Miksei pelkoni riitä sektioon.. :(

No turha alkaa kokemuksia keraamaan joo, mutta eiko se ole ihan fakta, etta sektio on se riskialttiimpi vaihtoehto, seka aidille etta vauvalle. Siis jos ennakkoon ei ole syyta epailla ongelmia. Etta ennemmin sita sektioo pitais pelata..?
Itella takana kaksi sektiota ja aika huonot kokemukset + enaa ei mahdollisuutta enempiin lapsiin. Etta kun ne riskit kuitenkin voi realisoitua siina sektiossa, niin sekin on sitten iso harmi, etenkin kun kyseessa on nuori ensisynnyttaja.
Kylla aloittajan pelot taytyy ottaa todesta tietenkin neuvolassa ja varmasti oikea osoite on se pelkopoli, ehka myos muu jutteluapu olisi paikallaan.
Mina olisin myos huolissani siita, kuinka negatiivinen raskausaika sitten vaikuttaa siihen synnytyksen jalkeiseen elamaan (meni se sitten miten vaan) ja aidin suhteeseen vauvan kanssa.

 

No turha alkaa kokemuksia keraamaan joo, mutta eiko se ole ihan fakta, etta sektio on se riskialttiimpi vaihtoehto, seka aidille etta vauvalle. Siis jos ennakkoon ei ole syyta epailla ongelmia. Etta ennemmin sita sektioo pitais pelata..?
Itella takana kaksi sektiota ja aika huonot kokemukset + enaa ei mahdollisuutta enempiin lapsiin. Etta kun ne riskit kuitenkin voi realisoitua siina sektiossa, niin sekin on sitten iso harmi, etenkin kun kyseessa on nuori ensisynnyttaja.
Kylla aloittajan pelot taytyy ottaa todesta tietenkin neuvolassa ja varmasti oikea osoite on se pelkopoli, ehka myos muu jutteluapu olisi paikallaan.
Mina olisin myos huolissani siita, kuinka negatiivinen raskausaika sitten vaikuttaa siihen synnytyksen jalkeiseen elamaan (meni se sitten miten vaan) ja aidin suhteeseen vauvan kanssa.

nii mutta kun kaverit kerto et sen saa kun vaan sanoo et pelkää ja sit ei tarvi kokee kipuu kun sen päivänkin saa päättää millo leikataa ja ei oo mitää kipui. En mä jaksa vaan venata koska se muksu syntyy ja pelätä missä jotkut lapsivedet tulee alle ja kiva sit jos oon jossain bussissa ja kaverit nauraa kun kusin alle

 

En usko että ap on lukenut kokemuksia molemmista päättänyt
hän vaan on että pelkää synnytystä ja haluaa sektion
Luulee raukka ettei sitten ole supistelu kipuja ei mitään
kuvittelee varmaan pienessä mielessä mahassaan olevan vetoketjun
jonka saa yhtä nopeasti kiinni kuin auki
ja on heti bikinikunnossa
Näinköhän on lukenut edes tietoa että maito ei sektio äideillä nouse heti rintoihin vaan vaatii pitkää työtä että sitä alkaa herumaan
ja ne tissit on silloin kipeät jotkut joutuvat turvautumaan lääkkeisiin
jotta saa maidon sektion jälkeen tulemaan
mutta tämähän on taas helppoa
ja nyt ap tietää senkin jotta osaa nekin pillerit pyytää
Myös kohtu supistuu nopeammin kun synnyttää alakautta jne
mutta ainiin onhan tähänkin lääke
ei muuta kuin lääkkeitä dumbataan täyteen ettei nyt vaan pikku kipua tarvi sietää Joskus olisi vaan niin paljon helpompaa jättää lapset tekemättä tai adoptoida heidät valmiina kun ei yhtä pikku synnytystä halua kokea

Pahoittelen kovasti etten saanut tilaisuutta synnyttää alakautta, vaan ylilääkärien määräyksestä tehtiin kiireellinen sektio. Kiitos kuitenkin tästä mieltä ylentävästä kommentista, ilman sektiota oltaisiin molemmat vauvan kanssa menehtyä. Eli en todellakaan koe sitä huonoksi. Ei todellakaan ollut kyse mistään pikku kivun pelosta
ja muutenkin äly hoi, useilla ihmisillä tulee kovat kivut leikkauksen takia.. En tollasten suurisuisten räpättäjien mielipiteen mukaan todellakaan asioitani tee, en todellakaan jätä lapsiani "tekemättä" enkä halua adoptoida kun on mahdollisuus saada lapset itse. Sun kohdallas ehkä ois toi ensimmäinen suotavaa, sen verran laukkaa toi järjenjuoksu..

 

Mä pystyin kyllä nostellen vauvaa sektion jälkeisenä päivänä...

 

Minulle tehtiin pelko sektio, diagnoosi tosin on väärä. Ensin neuvolalääkäri sanoi, että lähettäisi minut synnytystapa arvioon koska paikat vaikuttavat ahtaalta. Toinen lääkäri oli samaa mieltä. Puhuin tästä vielä terveydenhoitajan kanssa koska aloin pelätä alatie synnytystä, sainkin lähetteen pelkopolille joka todellisuudessa on aivopesupoli, siellä äiti koetetaan aivopestä pelkäämään sektiota ja alatiesynnystä ylistetään. Minua ei otettu vakavasti, eikä minua tutkittu. Olin saanut neuvolasta jopa lähetteen magneettikuvaan, jotta saataisiin kuvattua onko paikat ahtaat alatiesynnytykseen, tämä tyrmättiin pelkopolilla. Lopulta vaadin saada pelkosektion koska minua ei suostutu tutkimaan!!!

Todellisuudessa olisin ollut valmis alatiesynnytykseen jos minut olisi kuvattu ja olisi näyttänyt siltä, että vauva mahtuu alakautta, riskiä en halunnut ottaa koska äidilläni ahtaat paikat, jonka seurauksena minua synnyttäessään hän sekä minä olimme hengenvaaraassa ja hätäsektio tehtiin. Hänet nukutettiin samalla kun häntä vietiin juosten leikkaussaliin. Eli perinnöllistä taipumusta myös ahtauteen kohdallani siis saattaa olla. Neuvola oli ainut, joka oli sitä mieltä, että on aiheellista kartoittaa mahtuuko vauva alteitse, pelkopolin kanta oli se, että asia selviää sitten synnytyksessä, Minun kantani oli sitten yhtä tiukka, vaadin sektion.

 

Siis onko teillä kaikilla vastanneilla omia lapsia? Uskomatonta ja surullista! Surettaa teidän lasten puolesta. Niin ilkeiltä vaikutatte! Hävetkää!

Ymmärrän ap pelkosi oikein hyvin. Olen yhden lapsen synnyttänyt ja uudestaan en sitä tee. Meille tämä lapsi jääkin sitten ainoaksi. Kuten muutamat ystävälliset ihmiset ovat jo todenneet, vaadi lähetettä pelkopolille. Sieltä saat apua ja tarvittaessa sitten vaikka siunauksen sektiolle. Totta on, että sektiossa on enemmän riskejä eli ota asioista hyvin selvää ennen lopullista päätöstä. Tsemppiä! Kaikki järjestyy kyllä!

 

en minäkään halunnut synnyttää alakautta. Syy ihan selkeä, en halunnut alapääni repsahtavan enkä olisi jaksanut monen tunnin synnytystä.
Ei siellä pelkopolilla tarvi muuta tehdä kuin vähän kyyneliä tirauttaa niin kyllä sen section saa Ei ne jaksa katella siellä itkevää äitiä.

 

Halaus sinulle ap! Minäkin ymmärrän pelkosi. Itsellä takana yksi sectio ja useampi synnytys alakautta. Helposti ei kannata sectiion lähtä, mutta kyllä sinä itse olet se joka parhaiten tietää ja tuntee. Tsemiä sulle ja toivottavasti saat asiaan sellaisen ratkaisun kuin haluat!

 

[QUOTE="huhhuh";28233750]ja sun pitäis opetella kirjoittamaan. Niinkuin huomaan niin aloittajalla on todellinen pelko. Se, että sulle on sattunut tulemaan sektion seurauksena kiinnikkeitä, on harvinaista. Tekikö se sektio susta myös tuommoisen kusiaivon, mitä viimeisellä lauseella osoitat? No sitten mä ymmärrän sun reaktiosi.[/QUOTE]

Äidin pelko on pienempi riski vauvalle kuin sektio verrattuna alatiesynnytykseen. Kyllä vauvan turvallisuuden pitäisi mennä äidin turhien(!) pelkojen edelle.

 

[QUOTE="vieras";28234006]Pahoittelen kovasti etten saanut tilaisuutta synnyttää alakautta, vaan ylilääkärien määräyksestä tehtiin kiireellinen sektio. Kiitos kuitenkin tästä mieltä ylentävästä kommentista, ilman sektiota oltaisiin molemmat vauvan kanssa menehtyä. Eli en todellakaan koe sitä huonoksi. Ei todellakaan ollut kyse mistään pikku kivun pelosta
ja muutenkin äly hoi, useilla ihmisillä tulee kovat kivut leikkauksen takia.. En tollasten suurisuisten räpättäjien mielipiteen mukaan todellakaan asioitani tee, en todellakaan jätä lapsiani "tekemättä" enkä halua adoptoida kun on mahdollisuus saada lapset itse. Sun kohdallas ehkä ois toi ensimmäinen suotavaa, sen verran laukkaa toi järjenjuoksu..[/QUOTE]

Mistäs noin pillastuit? Jos et kerran ollut pelkosektiossa, niin olet väärässä ketjussa.

 

Koska isoon leikkaukseen tavallisen synnytysen sijaan kitiseminen on täysin järjenvastaista ja koittavat vain suojella sinua. Ota suojelu vastaan äläkä ole nyt noin itsekäs. Vauvan parhaaksi. Ajattele lastasi, älä vain itseäsi. Sinä halusit vauvan ja siihen kuuluu synnytys. Hyvin se menee, meidät on tehty sitä varten että kestäisimme sen. Leikkauksia varten meitä ei ole tehty. Täysin luonnotonta ja typerää turhaan.

 

sun ei tarvi sen kummemmin selitellä ku sanot vaan neuvolassa että varatkaa mulle aika pelkopolille. Mä olin siellä synnytyspelon takia. Päädyin kuitenki synnyttämään alateitse mutta ku kaikki ei menny hyvin niin koin sitten kaupan päälle vielä sectionkin. Section jälkeen mietin et miks ihmiset haluaa pelkosektioon koska ne kivut oli seuraavan viikon takuulla kovemmat ku edellisessä alatiesynnytyksessäni vaikka leikkaus menikin oppikirjojen mukaan. Tunteet on kuitenki jokaisen omia ja jos se synnytys muodostuu omassa nupissa liian isoksi niin eikai se muilta oo pois jos joku menee sectioon? Oma se on valinta ja varmaan ne kivutkin on helpompi kestää ku tietää että on itse tehny henkilökohtaisen valinnan synnytystavastaan.

 

Pelkopolille sun on saatava lähete, jos haluat. Toivottavasti saat siellä parempaa palvelua, kuin itse sain. Itseni kohdalla peloistani ei suostuttu edes puhumaan. Ei oikeasti annettu puhua!!! Ilmoitettiin vain, että sektiota et saa ja lähetettiin kotiin. Aika taisi olla tiukilla tai jotain??? :O Itkien sieltä sitten kotiin lähdettiin... Syynä käyntiini oli synnytyspelko, joka oli pahentunut entisestään ensimmäisen synnytyksen takia. Olin kokenut pelkoa jo ennen ensimmäistä synnytystä, mutta kuten sinunkin kohdallasi, pelkoni oli sivuutettu täysin. Synnytys oli kamala (osittain varmaan myös pelkoni takia) ja pelko vain paheni. Pelkopolilta en saanut apua ja synnytystä odottelinkin sitten kauhuissani kotona. Mies onneksi jaksoi loppuun asti tsempata ja valaa uskoa. Ja kuinka ollakkaan, seuraava synnytys olikin kaikkineen lähes täydellinen. Kätilökseni osui pelkoihin erikoistunut ihminen, joka oli ensimmäinen ihminen, joka ymmärsi tilanteen "vakavuuden". Vihdoin synnytyspelkoni on kadonnut, mutta olen edelleen katkera siitä, ettei sitä kukaan ottanut tosissaan, enkä saanut tarvitsemaani apua. Pelkoa kokemattoman ihmisen on vaikea käsittää sitä, että synnytyspelko voi olla todellista!

Ja vielä mainittakoon, että pelkäsin myös sektiota. Olin lukenut kaiken mahdollisen sen haitoista ja ymmärsin täysin, mitä olin vaatimassa. Pelkoni oli kuitenkin niin kamala, että halusin "päästä" sektioon. En missään nimessä elätellyt ruusuisia kuvia helposta sektiosta, missä lapsi vaan otetaan pois mahasta ja kaikki on kivasti. Tilanne oli kuitenkin se, että piti valita kahdesta pahasta se vähemmän paha. Ja minun mielessäni se oli silloin sektio.

 

Pelkopolille nyt, eli neuvolassa sanot suorat sanat. älä nyt kuitenkaan tyrmää alatiesynnytystä, siitä yleensä toipuu nopeemmin. Mä taas pelkään et toka jouduttas leikkaamaan! Mun mielestä se alatiesynnytys oli parempi, verrattuna siihen kuin kipeitä sektion käyneitä sairaalassa näin (joku jouduttiin leikkaamaan uudestaan aukikin ym). mä olin heti synnytyksen jälkeen tosi hyvässä kunnossa, ja se oli nopee homma (3 tuntia alusta loppuun, käynnistettynä). Mutta ei ihmisen pitäs olla peloissaan ilman apua. Tsemppiä kumpaan tapaan päädytkin.

 

tsemppiä ap!!! täällä on yksi ymmärtäjä ja olen hengessä mukana. ymmärrän ihan täysin miltä sinusta tuntuu, siis tuon pelko asian. näyttää olevan paljon sellaisia täällä jotka ei synnytyspelkoa(tai jotain muuta pelkoa) koe, silloin on vaikea ymmärtää meitä pelkääviä. ja meitä oikeasti on.

synnytyspelkoiselle ei yhtään auta sanoa että "kyllä se menee, pyydät kivunlievitystä" "siihen meidät on luotu" "leikkauksessa on riskejä" "ajattele lastasi" jne jne. joo, kyllä, ihan näitä kaikkia olen minäkin ajatellut. ja silti pelko vaan on ja pysyy. ja rakas mieheni joka ymmärtää minua, sanoi että niin kauan kun hän pelkää hammaslääkäriä(ja on siis tod. voimakas pelko siihen), hän ymmärtää minua ihan täysin. ihmisillä on pelkoja, kenellä mitäkin eikä mikään kiihkoilu, pakottaminen tai jeesustelu tai HAUKKUMINEN siihen auta

todella huonosti on sinua kyllä kohdeltu. liekkö sitten tosiaan ikä se tekijä, vaikka siis ei saisi olla. kun itse taas olen jo "iäkkäämpi" ensisynnyttäjä(pelko yksi syy miksi lapsen hankkimista on siirretty), niin liekkö sen takia minut on otettu tosissaan ja hyvin alusta asti. ensimmäisessä neuvolassa asiasta puhuin ja seuraavalla kerralla terkkari kirjoitti lähetteen pelkopolille eka käynti oli viikolla 27 sinne piti täytää sellanen lomake jossa oli paljon kysymyksiä pelosta. silloin jo kätilö sanoi ettei ketään pakotetan alatiesynnytykseen. muutama viikko tuosta oli sitten kätilön ja lääkärin vastaanotto, jossa lääkärikin sektion lupasi ja tällä viikolla lyötiin leikkauspäivä lukkoon(nyt vko 37). ja en koe joutuneeni mitenkään "kuulusteltavaksi" tai että minua olisi painostettu tms. varsinkin kätilöt ovat olleet aivan ihania ja ymmärtäväisiä. ymmärrän että lääkäreillä on vähän toisenlainen näkemys ammattinsa puolesta, mutta mitään painostusta en ole heidänkään puoleltaan kokenut.

toivon että ap saat apua!!!!!!

 

Pelkosektion saat kyllä. Jankkaat vaan peloistasi sinne 36 viikolle asti, silloin ne sen päättää. Älä jää pelkoinesi yksin, menee raskausaika pilalle. Pelkopolille juttelemaan!

 

Pelkopolilla käynti auttoi minua suuresti, sain faktatietoa kaikesta. Itselleni ehdotettiin sectiota, mutta sitä pelkäsin kaikkein eniten. Minun peloillani ei ollut mitään tekemistä "pikku kipujen" kanssa, niinku joku vatipää täällä kitisi.
Mutta mulla kävi tosiaan niin, että mitä pidemmälle raskaus eteni, sitä vähemmän pelotti, ja lasketun ajan tienoilla olin valmis tekemään jo mitä tahansa, kunhan lapsi ulos tulisi. Pelko kaikkosi täysin koska olin niin kypsä siihen odotteluun.

 

Mulla itsellä on tosi vaikea oksentamisen pelko, eli emetofobia, joten ymmärrän jotain peloista ja fobioista. Se mua vaan mietityttää, että miten ensisynnyttäjä voi pelätä niin hirveästi synnytystä, kun ei ole sitä vielä kokenut, ts. ei tiedä vielä, mitä pelkää? En todellakaan tuomitse synnytyspelkoa, pohdin vaan. En tosiaan itsekään kovin johdonmukaisesti ajattele: Mä en pelännyt synnytystä itsessään yhtään, vaan sitä, että oksennanko (synnytyksessä) Synnytys oli pitkä ja hankala, mut en onneksi oksentanut

 

[QUOTE="jossu";28234388]en minäkään halunnut synnyttää alakautta. Syy ihan selkeä, en halunnut alapääni repsahtavan enkä olisi jaksanut monen tunnin synnytystä.
Ei siellä pelkopolilla tarvi muuta tehdä kuin vähän kyyneliä tirauttaa niin kyllä sen section saa Ei ne jaksa katella siellä itkevää äitiä.[/QUOTE]

Sinunkaltaistesi takia oikeiden pelkopotilaiden on vaikeampi saada sektio. Resurssit kuluvat toosaansa rakastuneiden turhiin leikkauksiin. Levähtää se sinunkin majavasi ennen pitkää ja usko tai älä, raskaus vaikutti siihen jo. Eikä alatiesynnytys ole mikään ehdoton teurastuomio alapäälle.

 

Minä kävin pelkopolilla muutaman kerran nyt alkuvuodesta. Laskettu aika on huhtikuun puolivälissä. Mun pelko oli sektioon joutuminen, esikoinen jäi päästään jumiin mun lantioon ja jouduttiin hätäsektioon. Selvisi, että mun lantio oli liian ahdas, jonka lisäksi mun kohtu ei ole normaalissa kulmassa tms. Eli sektioon joutuminen on koko ajan ollut pöydällä yhtenä vaihtoehtona.

Onneksi neuvolan terkka laitto lähetteen sinne pelkopolille, en joutunu ees pyytämään sitä. Siellä ihanan kätilön kanssa sain puhuttua sektiopelkoni vähän pienemmäksi ja nyt vielä selvisi synnytystapa-arviossa, että estettä alatiesynnytykselle ei ole. Mutta, jos jostain syystä synnytys päättyisi sektioon, olisin sinut sen kanssa.

Suosittelen kaikille pelkopolia edes harkitseville lähetteen pyytämistä. Itse menin sinne epäröiden, mutta niiden kolmen vartin jälkeen olin erittäin iloinen, että sain sen ajan.

 

En tahdo olla julma, mutta sektio on hiton iso leikkaus loppupeleissä eikä pelkkä pelko ole mielestäni mikään syy sille, VARSINKAAN jos kyseessä on ensisynnyttäjä. Sinä kun et tiedä miten synnytys etenee tai onko jotain riskiä jostain, niin tuntuu hullulta että pitäisi alkaa operoimaan vain siksi että mammaa pelottaa. Sitten kun olet yhden synnytyksen käynyt läpi, katsotaan asiaa uudestaan.

Ps. Pelko noilla viikoilla on normaalia.

 

[QUOTE="hmmm";28235261]Mulla itsellä on tosi vaikea oksentamisen pelko, eli emetofobia, joten ymmärrän jotain peloista ja fobioista. Se mua vaan mietityttää, että miten ensisynnyttäjä voi pelätä niin hirveästi synnytystä, kun ei ole sitä vielä kokenut, ts. ei tiedä vielä, mitä pelkää? En todellakaan tuomitse synnytyspelkoa, pohdin vaan. En tosiaan itsekään kovin johdonmukaisesti ajattele: Mä en pelännyt synnytystä itsessään yhtään, vaan sitä, että oksennanko (synnytyksessä) Synnytys oli pitkä ja hankala, mut en onneksi oksentanut [/QUOTE]

Mulla sama ja menin pelkopolille juttelemaan myös tästä. Sain tietoihini kirjauksen pahoinvointilääkkeen tarpeellisuudesta pyydettäessä.

 

Olin laiska enkä lukenut kommentteja, mut sanoisin et nyt nyrkkiä pöytään ja vaadit lähetettä pelkopolille.

On ihan normaalia tossa vaiheessa että synnytys alkaa pelottamaan, ja varsinkin se kun itse tietää että se on pakko synnyttää, eikä siitä tilanteesta pääse enää perääntymään. Ikinä. Se asian lopullisuus tuo oman lisänsä siihen pelkoon, ja yleensä se saakin monia eri sävyjä; "entä jos en pärjääkkään lapsen kanssa, entä jos olen ihan surkea äiti, entäs jos..." jne. Sun täytyy päästä nyt purkamaan noita ajatuksia ammattilaisen kanssa, jotta saat itseäs hieman levollisemmaks.

Synnytys on iso asia. Tapahtui se sitten sektiolla tai alateitse, niin se on ihan valtavan iso ja pelottava asia. Sektio ei ole mikään pikkujuttu todellakaan, vaan se saattaa olla äidille jopa raskaampi kokemus mitä alatiesynnytys. Mä itse olisin toivonu että alateitse synnyttäminen ois mulla ollu mahdollista, ettei ois ollu pakko mennä lopulta kiireelliseen sektioon, mutta aina ei mee tasan onnen lahjat. Synnytyksessä mennään sillä, mitä tilanne vaatii.

Vaikka se tuntuu nyt ihan hirvittävän pelottavalta, kamalalta, ikävältä, itkettävältä.. Yritä rentoutua. Sitteku se synnytys alkaa, niin kyllä sä siinä pärjäät ihan varmasti, sullahan on ihan normaali raskaus ollut tähän asti? Alatiesynnytys on oikeasti parempi mitä leikkaus, ja siitä paranee huomattavasti nopeampaa mitä sektiosta. Jos pelko liittyy vaikka ahtauteen tms, niin voithan kysyä neuvolasta josko tutkisivat lantion koon ja vauvan koon, sekin varmasti rauhottais pelkoa hieman.

Tsemppiä odottamiseen, hienosti se synnytys tulee varmasti menemään ilman sektiota! :hug: