23v ei ammattia ei töitä ei mitään :/

[nuoritapausvaan]

Elikkä olen 23v M ja en ole tehnyt mitään peruskoulun jälkeen.
en ole tehnyt töitä eikä ole ammattia.
Pienenä mietin mikä musta tulee isona? nuorempana mietin samaa..
vähän vanhempana muilla kavereilla oli jo unelmat mikä niistä tulee isona mutta minulle näin ei ole käynnyt. pelkkää ( ((( Tyhjää lyö ))) ) mikä minusta tulee isona ? ?? ??? ????
Ei oikein kiinnosta mikään mikä olisi minun juttu :/
Ja mikä ei tätä helpota yhtään on se että kärsin Sosiaalisten tilanteiden pelosta.
Jota olen vähän yrittänyt lievittää tapaammalla uusia ihmisiä olla puhelias yms..
Mutta nytkun on tässä vuosia mennyt niin keho huutaa toimintaa..
Haluaisin jotain tehdä jossa niinkuin hommat toimisi ja etenisi kunnolla..
Mutta toisaalta en ole ikinä saannut mihinkään kannustusta mihinkään että aina saannut olla aika yksin ja tehnyt mitä mieli tekee..
Eniten taas vihaan sitä että 5 päivää viikossa 8 - 16 töitä ja mihinkään ei etene.
Ei musta taida olla mihinkään
Kai se kuolema korjaa minutkin pois vaan jotta saan rauhan

 

["mie"]

Moi!
Mä olen 29-vuotias ja edelleenkä en tiedä että mikä se "kutsumusammatti" oikein olis. Välillä se on ollut poliisi, välillä ravitsenmusterapeutti. Tällä hetkellä olen kirjanpitäjänä, mutta en aio olla eläkkeelle asti. Uskallan väittää että vain pieni osa ihmisistä tekee oikeesti sitä duunia josta on aina haaveillut.Suurin osa tekee töitä koska on pakko elää jollain ja näinhän se menee!! Et voi muuta kuin kokeilla eri töitä ja sitä kautta saada selville että mikä se sun juttus olis.Tsemppiä, kyllä se siitä!

 

["vieras"]

Yhteishaku ehti mennä, mutta syksyllä tulee taas ja heinäkuussa taitaa olla jonkinlainen täydennyshaku vapaisiin koulupaikkoihin.

Ei se työ aina herkkua ole, mutta mietihän lähipiirisi ihmisiä mitä kukanenkin työkseen tekee ja voisitko tehdä samaa työtä.

Hankkiudu koulutukseen niin sitä myötä tulee sitten niitä töitäkin tai jatkokoulutusta.

 

[astrolabe]

Kyllä se vaan työnteon pitää kiinnostaa, jos meinaa ruokaa saada pöytään ja laskut maksettua.

 

["vieras"]

Taas näitä pullamössölapsia, jotka ei hae sitten mihinkään opiskelemaan, kun eivät ole vielä keksineet mitä haluavat OIKEASTI tehdä. Vittu, tehkää jotain, ihan sama mitä kunhan teette! Teiltä pitäis ottaa tuet kokonaan pois, ihan täys tekosyy tuo että kun ei vaan tiedä mikä kiinnostaa. Ei sen työn mitään lomaa tarvitse olla, työ työnä ja harrastukset erikseen.

 

["Kifa"]

Oletko käynyt juttelemassa työkkärin ammatinvalintapsykologille? Uskallan väittää että löytyy tusinoittain ammatteja joista et ole koskaan edes kuullut etkä niin ollen voi tietää olisiko joku niistä sinun juttusi. Työkkärin kautta voi päästä tutustumaan ja kokeilemaan eri paikkoihin, jos sitä kautta se kiinnostava ala löytyisi.

 

["Kifa"]

Ja nythän on juuri haku päällä kesäduuneihin niin ei kun verkot veteen. Perushanttihommat tietysti menevät koululaisille mutta on niitä sellaisiakin duuneja joihin on pakko olla täysikäinen (esim sairaalan lähetit) tai omistaa ajokortti. Vaikkei se kesäduuni nyt siänsä olisi mitään ihmeellistä niin pääsee siinäkin vähän kurkistamaan työpaikoille ja miettimään olisiko tässä mun juttu.

 

["vieras"]

Luuletko sä että kaikki muut menevät riemusta kiljuen töihin? tai tykkäävät olla 8-16 töissä. Jotta saa ruokaa ym, on vaan pakko tehdä asioita mistä ei tykkää. Tietenkin voi löytyä ammatti ja työ, jota mielellään tekee, mutta jos vaihtoehtona olisi paljon rahaa tilillä ja vapaus harrastaa päivät pitkät mitä haluaa, harvempi töihin aamulla/illalla/yöllä raahautuisi.

Kyse ei varmastikaan ole siitä, oletko löytänyt kutsumusammattisi, vaan laiskuudesta. Muut ovat menneet amikseen tai lukioon ja sieltä töihin tai jatko-opiskelemaan, sinä olet jäänyt kotiin. Tuskinpa muut ikätoverisi kuvittelivat lukion olevan juuri se unelma-ammatti (eihän se mihinkään edes valmista) tai amiksesta valmistuvat, että se on maailman ihanin työ. He vain tekivät sen mitä pitääkin, eli tekivät töitä sen eteen että saisivat ammatin ja sitä kautta töitä ja ehkä jopa sen unelma-ammatinkin.

Unelma-ammatti kun ei sinne kotiin kävele.

 

[lhglyg]

Opiskelemaan, töihin, mihin vaan. Tärkeintä on pohtimisen sijaan toimia. Oma juttu löytyy useimmilla kokeilemalla. Itsetuntokin nousee kun oppii uusia asioita, ja mitä enemmän jotain hommaa hallitsee, sitä kiinnostavammaksi se muuttuu. Autonasentaminen ei nappaa mua yhtään, mutta miksei voisikin napata, jos olisin jotkut kurssit käynyt ja osaisin hommaa. Nälkä kasvaa syödessä.

 

["Kifa"]

Ja tosiaan harva tietää vielä opiskelemaan lähtiessään tai töitä hakiessaan että mikä se unelmatyö olisi - miten voisikaan kun ei ole ehkä vielä juuri mihinkään työtehtäviin ylipäätään tutustunut. Pitää vain valita jokin ala ja sitten katsoa mitä mahdollisuuksia sillä suunnalla avautuu. Joskus se unelmatyö löytyy sieltä, joskus vaaditaan ehkä vähän lisäkoulutusta toiselta alalta ja joskus sitten käy ilmi että se unelma-ala olisikin jotain ihan muuta. Harvoin opiskelun kuitenkaan voi katsoa täysin hukkaan menneen, aina siitä jotain käteen jää.

 

[astrolabe]

[QUOTE="Kifa";28284528]Ja tosiaan harva tietää vielä opiskelemaan lähtiessään tai töitä hakiessaan että mikä se unelmatyö olisi - miten voisikaan kun ei ole ehkä vielä juuri mihinkään työtehtäviin ylipäätään tutustunut. Pitää vain valita jokin ala ja sitten katsoa mitä mahdollisuuksia sillä suunnalla avautuu. Joskus se unelmatyö löytyy sieltä, joskus vaaditaan ehkä vähän lisäkoulutusta toiselta alalta ja joskus sitten käy ilmi että se unelma-ala olisikin jotain ihan muuta. Harvoin opiskelun kuitenkaan voi katsoa täysin hukkaan menneen, aina siitä jotain käteen jää.[/QUOTE]

Ja aika harva tutkintokaan oikeastaan valmistaa suoraan johonkin ammattiin. Jos ajattelen vaikka tuttavapiiriäni, niin slaavilaisia kieliä yliopistolla lukenut toimii logistiikkafirmassa idän kaupan puolella, toinen tuttava joka opiskellut kielenkääntäjäksi toimii yhdessä ministeriössä virkamiehenä, yksi poliisituttu kouluttaa vartijoita ja toinen toimii hätäkeskuksessa, insinööriksi valmistunut on koulukodissa matikanopena (suorittanut myös pedagogiset opinnot siihen päälle), toinen insinöörituttu on monikansallisessa firmassa sellaisena ulkomaille lähetettävänä myyntiagenttina (puhuu monia aasialaisia kieliä), tradenomituttuja on laidasta laitaan pitämässä omaa design-liikettä, osastopäällikkönä isossa telefirmassa, tilintarkastajana, Keniassa duunissa kehitysavun puolella...

Koulutus on työkalu, mutta mihin sitä soveltaa jää oman mielikuvituksen varaan.

 

[feger]

Ei mullakaan ollut sinun iässä ammattia, eikä töitä. Nyt vajaat kymmenen vuotta myöhemmin plakkarissa on jo kaksi ammattitutkintoa ja roppakaupalla työkokemusta. Tsemppiä!

 

["vieras"]

Ei mullakaan ollut sinun iässä ammattia, eikä töitä. Nyt vajaat kymmenen vuotta myöhemmin plakkarissa on jo kaksi ammattitutkintoa ja roppakaupalla työkokemusta. Tsemppiä!

Aika harva 23 vuoden iässä ei ole tehnyt mitään peruskoulun jälkeen. Yleistä on että 23 vuoden iässä vielä opiskellaan siihen ammattiin tai ollaan tehty pätkätöitä ja haetaan opiskelemaan.

 

["Kukka"]

Ap, mikäli kärsit sosiaalisten tilanteiden pelosta, suosittelen jotain opistoa (jossa siis asutaan koko talvi yhdessä muiden kanssa). Itse selätin aikoinaan toimettomuuden myötä tulleet paniikkikohtaukset opistotalvella, vaikka pelotti ihan hirvittävästi mennä sinne. Elämäni muutti täysin suuntaansa ja sen jälkeen olen paljon rohkeammin taistellut vaikeissa tilanteissa. Vaikeita aikoja elelin myöhemminkin, mutta nykyään elätän itseni yrittäjänä ja elämä maistuu.

Mikään ei ole niin tärkeää, kuin toimettomuuden ja osattomuuden nujertaminen! Loppujen lopuksi edes sen "oman jutun" löytäminen ei ole kovin oleellista. Sen tajuaminen, että ihmisen kuuluu tehdä työtä, on ihan ykkösasia.

 

["Astra"]

Mitä sä sitten olet tehnyt peruskoulun jälkeen? Miten olet elänyt, miten päiväsi kuluttanut? Eikö sun vanhemmat oo patistanu sua töihin/kouluun? Mitä teet päivisin?
Mieti, minkälaisia vaihtoehtoja sulla on koulutuksen suhteen ja hae kouluun, aloita heti. Jos oot työkkärissä, mene niiden tarjoamille kursseille, ota jokin työ-mikä tahansa- vastaan, jos sellaista sinulle tarjotaan. Vielä ei ole liian myöhäistä, mutta jos jatkat tuollaista vetelehtimistä vielä, syrjäydyt lopullisesti ja elämänlaatusi vain heikkenee.
Aikuisten ihmisten täytyy tehdä välillä asioita, joita ei haluaisi tehdä. Niitä voi lieventää hankkimalla koulutusta, ammattitaitoa, mukavan työympäristön ja työkavereita, sisältöä ja vastuuta elämään tms.Olen 33v, enkä olisi 10v sitten itsekään tiennyt, missä nyt olen. Lukiot oli käyty, olin 3vuotta tehnyt töitä ja juuri mennyt opiskelemaan iässäsi. Kituutin vuosia pätkätöissä opiskelujen ohella, kunnes uskalsin irrottautua yrittäjäksi, joka alkoikin kantaa hedelmää. Nyt (kin) kaikki on vain kiinni itsestäni ja siitä, mihin suuntaan haluan mennä elämässäni. Tsemppiä.

 

[Pahvi73]

Kyllä se vaan työnteon pitää kiinnostaa, jos meinaa ruokaa saada pöytään ja laskut maksettua.

Valtio, kunta ja viime kädessä sossu pitää huolen jotenka lauseesi ei ole tosi.

 

["Kifa"]

Mihinkähän aloittaja hävisi? Sellaiset puheet ainakin nyt kannattaa unohtaa ettei sinusta ole mihinkään - olethan nuori ja oletettavasti terve (et ainakaan muuta maininnut) eli sinulla on runsaasti aikaa löytää oma alasi. Nyt kannattaa vain palata maanpinnalle ja unohtaa ajatuskin siitä että sen unelma-ammatin pitäisi tupsahtaa taivaasta - itse se on löydettävä ja jotta sinulla olisi mahdollisuudet se saada kun se osuu kohdalle niin pitäisi alkaa kerätä pelimerkkejä sitä varten. Toisin sanoen opintoja ja työkokemusta. Ei haittaa vaikka olisi väärältä alalta koska jokainen "vääräkin" kokeilu selkiyttää sitä käsitystä siitä mikä se oma juttu sitten olisi ja kaikki työ opettaa ainakin jotain. "Pelimerkkejä" ovat myös kieliopinnot, harrastukset, vapaaehtoistoiminta ja vaikka ihan vaan fyysinen kunto. Eli nyt tekemään listaa paperille niistä asioista joissa olet hyvä tai ainakin kohtalainen, mitä voisit kehittää - ja sitten sinne työkkäriin kysymään että mitäs teillä olisi, mulle kelpaa kaikki. Sieltä sitä itseluottamustakin sitten tulee kun jotain tekee ja huomaa että minähän osaan ja pystyn, oli se alkuun vaikka sitten mansikanpoimintaa tai postinjakamista. Ja jos ei palkkaduunia heti irtoa niin älä haaskaa aikaasi vaan mieti mitä "pelimerkkejä" voisit keräillä luppoajallasi. Vapaaehtoistyöntekijöitä aina tarv itaan (esim. Punainen Risti, seurakunnat) ja siinä ainakin saa kokea itsensä tarpeelliseksi. Harrastuksen kauttakin voi ura urjeta (itselle tuli mieleen heti kolme tuttua oman urheiluharrastuksen parista joille on käynyt näin eikä yksikään ole siis ammattiurheilija - yksi opiskeli personal traineriksi, toinen nuoriso-ohjaajaksi ja kolmas työllistyi korkeakoulupohjalta ison urheilujärjestön johtoportaaseen). Kansalaisopistossa voi opiskella monenlaista joka saattaa alkaa kiinnostaa ammatiksi asti.

 

[nuoritapausvaan]

KIITOS kaikille vastauksestanne! ja mielipiteistä.
Kerron vähän itsestäni taustaa. Asustelen täällä pohjanmaan perukoilla ja sain nuorempana huomattavan perinnön. No sen jälkeen kun rahaa on tililla vaikka muille jakaa niin elämähän siinä muuttu. Rahaa palo mitä milloinkin vaatteisiin kavereiden kanssa juhlimiseen autoihin matkoihin yms mitä eriskummallisiin asioihin. Maailma tuntui ihan siltä kun kaikki oli ostetavissa. Mutta kun tässä on eletty näin jo vuosia ja alkaa vähän tajuamaan että eihän tämä varat kyllä riitä mitenkään koko loppuelämäksi. Joten tässä on nyt tullu vähän pohdittua asioita ihan uusilta kanteilta.
Ja alitajunnassa käyn mielessä että kyllä tämä systeemi olisi muututtava.

 

[Freiya]

Mut varmaan lynkataan kun vastaan omalla nikilläni mut ihan sama. Itselläni on sama tilanne, en vieläkään tiedä mitä tahdon tehdä isona. Mulla on myös rajoittavina tekijöinä pari fyysistä ja psykologista juttua. Myös se rajoittaa että en pääse opiskelemaan aloille jotka oikeasti kiinnostavat. Ja koska nykyään jo pelkästään kesätyön/harjoittelupaikan saaminen on hankalaa niin eipä se jalan oven väliin saaminen niin helppoa ole. Yritän lohduttautua sillä että olen sentään saattanut maailmaan kaksi aivan ihanaa lasta ja ollut heidän kanssaan kotona.

 

["Kifa"]

No mutta sittenhän tilanne on ihan loistava. Ensinnäkin siksi että olet tajunnut että muutos on tarpeen - se on ISO asia ja noin sata kertaa parempi että tajuat sen nyt kuin vasta sitten kun rahat ovat loppu mutta makea elämä tullut tavaksi. Toiseksi sen takia että sinullahan on huimasti paremmat mahdollisuudet edessäsi kuin monilla ikäisilläsi - tajuatkohan kuinka onnekas oletkaan? Monella kun on siinä uran etsimisessä kantona kaskessa se, ettei ole varaa hankkia autoa, tai asuntoa isommalta paikkakunnalta, tai ottaa vastaan kovin pienipalkkaista tai lyhytaikaista duunia vaikka se olisi kiinnostavaakin, tai mennä maksulliselle kurssille. Jos sinulla on vielä säästössä jotain niin sinullehan ovat kaikki ovet avoinna kun vain ymmärrät investoida sen rahan järkevästi eli sellaiseen mikä hyödyttää omaa tulevaisuuttasi.

 

[nuoritapausvaan]

Kiitos vastauksesta "Kifa" + kaikille muille.
juu kyllähän tässä olen pikku hiljaa alkannut tajuamaan tilanteen päivä päivältä.
Se että elelisin tällä elämän tavalla jatkossa pari kolme vuotta vielä. Vai se että alkaisin oikeasti jotain tekemään ja panostaa pidemmälle tavoitteelle.
Näistä vaihtoehtoista jälkimmäinen on kyllä se fiksuin vaihto ehto.
Eniten harmittaa se että en ole ikinä saannut mitään kannustusta neuvoja oppeja vanhemmilta elämän polulle. Yksin tässä olen vaan sannut huseerata mitä mieleen tulee.
Mutta omatunto tai mikä lie on alkannut kolkuttaa että "Nyt on tehtävä tähän muutos!"
Ja sen muutoksen ei voi kukaan muu tehdä kun minä itse!

 

[Eedla]

Noo, sä oot vielä nuori, nyt kevään yhteishaussa hakemaan vaan

 

["vieras"]

[QUOTE="Kifa";28284448]Oletko käynyt juttelemassa työkkärin ammatinvalintapsykologille? Uskallan väittää että löytyy tusinoittain ammatteja joista et ole koskaan edes kuullut etkä niin ollen voi tietää olisiko joku niistä sinun juttusi. Työkkärin kautta voi päästä tutustumaan ja kokeilemaan eri paikkoihin, jos sitä kautta se kiinnostava ala löytyisi.[/QUOTE]

Mä käyn parhaillaan, pitäisi löytää ammatti, jossa selkäkivut ja atooppinen ihottuma käsissä ei ole haitaksi ja mitä ehdottaa tämä psykologi, opiskele lähihoitajaksi...hohhoijaa, ei mitään hyötyä siellä käymisestä...itse pitää silti valintojensa kanssa painia.

 

["Kifa"]

^Ei se mikään tyhmä neuvo ole. Kyllä lähärit muutakin tekevät kuin nostelevat mummoja ja pesevät pyllyjä. Ja jos tilanne on se että mikään ei oikeasti nappaa niin tärkeätä olisi päästä opiskelemaan edes jotain ja lähihoitajaksi pääsee helposti. Sitten on edes joku duuni mitä tehdä vaikka sitä ei koko työuraansa pystyisikään tekemään, ja opinnoista voi osan hyväksyttää sitten johonkin toiseen tutkintoon jos löytyy mieluisempi ala ja amistutkinnolla voi hakea jo sitten ammattikorkeaankin josta löytyy niitä "siisteihin sisätöihin" valmistavia tutkintojakin. Olennaista olisi tehdä edes jotain.

 

["Kifa"]

Aloittajalle nyt joka tapauksessa isot tsempitykset ja aimo annos seikkailuhenkeä! Nyt avoimin mielin kartoittamaan mahdollisuuksia, yritä heittää mielestäsi kaikki ennakkoluulot miksi se tai tuo duuni ei sovi tai kiinnosta ja kysy sen sijaan itseltäsi että miksi ei. Ei valinnan tarvitse heti osua nappiin ja tuskin osuukaan joten mieti rohkeasti sellaisiakin vaihtoehtoja jotka tuntuvat ihan pähkähulluilta mutta mielenkiintoisilta. Älä myöskään aliarvioi itseäsi - et ehkä ole hyvä asiassa X mutta ehkä voisit oppia paremmaksi? Ei sitä kokeilematta tiedä ja työ kyllä opettaa tekijäänsä.