Miksei pelkoni riitä sektioon.. :(

Mä en voi ajatella muuta kuin kauhulla sitä synnytystä.

Olen nuori ensisynnyttäjä ja vasta viikolla 22., mutta mä en voi "nauttia" tippaakaan tästä raskaudesta.
Mulla on ihan kamala olo. Mieskin on enemmän onnessaan tästä raskaudesta kun mää.

Olen puhunut hoitajallekin tästä pelostani ja kysynyt sitä sekstion mahdollisuutta. "Mitään ei ole tehtävissä sen osalta", kuulemman tämä pelkoni ei ole riittävä peruste keisarinleikkaukseen. Koska "kaikkihan pelkäävät vähän synnytystä", ja että "se on normaalia, kyllä se kapsi sieltä syntyy".. :O Pitäisi olla kuulemman jotkut "oikeat" lääketieteelliset syyt siihen sektioon. Mutta mistä mä sellaiset saisin, joillekkin on kuulemman riittänyt vain se pelko?
Ei riitä se että mä sairastan psyykkisiä sairauksia, mm. Yleistynyttä ahdistuneisuus häiriötä ja paniikkihäiriötä. Ne ovat nyt viime aikoina pahentuneet. Välillä en pysty lähtemään edes kotoa ulos, tuntuu kuin seinät kaatuisivat päälle. Se johtuu kaikki tästä synnytysstessistä, nukkumisestakaan ei tule mitään ja nään vaan painajaisia. Pahimmat ovat synnytysunet joissa synnytys on tosi vaikeaa ja synnytän kuolleen lapsen.
Ne unet vaan toistuu ja musta tuntuu että tule kohta hulluksi.
Lisäksi miehen lisäksi ei ole tukena kuin oma ja miehen perhe. Osa "ystävistänikin" vain suoraan haukkui minut kun saan kuulemman liian nuorena lapsen (22 -vuotiaana). Mulla on tosi orpo olo.

Neuvolassakin vaan vähätellaan ja syytetään mua siitä, kun sanoin että pelkään tämän stressin jotenkin vaikuttavaan lapseen, niin sanottiin suunnilleen näin, että "no se on ihan susta itestäsi kiinni, että stressaatko". Siis mitä??

Totta kai sen on musta kiinni, muttei tämä enään ole normaalia. Minun mielestäni siis.
En pysty syömään oikein mitään ja oksentelen lähes kaiken ruoan pois kun niin pelottaa. Mulla ei oo varaa juosta missään yksityisillä missä sitä hoitoa varmaan oikeasti saisi. Mulla on tosi epätoivoinen olo ja tuntuu aina että nämä kaikki "ammatti-ihmiset (neuvolantäsit yms.,)," vaan pitää mua pilkkanaan.

Mulla on niin paha olla ja ahdistun suorastaan aina kun tunnen vauvan liikkeet. Ne ei tunnu mukavilta vaan muistuttaa aina siitä, että "kauhun hetket lähestyy" vaan, ja koko ajan.. :'(

 

Vaadi päästä eri neuvolan terkalle ja häneltä vaatimalla vaadit pääsyä pelkopolille keskustelemaan. Siellä osataan varmasti paremmin auttaa pelon yli tai antaa se lupa sektioon, jos pelon yli ei millään pääse.

 

Voi että! Sun tarvis ehdottomasti saada lähete pelkopolille, jotta pääset keskustelemaan peloistasi. Vai oletko jo ollut siellä?

 

Niin no, keisarinleikkaus ei ole mikään pikkujuttu. Lapsen ja äidin parasta ne tätitkin ajattelee. Ei kannata ajatella sitä synnytystä etukäteen noin paljon, ei siihen itse juurikaan voi kuitenkaan vaikuttaa.

 

Kyllä sinulla on oikeus pelkopoliin ja oikeus myös sektioon eli vaatimalla vaadit nyt ja jos mitään ei tapahdu, niin otat yhteyttä osastonhoitajaan, että saat läheteasian rullaamaan. Terkan vaihtokin voisi olla hyvä, jos sinua ei nyt kuunnella.

 

Se pelkosektio päätetään vasta joskus 36 viikolla, ja pelkopolikin on viikoilla 34-36 muistaakseni. Mutta paljon joudut puhumaan jotta sektion saat. Mutta alakautta ei ole pakko synnyttää, kyllä sektion saa, vaikkakaan ei helpolla.

 

SOri, ei liity varsinaisesti tähän sun ongelmaan, enkä osaa auttaa. Mutta tuo että neuvolan täti on sanonut että "kaikkihan pelkää vähän synnytystä" ei kyllä pidä paikkaansa. Mä odotan ensimmäistä synnytystä jo innolla oon kai sitten jotenkin outo, mutta mulla on aina ollu korkea kipukynnys, joten odotan innolla synnytystä, haluan todella tietää miltä se tuntuu ja miten oma kehoni reagoi siihen, kestänkö kivun yms.

 

voi ei! kumpa paasisit puhumaan jonkun kanssa ja saisit ymmarrysta ja sita kautta ratkaisun tilanteeseen.

Itse olin ensin sektion kannalla, melkeinpa puoleen valiin raskaudestani. Pelkotila on viela silti huima, mutta paatin etta synnytan alakautta.
Aiemmista leikkauskokemuksista ei ole mitenkaan hyvia kuvia, ja pienia leikkauksia ovat olleet. Keisarinleikkaus on kuitenkin todella iso leikkaus, toipuminen voi olla erittain pitkaa ja tuskallista. Kun taas alakautta synnyttamisessa jos hyvin kay, viikko kaksi ja alat olla normaali.

Oletko miettinyt etta otat epiduraalin ja muut kipulaakkeet? Keisarinleikkauksessa tietaakseni antavat epiduraalin tai spinaalin joten ei tuntoa, mikali alatie synnytykseen otat epiduraalin, tunto haviaa myos.


Mitenpain vaan, toivottavasti saat apua pelkotilaan ja loppujen lopuksi syntyy terve lapsi halutulla tavalla

 

Pistää niin vihaksi kuinka teitä nuoria äitejä kohtaan käyttäydytään! Olen itse saanut lapseni yli 30 -kymmpisenä ja koskaan minua ei kohdeltu noin, vaikka pelkosektiot vaadinkin. Neuvolan terkka heti vaihtoon ja sitten korotat äänesi niin kuuluvaksi, että sinua myös kuunnellaan.

 

pyydät terveydenhoitajalta lähetettä pelkopolille. Siihen sinulla on täysi oikeus! Ota vaikka äitisi tai anoppi mukaan terveydenhoitajalle jos tuntuu, että et saa itse suunvuoroa tai että sinut lytätään. Sinulla on oikeus päästä puhumaan peloistasi pelkopolille!

 

en tajua mitä iloa nuo neuvolan terkat saa siitä, että kiusaavat selvästi pelokasta nuorta ensisynnyttäjää. He eivät voi päättää sektiosta, mutta voivat ohjata sinut pelkopolille! Ihme hommaa jos eivät ole ole siitä edes maininneet. Nyt vaadit päästä pelkopolille.

 

Kuule se sektio on LEIKKAUS käsitätkö mitkä riskit siinä on sulle! Tiedätkö että sulle voi tulla sektiosta kiinnikkeitä! ei kuulosta pahalta,mutta kun tietäisit mitä ne voi aiheuttaa, mä kärsin loppuelämäni vatsakivuista! siksi että mulla on kiinnikkeitä, välillä joudun ottaa tramalia ja panacodia ja litalginia maksimi annokset jotta pystyn olemaan. välillä silti on tilanne että konttaan lattialla ja huutaisin jos kivuiltani pystyisin!

Minä en todellakaan menisi sektioon ja ottaisi hirveää arpea ja mahdollisia kiinnikekipuja jos mulla olis vaihtoehto! Mutta meni jo.

Mitä sä oikeen siinä alatie synnytyksessä pelkäät? se on luonnollista toisin ku sektio.

nä äjotka vinku uturhaan jotain pelkosektioo pitäs olla lisääntymiskiellossa, siihen asti että sa apääkoppansa kuntoon!

 

Älä vaadi _terkalta_ sektiota, vaan lähetettä pelkopolille liian kovan synnytyspelon takia. Sano että pelko hallitsee elämääsi. Jos ei suostu, vaihda terkkaa ja tee valitus nykyisestä. Pääset kyllä pelkopolille. Siellä on yleensä asiantuntevaa porukkaa joka ei syyllistä vaan kertoo faktoja. Lopullisen päätöksen sinä saat tehdä itse.

 

Kummallista että noin kevytkenkäisesti suhtaudutaan toisen pelkoon, jopa vähätellen. Pelkopolille vaadit nyt vaan lähetteen niin pääset puhumaan asioista!
Toisaalta itse pelkäsin nimenomaan sitä että joutuisin sektioon, koska siinä on kans ne riskinsä.

 

Inhottavia ihmisiä tähänkin ketjuun kommentoineet.

Sinulla on oikeus vaihtaa neuvolassa terveydenhoitajaa. Jonkun on nyt otettava sinut tosissaan ja lähetettävä sinut pelkopolille, jossa sitten itse teet sen ratkaisun mikä tuntuu parhaimmalta. Tuo pelko ja sen aiheuttama stressi ei tee hyvää sinulle eikä vauvalle.

Ketään ei Suomessa pakoteta synnyttämään lasta alakautta. Piste. Nyt sinne neuvolaan mars ja vaadit lähetteen pelkopolille.

T. terveydenhoitaja

 

Ehdottomasti sulla on oikeus pelkopolikäyntiin ja pelko on myös ihan "oikea" syy sektioon. Joudut kyllä paljon puhua ja olla tiukkana, mutta saat sen jos et pääse pelostasi yli. Tuo oli hyvä idea että ota anoppi tai äiti mukaan vastaanotolle! Neuvolan th on tehtävä sinusta lähete ja tosiaan, yleensä käynnit on vasta aika myöhään mutta sinne pääsee myös jo raskauden alussa tai vaikka ennen raskautta!! Ja musta sun käynti pitäisikin olla aiemmin että ehdit rauhassa käsitellä asiat.

Mä mietin toisen kohdalla etten suostu synnyttää alakautta (ekassa synnytyksessä lapsi oli vaarassa vammautua). Minua myös vähäteltiin (vaikka olen alan ihminen ja minulla oli yksi synnytys takana, tiesin suunnilleen mistä puhun siis). Olisin lopulta suostunut synnyttää alakautta, koska vaikea on vaatia sektiota kun ei tiedä tarkkaan, mitä olisi luvassa! Siis vaikka se että kuinka kipeä on tai ei ole sektion jälkeen, sehän on aina yksi juttu millä perustellaan sektion huonoutta. Lopulta ilmestyi lääketieteellinen syy, miksi leikattiin ja toivuin nopeasti. Nyt kun mulla on molemmat synnytystavat takana niin sektiotakin osaisin paremmin vaatia kun tietäisin, mitä olisi luvassa... En silti tiedä kumpaa kautta synnyttäisin, pelko normaalia synnytystä kohtaan on kyllä suuri, mutta onhan sektiossa omat riskit myös toki.

 

Kuule se sektio on LEIKKAUS käsitätkö mitkä riskit siinä on sulle! Tiedätkö että sulle voi tulla sektiosta kiinnikkeitä! ei kuulosta pahalta,mutta kun tietäisit mitä ne voi aiheuttaa, mä kärsin loppuelämäni vatsakivuista! siksi että mulla on kiinnikkeitä, välillä joudun ottaa tramalia ja panacodia ja litalginia maksimi annokset jotta pystyn olemaan. välillä silti on tilanne että konttaan lattialla ja huutaisin jos kivuiltani pystyisin!

Minä en todellakaan menisi sektioon ja ottaisi hirveää arpea ja mahdollisia kiinnikekipuja jos mulla olis vaihtoehto! Mutta meni jo.

Mitä sä oikeen siinä alatie synnytyksessä pelkäät? se on luonnollista toisin ku sektio.

nä äjotka vinku uturhaan jotain pelkosektioo pitäs olla lisääntymiskiellossa, siihen asti että sa apääkoppansa kuntoon!

ja sun pitäis opetella kirjoittamaan. Niinkuin huomaan niin aloittajalla on todellinen pelko. Se, että sulle on sattunut tulemaan sektion seurauksena kiinnikkeitä, on harvinaista. Tekikö se sektio susta myös tuommoisen kusiaivon, mitä viimeisellä lauseella osoitat? No sitten mä ymmärrän sun reaktiosi.

 

Pyydä myös että pääset juttelemaan neuvolapsykologille. Kuulostaa siltä että tarvitsit muutenkin keskusteluapua. En sitten tiedä millaista apua pelkopoliklinikalta saa, saako siellä keskusteluapua muutenkin vain pelkkään synnytykseen liittyen.

Pelkoklinikalle lähete, niin sieltä voit saada leikkauksen tai ainakin apua pelkoon.

 

[QUOTE="vieras";28233760]Pyydä myös että pääset juttelemaan neuvolapsykologille. Kuulostaa siltä että tarvitsit muutenkin keskusteluapua. En sitten tiedä millaista apua pelkopoliklinikalta saa, saako siellä keskusteluapua muutenkin vain pelkkään synnytykseen liittyen.

Pelkoklinikalle lähete, niin sieltä voit saada leikkauksen tai ainakin apua pelkoon.[/QUOTE]

Ainakin täällä pääsee tarvittaessa pelkopolin kautta psykologille, jossa jutellaan muustakin kuin synnytystavasta.

 

Samaa mieltä kuten moni muukin että nyt vaadit lähetteen sinne pelkopolille ja koeta mennä sinne myös avoimin mielin
Siellä sinun olisi hyvä käydä vaihe vaiheelta mitä synnytyksessä tulee olemaan.
Jos ensimmäisenä sinne mennessä kerrot ettet suostu kuin leikkaukseen niin hankala sinun on koskaan tuota pelkoa käsitellä.
Miksi et pelkää leikkausta?
Siinähän olet kaulasta alaspäin puutuneena maha auki ja viikkoon et itse vauvaasi nostele kun se on mahastasi leikattu ulos.

Olen varmaan ihan kamala mutta minusta pelko sektioita suomessa annetaan liian helpolla
Monen ensisynnyttäjän kanssa kun juttelee huomaa että otetaan sektio siksi kun kuvitellaan ettei tällöin tarvitse tuntea mitään kipua, harvallapa se noin menee.
Yleensä ne leikkauksen jälkeiset kivut vasta inhottavia ovatkin.

 

Kuule se sektio on LEIKKAUS käsitätkö mitkä riskit siinä on sulle! Tiedätkö että sulle voi tulla sektiosta kiinnikkeitä! ei kuulosta pahalta,mutta kun tietäisit mitä ne voi aiheuttaa, mä kärsin loppuelämäni vatsakivuista! siksi että mulla on kiinnikkeitä, välillä joudun ottaa tramalia ja panacodia ja litalginia maksimi annokset jotta pystyn olemaan. välillä silti on tilanne että konttaan lattialla ja huutaisin jos kivuiltani pystyisin!

Minä en todellakaan menisi sektioon ja ottaisi hirveää arpea ja mahdollisia kiinnikekipuja jos mulla olis vaihtoehto! Mutta meni jo.

Mitä sä oikeen siinä alatie synnytyksessä pelkäät? se on luonnollista toisin ku sektio.

nä äjotka vinku uturhaan jotain pelkosektioo pitäs olla lisääntymiskiellossa, siihen asti että sa apääkoppansa kuntoon!

Kypsää.. Mulle tulee joku ihan muu mieleen tosta pääkopan kuntoon hoitamisesta kuin ap.. Mulle on tehty kaks sektioo ja ei oo mitään huonoa sanottavaa, ekan leikkauksen jälkeen oltiin 4 päivää sairaalassa ja toisen kanssa kaksi.. Mulle ei oo tullut mitään kipuja, pääsin leikkauspäivän iltana jo kävelemään ja kipuja ei ollut. En toisen leikkauksen kohdalla syönyt sairaalassa edes särkylääkkeitä ekan päivän jälkeen, koska en kokenut sitä tarpeelliseksi. Ja olisin voinut ihan normaalisti touhuta heti kotonakin, ei ollut mitään kipuja.
Mulla tosin ei johtunut pelosta vaan muista syistä nuo leikkaukset. Mutta mun mielestä se leikkauksen tarve on synnyttäjäkohtaista. Et sä voi mennä sanomaan että sä et todellakaan saa mennä vapaaehtoisesti keisarinleikkaukseen tai oot mielenvikainen.. Toi lisääntymiskieltoheitto oli aika ala-arvoinen, mikä sä oot kenellekään sanomaan ettei heille vois lasta suoda? Ihme paasausta taas..

Tsemppiä ap:lle ja koita saada vähän edes nautittua loppuraskaudesta. Se menee hujauksessa ohi

 

[QUOTE="huhhuh";28233750]Se, että sulle on sattunut tulemaan sektion seurauksena kiinnikkeitä, on harvinaista. .[/QUOTE]

Muuhun kantaa ottamatta, niin tämä väite ei ihan pidä paikkaansa. Kiinnikkeet ovat aika yleinen seuraus isosta leikkauksesta ja sektio on yksi isommista leikkausista, mitä vatsan alueelle tehdään.

Itselleni ei ole sektiota tehty, mutta toinen iso leikkaus kylläkin. Kiinnikkeita on paljon ja olen jo kertalleen niitenkin takia leikkauksessa käynyt..... Ne kivut on nimittain aika helvettiliset!

 

[QUOTE="vieras";28233776]Kypsää.. Mulle tulee joku ihan muu mieleen tosta pääkopan kuntoon hoitamisesta kuin ap.. Mulle on tehty kaks sektioo ja ei oo mitään huonoa sanottavaa, ekan leikkauksen jälkeen oltiin 4 päivää sairaalassa ja toisen kanssa kaksi.. Mulle ei oo tullut mitään kipuja, pääsin leikkauspäivän iltana jo kävelemään ja kipuja ei ollut. En toisen leikkauksen kohdalla syönyt sairaalassa edes särkylääkkeitä ekan päivän jälkeen, koska en kokenut sitä tarpeelliseksi. Ja olisin voinut ihan normaalisti touhuta heti kotonakin, ei ollut mitään kipuja.
[/QUOTE]

Minulla oli tosi huono kokemus sektiosta mutta alatiesynnytyksestä olisin voinut juosta vaikka 5km lenkin heti synnytyksen jälkeen
Minä en tarvinnut särkylääkkeitä ja pystyin ihan normaalisti istumaankin synnytyksen jälkeen,
samaa ei valitettavasti voinut sanoa kun sektioon jouduin,
olin niin pillerihuuruissa ja kivut oli valtavat silti.

 

Minulla oli tosi huono kokemus sektiosta mutta alatiesynnytyksestä olisin voinut juosta vaikka 5km lenkin heti synnytyksen jälkeen
Minä en tarvinnut särkylääkkeitä ja pystyin ihan normaalisti istumaankin synnytyksen jälkeen,
samaa ei valitettavasti voinut sanoa kun sektioon jouduin,
olin niin pillerihuuruissa ja kivut oli valtavat silti.

Kokemuksia on molemmista puolesta ja vastaan. Ap on niin peloissaan että on varmasti lukenut riittämiin keskusteluja molemmista aiheista kuten minäkin tein. Turha niitä kokemuksia on nyt tähän alkaa keräämään.

 

Kokemuksia on molemmista puolesta ja vastaan. Ap on niin peloissaan että on varmasti lukenut riittämiin keskusteluja molemmista aiheista kuten minäkin tein. Turha niitä kokemuksia on nyt tähän alkaa keräämään.

En usko että ap on lukenut kokemuksia molemmista päättänyt
hän vaan on että pelkää synnytystä ja haluaa sektion
Luulee raukka ettei sitten ole supistelu kipuja ei mitään
kuvittelee varmaan pienessä mielessä mahassaan olevan vetoketjun
jonka saa yhtä nopeasti kiinni kuin auki
ja on heti bikinikunnossa
Näinköhän on lukenut edes tietoa että maito ei sektio äideillä nouse heti rintoihin vaan vaatii pitkää työtä että sitä alkaa herumaan
ja ne tissit on silloin kipeät jotkut joutuvat turvautumaan lääkkeisiin
jotta saa maidon sektion jälkeen tulemaan
mutta tämähän on taas helppoa
ja nyt ap tietää senkin jotta osaa nekin pillerit pyytää
Myös kohtu supistuu nopeammin kun synnyttää alakautta jne
mutta ainiin onhan tähänkin lääke
ei muuta kuin lääkkeitä dumbataan täyteen ettei nyt vaan pikku kipua tarvi sietää Joskus olisi vaan niin paljon helpompaa jättää lapset tekemättä tai adoptoida heidät valmiina kun ei yhtä pikku synnytystä halua kokea