The ketju

:vampire:

Ei varmaan kukaan oo kaivannu...

Briiffaus ois kiva yliväsylle TB:lle. puhti totaalipois.

 

Mä oon sua vanhempi muistaakseni muutaman vuoden ja mulla on kans semmonen käry nuoruus-/lapsuusvuosilta, että tupaten täynnä oli kaikki paikat, mutta siitä ei ole muistikuvaa, oliko sillon kaikilla samaan aikaan.
Mutta oletettavasti näin oli...

Ite asusteltiin hiihtokeskuksen lähellä niin siellä oli helsingistä, tampereelta ja oulusta porukka samaan aikaan lappilaisten kanssa lomailemassa. Noihin nuoriin silloin tutustui niin kertoivat olevansa hiihtolomalla.

 

juu, harvemmin eroaminen varmaan helppoa on
viimeinen lauseesi sopii tännekin
tiedä sitten mikä pidättelee

kai se tulevaisuus jotenkin pelottaakin jos "yksin" olisi ja arkea pyörittäisi

mutta nyt mä poistun suihkuun
palailen taas

Mullla huollettaa taloudellinen tilanne vaikka uskon kyllä että pärjättäisiin, vaikka paljon tiukempaa olisi kyllä. Tuo arki ei taas huolleta kun nyt jo hoidan kaikki täysin yksin.

 

Mä oon sua vanhempi muistaakseni muutaman vuoden ja mulla on kans semmonen käry nuoruus-/lapsuusvuosilta, että tupaten täynnä oli kaikki paikat, mutta siitä ei ole muistikuvaa, oliko sillon kaikilla samaan aikaan.
Mutta oletettavasti näin oli...

juu, joskus oli noin

ja munkin mielestä ovat kolmessa osassa

 

juu, harvemmin eroaminen varmaan helppoa on
viimeinen lauseesi sopii tännekin
tiedä sitten mikä pidättelee

kai se tulevaisuus jotenkin pelottaakin jos "yksin" olisi ja arkea pyörittäisi

mutta nyt mä poistun suihkuun
palailen taas

Mä erosin ja mua helpotti... Päätin, että jos en oikeasti ole onnellinen ja vastapuoli on ihan perseestä, minä en sitä tarvitse päälleni ja että eiköhän se mullakin ole oikeus onneen.
Ja kyllähän se pelotti ja pelottaa edelleen olla yksinhuoltaja ja käytännössä yksin vastuussa lapsista... Yksi harha-askelma, kolari yms. ja kaikki on minun vastuullani. Ruvennut enemmän ajattelemaan mm. omaa terveyttänsä ja elämäntapoja.
Mutta vielä en ole katunut - sitä en kuitenkaan sano, että kaikki tuntemukset olisivat haihtuneet kuin tuhka tuuleen. 18 vuotta on pitkä aika yhden ihmisen kanssa ja vaikka kuinka tietäisi, että on parempi näin, kyllä sitä silti ajatuksia tulee.
Mutta elämä jatkuu!

 

Ite asusteltiin hiihtokeskuksen lähellä niin siellä oli helsingistä, tampereelta ja oulusta porukka samaan aikaan lappilaisten kanssa lomailemassa. Noihin nuoriin silloin tutustui niin kertoivat olevansa hiihtolomalla.

Juu, olet varmaan oikeassa ja kyllä varmaan oli vilskettä!

 

Ruutis on tuossa 3-porrastuksesta oikeassa.


Viikko 8: Uusimaa, Varsinais-Suomi ja Satakunta
Viikko 9: Päijät-Häme, Kanta-Häme, Pirkanmaa, Pohjanmaa, Keski-Suomi, Kymenlaakso, Etelä-Savo ja Etelä-Karjala
Viikko 10: Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi

 

Mullla huollettaa taloudellinen tilanne vaikka uskon kyllä että pärjättäisiin, vaikka paljon tiukempaa olisi kyllä. Tuo arki ei taas huolleta kun nyt jo hoidan kaikki täysin yksin.

On mullakin niin sanotusti "perse auki" ja suurin osa omaisuudesta meni myyntiin ja silti jäi vielä niin paljon velkaa, että nykyinen omaisuus on melkein kokonaan kiinnitetty ja kovat on lyhennykset.
Mutta reilu viiskymppisenä pitäis olla velkavapaa ja ei tässä mitään hätiä ole, hyvin on selvitty, vaikka joskus onkin laskut yli eräpäivän ja tili tyhjä, mutta kyllä aina jotenkin selviää.

 

:vampire:

Ei varmaan kukaan oo kaivannu...

Briiffaus ois kiva yliväsylle TB:lle. puhti totaalipois.

*järkyttäväntaipuisatangohali* Ja pus

 

Mä erosin ja mua helpotti... Päätin, että jos en oikeasti ole onnellinen ja vastapuoli on ihan perseestä, minä en sitä tarvitse päälleni ja että eiköhän se mullakin ole oikeus onneen.
Ja kyllähän se pelotti ja pelottaa edelleen olla yksinhuoltaja ja käytännössä yksin vastuussa lapsista... Yksi harha-askelma, kolari yms. ja kaikki on minun vastuullani. Ruvennut enemmän ajattelemaan mm. omaa terveyttänsä ja elämäntapoja.
Mutta vielä en ole katunut - sitä en kuitenkaan sano, että kaikki tuntemukset olisivat haihtuneet kuin tuhka tuuleen. 18 vuotta on pitkä aika yhden ihmisen kanssa ja vaikka kuinka tietäisi, että on parempi näin, kyllä sitä silti ajatuksia tulee.
Mutta elämä jatkuu!

Ite olen kanssa eronnut ja silti kannustaisin pareja jatkamaan yhdessä jos ei ole mitään todella pahoja ongelmia suhteessa. Kuitenkin noita riitoja ja huonoja jaksoja tulee suhteessa ja ne voi kestää vuosia, mutt aniistä voi keskustella jos on sellainen kumppani jonka kanssa voi asioista keskustella! Tietenki eri sitten jos ei voida mistään puhua taikka sopia niin se hankaloittaa vain enemmän tilannetta.

 

Mullla huollettaa taloudellinen tilanne vaikka uskon kyllä että pärjättäisiin, vaikka paljon tiukempaa olisi kyllä. Tuo arki ei taas huolleta kun nyt jo hoidan kaikki täysin yksin.

ne raha-asiat kyllä aina lutviutuu

niiden vangiksi ei auta jäädä

 

Ite olen kanssa eronnut ja silti kannustaisin pareja jatkamaan yhdessä jos ei ole mitään todella pahoja ongelmia suhteessa. Kuitenkin noita riitoja ja huonoja jaksoja tulee suhteessa ja ne voi kestää vuosia, mutt aniistä voi keskustella jos on sellainen kumppani jonka kanssa voi asioista keskustella! Tietenki eri sitten jos ei voida mistään puhua taikka sopia niin se hankaloittaa vain enemmän tilannetta.

Noh, meidän kaikille tuttu tarina, mutta kerrataan nyt ihan vaan piruuttaan - exä hyppäs vieraaseen sänkyyn, mä pistin pihalle ja mistään ei ole voitu asiallisesti keskustella sen jälkeen. Ja tähän mennessä tuntuu hyvältä päätökseltä.

 

:vampire:

Ei varmaan kukaan oo kaivannu...

Briiffaus ois kiva yliväsylle TB:lle. puhti totaalipois.

:kiss: :kiss: :kiss: :kiss:

 

*järkyttäväntaipuisatangohali* Ja pus

:kiss:

 

On mullakin niin sanotusti "perse auki" ja suurin osa omaisuudesta meni myyntiin ja silti jäi vielä niin paljon velkaa, että nykyinen omaisuus on melkein kokonaan kiinnitetty ja kovat on lyhennykset.
Mutta reilu viiskymppisenä pitäis olla velkavapaa ja ei tässä mitään hätiä ole, hyvin on selvitty, vaikka joskus onkin laskut yli eräpäivän ja tili tyhjä, mutta kyllä aina jotenkin selviää.

Eiköhän kaikki järjestyis ja pärjäisi kun on pakko vaikka aika lailla tuo pelottaa kyllä, uskon kuitenkin että siihenkin tottuisi aika nopeeta uuteen elämään ja tinkimään tietyistä asioista. Varmasti se olisi sen arvoista. Sinäkin niin ihanan positiivinen vaikka asiat on miten on ehkä minäkin tästä joku kerta uskallan

 

Noh, meidän kaikille tuttu tarina, mutta kerrataan nyt ihan vaan piruuttaan - exä hyppäs vieraaseen sänkyyn, mä pistin pihalle ja mistään ei ole voitu asiallisesti keskustella sen jälkeen. Ja tähän mennessä tuntuu hyvältä päätökseltä.

meillä ei onneksi tuollaista ole eikä tule (vanha suhde päätökseen ensin on mun periaate) mutta muuten ei vaan tunnu enää hyvältä
enkä usko että sitä mikään pystyy enää korjaamaan : /
ja kuitenkin on 3 alakouluikäistä niin nietityttää tietenkin
sulla sinänsä helpompaa kun lapsesi isompia eikä aina tarvi aikuisen seuraa mutta toki ikä tuo sitten muita murheita

mutta nyt häippäsen hetkeksi

 

Eiköhän kaikki järjestyis ja pärjäisi kun on pakko vaikka aika lailla tuo pelottaa kyllä, uskon kuitenkin että siihenkin tottuisi aika nopeeta uuteen elämään ja tinkimään tietyistä asioista. Varmasti se olisi sen arvoista. Sinäkin niin ihanan positiivinen vaikka asiat on miten on ehkä minäkin tästä joku kerta uskallan

Kyllä asiat yleensä tuppaa järjestymään.
Mä yritän olla positiivinen, pelkällä asenteella pääsee ainakin henkisesti melkoisen pitkälle. Ja positiivisempi ja eloisampi olen ollut eron jälkeen. =)

 

Noh, meidän kaikille tuttu tarina, mutta kerrataan nyt ihan vaan piruuttaan - exä hyppäs vieraaseen sänkyyn, mä pistin pihalle ja mistään ei ole voitu asiallisesti keskustella sen jälkeen. Ja tähän mennessä tuntuu hyvältä päätökseltä.

Jokseenkin tuttu tarina Katkeruus sitten syntyy kun ei anna sitä "yhtä" hairahdusta anteeksi ja panee pihalle.. MUtte minun mielestä erotaan liian helposti varsinkin nuoren pariskunna jotka vain muutaman vuoden olleet naimisissa. Jokaiseen suhteeseen kuuluu se tietty kiertokulku joka lakaa sittä ensi-ihastumisesta ensimmäisiin riitoihin jossa luodaan se suhteen pohja, sitten menee jokunen vuosi mukavasti ylöspäin ja tulee se hetki kun molemmat kaipaa hieman vapautta ja omaa-aikaa. tässä vaiheesa tulee paljon eroja vaikka tämäkin vain kuuluu siihen normaaliin parisuhteeseen ja näistäkin pääsee ajan kanssa yli, mutta se vaatii sen että on se keskustelutaito siinä suhteessa.

 

:kiss: :kiss: :kiss: :kiss:

:kiss: :heart:

Mitäs täällä muuta kuin hiihtolomat? Joillain on/oli, mulla ei.

 

Ite olen kanssa eronnut ja silti kannustaisin pareja jatkamaan yhdessä jos ei ole mitään todella pahoja ongelmia suhteessa. Kuitenkin noita riitoja ja huonoja jaksoja tulee suhteessa ja ne voi kestää vuosia, mutt aniistä voi keskustella jos on sellainen kumppani jonka kanssa voi asioista keskustella! Tietenki eri sitten jos ei voida mistään puhua taikka sopia niin se hankaloittaa vain enemmän tilannetta.

ei sitä tarvitse riitojakaan olla ja silti voi mennä huonosti tai tuntua huonolta
rakkaus voi vaan loppuakin ja tunteet hiipua, sille ei voi mitään

riidat toki kuuluu suhteeseen ja niiden selvittäminen myös

 

meillä ei onneksi tuollaista ole eikä tule (vanha suhde päätökseen ensin on mun periaate) mutta muuten ei vaan tunnu enää hyvältä
enkä usko että sitä mikään pystyy enää korjaamaan : /
ja kuitenkin on 3 alakouluikäistä niin nietityttää tietenkin
sulla sinänsä helpompaa kun lapsesi isompia eikä aina tarvi aikuisen seuraa mutta toki ikä tuo sitten muita murheita

mutta nyt häippäsen hetkeksi

Tuo on hyvä periaate, mutta mun entiseni ei sitä tuntunut haluavan noudattaa.
Kaikkea ei voi vaan aina korjata, vaikka toisin väitetään. Ja vaikka voisikin, ei välttämättä ole enää halua. Se jokin "kipinä" on vaan kertakaikkiaan sammunut. Ei sillä, ei se kaikkiin päde ja myös ikuiseen rakkauteen pitää uskoa.

Juu, eivät tarvitse kokoaikaista seuraa, mutta onhan murrosikä muuten... Noh... mielenkiintoista.

 

 

Ite olen kanssa eronnut ja silti kannustaisin pareja jatkamaan yhdessä jos ei ole mitään todella pahoja ongelmia suhteessa. Kuitenkin noita riitoja ja huonoja jaksoja tulee suhteessa ja ne voi kestää vuosia, mutt aniistä voi keskustella jos on sellainen kumppani jonka kanssa voi asioista keskustella! Tietenki eri sitten jos ei voida mistään puhua taikka sopia niin se hankaloittaa vain enemmän tilannetta.

Tuohan ei puhua pukahda mitään yleensäkään ei puhuta mistään mitään. Oonhan mä yrittäny mutta yksin ei ole kauheen kiva puhua

 

Jokseenkin tuttu tarina Katkeruus sitten syntyy kun ei anna sitä "yhtä" hairahdusta anteeksi ja panee pihalle.. MUtte minun mielestä erotaan liian helposti varsinkin nuoren pariskunna jotka vain muutaman vuoden olleet naimisissa. Jokaiseen suhteeseen kuuluu se tietty kiertokulku joka lakaa sittä ensi-ihastumisesta ensimmäisiin riitoihin jossa luodaan se suhteen pohja, sitten menee jokunen vuosi mukavasti ylöspäin ja tulee se hetki kun molemmat kaipaa hieman vapautta ja omaa-aikaa. tässä vaiheesa tulee paljon eroja vaikka tämäkin vain kuuluu siihen normaaliin parisuhteeseen ja näistäkin pääsee ajan kanssa yli, mutta se vaatii sen että on se keskustelutaito siinä suhteessa.

Minä en vaan kykene antamaan tuollaista hairahdusta anteeksi. Olkoot sitten, että olen vanhanaikainen, mutta mulla menee pettäminen yli kaikkien sfäärejen ja vielä kun sitä ei täysin itse myönnä, vaan vasta sitten, kun on jäänyt kiinni.
Juu, no tuo on eri tilanne - 18 vuoden yhdessäolon jälkeen ei olla enää nuori pari.

 

Mä lähden nyt lenkille... Palataan about puolen tunnin päästä :wave: