MIKSI suomalaiset naiset valittavat niin jumalattoman paljon?

[QUOTE="jaa";28266283]Voipi olla ihan vaan tapakulttuuri; uusimmassa Yhteishyvässä oli kirjoitus tästä miten masentava suomalainen mielenlaatu voikaan olla ja kirjoitus vilisi suomalaisia sananlaskuja ym., joista se todellakin kävi ilmi. Jos on positiivinen tai kehuu jotakin juttua, muilla menee siitä pasmat sekaisin. Muistan kun olin töissä kassalla ja otin työkseni putsata kassahihnan ym. kunnolla päivittäin. Tämä aiheutti leipääntyneissä kollegoissani ensin naureskelun tarpeen ja vähättelemisen ääneen ("emmä koskaan oo tollasta tehnyt, ei sunkaan tarttis"), mutta kun esimieheltä tuli kehuja + muillekin kehoitus pitää huolta kassojensa siisteydestä, johan muuttui ääni kellossa: alkoi suoranainen kyräily.[/QUOTE] löytyykö nuita sananlaskuja netistä jostain?

 

Kyllä se valittaminen onnistuu sekä miehiltä että naisilta.

Omassa kaupungissa tällä hetkellä valitettu hallinto-oikeuteen Tarjoustalon häiritsevistä mainosvaloista, jotka kuulemma pilaavat koko maiseman. Sen lisäksi valitetaan suunnitteilla olevasta tuulipuistosta, joka käytännössä sijaitsee 1 km päässä jonkun kesämökistä sekä 1,5 km päässä vakituisesta asutuksesta. Maisema pilaantuu, linnut kuolevat, ihmiset sairastuvat fyysisesti ja psyykkisesti. Melu vastaa rokkikonsertin desibelejä. Kuulemma...

Jaa, että samassa kaupungissa asutaan!

Nuo Tarjoustalon valot, huh vaan, kyllähän ne toki pilaa koko kaupungin suuren keskustan!

Tuulivoimala on tulossa tänne meitin seutuville, mä alan olla kyllästynyt siihen ruikutukseen, maisema menee pilalle, tulee kamalia meluhaittoja, välkettä joka paikkaan.... Kirjoitinkin paikalliselehden sivulle asiasta, maisemasta lähinnä, eipä nuo muutkaan ihmisen rakennelmat sitä kaunista, miksi siis kokoonsa nähden sirot tuulivoimalat? Naapuri on kova valittamaan, koko juttu menee molemmin puolin täysin fanaattiseksi! Rakentais vaan jo, no, ei se valitus lopu siihen, ikävä kyllä!

Tuo ryhmävalittaminen on kyllä aivan liian yleistä ja kuluttavaa, väsyttävää, stressaavaa, itsekään en ,oisia jaksa kuunnella. Onneksi ei tarvitse, kun voi valita seuransa, isommissa juhlissakin. Eräs edesmennyt entinen kaverini (oli entinen jo ennen kuolemaansa) oli oikea valittajien huipentuma. Aina kun tapasimme alkoi ruikutus, kovin kauan en jaksanut. Kun liki koskaan en kuullut positiivisia juttuja suustaan, miehensä teki aina kaiken väärin, kaverinsa ja ystävänsä myös, ja tutut...ainoat, jotka olivat täydellisisä, olivat hänen lapsensa.

 

koskeeko siihen vähemmän sen jälkeen kun olet valittanut?

Mitä mun selkäsairaus tähän ketjuun liittyy?

 

Itku pitkästä ilosta. Kell´onni on, se onnen kätkeköön. Vahingonilo on paras ilo. Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.

Onhan noita sanontoja. Mä olen palstalaisten vanhempaa ikäluokkaa, mutta ainakin vielä mun lapsuudessani ja nuoruudessani viljeltiin hyvinkin paljon noita sanontoja. Jos asiat oli hyvin ja niistä iloitsi, niin varsinkin vanhempi väki hyvin nopeasti huomautti asiasta. Ettei vaan ylpisty, sillä ylpeys oli synneistä pahimpia.

 

Mitä mun selkäsairaus tähän ketjuun liittyy?

silleen että valittamisesta oli puhe ja varmaan se valittamalla paranee.

Mut ketjuun liittyvää: Kai täällä nyt kaikki valittaa kun jopa joululaulun sanat menee "hetken kestää elämää, sekin synkkää ja ikävää". Tuo kurjuus ja elämän paskuus tungetaan alitajuntaan jo ihan pienestä asti. Sitten jos joku on positiivinen ja yrittää tsempata, tulee vittuilua tyyliin "mitä lääkkeitä sä vedät"

 

kaikki naiset jotka on syntyneet vuonna 1975 ja sen jälkeen, on päässeet elämässä niin pirun helpolla, että ne ei tajua, että asiat vois oikeestikkin olla vaikeita. siks ne valittaa joka pienestäkin asiasta, kun eivät ole kokeneetkaan oikeita valituksen aiheita, toki ei nyt ihan sata prossasti näin oo. mutta isolla osalla kuitenkin

Kuulostat aivan omalta äidiltäni. Itse en huomaa varsinaisesti valittavani muusta kuin talvesta, hänestä valitan paljon muutenkin. Hän ei vaan ymmärrä elämän erilaista vaativuutta nykyään... En huomaa ystävistäni myöskään valittamisen piirrettä, en ole ajatellut..ehkei sitä vain huomaa??!! Omista tytöistäni 2 nuorempaa minusta valittaa koko ajan, vastoinkäymisiä kestävät hyvin vähän. Jos olet 5 minuuttia myöhässä, niin se voi jo riittää pilaamaan elämän ja joka asia on sen jälkeen huonosti...

 

Itku pitkästä ilosta. Kell´onni on, se onnen kätkeköön. Vahingonilo on paras ilo. Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.

Onhan noita sanontoja. Mä olen palstalaisten vanhempaa ikäluokkaa, mutta ainakin vielä mun lapsuudessani ja nuoruudessani viljeltiin hyvinkin paljon noita sanontoja. Jos asiat oli hyvin ja niistä iloitsi, niin varsinkin vanhempi väki hyvin nopeasti huomautti asiasta. Ettei vaan ylpisty, sillä ylpeys oli synneistä pahimpia.

Joo ja joskus töissäkin kun erehtyy jotain hehkuttamaan niin VARSINKIN ne yli 50- vuotiaat latelevat noita elämänviisauksia.

 

jep olen kova valittamaan enkä ole lopettamassa ennen kuin epäkohdat on nostettu esille. Se positiivisuus-meno on itsepissitystä. Tunnen ihmisiä, joilla on monet asiat päin mäntyä, mutta he psyykkaavat itsensä positivisteiksi. Vähän sama asia kuin tosiuskovaiselle uskonto.

 

jep olen kova valittamaan enkä ole lopettamassa ennen kuin epäkohdat on nostettu esille. Se positiivisuus-meno on itsepissitystä. Tunnen ihmisiä, joilla on monet asiat päin mäntyä, mutta he psyykkaavat itsensä positivisteiksi. Vähän sama asia kuin tosiuskovaiselle uskonto.

Ei se positiivisuus- meno ole mitään pissitystä. Ilo, nauru jne. tuottaa mielihyvähormonia ja se laskee stressihormonitasoa, eli ihminen voi aidosti paremmin.

Stressihän on tiettyyn pisteeseen asti ihan hyvä juttu, mutta ei nykyelämässä ole aitoja uhkia sen vertaa että korkeasta stressitasosta mitenkään hyötyisi.

Eli naurakaa! Jos ei naurata, niin koita etsiä jotain joka saa edes hymyilemään.

 

jep olen kova valittamaan enkä ole lopettamassa ennen kuin epäkohdat on nostettu esille. Se positiivisuus-meno on itsepissitystä. Tunnen ihmisiä, joilla on monet asiat päin mäntyä, mutta he psyykkaavat itsensä positivisteiksi. Vähän sama asia kuin tosiuskovaiselle uskonto.

Miksi vain haluat kuuluttaa niistä epäkohdista, miksi et käytä samaa aikaa aidosti parantamalla niitä?

 

En ole huomannut mitään eroa valittamisessa miesten ja naisten kesken.

Yhtä paljon valittavat miehetkin. Ja tuntemani ulkomaalaisetkin.
Keskimäärin siis, toki toiset ovat aina positiivisia.

No eivät ne suomalaiset miehetkään mitään ilopillereitä ole, totta puhut. Sen sijaan ona kokemukseni esim keski-eurooppalaisista on huomattavasti positiivisempi kuin mitä suomalaisista. Kun ranskassa kysyy jonkun kuulumisia, saa hymyn ja muutaman sanan viime aikojen tapahtumista. Kun suomalaiselta kysyy kuulumisia, saa pitkän valitusvirren omista ja muidenkin vaivoista.

 

Älä käsitä väärin. Olen keskivertoa poliittisempi ja omaan hyvän huumorintajun. Eri asia kuka siitä mitään ymmärtää