Kotiäidit: Mikä teillä on kotona se juttu minkä turvin jaksatte arkea päivästä toiseen?

Onko teillä jokin oma juttu, harrastus, sivutyö vai mikä saa teidät kotona tekeen/jaksamaan samoja asioita päivästä toiseen?

 

Netti varmaan, välillä tuntuu että jokainen vapaa sekunti tulee roikuttua koneella... Ja nyt kun pienin pärjää vähän aikaa ilman äitiä niin liikuntaharrastus.

 

Käsityöt, bloggaus ja samba. Tosin sambasta olen pitänyt taukoa mutta syksyllä aloitan taas.

 

Naapurimiehen vierailut lasten nukkuessa.

 

Kiireettömyys ja lapsentahtisuus,oli mulle n.10v kotona olon voima

 

Leikkipuisto, siis paikka jossa on muita perheitä ja paikalla on henkilökuntaa. Ilmainen muskari, perhekahvila, kaikenlaista toimintaa, loruhetkiä, ulkolelut ja siisti piha. Kahvikuppi käteen ja sekaan, niin jaksaa taas yhden päivän.

 

Mitkä on samoja asioita?

Jos tuolla tarkoitetaan siivoamista, pyykkäämistä, ruuanlaittoa, vaippojen vaihtelua, leikkipuistoilua jne niin meillä kotiäidin/isän arki ei koskaan ole koostunut pelkästään noista. Päinvastoin on ihanaa jos joskus sattuu olemaan viikko jolloin ei tarvi tehdä muuta kuin noita lastenhoidon perusjuttuja.

Toki muuten on kivaa saada välillä omaakin aikaa vaikka käsitöiden, jonkun urheiluharrastuksen tai ystävien seurassa. Mutta muuten en pidä tuota "perusarkea" mitenkään raskaana tai puuduttavana vaikka näin 2,5v jälkeen tuntuu että olisi kiva päästä välillä töihinkin.

 

En jaksakkaan. Ei ole oikein mitään omaa. Pari tuntia omaa aikaa kerran/pari viikossa mutta ei se auta.

8 kk jo kotona, nyt ei enään jaksaisi. meidän vauva on jotenkin niin tyytymätönkin aina ettei vaan jaksa enään...

 

Ei mulla ainakaan mitään ole. Lähinnä odottelen että kello kävelis että tulisi taas ilta niin pääsis nukkumaan (hyvällä tuurilla). Palstalla tulee roikuttua.

 

Liityin marttoihin.
Ihana rentouttava porukka.

 

Se on ehdoton juttu, että koti on mukava ja perheelle sopiva. Tilaa pitää olla ja hyvät ulkoilumahdollisuudet. Kiireettömyys on ihana asia, jonka haluan jakaa koko perheeni kanssa.

 

Mulla se on ehdottomasti kuntokeskuksen jäsenyys. Käyn treenaamassa n. 5 krt viikossa ja on vaan niin ihanaa se 1-2h olla ihan rauhassa ja keskittyä vain itseensä, eikä kukaan ole mankumassa mitään. Ilman sitä tuskin jaksaisinkaan. Kotiäitinä jo 6v ja lapsia 3 kpl.

 

Mulla kiinnostuksenkohteet vaihtelee jos ei nyt päivittäin, niin ainakin kuukausittain

Nyt on taas ompelukärpänen purrut ja aika kuluukin todella hyvin niiden parissa. En joka päivä ompele, mutta etsin netistä ideoita, suunnittelen minkälaisia kankaita hankin, hankin ne kankaat jne.

Sitten mulla on nuo koirat ja harrasteet niiden kanssa.

Lisäksi nikkaroin ja tuunaan aina aika-ajoin. Tälläkin hetkellä odotan ilmojen lämpenemistä, jotta pääsen hiontapuuhiin pihalle

Ja sitten on noi kirppistelyt ja sen tiimoilta bloggaus. Ei puutu siis mielekästä tekemistä.

Ja nythän on tulossa kesä! Tehdään isompia ja pienempiä reissuja, jotka kummasti piristävät arkea. Joka kuussa on vähintään yksi "extrapäivä", miehen loma-aikaan sitten vähän useampikin. Kohta on vappu, eli taas on hyvä syy juhlaan. Pian pääsee uimaankin ja kohta tarkenee kattaa safkatkin pihalle. Jo muuttuu harmaa arki valoisaksi.

 

Ajatus siittä, että aikansa kutakin, nautitaan pienistämme, mennää lasten ehdoilla. Harrastan juoksua, joten teen vähintään 3 tunteroisen lenkkiä viikossa ihan keskenäni, kerran viikossa isovanhemmat katsovat lapsia jolloin miehen kanssa painutaan punttikselle kahdestaan...

 

Käsityöt, hyvä kirja, oma hetki illalla lasten mentyä nukkumaan.
Lasten kanssa mielekkyyttä tuo ulkoilut, kyläilyt, kirjastossa ja satutunneilla käynnit.
Parisuhteessa jaksamista tuo yhteiset hetket, leffan katselu lasten mentyä nukkumaan, yhdessä kokkaus ja ulkona syömässä käyminen.
Meillä kaksi lasta alle 3v.

 

Perhe. Ajatus siitä että olisin töissä ja hoitaisin sen jälkeen kotia/lapsia hirveällä kiireellä ja hulinalla.. Ei. Nyt nautin tästä kiireettömyydesta, aamukahvista, lapsen kanssa vietetystä ajasta, lämpimästä ruuasta ja päiväunista.

 

"jaksatte arkea"

Ikäänkuin se olisi joku kärsimys ja kohtalo että JOUTUU öllöttelemään kotona? Se on helvetin vahvan yhteiskunnan turvaverkon ja usein myös työssäkäyvän miehen tuoma LUKSUSetu jota ei monessa yhteiskunnassa edes ole olemassa.

Suomalainen kotiämmä tarvitsee "henkireikiä" jotta selviytyy siitä kamalasta kotiäitiyden taakasta. Ei vittu. En tiedä itkisikö vai nauraisiko.

 

Kännykällä netissä surffailu imetyksen aikana antaa muuta ajateltavaa. Kaupungilla käyminem ja kahvittelu kun molemmat lapset nukkuvat rattaissa. Puutarhan punkaminen ja kevään tulon ihmettely ja istutusten suunnittelu.
Haaveilu syksyn lomamatkasta koko perheen voimin. Ensi keväänä lähden neljäksi päiväksi jonnekin kylpylään Suomeen tai Viroon YKSIN ottamaan hoitoja ja vaan nauttimaan yksin olemisesta (ehkä parempi olisi mennä Viroon niin en jumisi surffailemaan netissä).

Nämä ovat ne asiat mitkä pitää minut järjissäni. Rakastan rutiineja ja lapsiani, mutta kaipaan yksin olemista varsinkin nyt kun vauva on rinnalla kahden kolmen tunnin välein ympäri vuorokauden.

Lapset 1v11kk ja 3 kk.

 

[QUOTE="just";28365481]"jaksatte arkea"

Ikäänkuin se olisi joku kärsimys ja kohtalo että JOUTUU öllöttelemään kotona? Se on helvetin vahvan yhteiskunnan turvaverkon ja usein myös työssäkäyvän miehen tuoma LUKSUSetu jota ei monessa yhteiskunnassa edes ole olemassa.

Suomalainen kotiämmä tarvitsee "henkireikiä" jotta selviytyy siitä kamalasta kotiäitiyden taakasta. Ei vittu. En tiedä itkisikö vai nauraisiko.[/QUOTE]

Kauanko itse olet ollut kotiäitinä?

 

[QUOTE="just";28365481]"jaksatte arkea"

Ikäänkuin se olisi joku kärsimys ja kohtalo että JOUTUU öllöttelemään kotona? Se on helvetin vahvan yhteiskunnan turvaverkon ja usein myös työssäkäyvän miehen tuoma LUKSUSetu jota ei monessa yhteiskunnassa edes ole olemassa.

Suomalainen kotiämmä tarvitsee "henkireikiä" jotta selviytyy siitä kamalasta kotiäitiyden taakasta. Ei vittu. En tiedä itkisikö vai nauraisiko.[/QUOTE]


Sinulla on töistä lomaa, jotta saat hengähtää ja lomailla. Itse olen herännyt viimeisen kahden vuoden ajan kuudelta joka aamu. Tuosta kahdesta vuodesta on yhteensä 1,5 vuoden ajan hereännyt 3-5 kertaa yössä imettämään lasta ja päivisin tehnyt jotain syömistä/imettänyt kolmen tunnin välein. Siinä hoitanut kodin lämmityksestä lähtien siivoukset ja muut kotihommat, ettei miehen joka lähtee aamu kuudelta ja on illalla viideltä kotona tarvitse stressara enää niistä. Turvaverkkoja ei ole. Kympin uutiset illalla olen viimeksi nähnyt 2011.. Pienessä alkoholi hiprakassa olen ollut viimeksi keaällä 2010 ja sen jälkeen pääni olen saanut sekaisin ainoastaana kaksi kertaa synnyttssalissa ilokaasusta.
En tiennyt, että elän luksus elämää tällä hetkellä Pitää varmaan alkaa nauttimaan enemmän... ja lakata haaveilemasta pienistä arjen piristyksistä elämään..

 

On asioita joita pitää tehdä jotta elämä olisi mukavampaa. Mikä tuossa olisi vaihtoehtona?

Vaimo sekä lapset tuovat paljon elämään, kyllä heidänkin puolestaan on mukava tehdä asioita ja nähdä heidän viihtyvän.

Vastasinpa vaikken kotiäiti olekaan

 

On asioita joita pitää tehdä jotta elämä olisi mukavampaa. Mikä tuossa olisi vaihtoehtona?

Vaimo sekä lapset tuovat paljon elämään, kyllä heidänkin puolestaan on mukava tehdä asioita ja nähdä heidän viihtyvän.

Vastasinpa vaikken kotiäiti olekaan

 

Täytyy vielä sanoa että tärkeä henkireikä on kaupungissa asuminen, se että ympärillä on ihmisiä, tekemistä ja vapaus liikkua. Tekee arjesta mielekkäämpää kun voi tylsänä päivänä miettiä menisikö sinne vai tonne. Omia pikku piristyksiäni on noiden leikkipuistoilujen ja kerhoilujen (aikuiskontaktit) sekä muun ihmisten ilmoilla liikkumisen ja huvitusten lisäksi esim se että kerran viikossa pääsee 2v:n kanssa kaksin uimaan miehen hoitaessa vauvaa.

Painajaista olisi se täällä usein kuvattu tilanne missä asutaan jossain korvessa mistä julkiset ei kulje, äiti kotona ilman autoa, ei yhtään tuttuja koko paikkakunnalla eikä mahdollisuutta mennä lasten kanssa mihinkään. Käytännössä ollaan vain kotona, omassa pihassa tai tehdään kävelyretkiä ympäristöön, ainoana seurana taapero/uhmaikäinen ja vauva.

 

Heh, no enpä minäkään tiennyt eläväni "luksuselämää" kun saan vaan öllötellä kotona Onhan tämä hienoa kun on saanut hoitaa itse oman lapsen ja rahaa on riittänyt sellaisiin elämisen perusmenoihin, mutta luksusta tämä ei mielestäni ole. En ole kolmeen vuoteen päässyt harrastamaan mitään itsekseni, olen saanut nukkua yhden yön heräämättä (silloin kun lapsi oli yön hoidossa), muistini on huonontunut todella paljon ja tunnen itseni tyhmemmäksi, olen päässyt kaksi kertaa kampaajalle, mihinkään muihin kauneushoitoihin en todellakaan, minulla on aivan hirveitä vaatteita, jotka nekin hankittu kirpparilta, kaikki kotityöt kuuluvat tietenkin minulle, kuten myös viikonloppuisin herääminen lapsen kanssa, itsetuntoni on heikentynyt. Piristystä saan sisustusblogeista ja kirppareista..Kohta tämäkin aika loppuu, ja luulen että vuorotyöt ja perhe-elämä tulee olemaan rankempaa..

 

Täytyy vielä sanoa että tärkeä henkireikä on kaupungissa asuminen, se että ympärillä on ihmisiä, tekemistä ja vapaus liikkua. Tekee arjesta mielekkäämpää kun voi tylsänä päivänä miettiä menisikö sinne vai tonne. Omia pikku piristyksiäni on noiden leikkipuistoilujen ja kerhoilujen (aikuiskontaktit) sekä muun ihmisten ilmoilla liikkumisen ja huvitusten lisäksi esim se että kerran viikossa pääsee 2v:n kanssa kaksin uimaan miehen hoitaessa vauvaa.

Painajaista olisi se täällä usein kuvattu tilanne missä asutaan jossain korvessa mistä julkiset ei kulje, äiti kotona ilman autoa, ei yhtään tuttuja koko paikkakunnalla eikä mahdollisuutta mennä lasten kanssa mihinkään. Käytännössä ollaan vain kotona, omassa pihassa tai tehdään kävelyretkiä ympäristöön, ainoana seurana taapero/uhmaikäinen ja vauva.

Samat! Muutettiin vuosi sitten takaisin kaupunkiin tosta tilanteesta ja elämänlaatu parani 100%.