Onko liian raju rangasitus 7 vuotiaalle? Kommentteja neuvoja!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja matrjoshka
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Rangaistus on kyllä tuon ikäselle liian kova, mutta tietysti nyt kun se on annettu niin siitä pidetään sitten kiinni. Kannattaa jatkossa miettiä, nyt kun tuossakin sinulla on ollut aikaa se tunti mitä antaa rangaistukseksi. Minusta olisi ollut vaikka puhelin loppuviikoksi hyllylle, sehän oli nyt se juttu tässä. Saat puhelimen sitten takaisin kun osaat sitä käyttää. Niin ja isänä en kyllä ymmärrä tuota isän rankaisemista samalla, vaikka ymmärrän tuon ongelman. Puhelimenhan olisi voinut jätttää hyllylle vaikka tyttö olisi isälle mennytkin.
 
Toisaalta toki ymmärrän sen, ettei haluta päästää lasta isän luo, joka ei noudata äidin asettamia rangiastuksia. Mutta sitten taas mietin, että jos olisin eronnut mieheni kanssa ja mies eväisi lapsen hölmöilyn ja mun sallivuuteni vuoksi lapsen / lastemme luokseni tulon kokisin sen kyllä hyvin loukkaavaksi.
 
Sirkkeli: meinasin että toisinaan on aivan oikein että äidit evää lapsensa tapaamasta isäänsä.

Tässäkin tapauksessa moni tuntui tarttuneen juuri isän tapaamisen perumiseen ja ap mainitsikin että siellä kun ei välttämättä sama rangaistus enään pätisikään.
 
[QUOTE="Vieras";28409110]Sirkkeli: meinasin että toisinaan on aivan oikein että äidit evää lapsensa tapaamasta isäänsä.

Tässäkin tapauksessa moni tuntui tarttuneen juuri isän tapaamisen perumiseen ja ap mainitsikin että siellä kun ei välttämättä sama rangaistus enään pätisikään.[/QUOTE]

Minä takerruin, koska minusta se kuulosti kummalliselta tavalta rankaista. Toki jos isä on lapselleen jotenkin haitallinen, ts. lapsi on vaarassa isänsä luona tms. minusta on oikein evätäkin tapaamisia. Mutta tuollaisessa tapauksessa ehkä sitten kuitenkaan ei. Tai sitten rangaistus olisi pitänyt langettaa yhteissopimuksella.
 
Liian kova rangaistus, mielestäni yksi tai kaksi asiaa olis riittänyt rangaistukseksi, itse olisin tässä tapauksessa ottanut puhelimen jäähylle muutamaksi päiväksi ja kavereille ei olis saanut mennä muutamaan päivään, kuitenkin tässä tapauksessa oli kyse siitä että tyttö ei vastannut puhelimeen ja juuri sen takia se puhelin on se jonka vois ottaa pois koska sitä ei käytetty oikealla tavalla.
 
Kun kerran puhelin ja sen käyttäminen ovat aivan uusi asia lapselle, niin siihen nähden minusta oli aika kova rangaistus. Vappua en olisi perunnut, sillä se juhla ei mitenkään liittynyt koko tilanteeseen, enkä olisi myös evännyt isälleen menoaan. Jos jotakin rangaistusta nyt olisi pitänyt laittaa, niin puhelin pois käytöstä pariksi päiväksi ja ulkoilua kotipihassa sen parin päivän ajan.

Tytölle en olisi suuresti vihainen, koska itse olen sen omalla ajattelemattomuudellani aiheuttanut - en ollut siis opettanut puhelimen käyttöä tarpeeksi enkä painottanut lapselleni sitä asiaa, että aina minun - äidin - soittaessa, puhelimeen vastataan. Olipa hän sitten minkälaisen tunnekuohunnan vallassa tahansa.

Molemmille siis oikein oivallinen opetuksen paikka!
 
Ihan yleisesti voisinkin kysyä tässä, että oletteko itse aina seisseet jonkun rangaistuksen takana, jonka lapsenne toinen vanhempi ( isä / äiti ) on lapsellenne langattanut?

Olen. Tosin hankalia tilanteita ts. erimielisyyttä rangaistuslinjasta ei ole ollut.
Sen sijaan olen joskus vähän puhalleltuani joutunut perumaan/loiventamaan itse langettamiani kohtuuttomia rangaituksia. Tällöin olen suoraan lapselle sanonut, että äiti oli liian suutuksissa eikä ajatellut järkevästi.
 
No huh huh, olisit perunut joulunkin samaan syssyyn.

Puhelin pois, pysyminen omassa pihassa + puhuttelu pitäisi riittää, tehdä säännöt selviksi kun uusia asioita. Jollei nuo riitä, on syytä katsoa peiliin.

Mistä tyttö käytöksensä ylipäätään on oppinut..
 
Ihan yleisesti voisinkin kysyä tässä, että oletteko itse aina seisseet jonkun rangaistuksen takana, jonka lapsenne toinen vanhempi ( isä / äiti ) on lapsellenne langattanut?

Joo, kyllä meillä mennään näillä linjanvedoilla. Riippumatta siitä, kumpi vanhemmista on lukenut lakia, niin sitä sitten kunnioitetaan loppuun asti. Toiselta vanhemmalta on ihan turha tulla pyytämään armahdusta.
 
Olen. Tosin hankalia tilanteita ts. erimielisyyttä rangaistuslinjasta ei ole ollut.
Sen sijaan olen joskus vähän puhalleltuani joutunut perumaan/loiventamaan itse langettamiani kohtuuttomia rangaituksia. Tällöin olen suoraan lapselle sanonut, että äiti oli liian suutuksissa eikä ajatellut järkevästi.

Näin olen minäkin joutunut toimimaan, siis omien suuttumusrangaistuksieni kohdalla, jolloin olen kiukuspäissäni tullut sanoneeksi sellaisia turhan rankkoja lauseita. Miehen langettaman rangistuksen kyllä kanssa olen kerran vesittänyt. Suutuspäissään mies kerran tuli langettaneeksi esikoiselle kahden viikon kotiarestin kesälomalla, mies oli töissä, minä lomalla. Minä pyörsin sen samantien ja sanoin miehelle, että voi ihan itse oman lomansa aikana antaa tuollaisen rangaistuksen ja valvoa sitä, jolloin minä voin olla tyttären turhautumista paossa töissä.

Rangaistuksen pitää olla sellainen, että sen itse kestää. Kotiaresti on aina vähän kyseenalainen juuri siksi.:D
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: ruutiukko
Mutta miksi yleensä rangaista? Eikö pelkkä keskustelu asiasta riitä, ja sen perusteella tehty jatkosuunnitelma vastaavia tilanteita varten? Syy ja seuraussuhteiden oppimisen kannalta keskustelu on tärkein, samoin vastuuta opitaan keskustelun keinoin kaikista parhaiten. Miten ei vappupalloa, ei herkkuja, ei puhelinta, ei ulkoilua eikä kavereita opettaa lasta vastuuseen? Ehkä lähinnä sitä on tuo puhelin....

Tärkein taito lapsen tulevaisuutta ajatellen on neuvottelutaito, jota opitaan keskustelemalla ja perustelemalla omaa toimintaansa. Samalla siinä opitaan vastuuta. Lapsen kanssa voi myös tehdä mielikuvaharjoituksia, joiden avulla pyritään muokkaamaan lapsen käytöstä seuraavassa vastaavanlaisessa tilanteessa. Eli mietitään yhdessä, miten ensi kerralla menetellään ja vanhempi antaa lapselle palikat ko. kertaa varten. Jos vanhempi antaa vain liudan rangaistuksia, niin mitä lapsi siitä oppii - en saa tehdä näin, koska äiti suuttuu. Mutta mikä on asian todellinen laita? Ei se, että äiti suuttuu, vaan ihan muu - vaikkapa se, että äiti huolestuu ja yleensäkin perheenjäsenet toisistaan välittäen vastaavat puhelimeen ja keskustelevat tilanteistaan.
 
Käyttäytyykö 7-vuotiaat noin törkeästi? Oma tyttöni on 6v, enkä voisi kuvitellakaan että olisi noin törkeä, että löisi luuria kiinni. Onko tyttö siis ekaluokkalainen, kun saa liikkua ihan yksin?

Minusta ihan hyvät rangaistukset. Oppiipahan siitä, ettei tee samaa uudestaan. Ja mitä kovapäisempi lapsi, sitä tärkeämpää että rangaistukset toteutetaan!
 
Mutta miksi yleensä rangaista? Eikö pelkkä keskustelu asiasta riitä, ja sen perusteella tehty jatkosuunnitelma vastaavia tilanteita varten? Syy ja seuraussuhteiden oppimisen kannalta keskustelu on tärkein, samoin vastuuta opitaan keskustelun keinoin kaikista parhaiten. Miten ei vappupalloa, ei herkkuja, ei puhelinta, ei ulkoilua eikä kavereita opettaa lasta vastuuseen? Ehkä lähinnä sitä on tuo puhelin....

Tärkein taito lapsen tulevaisuutta ajatellen on neuvottelutaito, jota opitaan keskustelemalla ja perustelemalla omaa toimintaansa. Samalla siinä opitaan vastuuta. Lapsen kanssa voi myös tehdä mielikuvaharjoituksia, joiden avulla pyritään muokkaamaan lapsen käytöstä seuraavassa vastaavanlaisessa tilanteessa. Eli mietitään yhdessä, miten ensi kerralla menetellään ja vanhempi antaa lapselle palikat ko. kertaa varten. Jos vanhempi antaa vain liudan rangaistuksia, niin mitä lapsi siitä oppii - en saa tehdä näin, koska äiti suuttuu. Mutta mikä on asian todellinen laita? Ei se, että äiti suuttuu, vaan ihan muu - vaikkapa se, että äiti huolestuu ja yleensäkin perheenjäsenet toisistaan välittäen vastaavat puhelimeen ja keskustelevat tilanteistaan.

Höpö höpö. Sinulla taitaa olla todella helpot ja kiltit lapset. Tai sitten ei lapsia ollenkaan.
Tottakai rangaistuksista oppii. Miksi muuten niitä käytettäisiin? Haloo?
 
Mutta miksi yleensä rangaista? Eikö pelkkä keskustelu asiasta riitä, ja sen perusteella tehty jatkosuunnitelma vastaavia tilanteita varten?

Ei se kyllä valitettavasti todellakaan aina riitä. Minulla on kolme lasta, joista yhden kanssa voi toimia keskustellen ja neuvotellen. Hän on tunnollinen ja miellyttämisenhaluinen, ja jo sen tajuaminen että on tehnyt väärin saa aikaan hirvittävät tuskat. Hän ei tarvitse rangaistuksia, olisiko kerran elämässään joutunut miettimään tekosiaan jäähylle. Jos minulla ei olisi noita kahta muuta, voisin todellakin elää siinä harhassa että olen erinomainen kasvattaja :D
 
  • Tykkää
Reactions: Ultramariini
Olen. Tosin hankalia tilanteita ts. erimielisyyttä rangaistuslinjasta ei ole ollut.
Sen sijaan olen joskus vähän puhalleltuani joutunut perumaan/loiventamaan itse langettamiani kohtuuttomia rangaituksia. Tällöin olen suoraan lapselle sanonut, että äiti oli liian suutuksissa eikä ajatellut järkevästi.

Kyllä ollaan seisty. Meillä on molemmilla aika samantapainen näkemys ja ei oo tarve mennä sekottamaan. Joskus ollaan lievennetty asiaa mietittyämme mutta rangaistus on silti annettu.
 
Minusta liian kova rangaistus lapselle joka vasta opettelee puhelimen käyttöä. Vappupallot ja herkut antaisin selittämällä että tuli annettua suutuspäissään kohtuuton rangaistus, lupaathan jatkossa vastata, ja jatkossa sitten ulkoilu valvottuna. Jos lapsi ei ole vielä kypsä toimimaan pelkästään "puhelinohjauksella" niin pysyy kotona tai vanhempi mukaan ulos. Vappu on vain kerran vuodessa joten julma kieltää kaikkea vain oman jääräpäisyyden takia.

Ja samalla rapistuisi se vähäinenkin auktoriteetti mitä sinulla on. Minun mielestä ei kannata pyörtää enää rangaistuksiaan.
 
Ei se kyllä valitettavasti todellakaan aina riitä. Minulla on kolme lasta, joista yhden kanssa voi toimia keskustellen ja neuvotellen. Hän on tunnollinen ja miellyttämisenhaluinen, ja jo sen tajuaminen että on tehnyt väärin saa aikaan hirvittävät tuskat. Hän ei tarvitse rangaistuksia, olisiko kerran elämässään joutunut miettimään tekosiaan jäähylle. Jos minulla ei olisi noita kahta muuta, voisin todellakin elää siinä harhassa että olen erinomainen kasvattaja :D

no, meillä ei juurikaan ole annettu rangaistuksia, mut sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa tekeekö lapset tyhmyyksiä, tai jopa älyttömyyksiä.
mä pyrin siihen et lapset oppii tekemään oikein siksi et ne haluaa tehdä oikein, eikä tekemään oikein siksi ettei joudu kotiarestiin tms.
ja helppoja lapsia noi ei todellakaan ole, ja erinomaisesta kasvattajasta mä olen kaukana.
 
Ja samalla rapistuisi se vähäinenkin auktoriteetti mitä sinulla on. Minun mielestä ei kannata pyörtää enää rangaistuksiaan.

lapsille pitää myös näyttää et aikuisetkin tekee virheitä, se et huolissaan/suutuksissaan sanoo jotain mitä myöhemmin katuu ja osaa sen jälkeen pyytää anteeksi ja selittää miksi näin toimi, on tärkeä myös lapsen oppia.
 

Yhteistyössä