Miten unohtaa eksä ja jatkaa omaa elämää?

["Murtunut"]

Ero tuli 2 kuukautta sitten. Miestä alkoi kiinnostaa toiset naiset ja minä tulin jätetyksi. Emme ole olleet missään yhteydessä muuttoni jälkeen.

Minusta tuntuu, että en meinaa päästä yli erosta. Näen unia eksästä ja ikävöin häntä lähes päivittäin. Jotkut päivät ovat vähän parempia, mutta sitten ikävä taas iskee todella raskaasti, enkä oikein kykene tekemään mitään; jään vain miettimään ja itkemään.

Miten pystyisin jatkamaan omaa elämääni eteenpäin ja hyväksymään sen, että mennyt on mennyttä?

 

["Tia"]

Älä jää kotiin nyhjäämään, liiku, harrasta, tapaa ystäviä...

 

[ap.]

[QUOTE="Tia";28138576]Älä jää kotiin nyhjäämään, liiku, harrasta, tapaa ystäviä...[/QUOTE]

Olen tätä tehnytkin, mutta ei tunnu auttavan.

 

["vieras"]

Pitää liikkua enemmän.

 

[pinkki78]

Aika parantaa haavat. Itke ja tunne, jossain vaiheessa kaikki näyttää selkeämmältä. Ei asiat tapahdu hetkessä, tällaiset asiat tarvitsevat aikaa parantuakseen. Sitten joskus kun olet tämän käsitellyt olet valmis uuteen suhteeseen. toiset eivät käsittele näitä juttuja ja vievät likaa ja lokaa uusiin suhteisiin.

Sinullehan tuossa tehtiin hallaa, muistathan ettei kaikki miehet ole samanlaisia!

voimia, paljon!!

 

["taikuri"]

Ajan kanssa se menee. Ensin pari kolme kuukautta tuota kokopäivätuskaa, sitten alkaa pidetä ne pätkät että asia on poissa mielestä, ja jonain päivänä huomaat, ettet ole ajatellut häntä eilisen jälkeen. Jne. Rentoudu, aika on puolellasi kun et rupea panikoimaan. Palkitse ittesi aina, kun olet onnistunut ajattelemaan muita asioita.

Ja kun kipu tulee, joko annat sen tulla, olla ja mennä hermostumatta asiasta, tai sitten vaivut kostofantasioihin tai mikä nyt oloa parantaakin. Kyllä se siitä.

 

["vieras"]

Kaksi kuukautta on lyhyt aika. Pikkuhiljaa se alkaa helpottaa. Sure ja mieti nyt, mutta älä jää kuitenkaan liikaa murehtimaan. Mene ja tee asioita ja nää ihmisiä, se auttaa myös.

 

["heluna"]

tuttu tunne,paitsi mun mies jätti minut ollakseen yksin(siis ainakin toistaiseksi on yksin,en usko että se kauaa kestää,vaikka hän vakuuttaakin minulle ettei aio toista naista ottaa ikinä). tai alkuun sano että ei ikinä,sitten se vaihtui siihen että en mä usko että niin käy.. eli kyllähän se on sitte kohta täälläkin edessä. sitäpä en sitte tiedä miten kestän tiedon uudesta naisesta!

tiedän ap tunteesi ja mä sentään saan mieheltä välillä halauksen, hän käy apteekissa kun olen kipeä ja tuo lääkkeet.. yms yms. eli välittää kuitenkin edes vähän. mutta silti itsellä on kamala olo. jos hän huitelis toisten naisten perässä olo olis varmasti pahempi!

een tiedä miten unohtaa.. eikai sitä unohda koskaan,jossain vaiheessa varmaan turtuu hieman..

 

["Tips"]

Kunnon bailuviikonloppua kehiin. Flirttiä miehille sekä arkena että vapaalla. Kenties joku sinkkuristeily... ota elämä rennosti.

 

["vieras"]

Henk.koht. en oikein ymmärrä, miten joku haikailee sellaisen miehen perään, joka vaihtoi naista ja jätti.

No mutta: liikkuminen, ulkoilu, ystävien tapaaminen, pihatyöt, kodin uudistaminen. Siinä mun mielestä tärkeimmät jutut, mistä tulee hyvä mieli.

 

[ap.]

Aikaa on mennyt viestiketjun aloittamisesta, mutta eteenpäin en ole surussani vieläkään päässyt
Itkua, itkua, turtumista ja aktiivista elämää kera harrastusten, mutta paikalleni olen jäänyt rypemään.

 

[ap.]

Katsotaan, josko ensiviikko olisi taas vähän parempi.

 

["heluna"]

Aikaa on mennyt viestiketjun aloittamisesta, mutta eteenpäin en ole surussani vieläkään päässyt
Itkua, itkua, turtumista ja aktiivista elämää kera harrastusten, mutta paikalleni olen jäänyt rypemään.

sama täällä! mies tosin ei ole "hankkinut" tosita naista vieläkään ja on alkanut olemaan minua kohtaan välittävämpi, halaakin,ollaan +vähän saatu juteltua. mutta jotenkin tuntuu että roikun löyhässä hirressä koko ajan

mulla on sinänsä parempi tilanne että mä luulen miehen vielä välittävän minusta, mutta nyt ongelma on se että vaikka tuntuu ettei elämässä ole juuri mitään ilman miestä,ni vaikka mies palaisikin kotia,niin millä mä enään koskaan voisinluottaa mieheen?? en vois ja ero olis kuitenkin edessä:/

 

["vieras"]

[QUOTE="Murtunut";28138533]Ero tuli 2 kuukautta sitten. Miestä alkoi kiinnostaa toiset naiset ja minä tulin jätetyksi. Emme ole olleet missään yhteydessä muuttoni jälkeen.

Minusta tuntuu, että en meinaa päästä yli erosta. Näen unia eksästä ja ikävöin häntä lähes päivittäin. Jotkut päivät ovat vähän parempia, mutta sitten ikävä taas iskee todella raskaasti, enkä oikein kykene tekemään mitään; jään vain miettimään ja itkemään.

Miten pystyisin jatkamaan omaa elämääni eteenpäin ja hyväksymään sen, että mennyt on mennyttä?[/QUOTE]

on sanonta...ja se pitää paikkansa kun jaksaa taistella omaa ikävää vastaan. SE helpottaa ajan myötä. Se miten taistelet on sinusta kiinni?

 

[ssss]

[QUOTE="vieras";28145771]Henk.koht. en oikein ymmärrä, miten joku haikailee sellaisen miehen perään, joka vaihtoi naista ja jätti.

No mutta: liikkuminen, ulkoilu, ystävien tapaaminen, pihatyöt, kodin uudistaminen. Siinä mun mielestä tärkeimmät jutut, mistä tulee hyvä mieli.[/QUOTE]

Eihän rakkaus kuole kuin seinään. Usein se kestää vaikka mitä. Tunteiden kuolettaminen vie aikaa.

 

["vieras"]

Eihän rakkaus kuole kuin seinään. Usein se kestää vaikka mitä. Tunteiden kuolettaminen vie aikaa.

vaikka ois kulunut 10 vuotta. Tunteet on niitä asioita mitkä voi viedä masentuneisuuten...Mitä itse oon oppinut....jos kaipaat ja etkä saa vastakaikua ..Se ero pitäs tehdä ystävinä...niin helpompi ois tavata sitten toisia mutta se mustasukkasuus tulee kuvioihin.

 

["hei"]

Erostasi on siis vasta muutama kuukausi? Et sinä minusta ole jäänyt paikallesi rypemään, niin kuin tuossa sanot. Kyllähän se nyt hyvänen aika jossain tuntuu, kun suhde loppuu. Ja vielä enemmän sattuu, kun tulee jätetyksi. Itse en aikanaan eron jälkeen osannut pysähtyä, surra ja rypeä tarpeeksi. Koetin kovasti päästä "eteenpäin". No, puoli vuotta myöhemmin iski sitten totaalinen masennus. Eli ei siitä surusta ole muuta reittiä oikeasti ulos, kuin läpi. Anna surun tulla! Itke sitä itseksesi, kavereille, tarvittaessa vaikka terapeutille. Ja joku kaunis päivä huomaat, että kyllähän se helpotti.

Voimi ja uskoa tulevaan! Elät rankkaa aikaa!

 

["vieras"]

[QUOTE="hei";28176814]Erostasi on siis vasta muutama kuukausi? Et sinä minusta ole jäänyt paikallesi rypemään, niin kuin tuossa sanot. Kyllähän se nyt hyvänen aika jossain tuntuu, kun suhde loppuu. Ja vielä enemmän sattuu, kun tulee jätetyksi. Itse en aikanaan eron jälkeen osannut pysähtyä, surra ja rypeä tarpeeksi. Koetin kovasti päästä "eteenpäin". No, puoli vuotta myöhemmin iski sitten totaalinen masennus. Eli ei siitä surusta ole muuta reittiä oikeasti ulos, kuin läpi. Anna surun tulla! Itke sitä itseksesi, kavereille, tarvittaessa vaikka terapeutille. Ja joku kaunis päivä huomaat, että kyllähän se helpotti.

Voimi ja uskoa tulevaan! Elät rankkaa aikaa![/QUOTE]

antasin itselle aikaa miettiä ja surra..ja sitten kun tuntuu siltä niin lähtisin ulos etsimään jotain...Mutta minä olen minä ja se ei aina sovi kaikille!

 

[Criminal Mind]

Itket itkit reilusti ja suret kun siltä vielä tuntuu. Kuten jo sanottu, jossain vaiheessa alkaa tulemaan hetkiä kun ei sureta ja ne välit pitenee silloin kun ei sureta teet mukavia asioita. Väkisin elä lähe "bile" hommiin. Siitä tulee vaan tuskasempi olo, mulle tuli ainaki.

 

[ap.]

Halusin kaivaa tämän vanhan keskustelun esiin ja kertoa kuulumiseni.

Erosta on nyt aikaa 6 kuukautta. Tuona aikana emme ole olleet missään tekemisissä toistemme kanssa. En ole kuullut hänestä mitään enkä ole mitään tietoja yrittänytkään kaivaa.

Olen huomannut että minusta on tullut jotenki turta tuon eroasian suhteen. Kaipaan yhä eksääni varsinkin yksinäisiltä tuntuvina iltoina. Mietin haikeudella menneitä hyviä muistoja. Olen jollain tasolla kuitenkin hyväksynyt sen että mennyt on mennyttä.
En ole harrastanut seksiä eron jälkeen ollenkaan. Minua ei kiinnosta alkaa säätämään miesten kanssa. Ero on pistänyt minut varovaiseksi ja varpailleni.

 

["vieras"]

Juu 6kk on vielä vähän.. hieno silti että näin. Tule kertomaan kuulumisen toisen puolivuotisen jälkeen. Uskon että silloin jo ajattelet ihan muita miehiä.

 

[kurjaa...]

itellä tuore ero ja tuntuu että ap:n kohtalo edessä.

 

["satutettu"]

Voi ap:hug: Puoli vuotta onn lyhyt aika,ei siinä ajassa ole vielä selvillä vesillä,ei läheskään.Se ottaa aikansa,ehkä loppuelämän. Mä niin ymmärrän sun fiilikset että vaikka tekis mitä niin tuntuu että mikään ei oloa helpota. Omasta erosta on 2vuotta,mies lähti yllättäen toisen matkaan.Olen vieläkin omalla tavalla rikki asiasta,en niinkään eron takia vaan sen että ero ja pettäminen tuli yllätyksenä,en osannut varautua.Olen seikkaillut sanan jokaisessa merkityksessä mutta silti tuntuu että olen rikki sisältä,edelleen. Olen treffaillut,tapaillut ja harrastanut seksiä mutta se pelko että jokainen mies pettää ja vedättää ja jättää se on valtava kummitus ja painolasti. Viimeiseen mieheen jota tapailin otin ja jätin pelkoni ja ajattelin että tässä on reilu miesmoli niin ihana ja ymmärtäväinen kun kerroin peloistani mennneisyyteni takia mutta mitä mies teki,käytti tätä hyväkseen ja satutti ja lähti hänkin toisen mukaan. Tuntuu todella pahalta ajatella että en luota enää yhteenkään mieheen ja jään yksin. Se satuttaa aivan helvetisti! Voimia sulle ap,tiedän miltä se tuska tuntuu!

 

[ap.]

Ap täällä kertoilee taas kuulumisiaan =)

Erosta aikaa kohta yhdeksän kuukautta. Mitään yhteydenottoja puolin eikä toisin eron jälkeen olla otettu. Tuntuu siltä, että elämä on pikkuhiljaa alkanut voittaa. En ole ajatellut eksääni pitkiin aikoihin. Hän on tavallaan unohtunut, mutta joskus silti palaa mieleeni.

Tuntuu kummalliselta, että erosta totta totisesti on kohta kulunut vuosi. En ole vieläkään harrastanut seksiä toisen miehen kanssa eikä minulla kyllä ole mitään juttujakaan vielä kenenkään kanssa viriämässä. En kyllä vielä haluaisikaan alkaa seurustella kenenkään kanssa.

Ja teille jotka podette erotuskaa tällä hetkellä; kyllä se päivä vielä kirkastuu ja huomaat, että et enää olekaan riippuvainen eksästäsi. En minäkään ole enää, vaikka ensin luulinkin että kaikki hyvä katosi elämästä eron myötä. Koen, että minusta on tullut jollain tavalla vahvempi ihminen. Minulle ero on ollut yksi suurimmista vastoinkäymisistä elämässäni, mutta selvinnyt olen! =)