Minulla on ongelma rakastajan kanssa

Niin. tästä on riidelty koska en kuulemma saisi kiusata häntä esim. tyydyttämällä itse itseni jos hän on samassa vuoteessa nukkumassa. Hän on kuulemma joskus herällä ja ei ole kivaa kuunnella. Aika usein teenkin sen nykyään suihkussa.

Olen sanonut sata kertaa ettei hän omista mua, en ole mikään auto tai talo, vaikka onkin naimisissa mun kanssa. Hänellä on tämmöinenkin ajatus päässään, että kun olen sanonut tahdon niin olen hänen ikuisesti ja aamen.

[QUOTE="hmh";28443609]Ihan älytöntä. Ei kukaan voi kieltää toiselta ihmiseltä oikeutta seksiin loppuelämäksi.(?) Jos ei ole valmis koskettamaan ja hyväilemään ja harrastamaan muuta kiuvaa kuin yhdyntää, on suostuttava siihen, että toisella on omaa kivaa, ehkä rakastaja, erokin on mahdollinen. Ei tuollaista oikeutta toisen seksuaalisuuteen saa edes avioliitossa.[/QUOTE]

 

No johan on pattitilanne. Aikalailla itsekkäältä mieheltä kuulostaa, sen pitäisi todella hakea apua.
Mut sulla on kyllä mahdollisuus erota jos ahdistaa noin paljon. Minä luen nuo miehesi puheet jo kiristykseksi ja uhkailuksi.

 

Nyt saan vielä enemmän raippaa. Koska tunnen tuon miehen hyvin ja mulla on ehkäisy kunnossa, emme käytä kondomia. Jonkun randomin kanssa olisi pakko. Minulla on allergia tavallisiin kortsuihin.

[QUOTE="sirppa";28443712]Ei sota yhtä miestä kaipaa - eikä seksi. Saat nopeasti seksisuhteeseen vaikka sata miestä. Unohda tuo painostaja.[/QUOTE]

 

Sehän se on, kyllä mä sen tiedän.

Hänen on hyvin vaikeaa näyttää heikkoutta. On vain läheisimpien kesken sellainen että näyttää tunteensa. Esim. itki kun toinen lapsi joutui leikkaukseen, oli varmaan ainut tai toka ainut kerta kun olen nähnyt itkevän. Ei itkenyt edes äitinsä hautajaisissa, eikä mun nähden sen jälkeen.

Mies on mua vanhempi, melkein 50 v.

Ettei nyt olisi miehelläsi ylpeys vastassa tuossakin asiassa ettei lekurille voi tunnustaa ongelman vakavuutta?!
Mä tiedän yhden 50+ miehen joka kännissä alkoi itkeskellä ettei enää voi tyydyttää naistaan kun ei seiso vaikka haluaisi. Kysyttiin sitten että onko käyny hakemassa reseptiä niin suora vastaus oli ettei hän sellaisia lähde hakemaan!
Siis mieluummin on ilman ja itkee sitä kännissä kuin hakee helposti saatavilla olevaa apua vaitiolovelvolliselta lääkäriltä?!

 

Hei jos sä kerran olet kiukkuinen ja huono vaimo ja äiti, niin hommaat mielialalääkkeet. Tuurilla ne sun halutkin häipyy, ongelma ratkaistu.

 

Ilmeisesti tämä rakastajani ei alun perinkään vain ns. harrastanut seksiä humalapäissään kun sitä käytännössä hänelle tyrkytin, vaan ryhtyi suhteeseen jota oli toivonut lähes 13 vuotta. Ja ajatuksena oli, että mäkin rakastun häneen, ja meistä tulee oikeasti pari.

Mulla oli ajatuksena: vanha ystävä, seksuaalisesti puoleensavetävä, perheellinen itsekin eli ei aiheuta mulle ongelmia (rupea kiristämään tai paljastelemaan juttua). Tiesin etukäteen että hän on tietyllä tavalla vähän kinky ja ajattelin että se sopii mulle.

Onhan sillä väliä siinä mielessä, että kun tällä kakkosmiehellä ion väärä haavekuva, niin haluaa olla ap:n kanssa muutenkin kuin seksin merkeissä, ja ehkä siksi kertoo kaikille heidän suhteestaan. Jos ei tätä väärää haavekuvaa olisi, ei haluaisi ap:ltä muuta kuin seksiä, eikä ap tuskailisi sen kanssa aikooko kakkosmies paljastaa kaiken kaikille saadaakseen ap:n kokonaan itselleen.

 

Kyllä on kamala tilanne, teille kaikille. Ymmärrän molempia osapuolia, mutta se kolmas pyörä alkoi vituttaa kun kerroit että oli lähtenyt eri toivein mukaan vaikka ilmeisesti tiesi ettet ole miestäsi jättämässä.

Voimia, ei varmasti ole helppo tilanne. Jos ajattelen omalle kohdalleni niin antaisin luvan vaimolle jos en kerta kaikkiaan enää kykenisi seksiin. Varmasti se sattuisi, mutta se vasta itsekästä olisi pitää molemmat seksittöminä jos ei kerran itse suostu tai kykene.

Ja ymmärrän salailusikin jos miehesi on kerran noin omistamisenhaluinen ja "vaarallinen" että aiheuttaa muille jopa ammattinsa kautta ongelmia.

 

Varsinaisesti asiaan liittymättä, omassa avioliitossani on olllut muutaman kuukauden kuiva kausi. Syitä on satoja, mutta ei tässä nyt niistä sen enempää.

Tämän ketjun luettuani tulin siihen tulokseen, että jumalauta, mä yritän! Tänään mä yritän, vaikka kuinka sattuisi, väsyttäisi, vituttaisi, olisi muuta tekemistä tai mitä ikinä.

 

Kuule, ensin ajattelin että tää on joku "Fifty shades of gray"- tyyppinen fantasiaprovo; sulla on noita rajun seksin osaavia, alfauroksia joka sormelle ja oot ihan ongelmissa niiden kanssa.

Mutta eihän tuo nyt niin onnekkaalta kuulostakaan.

Aviomiehesi on suuren luokan juntti, oli nyt mikä alfauros tahansa. Hänellä on tietysti petetty ja pettynyt olo, kun on sairastunut noin nuorella iällä noin ikävin seurauksin, ja hän haluaa, että te olette ikäänkuin molemmat samassa veneessä. Että kun hän ei saa, et sinäkään saa. Tavallaan ymmärrettävää, ihminen on itsekäs, ja kohtalotoverin olemassaolo lohduttaa.

Toisaalta näinhän se ei toimi. Vaikka hän sairastui, eikä saa seksiä, se ei tarkoita että sinulla pitäisi olla samoin. Hänen (väärään) suhtautumiseensa et voi vaikuttaa, mutta omiin ratkaisuihisi voit. MIelestäni olet kuitenkin lähtenyt väärälle tielle; et voi säilyttää kakkua ja syödä sitä. Korostat, kuinka paljon rakastat miestäsi ja haluat elää hänen kanssaan, ja kuinka hän ei hyväksy sinulle rakastajaa, ja sitten menet ja otat rakastajan.

Vaihtoehtosi olisivat olleet joko rakastaa miestäsi ja keksiä keino elää hänen kanssaan avoimin kortein, tai sitten todeta, että libidosi on niin korkea että haluat seksiä ja eron. Nyt teit valinnan, joka oli SINULLE hyvä; pidit miehesi ja sait silti seksiä. Kurjuutesi minimoitui. Mutta VAIN sinun kurjuutesi; oman kurjuutesi sijaan levitit sen ympäristöösi. Nyt kärsivät miehesi sekä rakastajasi perhe. Viimeistään silloin kun kaikki paljastuu.

Jotenkin minusta tilanne on jo niin pitkällä, että en osaa sanoa mitä itse tuossa kohdassa tekisin. Kertoisin varmaan kaiken. Se, että miehesi harrastaa ihmisten pahoinpitelyä, olisi sitten varmaan asia jonka ottaisin siinä kertomisesas jotenkin huomioon (varoittaisin rakastajaa ja hänen perhettään etukäteen tms).

 

Onhan sillä väliä siinä mielessä, että kun tällä kakkosmiehellä ion väärä haavekuva, niin haluaa olla ap:n kanssa muutenkin kuin seksin merkeissä, ja ehkä siksi kertoo kaikille heidän suhteestaan. Jos ei tätä väärää haavekuvaa olisi, ei haluaisi ap:ltä muuta kuin seksiä, eikä ap tuskailisi sen kanssa aikooko kakkosmies paljastaa kaiken kaikille saadaakseen ap:n kokonaan itselleen.

Sinulla ei vissiin ole kokemuksia rakastuneesta ihmisestä omakohtaisesti? Kuinka sinä "muutat" väkisin jonkun mielipiteen sinusta kun hän on rakastunut? Et mitenkään, ainakaan jos pitää pelätä toisen reaktiota jos alkaa vain tylyksi ja työntää pois luotaan.

Joten siksi, sillä ei ole mitään v:n väliä. Et sinä puhumalla saa toista menettämään mielenkiintoa, varsinkin kun peittoja on heiluteltu vakituisesti ja edelleen on rakastunut. Ehkä enemmänkin asiasta johtuen.

 

Nyt pitäisi päättää, auttaako pattitilanteen purkuun totuus vai mitä siitä seuraa.

Mies on omistushaluinen ja mustasukkainen ja on ollut aina, mutta ei rajoita mua tai mun menemisiä tai kyttää.

No johan on pattitilanne. Aikalailla itsekkäältä mieheltä kuulostaa, sen pitäisi todella hakea apua.
Mut sulla on kyllä mahdollisuus erota jos ahdistaa noin paljon. Minä luen nuo miehesi puheet jo kiristykseksi ja uhkailuksi.

 

[QUOTE="aapee";28443802]Ilmeisesti tämä rakastajani ei alun perinkään vain ns. harrastanut seksiä humalapäissään kun sitä käytännössä hänelle tyrkytin, vaan ryhtyi suhteeseen jota oli toivonut lähes 13 vuotta. Ja ajatuksena oli, että mäkin rakastun häneen, ja meistä tulee oikeasti pari.

Mulla oli ajatuksena: vanha ystävä, seksuaalisesti puoleensavetävä, perheellinen itsekin eli ei aiheuta mulle ongelmia (rupea kiristämään tai paljastelemaan juttua). Tiesin etukäteen että hän on tietyllä tavalla vähän kinky ja ajattelin että se sopii mulle.[/QUOTE]

Ei tullut mieleen että kaveriin sekaantumalla saa aikaiseksi isomman sopan kuin "tuntemattoman" kanssa? Ei vissiin.

 

[QUOTE="aapee";28443752]Nyt saan vielä enemmän raippaa. Koska tunnen tuon miehen hyvin ja mulla on ehkäisy kunnossa, emme käytä kondomia. Jonkun randomin kanssa olisi pakko. Minulla on allergia tavallisiin kortsuihin.[/QUOTE]

Onhan se niinkin, että ne lateksittomat erikoiskortsut on kalliita ja siksi tää on hyvä syy sekaantua perhetuttuun.

 

Mies voi kostaa niin, että tuo rakastajani jää hieman paitsioon työtilanteissa. Rakastajakin tietää sen.

Sanoin eilen, että haluatko todella mun miehestä itsellesi vihamiehen. Sanoi tietävänsä että niin käy kun miehelle selviää tämä, mutta jos saa mut niin ei välitä. Ja puhui ihan älyttömiä, kuinka muka muutettaisiin ulkomaille yhdessä ja aoitettaisiin alusta ja pälä pälä.

Sanoin että en ole eroamassa miehestä, olen aina rakastanut häntä, rakastajani kanssa kuvitellut että se on mieheni ja ikipäivänä en muuttaisi ulkomaille, jos mies mut tän takia jättää, kun meillä on yhteiset lapsetkin.

[QUOTE="mies81";28443803]Kyllä on kamala tilanne, teille kaikille. Ymmärrän molempia osapuolia, mutta se kolmas pyörä alkoi vituttaa kun kerroit että oli lähtenyt eri toivein mukaan vaikka ilmeisesti tiesi ettet ole miestäsi jättämässä.

Voimia, ei varmasti ole helppo tilanne. Jos ajattelen omalle kohdalleni niin antaisin luvan vaimolle jos en kerta kaikkiaan enää kykenisi seksiin. Varmasti se sattuisi, mutta se vasta itsekästä olisi pitää molemmat seksittöminä jos ei kerran itse suostu tai kykene.

Ja ymmärrän salailusikin jos miehesi on kerran noin omistamisenhaluinen ja "vaarallinen" että aiheuttaa muille jopa ammattinsa kautta ongelmia.[/QUOTE]

 

[QUOTE="aapee";28443571]Olen kysynyt lupaa hakea seksiä muualta. Se ei kuulemma käy. Erota ei aio musta ikinä, mutta sanoi että jos petän, hän ottaa sen henkilön joka rupesi mun kanssa pelehtimään, henkilökohtaiseksi vihamiehekseen. Ja kostaa. [/QUOTE]

Näen ongelman ihan jo tuossakin; lähtökohtaisestihan pitäisi olla aivan sama kenen kanssa sinä petät miestäsi. Siis miehellesi. Teidän kahden ongelma on ylipäätään se, että petät - ja jäädessäsi kiinni se tässä tapauksessa on oikeastaan miehesi ongelma.

Jos hän ei kerran halua erota, pitäisi sitten alkaa ymmärtää, että asioille on tapahduttava jotakin. Ei toinen ihminen voi vain päättää (vaikkakin kyse on sairastumisesta jne), että tässä avioliitossa ei enää kumpikaan saa seksiä ja sillä hyvä.

Miehesi täytyisi hyväksyä tilanteensa, ja tulla vastaan niillä tavoilla, jotka vielä ovat olemassa. Eli toisin sanoen niellä ylpeytensä ja opetella yhdessä ne uudet tavat miellyttää sinua ja itseään niin, että siitä saa jotakin. Niin se tietenkään ei tule toimimaan, että miehesi mekaanisesti suorittaisi sen, mitä sinä haluat.

 

Varsinaisesti asiaan liittymättä, omassa avioliitossani on olllut muutaman kuukauden kuiva kausi. Syitä on satoja, mutta ei tässä nyt niistä sen enempää.

Tämän ketjun luettuani tulin siihen tulokseen, että jumalauta, mä yritän! Tänään mä yritän, vaikka kuinka sattuisi, väsyttäisi, vituttaisi, olisi muuta tekemistä tai mitä ikinä.

Tajusin juuri, että illalla tulee kyllä Suomen peli - tää yritys täytyy ajoittaa siis ajatuksen kanssa

 

[QUOTE="aapee";28443821]Nyt pitäisi päättää, auttaako pattitilanteen purkuun totuus vai mitä siitä seuraa.

Mies on omistushaluinen ja mustasukkainen ja on ollut aina, mutta ei rajoita mua tai mun menemisiä tai kyttää.[/QUOTE]

On kyllä sellainen soppa että en tosiaan tiedä mitä tuossa tekisi. Minä luultavasti kyllä tarttuisin härkää sarvista, laittaisin poikki sen rakastajan kanssa, kertoisin miehelle että olet hakenut seksiä muualta ja katsoisin miten käy.

 

Ei nyt kyl jotenkin yhtään sympatiat herää.

 

En ole muuten lukenut tuota sarjaa. Ilmeisesti pitäisi.

Oma mieheni ei siis ole mikään sm-mies, ihan varmaan hyvin keskiverron verran on kokeiltu jotain hyvin kesyjä sitomisleikkejä. Melko tavallista hyvää seksiä siis, mutta hän on hyvä siinä ja varmaan se rakkaus on kumminkin se mikä siitä tekee hyvää. Mutta eka kerran kun olin mieheni kanssa sängyssä, sain oikeasti seitsemän orgasmia ennen kuin hän päästi itsensä laukeamaan.

Tämä rakastaja on, se on jonkinlainen harrastus hänellä, ja lähes joka kerta hänen kanssaan on sellainen että olen kyllä alkanut ymmärtää mikä siinä jutussa on. Mutta nyt hän on jättänyt muhun tahallaan jälkiä, kun tietää, että ollaan menossa perheen kesken mökille pitkäksi viikonlopuksi ja ajattelee että mies näkee ne jäljet.

En nyt sanoisi, että mieheni harrastaa ihmisten pahoinpitelyä. Rakastaja kyllä tietää, että mun miehellä on temperamenttia keskivertohämäläistä enemmän.

Kuule, ensin ajattelin että tää on joku "Fifty shades of gray"- tyyppinen fantasiaprovo; sulla on noita rajun seksin osaavia, alfauroksia joka sormelle ja oot ihan ongelmissa niiden kanssa.

Mutta eihän tuo nyt niin onnekkaalta kuulostakaan.

Aviomiehesi on suuren luokan juntti, oli nyt mikä alfauros tahansa. Hänellä on tietysti petetty ja pettynyt olo, kun on sairastunut noin nuorella iällä noin ikävin seurauksin, ja hän haluaa, että te olette ikäänkuin molemmat samassa veneessä. Että kun hän ei saa, et sinäkään saa. Tavallaan ymmärrettävää, ihminen on itsekäs, ja kohtalotoverin olemassaolo lohduttaa.

Toisaalta näinhän se ei toimi. Vaikka hän sairastui, eikä saa seksiä, se ei tarkoita että sinulla pitäisi olla samoin. Hänen (väärään) suhtautumiseensa et voi vaikuttaa, mutta omiin ratkaisuihisi voit. MIelestäni olet kuitenkin lähtenyt väärälle tielle; et voi säilyttää kakkua ja syödä sitä. Korostat, kuinka paljon rakastat miestäsi ja haluat elää hänen kanssaan, ja kuinka hän ei hyväksy sinulle rakastajaa, ja sitten menet ja otat rakastajan.

Vaihtoehtosi olisivat olleet joko rakastaa miestäsi ja keksiä keino elää hänen kanssaan avoimin kortein, tai sitten todeta, että libidosi on niin korkea että haluat seksiä ja eron. Nyt teit valinnan, joka oli SINULLE hyvä; pidit miehesi ja sait silti seksiä. Kurjuutesi minimoitui. Mutta VAIN sinun kurjuutesi; oman kurjuutesi sijaan levitit sen ympäristöösi. Nyt kärsivät miehesi sekä rakastajasi perhe. Viimeistään silloin kun kaikki paljastuu.

Jotenkin minusta tilanne on jo niin pitkällä, että en osaa sanoa mitä itse tuossa kohdassa tekisin. Kertoisin varmaan kaiken. Se, että miehesi harrastaa ihmisten pahoinpitelyä, olisi sitten varmaan asia jonka ottaisin siinä kertomisesas jotenkin huomioon (varoittaisin rakastajaa ja hänen perhettään etukäteen tms).

 

Häpeä tunustaa, mutta ehkä mun oli myös helpompi koettaa sitä viehätysvoimaani jonkun kanssa, jonka tiesin etukäteen musta tykkäävän En ole siis ollut aikoihin (tietenkään) kenenkään muun kuin mieheni kanssa, ja tajuan kyllä etten enää ole ihan samannäköinen kuin joskus parikymppisenä jolloin itsetunto oli tässä suhteessa parempi.

Ei tullut mieleen että kaveriin sekaantumalla saa aikaiseksi isomman sopan kuin "tuntemattoman" kanssa? Ei vissiin.

 

[QUOTE="aapee";28443571]Olen kysynyt lupaa hakea seksiä muualta. Se ei kuulemma käy. Erota ei aio musta ikinä, mutta sanoi että jos petän, hän ottaa sen henkilön joka rupesi mun kanssa pelehtimään, henkilökohtaiseksi vihamiehekseen. Ja kostaa.[/QUOTE]

Eli olet jo saanut luvan. Tarvitset vain rakastajan joka ei pelkää sun miestä.

 

Mulle kuule ihan aluksi varmaan kuukausiakin riittäisi se, että mies suutelisi mua, pitäisi kainalossa, koskisi, olisi kylki kyljessä kuten ennen. Sitten jos se sujuisi, niin jotain seksileikkejä edes joskus.

On sanonut ettei siksi tee näitä, kun hänellä tekee mieli myös harrastaa seksiä, ja kun ei voi, niin se ottaa päähän.

Näen ongelman ihan jo tuossakin; lähtökohtaisestihan pitäisi olla aivan sama kenen kanssa sinä petät miestäsi. Siis miehellesi. Teidän kahden ongelma on ylipäätään se, että petät - ja jäädessäsi kiinni se tässä tapauksessa on oikeastaan miehesi ongelma.

Jos hän ei kerran halua erota, pitäisi sitten alkaa ymmärtää, että asioille on tapahduttava jotakin. Ei toinen ihminen voi vain päättää (vaikkakin kyse on sairastumisesta jne), että tässä avioliitossa ei enää kumpikaan saa seksiä ja sillä hyvä.

Miehesi täytyisi hyväksyä tilanteensa, ja tulla vastaan niillä tavoilla, jotka vielä ovat olemassa. Eli toisin sanoen niellä ylpeytensä ja opetella yhdessä ne uudet tavat miellyttää sinua ja itseään niin, että siitä saa jotakin. Niin se tietenkään ei tule toimimaan, että miehesi mekaanisesti suorittaisi sen, mitä sinä haluat.

 

[QUOTE="aapee";28443881]En ole muuten lukenut tuota sarjaa. Ilmeisesti pitäisi.

Oma mieheni ei siis ole mikään sm-mies, ihan varmaan hyvin keskiverron verran on kokeiltu jotain hyvin kesyjä sitomisleikkejä. Melko tavallista hyvää seksiä siis, mutta hän on hyvä siinä ja varmaan se rakkaus on kumminkin se mikä siitä tekee hyvää. Mutta eka kerran kun olin mieheni kanssa sängyssä, sain oikeasti seitsemän orgasmia ennen kuin hän päästi itsensä laukeamaan.

Tämä rakastaja on, se on jonkinlainen harrastus hänellä, ja lähes joka kerta hänen kanssaan on sellainen että olen kyllä alkanut ymmärtää mikä siinä jutussa on. Mutta nyt hän on jättänyt muhun tahallaan jälkiä, kun tietää, että ollaan menossa perheen kesken mökille pitkäksi viikonlopuksi ja ajattelee että mies näkee ne jäljet.

En nyt sanoisi, että mieheni harrastaa ihmisten pahoinpitelyä. Rakastaja kyllä tietää, että mun miehellä on temperamenttia keskivertohämäläistä enemmän.[/QUOTE]

Se FSOG-sarja ei ole kyllä vaivautumisen arvoinen, tuhma harlekiinikirja. Kuin jonkun pihkaantuneen teinin kirjoitusta. Kaukana SM:stä.

 

Rakastaja lähetti äsken tekstiviestin, että ajattelee mua koko tän loppuviikon, ja pyysi anteeksi eilistä. Laitoin viestin, että mietin juuri kerronko miehelle koska en aio enää jatkaa, koska hän ei pysy sopimuksessa. Rakastaja laittoi takaisin että älä kerro, ja jutellaan kun tulen.

On kyllä sellainen soppa että en tosiaan tiedä mitä tuossa tekisi. Minä luultavasti kyllä tarttuisin härkää sarvista, laittaisin poikki sen rakastajan kanssa, kertoisin miehelle että olet hakenut seksiä muualta ja katsoisin miten käy.

 

En ole lukenut edes harlekiinikirjoja

O:n tarinan olen joskus, omistan sen ja kyllä se kiihotti mua. Vaikken oikeassa elämässä tietenkään haluaisi että joku kaappaa mut tuolla lailla.

Se FSOG-sarja ei ole kyllä vaivautumisen arvoinen, tuhma harlekiinikirja. Kuin jonkun pihkaantuneen teinin kirjoitusta. Kaukana SM:stä.