Eräs entinen poikaystävistäni ei herännyt vaikka täysille säädetty kännykän herätys huusi kuin palosireeni aivan korvan vieressä. Muistan, kun joskus yritin herättää häntä töihin, enkä saanut häntä hereille edes ravistamalla, jouduin vatvaamaan kroppaa eestaas sängyllä hartiavoimin ennen kun heräsi.
Silloin kyselinkin asiasta ja vertailimme nukahtamiskokemuksiamme. Minä kun olet herkkäuninen ja muutenkin nukun heikkolaatuista unta. Uneen vaipuminen on minulle pitkä prosessi, joka vaatii hiljentymisen, makuulle menon ja täydellisen rentoutumisen, josta sitten vaivun ensin kevyeen, sitten vahvaan horrokseen ja siitä vähitellen uneen, joka ei välttämättä koko yönä syvene syväksi uneksi kuin lyhyeksi hetkeksi. Heräilen monta kertaa yössä. Tämä poikaystäväni sanoi, että hän on nukahtanut istualleenkin. Yöunille kun menee, menee suoraan touhuistaan petiin ja hyvin nopeasti sen jälkeen vaan valahtaa tiedottomaksi. Ei mitään välivaiheita, pelkkä humahdus uneen. Tuntuu kuulema samalta kuin hyppäisi pimeään kaivoon. Sen jälkeen herää vasta aamulla - ja jos ei aamulla mikään herätä, hän voi nukkua vaikka puoleen päivään.
Minusta tämä oli todella häiritsevää. Se vaikutti ihan tavalliseen arkeen jatkuvina töistä myöhästymisinä ja rasitti ihmissuhteita. Ihmiset yksinkertaisesti hermostuivat, kun eivät saaneet kaveria kiinni 'ihmisten aikaan' ja tämä oli jatkuvasti kaikesta myöhässä. Johtipa joku tästä alkanut kina kaverisuhteen päättymiseenkin. Minusta se oli jo hyvä syy hakea apua, mutta ei se kuulema tätä poikaystävääni haitannut, harmitti ehkä hiukan, mutta hänen mielestään "oma on tappionsa".
Eli siis en ihmettele yhtään jos eivät ole kuulleet keittiössä könyämistä, mikäli sattuvat olemaan samanlaisia kuin tuo kertomani tyyppi.