Erittäin ahdistava huonekaveri synnytysvuodeosastolla - muilla vastaavia kokemuksia?

[Se toinen "---"]

[QUOTE="vieras";28342093]Eli sun mielestä myös aikuinen nainen on kuin lapsi? Ei tarvitse osata kontrolloida ääniään edes yöllä?[/QUOTE]

Yleensä ne vauvat taitavat huutaa yöllä synnärillä ja äidit korkeintaan rauhoitella vauvojaan. Tai sitten teillä päin ollaan tosi outoja...

Mutta ihan oikeasti olen huolissani, jos perheenne hyvinvoinnin ehtona on, että kolmikuinenkin "tietää" miten yöllä käyttäydytään.

 

["vieras"]

[QUOTE="hmm";28342126]Täytyy sanoa et huonekaverisi kuulostaa järkevämmältä kuin sinä. Hänellä on varmaan mennyt hyvin, ei ole turhista stessannut ja osannut elää vauvan tahtisesti. Susta en ole niin varma?[/QUOTE]

Koko perhe varmaan kiittää, kun lapsi tissittelee vielä taaperoiässä parikymmentä kertaa yössä..

Mitään turhaa stressaamista ei ole toisten huomioonottaminen sairaalassa. Vauvantahtisuus ei tarkoita sitä, että pitäis hommata yöllä päivänvalo kämppään, jos vauva sattuu heräämään. Silloin laitetaan himmeä valo, imetetään ja ollaan mahdollisimman hiljaa ja imetyksen ja röyhtäytyksen jälkeen jatketaan samantien unia valot pois.

Miten se lapsi muuten ikinä oppii rytmit? Minä olen aina toiminut noin ja kumpikin lapsistani on alusta asti erottanut yön ja päivän; yöaikaan ei kumpikaan ole jäänyt valvomaan kertaakaan, vaan on syöty ja samantien jatkettu unia. Myös ne pisimmät unipätkät on aina ajoittuneet yöaikaan.

En ihmettele oikeasti näiden vastaustenne perusteella, että niin monilla lapsilla on uniongelmia. Eiväthän he saa edes mahdollisuutta oppia oikeaa rytmiä kun jopa yöaikaan "edetään lapsentahtisesti". Kannattaa varmaan tarkistaa, mitä se lapsentahtisuus tarkoittaa.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="Minttu-Maria";28338543]Ja seuraavana yönä taas valot päälle ja sama vauvan huudatus jatkui. Kerran sanoin hienovaraisesti, että voit toki pyytää lisämaitoa jos oma maito ei vielä ole noussut johon hän tokaisi, että "kyllä mulla tulee maitoa!". Ok. [/QUOTE]

No niinhän se on - maito nousee usein vasta muutaman päivän kuluttua. Heti synnytyksen jälkeen ei todellakaan kannata alkaa ilman lääketieteellistä syytä läträillä niiden lisämaitojen kanssa, mikäli haluaa imetyksen onnistuvan jatkossa. Ei se vastasyntynyt tarvitse vielä paljon maitoa, ja ennen maidonnousua vauva saa ns. ternimaitoa, jota riittää hyvin pieni määrä.

 

["vieras"]

Yleensä ne vauvat taitavat huutaa yöllä synnärillä ja äidit korkeintaan rauhoitella vauvojaan. Tai sitten teillä päin ollaan tosi outoja...

Mutta ihan oikeasti olen huolissani, jos perheenne hyvinvoinnin ehtona on, että kolmikuinenkin "tietää" miten yöllä käyttäydytään.

Ei ole tarvinnut vauvalle opettaa, kun ei räpsäytetä kaikkia valoja päälle ja aleta juttelemaan keskellä yötä. Yöllä imetetään kun tulee nälkä ja jatketaan unia.

 

[Ff]

Oisin maksanu maltaita että huonekaverit ois ollu tollasia. Mulla oli tunnelma siellä luin hautajaisissa. Hyvä kun uskalsi yskästä, ettei rouvat häiriinny. Jestas miten ahdistava mesta, ja nyt kun tiedän, että hautajaistunnelma on ennemminkin sääntö kuin poikkeus, niin missähän seuraavani synnytän... Fak!

 

[Se toinen "---"]

[QUOTE="vieras";28342178]Ei ole tarvinnut vauvalle opettaa, kun ei räpsäytetä kaikkia valoja päälle ja aleta juttelemaan keskellä yötä. Yöllä imetetään kun tulee nälkä ja jatketaan unia. [/QUOTE]

Mutta etkös sinä juuri sanonut, että yöimetystä opettelemaan pitää raahautua sinne hoitohuoneeseen sen sijaan että imettelisi rauhassa omassa petissä ja jatkaisi unia?

 

["Niinpä"]

[QUOTE="vieras";28342163]Koko perhe varmaan kiittää, kun lapsi tissittelee vielä taaperoiässä parikymmentä kertaa yössä..

Mitään turhaa stressaamista ei ole toisten huomioonottaminen sairaalassa. Vauvantahtisuus ei tarkoita sitä, että pitäis hommata yöllä päivänvalo kämppään, jos vauva sattuu heräämään. Silloin laitetaan himmeä valo, imetetään ja ollaan mahdollisimman hiljaa ja imetyksen ja röyhtäytyksen jälkeen jatketaan samantien unia valot pois.

Miten se lapsi muuten ikinä oppii rytmit? Minä olen aina toiminut noin ja kumpikin lapsistani on alusta asti erottanut yön ja päivän; yöaikaan ei kumpikaan ole jäänyt valvomaan kertaakaan, vaan on syöty ja samantien jatkettu unia. Myös ne pisimmät unipätkät on aina ajoittuneet yöaikaan.

En ihmettele oikeasti näiden vastaustenne perusteella, että niin monilla lapsilla on uniongelmia. Eiväthän he saa edes mahdollisuutta oppia oikeaa rytmiä kun jopa yöaikaan "edetään lapsentahtisesti". Kannattaa varmaan tarkistaa, mitä se lapsentahtisuus tarkoittaa.[/QUOTE]

Onko täällä joku sanonut, että jää vauvan kanssa turhaan lepertelemään tai valvomaan? On eri asia lohduttaa kitisevää vauvaa, kuin valvottaa vauvaa lepertelemällä niitä näitä keskellä yötä. Veikkaan että itkukin useimmilla loppuu nopeammin, kun äiti juttelee rauhoittavasti, kuin että kylmän viileästi pysyisi tuppisuuna siksi ettei vieruskaveri häiriintyisi. Meilläkin muuten vauva nukkuu öisin pisimmät unet ja nukataa yöllä yleensä heti syötyään, eikä tissittele jatkuvasti pitkin yötä, vaikka yöstä huolimatta sille puhun jos on tarvetta puhua (ja näin tein myös sairaalassa, toki mahdollisimman hiljaisella äänellä). Harmit, kitinät ja itkut loppuu paljon nopeammin rauhottelemalla myös sanallisesti, kuin tuppisuuna.

Kukaan ei mielestäni myöskään puhunut päivänvalosta (poislukien se, jonka täytyi laittaa isompi valo koska yövalo oli rikki).

 

["riia"]

mulla oli huonekaverina ulkomaalainen nainen jolla kävi virailemassa päivittäin suuri sukuverhojen raosta yksi näistä sukulaismiehistä tuijotti,kun imetin vauvaani.

Kolmatta synnyttäessä huoneessa oli 3 naista,kaikilla sektio.Kun tämä kolmas tuotiin huoneeseen hänen piti kusta sellaiseen peltisankoon.Kuten kaikilla sektion kokeneilla ilmaa on aika reippaasti vatsassa toimenpiteen jälkeen,tuo peltisangon päällä töräytetyt pierut kaikuivat koko huoneessa ja herättivät monesti yössä

 

["Mona"]

Kolmen vauvan huutoa kuuntelin yöt kun oma vauva oli keskolassa.Arvaa vaan vituttuiko

 

[se oli kauhea nainen]

Mun kokemukseni esikoisen syntymän kohdalla ei ollut ehkä ihan samankaltainen, mutta ahdistavaa se oli. Ehkä jopa niin ahdistavaa, että nyt kun vuosi sitten synnytin toisen, niin ilmoitin jo synnytyssalissa,
että mä lähden heti aamulla kotiin....

Tosiaan siis, se nainen joka tuli samaan huoneeseen kuin minä päivää myöhemmin esikoiseni syntymän jälkeen oli pelottava. SE soitti hälytyskelloa hoitajille ja ilmoitti että mulla on hätä ja tarvitsen apua vauvani kanssa. ja kun hoitaja avasi verhoni ja kyseli että mitä apua tarvitsen olin kuin äimän käki. (niin oli hoitajakin)
ja se nainen piti ikkunoita auki silloin kun vauvat olivat huoneessa, vaikka yritin sanoa, ettei ole sopivaa.
hän huomautteli minulle myöskin wc:n siisteydestä. minun olisi siis pitänyt siivota se wc. (en tiedä miksi minun..)
Ja aina kun aviomieheni saapui, hän katosi vauvansa kanssa. Ja pysyi poissa niin kauan kuin mieheni oli vieressäni.
Toisen päivän iltana itkin ahdistustani hoitajille, jotka totesivat minulle olevansa itsekin vaikeuksissa kyseisen henkilön kanssa. SEuraavana aamuna nainen kotiutettiin, mutta hän ei suostunut lähtemään aamupäivällä, vaan jäi vielä sairaalalle, kun me jo pääsimme kotiin..
se oli kauhea kokemus.

 

["huh"]

[QUOTE="vieras";28342000]Ei ole kotona ongelmia kun kaikki tietävät, että yöaikaan nukutaan. Jopa meidän parikuukautinen kuopus

Jospa te mammatkin sen joku päivä oppisitte, varsinkin jos ette nuku yksin.[/QUOTE]

Ei helvetti mikä sinä olet?? Kyllä mun tietämät vastasyntyneet nyt vaan syövät yölläkin! Normaalimpaa se on kuin tuo että nukkuvat yöllä... jeesus.

 

[Voi kyynel]

Niin ja kukaan teistä ei osannut arvata että siellä sairaalassa on muitakin ja heidän vauvansa saattaa itkeä ihan vaikka koko yön... Juuri tämänlaisten ihmisten takia minua ahdisti ihan helvetisti olla sairaalassa.
Jos niin kovasti häiritsee muiden vauvojen huuto niin sitten varmaan pitää synnyttää kotona tai hommata perhehuone. Vittu että naiset on nihkeetä ja takakireetä porukkaa, jopa synnyttämisestä saadaan joku nalkutuksen aihe.
Jos joskus vielä synnytän niin saankohan minäkin vaatia elämäniloisia ja rempseitä ihmisiä huoneeseeni, menisi aika mukavammin sielläkin ilman teitä pikku nyyhkyjä.

 

[Queen of Nothing]

Niin ja kukaan teistä ei osannut arvata että siellä sairaalassa on muitakin ja heidän vauvansa saattaa itkeä ihan vaikka koko yön... Juuri tämänlaisten ihmisten takia minua ahdisti ihan helvetisti olla sairaalassa.
Jos niin kovasti häiritsee muiden vauvojen huuto niin sitten varmaan pitää synnyttää kotona tai hommata perhehuone. Vittu että naiset on nihkeetä ja takakireetä porukkaa, jopa synnyttämisestä saadaan joku nalkutuksen aihe.
Jos joskus vielä synnytän niin saankohan minäkin vaatia elämäniloisia ja rempseitä ihmisiä huoneeseeni, menisi aika mukavammin sielläkin ilman teitä pikku nyyhkyjä.

Kappas kummaa. Kyllä oli tiedossa, ettei siellä yksin saa olla. Sen takia se varmaan monia vähän ahdistaa tai ärsyttää. Toisaalta, huomattavasti mukavampi oli saada tämä 7päivää -tähti viereiseen petiin musiikkirasioineen kuin se edellisen synnytyksen perheenäiti, joka raahaututti 2 räkäistä, koko ajan pahasti röhivää ja niiskuttavaa lasta sinne vierailulle sillä seurauksella, että pääsimme kotiuduttuamme viemään lasta päivystykseen, kun hengitys meni tukkoon.

 

[juu kyllä]

[QUOTE="Niinpä";28341903]Mulla kävi hoitaja öisin herättämässä imettämään (käytännössä siis aluksi imetystä opettelemaan, kun ensimmäinen lapsi on kyseessä). Ekana yönä herätys tuli kahden tunnin välein, toisena yönä kolmen tunnin välein ja kolmantena yönä neljän tunnin välein. Hoitsun kanssa piti aina jutella hetki ja juttelin imettäessäni myös vauvalle, vaikken toki kovaan ääneen enkä koko ajan. Pikkuvalokin oli päällä, enhän muuten olisi nähnyt mitä teen. Voin kuvitella, että vieruskaveria otti päähän, varsinkin ensimmäisenä yönä kun lisäksi kipupumppuni piippaili 10 minuutin välein...

Eipä sinne osastolle mennä nukkumaan, vaan hoitamaan itsensä kuntoon, pitämään huolta vauvasta ja ensimmäisen kanssa opettelemaan vauvanhoitoa.[/QUOTE]

Se, että siellä toimitaan tietyllä tapaa, ei tarkoita että se tapa olisi välttämättä oikea.
Kun ihminen synnyttää on useimmilla huonosti nukuttuja öitä takana useampia. Tuolloin ihmisen hoidon kannalta tärkeintä olisi uni.

aika moni inhoaa sairaalassa oloa. Mistäköhän johtuu?

Kyllä päivänselvää pitäisi olla että äänet minimissä yöllä.

 

[juu kyllä]

[QUOTE="hmm";28342126]Täytyy sanoa et huonekaverisi kuulostaa järkevämmältä kuin sinä. Hänellä on varmaan mennyt hyvin, ei ole turhista stessannut ja osannut elää vauvan tahtisesti. Susta en ole niin varma?[/QUOTE]

Mitä vauvantahtisuutta sekin on, että synnärillä joku hoitaja herättelee parin tunnin välein nukkuvaa lasta? pilataan lasten unirytmit heti kättelyssä.

 

[häiritty]

Meilä oli synnärillä joku naine koko aja alasti. Vaikka ei ollut edes synnyttämässä kun oli ikää joku 60 vuotta. Tosi häiritsevää

 

["möks"]

[QUOTE="vieras";28342030]No meillä kyllä oli sektioäidit perhehuoneissa puolisoidensa kanssa, ihan sen kivun takia. Eikö sun mies ole sun tukena, kun sitä tarvitset? Outoa.[/QUOTE]

Joissakin sairaaloissa ei nimenomaan pääse perhehuoneeseen sektuon jälkeen, sillä niissä on tarkoitus tulla toimeen itsenäisemmin.

 

["kyy"]

Mun kolmesta synnärikäynnistä ahdistavin huone oli se missä synnyttäneet äidit itki yötä päivää ilman vauvoja, minä mukaanlukien.

 

["jep"]

Ihanan mustavalkoista .

Ymmärrän kyllä ärsytyksen, mutta ilmaisusta "erittäin ahdistava" tulee mieleen jotain muuta. Sairaalloisen tungetteleva, vihamielinen tai vauvaansa kylmästi suhtautuva äiti. Ei tuollainen minusta vielä kerro tulevasta selviiytymisestä vauvan kanssa. Tietty rytmiä on hyvä opetella alusta asti pitämällä yöllä valot korkeintaan himmeinä, rajoittamalla hoitotoimenpiteet välttämättömiin ja juttelemalla korkeintaan rauhoittavasti. Mutta ensipäivät nyt oovat ensipäiviä, se on vasta opettelua!

Meillä kävi hyvä mäihä - itkuisen, lisämaitoa ja ties mitä jalkapohjien lämmitystä ja verikkeita tarvinneen esikoisen kanssa oltiin perhehuoneessa poissa häiritsemästä parempia ihmisiä. Mies olikin korvaamaton, aika lailla vuoronperään syötiin ja syliteltiin vauvaa. Kuopus taas oli toista maata ja nukkui hyvin kainalossa, jopa viihtyi siinä kopassa sen aikaa että sain syödä. Huonekaveri kovasti pahoitteli vauvansa itkuja, mutta olin niin hormonipöllyssä, etten aina edes herännyt. Kerran vaan pomppasin kauhuissani pystyyn luultuani, etten ole herännyt omani itkuun, mutta naapurivauva se vain huusi, ja omani nukkua tuhisi . Ihan vaan myötätuntoa koin ko äitiä kohtaan, ja toivon, että yöt kotona rauhoittuivat.

 

[lucifer]

Näitä kun lukee niin saa olla tyytyväinen että voi nukkua missä ja milloin vain. mulle oli se ja sama huutiko huonekaverin vauva tai oliko vieraita tai valot päällä, sillon kun mua väsyttää niin mä nukun olosuhteista huolimatta.

 

["Mari"]

On sinulla murheet Olisit vain ottanut ne korvatulpat ja antanut vauvan kätilöille niin olisit saanut nukkua, miksei vauvaa muka TIETENKÄÄN voinut antaa muille hoidettavaksi?

Minua itseäni ärsytti kätilöt ja labratädit jotka juoksivat yötä myöten huoneessa milloin milläkin asialla ja läväyttivät aina kaikki valot päälle ja puhuivat isoon ääneen niin että kaikki vauvat ja äidit taatusti heräsivät. Sitten niitä vauvoja yritettiin saada jälleen rauhoittumaan ja nukkumaan kunnes joku älypää tuli taas herättämään. En ymmärrä miksei niitä toimenpiteitä voinut tehdä himmeässä valossa ja vähän pienemmällä äänellä? Natsimeininkiä.

 

[Madicken04]

Ihania huonekavereita!

Kaikkea luulin jo kuulleeni mutta että sektioäidit eivät huoli perhehuonetta johon miehensä haluaisi tulla auttamaan vauvan kanssa vaan mielummin tunkevat neljän hengen huoneisiin kipupumppuineen vain saadakseen häiritä huonekavereita pitkin yötä. (Luonnollisesti kaikki sektiolla syntyneet ovat perheidensä esikoisia jolloin isää ei tarvita kotona muiden lasten kanssa)

Lisäksi äidit joiden vauvat nukkuvat hyvin ja kenellä ei ole mitään syytä herättää vauvaa syömään mekastavat koko yöt pitääkseen vauvan -ja huonetoverit- hereillä.

Ja vauvoilla pitäisi olla kyky huomioida niitä huonetovereita niin että eivät herää yöllä syömään/heitä ei tarvitse painon takia herätellä yösyötöille. Jos jostain syystä vielä heräävät niin ainakin muistavat että imetysohjausta on tarjolla vain päivisin, yöllä on osattava syödä itse. Ja jos syöminen ei vielä onnistu niin ainakin sen verran on käytöstapoja oltava ettei siinä ruveta huutamaan tai kitisemään.

 

["vieras"]

[QUOTE="huh";28342364]Ei helvetti mikä sinä olet?? Kyllä mun tietämät vastasyntyneet nyt vaan syövät yölläkin! Normaalimpaa se on kuin tuo että nukkuvat yöllä... jeesus.[/QUOTE]

Kuka sanoi, ettei meillä syöty? Sanoin, että meillä syödään ja jatketaan unia. Ei aleta sytyttelemään valoja ja lepertelemään keskellä yötä.

 

[Oisku]

Mulla on ollut ihan jees huonekaverit. Esikoista kun olin synnyttämässä niin pikkusen mä kyllä ihmettelin kun huonekaverin mies rupes kyseleen olenko jo maistanut omaa maitoani. Öh... Nainen oli kyllä mukava. Se herätti mut ihan ystävällisesti yöllä kun mä nukuin vaikka vauva itki. Pahottelin sitä aamulla, mutta hän vaan naureskeli että semmosta se on. Se oli vissiin kolmatta kertaa jo hommissa niin tiesi mistä puhui.

 

[huoooooooh]

Meidän vuodenaapuri oli joku lestaperheen äiti. Vauva huusi yötäpäivää ja sillä ravasi koko perhe pitämässä seuraa (huom, LESTAperheen lapsi ja se äiti oli jotain 40-v. ulkonäöstä päätellen, joten niitä räkänokkiakin oli aivan järkyttävän iso lauma jo ennestäänkin)