelle töitä kun en jaksanut tehdä neljää työtä ja katsoa kun toinen perseilee kotosalla. Tosin tää mies siis ei vienyt edes roskapussia vaikka pyysin. Yhtäkkiä se iski - en mä tätä halua! Siinä vaiheessa teinkin päätöksen lähteä kalppimaan ja jätin miehen. Se tuli hänelle ihan puskista ja tottakai kun kaikki tarjotaan hopealautasella...

Mun nykyisellä miehellä on samanlainen asenne kuin sulla AP, tekee ruokaa ja hoitaa hommia. Hänellä ex-avokki oli just prikuilleen kuin sinun nykyisesi, ja hän otti ja lähti.

Eipä ole joutunut katumaan, koska kaikki kotityöt menee meillä tasan ja muistamme myös arvostaa toisiamme.

Aika ison potkun annat naiselle persauksille mutta voineepi olla että muuta vaihtoehtoa ei ole.[/QUOTE]

Et kertonut mikä sun elämässä on sitten nyt pielessä? Koska tietääkseni täydellistä elämää ei ole. Mistä olet joutunut antamaan periksi/luopumaan?

ap.lle sellainen asia, että onko sinulla pakkomielle pyrkiä olemaan täydellinen kaikin puolin? Yleensä ihminen jolla on huono itsetunto, pyrkii kompensoimaan sitä olemalla täydellinen, jolloin voi arvostella vapaasti muita.
törmäsin tälläiseen asiaan netissä, tietoa ei ole mutta voisi omalla kohdallani pitää paikkaansa. Minulla varmaan on pakkomielle pyrikiä olemaan täydellinen.

 

[Reetu_83]

[QUOTE="utelias";28466957]asutko pk-seudulla? pahoittelut uteluista voimia! :hug:[/QUOTE]

Kiitos...
En asu PK seudulla vaikkakin suht "lähellä" enkä ole mustalainen

 

[Reetu_83]

No et vaadi liikoja, mutta oletko ajatellut että naisesi voisi olla vaikka masentunut tai muuta..
Itse olin joitain vuosia sitten ihan loppu (mm lievä synnytyksen jälkeinen masennus, lapsella koliikki ja suvussa kaksi kuolemantapausta puolen vuoden välein, toinen syöpätapaus ja toinen tappo) tuli vaan liikaa samaan syssyyn. En siis jaksanut kauheasti tehdä, imuroin silti pari kertaa viikossa ja vaihdoin lakanat ja pesin kaikki pyykit.. Nykyään teen mielelläni noiden LISÄKSI halkojen hakkuuta ja lumitöitä talvisin, kesäisin leikkaan nurmikoita (joita onkin jalkapallokentällisen verran), haravoin ja hoidan istutuksia ja kasvimaita. Mutta mies ajattelee edelleen, etten tee oikein mitään eikä mikään hänelle riitä. Hänellä siis on minusta sellainen kuva edelleen minkälainen olin silloin kun lapsi oli ihan pieni enkä jaksanut paljon tehdä. En ole saanut muuttumaan hänen mielipidettään minusta, vaikka olen tehnyt paljon töitä kotona jo muutamia vuosia. Pikku hiljaa alkaa minun mittani olla täynnä.

Mutta juu jos ei takana ole masennusta tai muuta niin vaihda muijaa..

No se masennus on sitten kestänyt aika pitkään. Arvostan jokaista asiaa mitä naiseni tekee ja kehun ja kiitän. Enkä myöskään valita jokaisesta tekemättömästä asiasta vaan teen itse ne sitten.

 

["vieras"]

^ Masennus voi kestää pitkäänkin. Naisesi käytös kuulostaa tutulta, siltä ajalta siis kun mulla oli vaikea masennus. Mutta voi olla, että sun nainen ei ole masentunut, vaan pelkästään laiska ja miksi se mitään tekisikään, kun ei kerran ole pakko, vaan palvelu pelaa. Lopeta passaaminen ja tee vain oma osuutesi kotitöistä, sopikaa kummallekin omat työt ja jos jättää tekemättä niin sitten jättää, kulkekoon sitten vaikka likaisissa vaatteissa jos ei saa niitä koneeseen. Jos ei ala käytös muuttua niin vaihda naista, jos tuollaisen kanssa hankit lapsia niin saat yksin huolehtia sekä lapsista, naisesta että kodista. Voi olla rankkaa se.

 

[Reetu_83]

Minua loukkaisi kauheasti, jos tietäisin mieheni täällä arvioivan käytöstäni tuntemattomille naisille.

Kertomuksestasi välittyy vain pieni osa. Et välttämättä itsekään ole mikään ruusu. Naistasi voivat sinussa harmittaa monenlaiset seikat, joita et osaa arvatakaan. Sitä paitsi tuo oma-aloitteisuuden puute taitaa olla tekosyy yleiselle kyllästymisellesi. Et saa minulta siunausta pyrkimyksellesi! Miehekkäänä miehenä veisit naisesi pariterapiaan yms. ja auttaisit häntä havahtumaan asiaan. Arrghh!

En ole viitsinyt avautua kavereilleni näistä asioista ainakaan viellä ja tarvin edes jossain avautua ettei pää leviä viellä. Alotuks avautumisen tein riidan päätteeksi turhautuneena mutta ne asiat minua on ahistanu jo viimisen vuoden ainakin.

Totta en ole tarkasti kertonut joka asiaa. Ja olen monta kertaa sanonut että enhän minkäkään täydellinen ihminen ole enkä pidä siitä että itsestäni tulee esiin näitä huonoja puolia sitten kun turhaudun naiseeni, en halua olla mikään nalkuttaja mies johon joskus kyllä sorrun.. Mukavempi olisi kun ei tarvitsisi sanoa asioista tai vaikka yritän sanoa ystävällisestikkin asioista on vastaus JOO JOO niinkun ärsyttävän tylysti.

Tänään aamulla ja nyt illalla kävimme jälleen keskustelua näistä asioista. Kerroin suoraan kaikki asiat mitkä ahistaa suhteessa. Naisella on aina puolustus joka asiaan eikä keskustelumme johda kovin pitkälle. Minä en todellakaan haluaisi luopua kodistamme ja alottaa kaikkea uudelleen jonkun toisen kanssa mutta pahalta näyttää tilanne.
Tässä kun kahnaa muutkin asiat viellä kaiken lisäksi. Naiseni ei esim. tykkää kavereistani kellä on lapsia koska vihaa lapsia. Ei ole käynyt enää kanssani vuoteen kaverini luona kenellä on kaksi lasta, olen joutunut yksin käymään kahvilla heidän luona. Itse ehdotan aina että käytäisiinkö hänen kavereiden luona kylässä, mutta naiseni ei ehdota koskaan että käytäisiin minun kavereilla, koska ei kuulemma ole mitään keskusteltavaa kavereideni tyttöystävien kanssa. Eräänlainen sosiaalinen rajottuneisuus siis ja minä olen taas päinvastoin erittäin sosiaalinen. Harmittaa ettei hänellä ole paljoa omia kavereita kenen kanssa olisi tekemisissä. Ei edes oman siskonsa luona kerkeä koskaan käymään kuulemma kun 2 vuotta on menny työvuorot ristiin, huhhuh...