Ärsyttävä äitienpäivä!!

[Milla Makia]

Ap, tietaako sun mies mitka sun toiveet aitienpaivan shhteen on? oletko koskaan tasta asiasta puhunut ja sanonut suoraan mita toivot, ilman nalkuttamista tyyliin "kun sa et koskaan..." . Vai toivotko vaan hiljjaa mielessasi kakkua ym. Jospa miehesi vaan on totaalisen ajattelelmaton asian suhteen, jos et ole koskaan asiasta puhunut. Vaikka kylla miehesi kuuluisi lapsillesi opettaa kuinka aitienpaivanna aitia muistetaan.

 

["Anonyymi"]

Mä kävelin tänään ravintolaan sellasen 5 henkisen perheen perässä. Perheen isä sanoi siinä edessä pojilleen näin: "kukas avas äidille oven? Eikä pojat pelkästään äitienpäivänä vaan ihan kaikkina päivinä pitää miehen avata ovi äidille ja kaikille muillekin naisille, se on kattokaas kohteliaan miehen merkki". Olin kateellinen. Meillä mies ei muistanut koko äitienpäivää.

 

["vieras"]

Kyllä on monella PASKOJA miehiä! Miten te viitsitte katsella tuollaisia ääliöitä???? Oikeestaan vasta nyt tajusin miten ihana mies mulla onkaan ja mun pitää sanoa se sille tänään ja halata oikein kunnolla Yleissivistykseen kuuluu toisen huomioiminen merkkipäivinä ja muutenkin. Puolin ja toisin. Ja siinä sivussa lapsetkin oppivat nuo tavat.

 

[Apee]

Mies on muuten niin ihana mies ja isä! Ei juo tippaakaan alkoholia, on perhekeskeinen, aina kotona vapaa aikana meidän kanssa. Näiden vuosien varrella olen tuota huomiota koittanut saada. Ehkä se vielä oppii, kun on jo kukan oppinut tuomaan, jospa ensi vuonna antaa sen oikeana päivänä, kun nyt siitä mäkätin ettei ole sama asia Mun synttäreillä oli kyllä petrannut tänä vuonna, kun pisti lapset antamaan lahjat ja onnittelemaan, että ihan kolutuskelpoinen yksilö. Puhui eilen mulle niin kauniisti ettei sitä mikään muu voi korvata <3 Hyvä että ees tajusi miten paha mieli mulla oli, kun pimahdin sen katsoessa formuloita, kun ehdotn itse grillaamista
Mielummin olen tuon miehen kanssa, joka ei osaa juhlia kaikkia kissanristiäisiä, ei tykkää omiaankaan julia yhtään. Kun kaikin puolin muuten on ihana mies! Lähipiirissä se on nähty, monesti nämä ihanat romanttiset miehet on myöhemmin paljastuneet pettäjiksi tai alkoholiongelmaisiksi tai väkivaltaisiksi, omani ei ole mitään noista!

Eli opinpa itsekin tässä taas jotain, ei kaikki voi olla täydellisiä, ei tuo mieheni "vika" ehkä ole pahimmasta päästä?!

 

[Apee]

Minussakin on vikoja, tiedän sen. Suutun liian helposti ja olen mustasukkainen, tosin siitä olen oppinut eroon ajan kanssa! Mieheni sietää minun vikoja mukisematta, ehkä minunkin on aika oppia sietämään miehen vikoja, kun toinen on kuitenkin yrittänyt parantaa tapojaan, ihan kuin minäkin. Jospa ensi äitienpäivänä osaan jo olla valittamatta!!

 

[jui]

En tiedä lohduttaako tämä ap:ta, mutta kerronpa oman tarinani:

Lapsemme syntyi odotettuna ja toivottuna, mutta hänen syntymänsä jälkeen mies muuttui (kusipääksi, minua kohtaan). Parisuhteen ongelmat kärjistyivät siihen pisteeseen että meillä oli kaksi vuotta sitten keväällä kauhea perheriita, jonka seurauksena parisuhde päättyi mutta saman katon alla eläminen jatkui. Ja pian sen jälkeen oli minun ensimmäinen äitienpäiväni. Se muisto kirvelee mielessä varmaan ikuisesti. En ole vaativaa sorttia, mutta järkytys enimmäisen oman äitienpäivän "menettämisestä" tuntui ja tuntuu vieläkin musertavalta. Kaikki unelmat olivat (ja ovat edelleen) murskana.

Tänään on minun kolmas äitienpäiväni. En odota lahjoja enkä kukkia enkä edes korttia (kukas sellaisia antaisikaan, kun lapsi on vielä pieni ja miehen kanssa eletään kulissiliitossa) mutta myönnän odottaneeni, että olisin saanut lapselta onnittelut (isänsä neuvomana/avustamana siis). Mutta ei mitään, ei yhtään mitään. Minö sentään olen jollain lailla huomioinut lapsen kautta miehen merkkipäivät ja mies sentään sai kokea ensimmäisen isänpäivänsä kortteineen ja lahjoineen.

Ja nyt olen yksin kotona; mies ja lapsi lähtivät mummilaan äitienpäivän viettoon. Itken sitä, miten toisin asiat voisivat olla. Itken menetettyä unelmaa onnellisesta perheestä. Itken sitä, etten ole koskaan saanut kokea onnellista äitienpäivää. Ja myönnän että facebookiin en voi tänään mennä lukemaan muiden hehkutuksia.

Mä luulen, että sun ongelmat ovat kyllä syvemmällä kuin tuossa äitienpäivässä. Kuka oikeasti voi henkisesti hyvin jossain kulissiliitossa? Tuo on ihan karmeaa. Sulla olisi satavarmasti onnellisemmat äitienpäivät, jos et asuisi ex-miehesi kanssa enää yhdessä. Voisitte lapsen kanssa kehittää jonkun ihan oman äitenpäiväperinteen!

 

["just"]

Mielummin olen tuon miehen kanssa, joka ei osaa juhlia kaikkia kissanristiäisiä, ei tykkää omiaankaan julia yhtään. Kun kaikin puolin muuten on ihana mies! Lähipiirissä se on nähty, monesti nämä ihanat romanttiset miehet on myöhemmin paljastuneet pettäjiksi tai alkoholiongelmaisiksi tai väkivaltaisiksi, omani ei ole mitään noista!

Eli opinpa itsekin tässä taas jotain, ei kaikki voi olla täydellisiä, ei tuo mieheni "vika" ehkä ole pahimmasta päästä?!

No hohhoijaa. Olipa taas kiva veto...:headwall: