Lasketaanko lain mukaan äidin kotona olo "työksi" eron tapahtuessa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vipistiina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Vipistiina

Uusi jäsen
16.02.2013
8
0
1
Hei kaikille!

Toivoisin tällä kysymyksellä kokemuksia avoeron läpikäynneiltä ja pienten lasten vanhemmilta.

Olemme mieheni kanssa pätyneet avoeroon, koska yhteiselomme ei vaan yksinkertaisesti suju. Haluan ajatella lapseni parasta ja hänellä ei varmaan ole paras mahdollinen koti sellaisessa paikassa, missä tapellaan koko ajan. Me emme tule mieheni kanssa toimeen ollenkaan ja ilmapiiri kotona on vähintään kireä ja tulehtunut.

Meillä on yhteinen talolaina, joka on siirtymässä eron myötä asuntoineen päivineen miehelle. Itse muutan lapsen kanssa pois vuokra-asuntoon. Nyt tappelemme siis rahasta. Lapsi on kohta vuoden ja minä olen ollut kotona koko tämän ajan mitä tässä asunnossa olemme asuneet. Jäin hoitovapaalle marraskuussa ja sen jälkeen mies on maksanut lainanlyhennykset ja laskut. Ensimmäiset puoli vuotta minä maksoin korot lainasta, koska miehen asunto oli vielä myymättä ja hän maksoi sitä lainaa pois. Nyt kun velka ja asunto on kokonaan siirtymässä miehelle, pyydän häneltä maksamani korkorahat lainasta. Hän ei kuulemma suostu maksamaan, koska silloinhan olisin kuulemma asunut tässä ilmaiseksi. Hän ottaa koko lainan omille kontuilleen ja siitä syystä hänen ei kuulemma tarvitse minulle mitään maksaa. Sitä, että olen kotona hoitanut lasta, ei kuulemma lasketa mihinkään koska hän on maksanut kaiken.

Onko tämä totta ja onko minulla mitään oikeutta pyytää maksamiani korkoja takaisin, koska jos mies joskus myy talon, niin hänhän saa kaiken voiton itselleen koska laina ja talo on kokonaan hänen nimissään?

Toivoisin neuvoja teiltä kanssaeläjät, en arvostelua (vaikka sitä tulee kuitenkin)

Haluan erota siksi, että voin tarjota lapselleni parhaan mahdollisen ympäristön kasvaa ja mielummin kaksi onnellista kotia kuin yhden onnettoman.

Kiitos kaikille jo etukäteen :)
 
Jokainen voi laskea tai olla laskematta kotona olon työksi. Korkokulut lasketaan asumiskuluiksi eikä niitä lasketa varallisuuden kerryttämiseksi, korkokuluja on kai vähän vaikea vaatia takaisin.
 
Meillä oli sopimus pankin kanssa, että maksamme 6 kk:n ajan vain korkoja koska olimme kahden asunnon loukussa. Mies maksoi omaa lainaansa siihen asti kun edellinen talo myytiin ja minä maksoin nykyisen lainan korot. Eli eikös sillon miehelle tullut vaallisuuden kerryttämistä. Vai saivartelenko nyt vain....? :D
 
En usko että kannattaa lähteä tappelemaan tuosta, jos mies ei suostu maksamaan. Oikeudessa tuskin menee läpi kuitenkaan, ja iso riski että joudut maksamaan vielä oikeuskuluja päälle...
 
Sittenhän se ostaa sut ulos siitä ja saat oman osuutesi?

Periaatteessa tajuan mitä haet takaa ja pakko sanoa, että nyt kyllä mies on ollut fiksu ja voittaa tässä asiassa.
 
Olette olleet perhe ja maksaneet yhteisesti kulut. Sinä korkoja ja mies kaiken muun jos ymmärsin? Ei kannata ruveta ahneeksi vaan otat sen 50% talosta mikä sinulle kuuluu ja unohdat tuollaiset. Tuohan on vähän kuin vaatisi puolen vuoden vuokria takaisin koska tässä nyt sattui tulemaan ero.
 
Tavallaan ymmärrän toiveesi, että mies maksaisi, mutta oikeuteen meno asian suhteen on kyllä epävarma hommeli, tuskin omiasi saat.

Aika kavala mies sulla ollut, ja aika höynäytettävä olet itsekin ollut.

Mikä on hyvää tässä asiassa, onneksi nyt pääset hänestä eroon. Unohda menetetyt rahat ja keskity elämään omaa elämääsi. Elatusmaksut toki sovit virallisissa ympyröissä, että menevät taatusti oikein. Ja tarkistutat ne vielä vuosittain, koska tuo mies ei taatusti mitään kunniallisesti itse ja oma-aloitteisesti maksa.
 
Muistaakseni on olemassa joku pykälä, jonka mukaan yhteisiin kuluihin osallistuminen oikeuttaisi myös avoliitossa johonkin korvaukseen. Mutta tämä nyt on vahvaa mutua, mutta eikös nuo korot nyt ole sellaisia yhteisiä kuluja.

Löysin oikeuskysymys.comista tällaisen

"Omaisuus avoerossa

Olen ajautumassa avoeroon. Asumme miehen omistamassa talossa, meillä ei ole yhteisiä lapsia. Liittomme on kestänyt kymmenisen vuotta.
Sovimme, että kompensoin asumiseni maksamalla elämiseen liittyvät asiat kuten ruuan, pesuaineet ja mitä nyt päivittäisessä elämisessä tarvitaan. Kun muutin, hävitin huonekaluni yms omassa kodissa olleet tavarat, hänellä kun oli valmis koti täällä. Kysynkin, voinko pyytää häneltä osallistumista uuden kotini kustannuksiin, koskapa omat rahani ovat menneet jokapäiväiseen elämiseen ja toisaalta hänen omaisuutensa on vain lisääntynyt, kun hän on maksanut oman talonsa lainaa pois. En siis tarvitse talosta mitään, mutta tuntuisi oikeudenmukaiselta näinkin pitkän liiton jälkeen, että en minäkään joutuisi aivan tyhjästä aloittamaan.

- Avoerossa lähtökohtana on että kumpikin pitää sen minkä omistaa, ja omistajana pidetään sitä jonka nimissä omaisuus on. Näin ollen miehesi saa lähtökohtaisesti pitää omansa.

Yksi mahdollisuus voisi olla vedota perusteettoman edun palautukseen (kondiktio), kun miehesi on hyötynyt siitä että olet maksanut kaikki elämiseen liittyvät menot sillä aikaa kun hän on kartuttanut omaisuuttaan. Näin hän saattaisi joutua palauttamaan sen perusteettoman edun mitä hän on saanut, mutta on varmasti molemmille osapuolille helpompaa jos sovitte asian.

Vastattu 7.2.2008"

http://www.oikeuskysymys.com/sivut/kysymys/perhe#144
 
Siis lainaa ja asuntoa ei ole vielä siirretty miehen nimille eikä siirretä ennenkuin tämä asia on selvitetty. Ja voinhan vielä sanoa että talo myydään ja siitä sitten lasketaan mitä kellekkin jää. Laina siis on yhteinen. Mies haluaa jäädä tähän asumaan ja pitää talon, eli laina ja talon omistus siirretään hänelle kunhan pankista saadaan paperit ulos.
 
Viimeksi muokattu:
Tuskinpa rahoja saat takasin. Siinä oon samaa mieltä miehesi kanssa että sillon olisit asunut ilmaseks sen ajan. Ehkä just noitten syitten takia oon sitä mieltä (tosin asiaan sen enempää perehtymättä, joten mun mielipide koostuu vain ja ainoastaan omista ajatuksista, faktatietoja ei oo) että erotilanteissa helpointa ja paras vaihtoehto olis myydä koko asunto pois, sillon nähdään paljonko tulee voittoa ja se pystytään jakamaan tasan puoliks. Eikös tälläsessä tapauksessa oo niin, että sää myyt sun puoles asunnosta miehelle (jos mies ei sitä suostuis ostamaan lain mukaan asunto menee sillon automaattisesti myyntiin jos jompikumpi haluaa myydää) asunnon arvohan on voinut vaikka nousta (??) jollon sun saama osuus on noussu (?) mutta siis en tiedä onko järkeä lähteä tollaseen siitä seuraa vaan enemmän riitoja. Kiinteistövälittäjä sen pystyy arvioimaan onko arvo sama kun ennen vai noussu. Tää oli nyt tosi sekava selostus, mut jos siitä silti kävis ilmi se pointti.
 
Jos laina ja omistajuus menee 50 -50 niin sittenhän asia on selvä eikö? Laskette talon arvon, vähennätte lainan ja erotuksen puolet niin miehesi maksaa sulle. Ostaa siis sun osuuden yhteisestä omaisuudesta. Ethän sä nyt helvetti vaan anna sun omaisuutta miehelle?! Noin se niinku virallisesti menee, en mä ymmärrä miksi alkaisitte säätämään jotain ihmeen korkojen maksun takaisin maksua tai tapelette kotona olosta yms. Joko talo myydään ja molemmat kuittaatte lainanne ja voiton omalta osaltanne tai sitten jos miehesi haluaa pitää talon, pitää pystyä lunastamaan myös sun osuuden.
 
[QUOTE="vieras";28059197]Jos laina ja omistajuus menee 50 -50 niin sittenhän asia on selvä eikö? Laskette talon arvon, vähennätte lainan ja erotuksen puolet niin miehesi maksaa sulle. Ostaa siis sun osuuden yhteisestä omaisuudesta. Ethän sä nyt helvetti vaan anna sun omaisuutta miehelle?! Noin se niinku virallisesti menee, en mä ymmärrä miksi alkaisitte säätämään jotain ihmeen korkojen maksun takaisin maksua tai tapelette kotona olosta yms. Joko talo myydään ja molemmat kuittaatte lainanne ja voiton omalta osaltanne tai sitten jos miehesi haluaa pitää talon, pitää pystyä lunastamaan myös sun osuuden.[/QUOTE]

Joo siis näinhän asia tosiaan menee, asunnon arvo (jos on ostettu alle 2 v sitten on varmaan sama kuin ostohetkellä, jos menee ostohinnan yli joudut maksamaan veroa asuttuasi alle kaksi vuotta...), mies ostaa sinulta puolet asunnosta. Sillä rahalla maksat oman puolikkaasi lainasta pois, mies joutuu ottamaan sen kokoisen lainan, millä hän maksaa sinut ulos + pitämään oman puolikkaansa lainasta.

No, jos on osoitettavissa, että jompi kumpi on sijoittanut omiaan alun perin merkittävästi enemmän taloon, voidaan tästä asiasta kyllä käydä oikeutta, ja toivoa parasta lopputulosta. Tai että jompi kumpi on merkittävästi toista enemmän työllään ja panoksellaan ylläpitänyt tai parantanut talon arvoa... sama juttu. Käydään vain oikeutta, se maksaa helkutisti, kestää kauan ja vie hermot sekä rahat.
 
Ei pimeästä työstä makseta takautuvasti. Oliko teillä työsopimus, johon palkka merkittynä? Jos ei, ei miehesi ole velvollinen maksamaan sinulle mitään, teithän vapaaehtoistyötä kodin hyväksi. Ei näissä asioissa kannata olla liian sinisilmäinen.
 
Puolet talosta on edelleenkin minun niin kauan kun paperit on allekirjoitettu. Eli siis olen valmis luopumaan talosta vain puolen vuoden korkojen hinnalla, koska en halua tehdä tästä liian vaikeaa kenellekkään. On jo tarpeeksi raskasta miehelle muutenkin tämä ero. Eikä tämä kyllä mullekkaan ole mitään herkkua..... Eli siis kiteytettynä lyhyesti: Olen valmis siirtämään puolet talosta miehelle niiden puolen vuoden korkojen hinnalla. Toki asunnon myynnistä voisin saada enemmän mutta kun en sitä halua.

Ja siellä se vastaus olikin jo ylempänä perimmäiseen kysymykseen: lapsen hoito kotona lasketaan työksi osingonjakoa tehdessä.

Pitääkö tämä paikkansa todellisuudessa???
 
Viimeksi muokattu:
[QUOTE="veiras";28059274]ap oikeusaputoimistoon yhteyttä het maanantaina. Kotona lapsen hoitaminen lasketaan työksi ositusta tehdessä.[/QUOTE]

Mutta kun avoerossa ei tehdä ositusta. Tuskin nyt alle vuodessa sen asunnon arvo on noussut mihinkään joten mies ostaa eukon ulos ja eukko maksaa sillä rahalla lainansa pois. Jos jotain jää niin se on plussaa. Jos ei mies halua ostaa ulos niin sitten asunto myyntiin ja kun omistus on 50-50 niin molemmille se puolikas siitä mitä asunnosta saa.

Ei tainnut olla pitkäikäinen parisuhde kun lapsi vuoden ikäinen ja nyt jo erotaan :(
 
Puolet talosta on edelleenkin minun niin kauan kun paperit on allekirjoitettu. Eli siis olen valmis luopumaan talosta vain puolen vuoden korkojen hinnalla, koska en halua tehdä tästä liian vaikeaa kenellekkään. On jo tarpeeksi raskasta miehelle

Luulen, että nuo puolen vuoden korot ja sinun "työpanoksesi" ovat sivuseikka, vaan pointti on se, paljonko laina on lyhentynyt ja siitä puolet on sinulle kuuluva osuus, jonka mies joutuu sinulle maksamaan. Jos se nyt siis olikin niin, että sekä laina että asunto ovat teidän molempien nimissä. Mikäli näin ei olisi, silloin vasta ehkä voisi ajatella noita korkoja ja "työpanoksia".
 
Puolet talosta on edelleenkin minun niin kauan kun paperit on allekirjoitettu. Eli siis olen valmis luopumaan talosta vain puolen vuoden korkojen hinnalla, koska en halua tehdä tästä liian vaikeaa kenellekkään. On jo tarpeeksi raskasta miehelle muutenkin tämä ero. Eikä tämä kyllä mullekkaan ole mitään herkkua..... Eli siis kiteytettynä lyhyesti: Olen valmis siirtämään puolet talosta miehelle niiden puolen vuoden korkojen hinnalla. Toki asunnon myynnistä voisin saada enemmän mutta kun en sitä halua.

Ja siellä se vastaus olikin jo ylempänä perimmäiseen kysymykseen: lapsen hoito kotona lasketaan työksi osingonjakoa tehdessä.

Pitääkö tämä paikkansa todellisuudessa???

Kulta pieni.. tämä ei ole oikea foorumi tällaisten asioiden kysymiseen. Saat vain mutu-tietoa ja se ei taida nyt olla riittämiin. Ilmaista oikeusapua taitaa olla saatavilla, käyttäisin sitä kyllä.
 
Mutta kun avoerossa ei tehdä ositusta. Tuskin nyt alle vuodessa sen asunnon arvo on noussut mihinkään joten mies ostaa eukon ulos ja eukko maksaa sillä rahalla lainansa pois. Jos jotain jää niin se on plussaa. Jos ei mies halua ostaa ulos niin sitten asunto myyntiin ja kun omistus on 50-50 niin molemmille se puolikas siitä mitä asunnosta saa.

Ei tainnut olla pitkäikäinen parisuhde kun lapsi vuoden ikäinen ja nyt jo erotaan :(

Kyllä avoerossaki tehdään ositus jos on yhteystä omaisuutta :)
 
No miten tämän nyt nätisti sanois....Henkisesti tarpeeksi pitkä! Eron syitä en ala ruotimaan enkä miestä haukkumaan. Isänä loistava mutta parisuhteessa ei niin loistava. Varsinkaan meidän kahden välisessä parisuhteessa. Vikoja ja syitä on molemmissa mutta asiat on menny siihen pisteeseen että kummallakaan ei ole hyvä olla ja se taas vaikuttaa lapseen, lapseen joka on meille molemmille kaikki kaikessa....
 

Yhteistyössä