Haluatko kysyä jotain 46-vuotiaalta äidiltä jolla on 3kk ja 3pvä ikäinen vauva?

Onko geneettisesti oma lapsi, vai käytitkö lahjamunasolua?

 

Mitä jos vaikka kasvattaisit sen omas lapses niin ettei se tule kiusaamaan mun lasta ja mun tarvitse vetää sitä nulikkaa pitkin korvia?

Minun lapset on niin paljon vanhempia kuin sinun lapsi ettei varmasti tule kiusaamaan... Ja muutenkin olen kyllä lapseni hyvin kasvattanut, eivät ole koskaan ketään kiusanneet.

Mutta siitäkin huolimatta, olet mielestäni liian vanha noin pienen äidiksi! Ja itseppähän ketjun aloitit niin kestä sitten myös se ettei kaikki hihku onnesta kun mummoikäisellä on pieni vauva!

 

Minun lapset on niin paljon vanhempia kuin sinun lapsi ettei varmasti tule kiusaamaan... Ja muutenkin olen kyllä lapseni hyvin kasvattanut, eivät ole koskaan ketään kiusanneet.

Mutta siitäkin huolimatta, olet mielestäni liian vanha noin pienen äidiksi! Ja itseppähän ketjun aloitit niin kestä sitten myös se ettei kaikki hihku onnesta kun mummoikäisellä on pieni vauva!

Mulle mummoikäinen on vasta 70 v. =)

 

[QUOTE="vieras";28444647]Jos lapsen äiti on esim. 150 cm pitkä, kiusataanko lasta? Entä jos äiti on lihava? Vääränmallinen nenä jne. Aina löytyy syitä kiusata, jos niikseen tulee.

Onnea ap:lle ihanista lapsista. Nauti perheestäsi ja unohda ikävät huutelijat.[/QUOTE]

Kiitos sinullekin!

Itse tuolla jo aikaisemmin totesin, että mistään syystä ei saa toisia kiusata ja lapset tulee kasvattaa ankarasti siihen että kiusaaminen on väärin. Jos joku sanoo sinulle pahasti, on oikeus ja pitääkin puolustautua ja sanoa yhtä pahasti takaisin, mutta kiusaaminen on erijuttu... se on sellasta sairasta, päivittäistä häiriköintiä, josta voi jäädä lapselle moneksi vuodeksi traumat ja mielenterveysongelmat mitkä vaikuttavat elämään vielä aikuisenakin.

Tämähän varmaan on jokaiselle aikuiselle nyt itsestäänselvyys, että ei olisi tarvinnut edes kirjoittaa tai pitäisi ainakin olla.

Voin sanoa, että hyvään perheeseen tuo poika synty. On nuori, kaunis isosisko, joka välittää hyvin paljon veljestään ja hoivaa. Minulta lapsi saa ihan riittämättömiin rakkautta ja hoivaa, samoin isältään! Mukava koira on myös kaverina ja lapsi opetetaan pienestä pitäen myöskin eläinrakkaaksi ja että eläimetkin on tuntevia olentoja ja niitä tulee kohdella hyvin. On nätti ja siisti koti, mulla ja miehellä ammatit sekä vakaa tulotaso ja ENNEN KAIKKEA ollaan ihan aidosti henkisesti myöskin jo aikuisia, eikä meidän tarvitse bailata 24/7. Mulla on varaa hoitaa lasta pitkäänkin kotona, kun olen painanut tähän alle sen verran pitkät vuodet ja lapselta ei tule takuulla puuttumaan mitään mitä hän ei realistisesti tarvitsisi. Mikä ei tarkoita missään nimessä hemmottelua.

 

[QUOTE="vieras";28444677]Mulle mummoikäinen on vasta 70 v. =)[/QUOTE]

En nyt tarkoittanut että 46-v. ois mummoja silleen ulkonäöllisesti tms., mutta siis ovat siinä iässä ettei enää tehdä lapsia vaan ootetaan/hoidetaan lapsenlapsia.

 

En nyt tarkoittanut että 46-v. ois mummoja silleen ulkonäöllisesti tms., mutta siis ovat siinä iässä ettei enää tehdä lapsia vaan ootetaan/hoidetaan lapsenlapsia.

Lapsia saadaan siinä iässä kun saadaan. That´s it.

Joku saa 15-vuotiaana, joku toinen 55-vuotiaana. Ulkopuolinen ei voi määritellä, mikä olisi parasta.

 

[QUOTE="Vieras";28444649]No, eipä mitään kummempaa kysyttävää. Onnea vaan pienestä!

Itsestä tulossa äiti ensimmäistä kertaa ihan kohta, laskettuna aikana olen 43v ja 5 kk. Mies saman ikäinen.

Eihän kukaan oikeasti tee lapsia lastenlasten takia???[/QUOTE]

Näin minäkin olen olettanut ja pitänyt itsestään selvyytenä, että lapset tehdään omasta halusta ja rakkaudesta niihin lapsiin. Tuli mullekin siis vähän yllätyksenä.

Lapsenlapset on sitten mukava ja rakas lisäys, jos niitä on tullakseen.

 

[QUOTE="muu";28444658]Onnea ja ihanaa että kaikki sujui hyvin, ei kai tähän muuta tarvitse sanoa Alalla toimivana tietenkin mietityttää iäkkään odottajan raskaus ja synnytys, mutta ilmeisesti ne sujuivat ihan ok! Ja toki riski esim. Downin syndroomaan on jo huomattava korkeammalla iällä.

Itse tulin 20-vuotiaana äidiksi ja ei minun vanhemmistani ole isovanhemmiksi työelämän takia. Olisikin niin, että saatuani lapsen olisi mummit ja vaarit lastenlastaan hoitamassa. Anoppi on niin huonokuntoinen (vasta 60), että ei eläkkeestään huolimatta ole koskaan lasta kahta tuntia pidemmäksi ajaksi huolinut edes kylään vanhempien seurassa.

Että se niistä isovanhemmista ja isovanhemmuudesta, iällä ei tosiaan ole merkitystä [/QUOTE]

Pelotti minuakin nuo kehitysvammariskit odotuksen aikana, mutta eivät edes seulat hälyttäneet. Tuli terve potra poika. Voiko äiti parempaa toivoa!

 

[QUOTE="vieras";28444663]Onko geneettisesti oma lapsi, vai käytitkö lahjamunasolua?[/QUOTE]

Ihan oma on. Uskon että mun raskautumiseen vaikutti se, no automaattisesti tietenkin vielä se että kuukautiset tulee... Sitten terveet elämäntavat ja onnellisuus. Alkoholia käytän hyvin harvoin, tupakoinut en ole koskaan, päivittäin käyn 5-10km lenkillä jolla välillä kävelen/välillä juoksen. Kotona treenaan lihaksia ja lihaskuntoa. Syön hyvin ja monipuolisesti sekä nukun pitkät yöunet.

 

Minun lapset on niin paljon vanhempia kuin sinun lapsi ettei varmasti tule kiusaamaan... Ja muutenkin olen kyllä lapseni hyvin kasvattanut, eivät ole koskaan ketään kiusanneet.

Mutta siitäkin huolimatta, olet mielestäni liian vanha noin pienen äidiksi! Ja itseppähän ketjun aloitit niin kestä sitten myös se ettei kaikki hihku onnesta kun mummoikäisellä on pieni vauva!

Oletpa lapsellinen ja naurettava 36-vuotias.

" kestä sitten myös se ettei kaikki hihku onnesta kun mummoikäisellä on pieni vauva! "

Just.

 

En nyt tarkoittanut että 46-v. ois mummoja silleen ulkonäöllisesti tms., mutta siis ovat siinä iässä ettei enää tehdä lapsia vaan ootetaan/hoidetaan lapsenlapsia.

Sinäkö se päätät missä iässä toiset tekee lapsia?

Kun kylmänviileästi voit sieltä vaan todeta että " mutta siis ovat siinä iässä ettei enää tehdä lapsia vaan ootetaan/hoidetaan lapsenlapsia. "

Niin ei saisi omalla äitillä enää olla pieniä lapsia, kun pitäis olla aina vaan hoitovalmiina niille omille lapsenlapsilleen jotta tämä nuorekko pääsee vapaasti tuolla rilluttelemaan halutessaan.

 

Hei, minä olin 21 vuotiaana kolmen lapsen äiti ja nyt 25 vuotiaana sain vielä "iltatähden" joka on nyt puolivuotias Onko mielipiteitä minusta? No ei minullakaan kyllä sinusta Haaveilen ehkä toisestakin iltatähdestä, mutta kymmenen vuoden kuluttua sitten. On muuten vauvanhoito helppoa nyt kun isommat on jo "isoja" ja voi keskittyä vauvaan paremmin kuin jos olisi monta tosi pientä, plus että kun on jo neljäs niin kokemusta silti vauvoista jo on, eli kuitenkin varmuutta...nauttinut olen

 

[QUOTE="äitiiii";28444769]Hei, minä olin 21 vuotiaana kolmen lapsen äiti ja nyt 25 vuotiaana sain vielä "iltatähden" joka on nyt puolivuotias Onko mielipiteitä minusta? No ei minullakaan kyllä sinusta Haaveilen ehkä toisestakin iltatähdestä, mutta kymmenen vuoden kuluttua sitten. On muuten vauvanhoito helppoa nyt kun isommat on jo "isoja" ja voi keskittyä vauvaan paremmin kuin jos olisi monta tosi pientä, plus että kun on jo neljäs niin kokemusta silti vauvoista jo on, eli kuitenkin varmuutta...nauttinut olen [/QUOTE]

21-vuotiaana 3 lapsen äiti? Oho. Mites nuorena olet sitten lapsesi saanut?

 

Oletpa lapsellinen ja naurettava 36-vuotias.

" kestä sitten myös se ettei kaikki hihku onnesta kun mummoikäisellä on pieni vauva! "

Just.

Sinä itse aloituksen teit ja sitten et kestä kun joku on sitä mieltä että olet liian vanha pienen vauvan äitiksi? Jos mielipiteen sanominen tekee minusta lapsellisen ja naurettavan niin sitten sellainen olen!

 

Voi jeesus taas näisä vastauksia.

Kautta Suomen historian naiset ovat saaneet kuopuksensa yli nelikymppisinä, jotkut jo lähempänä viittäkymppiä. Koska perheet olivat isoja ja lapsia oli paljon, esikoisen ja kuopuksen välillä saattoi olla lähes 30 vuoden ikäero, ja äidillä ja hänen vanhimmilla lapsillaan samanikäisiä lapsia. Jos se ei ollut luonnotonta 200 vuotta sitten, miksi se olisi luonnotonta nyt?

Oma isotätini sai ainoan lapsensa 45-vuotiaana. Hänen poikansa ei käsittääkseni ole mitenkään onneton ihminen tai toivo että olisi jäänyt syntymättä.

 

Millä muilla nimimerkeillä olet kirjoitellut tälle palstalle?

 

[QUOTE="Satu";28444916]Millä muilla nimimerkeillä olet kirjoitellut tälle palstalle? [/QUOTE]
Voisitko yksilöidä ketä tarkoitat?

 

[QUOTE="vieras";28444934]Voisitko yksilöidä ketä tarkoitat?[/QUOTE]

Ymmärtääkseni ketjun aloittajalle tässä oli tarkoitus esittää kysymyksiä

 

[QUOTE="Satu";28444955]Ymmärtääkseni ketjun aloittajalle tässä oli tarkoitus esittää kysymyksiä [/QUOTE]

Voi esittää kysymyksiä myös muille kommentoijille, jos jokin kommentti kiinnittää huomiota. =) Että sillee..

 

Sinä itse aloituksen teit ja sitten et kestä kun joku on sitä mieltä että olet liian vanha pienen vauvan äitiksi? Jos mielipiteen sanominen tekee minusta lapsellisen ja naurettavan niin sitten sellainen olen!

Selitä minulle miten pystyn olemaan liian vanha pienen vauvan äidiksi jos minulla tulee vielä kuukautiset ja olen pystynyt omatoimisesti raskautumaan?

Jos on ihan pakko haukkua joitakin äitejä ikänsä puolesta, niin mene haukkumaan sitten vaikka niitä lapsiäitejä.

Ihme keuhkoamista sinulta. En voisi olla onnellisempi tästä vauvasta. Omat vanhempani ja ystäväni ovat myöskin erittäin onnellisia tulleesta perheenlisäyksestä, ei niillä tulisi mieleen haukkuakaan äitiyttäni kun tietävät että olen sen edellisenkin lapsen kanssa loistavasti hoitanut. Ei ole ihan tervettä käytöstä tuo aikuiselta.

 

Voi jeesus taas näisä vastauksia.

Kautta Suomen historian naiset ovat saaneet kuopuksensa yli nelikymppisinä, jotkut jo lähempänä viittäkymppiä. Koska perheet olivat isoja ja lapsia oli paljon, esikoisen ja kuopuksen välillä saattoi olla lähes 30 vuoden ikäero, ja äidillä ja hänen vanhimmilla lapsillaan samanikäisiä lapsia. Jos se ei ollut luonnotonta 200 vuotta sitten, miksi se olisi luonnotonta nyt?

Oma isotätini sai ainoan lapsensa 45-vuotiaana. Hänen poikansa ei käsittääkseni ole mitenkään onneton ihminen tai toivo että olisi jäänyt syntymättä.

Sai minun miehenikin äiti lapsensa 24, 26 ja viimesimmät 37-vuotiaana.

Joten onko sitten kauhistus jos saa lapsen 37-vuotiaana?

Onhan siinä eroa 46-vuotiaaseen, mutta kuitenkin kun mieheni on täyttänyt 18v on hänen äitinsä ollut jo 55-vuotias eli ei enää mikään nuorekko.

Minut on puolestaan saatu 25-vuotiaana ja pikkusiskoni vanhemmat saivat v. 81 ollessaan 40-vuotiaita, tätäkään en pidä kovin kauheana asiana.

 

Sinä itse aloituksen teit ja sitten et kestä kun joku on sitä mieltä että olet liian vanha pienen vauvan äitiksi? Jos mielipiteen sanominen tekee minusta lapsellisen ja naurettavan niin sitten sellainen olen!

Kyllä sä olet

 

[QUOTE="Satu";28444916]Millä muilla nimimerkeillä olet kirjoitellut tälle palstalle? [/QUOTE]

En ole kirjoittanut muilla nimimerkeillä palstalle. Tämä on ainut nimimerkki jota käytän.

 

Tsemiä myös sinne päin äiti + 40veelle.

Totta höpiset kyllä noista teineistä, meilläkin tullut huomattua tytöstä noita piirteitä... mutta nyt on alkanut jo aikuistumaan.

Se onkin hassua että miksi nuoret aikuiset kuvittelee noin, eikö ne tajua että kun 40-49vuotiaalla tulee vielä yleensä kuukautiset, niin on normaalisti mahdollisuus myöskin lisääntyä. Ei kai biologisuus pistä mummo-ikäisiä lisääntymään kuitenkaan? Joku voi hyvin olla mummokin 40v+ iässä, eikä yhtään paha juttu, mutta vaikka olisi mummo on hänen ikäisellään oikeus kuitenkin vielä omiakin lapsia hankkia jos keho päättää niin..

Miksi rajaat lisääntymiskyvyn (kuukautiset) 40-49vuotiaisiin? MInä olen jo 50v. ja ihan vielä kuukautiset on, lisäännynkin jos niin käy

 

Miksi rajaat lisääntymiskyvyn (kuukautiset) 40-49vuotiaisiin? MInä olen jo 50v. ja ihan vielä kuukautiset on, lisäännynkin jos niin käy

Voihan ne kuukautiset tulla vielä viidenkympin jälkeenkin ja varmasti monella tulee, mutta sanoin nyt vaan noin, koska harvoin sitä pystyy enää 50-60vuotiaana lisääntymään, että se viimeinen mahdollisuus hankkia niitä lapsia on yleensä siinä 40-49v ennen viittäkymmentä jos tohtii vielä saada.