Minä käyn salilla useamman kerran viikossa, baarissa n.kerran kuussa ja muutamia kertoja vuodessa ystävien kanssa 1-2 pvän reissulla. Mies käy samalla tavalla baarissa ja 2-3 kertaa pidemmällä kalareissulla vuodessa. Tekee hyvää olla erillään ja ystävien kanssa.Mulla sama juttu. En vain koe tarpeelliseksi lähteä humputtelemaan saati tekemään yhtään mitään muutakaan ilman perhettäni. Miksi ihmeessä pitäisi? Ei sille löydy yhtään hyväksyttävää perustetta.
Lapset ovat tosi pieniä vielä ja haluamme nauttia ajasta heidän kanssaan. Pian lapset on jo koulussa ja sitten on omaa aikaa varmasti liiankin kanssa.
No joo, myönnetään, että meillä lapset jo isoja, mutta siitä huolimatta viihdytään yhdessä kotona. Tehdään kyllä omia juttuja täällä ja käydään kaupoilla yhdessä. Toisinaan mies käy kavereiden kanssa ulkona ja minä omien, mutta pääsääntöisesti viihdytään ihan vaan kotosalla.Mitäs te touhuutte yhdessä? Ja onko teillä lapsia? On vähän hankala lähteä yhdessä lenkille, jos lapset on jo nukkumassa.
Kuulostaa kivalta ja toivoisin omalle kohdallekin tollasta toteutuvan. Meillä vaan tilanne on aika monimutkainen, kun ollaan uusioperhe. Missäs teillä lapset silloin on, kun vietätte yhteistä' aikaa? Mummolassa?Käyn lenkillä, elokuvissa tms. Tai jos haluan olla kotona yksin, niin mies menee muutamaksi tunniksi muksujen kanssa anoppilaan.
Mies käy hiihtämässä, mökillä tai vetäytyy kattomaan leffaa makkariin kuulokkeet korvilla. Kaksi alle kouluikäistä lasta.
Kahdestaan käydää satunnaisesti syömässä, leffassa tai vietetään hotelliyö tai mennään mökille. Iltaisin on pari tuntia aikaa, kun lapset menneet nukkumaan.
Moikka Karju,Kuulostaa kivalta ja toivoisin omalle kohdallekin tollasta toteutuvan. Meillä vaan tilanne on aika monimutkainen, kun ollaan uusioperhe. Missäs teillä lapset silloin on, kun vietätte yhteistä' aikaa? Mummolassa?
Kuulostaa siltä, että teillä tosiaan homma toimii ja puhallatte yhteiseen hiileen. Nuo viimeiset lauseesi ovat ilmeisesti sen asian ydin.Moikka Karju,
täällä toinen uusioperheläinen. Me ollaan molemmat puolisot saatu niin paljon siipeen edellisissä liitoissa että nyt järjestetään omaa aikaa. Toisinsanoen, sekin on vain ja ainoastaan järjestelykysymys.
Kun puolisoni haluaa omaa aikaa, mä vastaan lapsista enkä perään soittele. Mä tiedän että hän tulee kotiin takas. Kun mä haluan ihan omaa aikaa, puolisoni vastaa meidän kaikista lapsista, ja tekee sen vielä mielellään kun tietää että kummallakin meistä on vuoromme siihen.
Lisäksi panostamme aikuistenväliseen aikaan ilman lapsia, sekä ajat jotka omistamme täysin lapsille ja perheelle. Kuullostaa varmaan kiireiselle, mutta tässä sivussa hoidamme myös meidän molempien vuorotyöt.
Vain ja ainoastaan järjestely- sekä neuvottelukykyä. Ja paljon rakkautta ja halua että homma pyörii.
Minkä ikäinen lapsi teillä on?On. Saan käydä harrastuksissa aina kun mies on kotona, hoitaa mielellään lasta. Myös kavereiden näkeminen on mahdollista niin usein kun haluan. Tänään mies heräsi lapsen kanssa ja aikoo hoitaa kokopäivän ja mä saan mennä minne halua, tehdä mitä haluan tai pyytää heitä lähtemään jonnekin jos haluan. Mun päivä.
1 -vuotias. Toinen tulossa.Minkä ikäinen lapsi teillä on?
Me ainakin käydään elokuvissakin kun lapset nukkuu.Mitäs te touhuutte yhdessä? Ja onko teillä lapsia? On vähän hankala lähteä yhdessä lenkille, jos lapset on jo nukkumassa.
Joo sama. Me ollaan tosi paljon yhdessä, aina kun mies on kotona. Illat vietetään yhdessä ja muutenkin oikeastaan joka paikassa kuljetaan yhdessä. Meillä on vain se mahdollisuus siihen omaan oloon jos vain halutaan. Yleensä sitä ei tarvitaEi mua hirveesti kiinnosta mikään oma aika. Haluan aikaa miehen kanssa ja sitä on joka päivä kun lapset menee nukkumaan ja usein muutenkin.
:OMulla sama juttu. En vain koe tarpeelliseksi lähteä humputtelemaan saati tekemään yhtään mitään muutakaan ilman perhettäni. Miksi ihmeessä pitäisi? Ei sille löydy yhtään hyväksyttävää perustetta.
Lapset ovat tosi pieniä vielä ja haluamme nauttia ajasta heidän kanssaan. Pian lapset on jo koulussa ja sitten on omaa aikaa varmasti liiankin kanssa.
No, minä ainakin olen edelleen yksilö myös, vaikka perhettä onkin Koen ehdottoman tarpeelliseksi mm. päästä säännöllisesti kuntoilemaan ihan yksin. Samoin näen kavereitani ilman lapsia tai miestä, toki yhdessäkin kylästellään. Meillä on kans uusperhe joten sumplimistahan se vaatii, mutta meillä on aikuisilla myös omat elämät edelleen. Yhteistä aikaa miehen kanssa on vaihtelevasti, mutta sitäkin onneksi on. En osaa laittaa koko muuta elämää telakalle vain siksi, että meillä on nyt lapsiakin. Entäs kun ne lapset lähtevät kotoa ja kaikki kaverisuhteet ovat hiipuneet eikä miehen kanssa ole muuta yhteistä kuin menneisyys?Mulla sama juttu. En vain koe tarpeelliseksi lähteä humputtelemaan saati tekemään yhtään mitään muutakaan ilman perhettäni. Miksi ihmeessä pitäisi? Ei sille löydy yhtään hyväksyttävää perustetta.
Lapset ovat tosi pieniä vielä ja haluamme nauttia ajasta heidän kanssaan. Pian lapset on jo koulussa ja sitten on omaa aikaa varmasti liiankin kanssa.