mielipidettä ukostani?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ihan loppu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Sehän se syy varmaan on miksi on naisen kanssa..Ilmainen kotiorja...enkä mä pääse tästä tilanteesta kun lähtemällä pois..mikään puhe ei tunnu auttavan...ei vaan ole helppoa tehdä sitä lpullista päätöstä. 8 yhdessäolovuoden jälkeen.
 
Mekin ollaan oltu yhdessä 8 vuotta. Se on niin pitkä aika, että luulisi siinä ajassa korjaantuvan vaikka kuinka vaikeiden asioiden.

Älä suotta pidättele, jos olet vihainen ja väsynyt, voit sinäkin huutaa ja meuhkata, jos tuo ei puhetta ymmärrä.
 
Jos mun mies kerrankin sanoisi minulle noin, lähtisin heti enkä koskaan palaisi. Ihan selvä juttu. Jos pystyy sanomaan kumppanilleen noin ilkeitä asioita, on selkeästi empatiakyvytön ja kylmä ihminen. Anteeksi, mutta sellaisen kanssa en olisi edes viikkoa. Toivon paljon tsemppiä sinulle, toivottavasti pääset hänestä eroon!
 
samankaltaista =( lapsia tosin 4 ja mä joudun kaikki tekeen!joudun hommaa lasten vahin jos haluun mennä esim kirjastoon ym..ei ruoki noita ku pakon edessä jos oon lähteny vaik johki..ei leiki niiden kans ei mitää.ikinä ei oo joululahjaa tai synttäri lahjaa pojille ostanu.mä maksan kaikki mun pienestä äp rahasta melkein ruuatkin!vaatteet ja tarvikkeet olen myös ite hankkinu.avioero onki vireillä koska meiän elo yhdes ei tuu onnistuun..rahaa ei antas ruokaan ku kiristämällä ja uhkailemalla :( hitto että ootan että saatas asunto pian..siinähä joutuu elarit makseleen..
 
Alkuperäinen kirjoittaja PahaSilmä:
Mun yksi kaveri sanoi, että pahin virhe mitä hänen äiti teki, oli olla yhdessä isän kanssa lasten takia. Tosin hänen isä oli mielisairas.

Mä olen kuullut monen monta samanlaista juttua tuttavapiirissä. Tai niitä, että vanhemmat on eronneet sitten kun lapset muuttaa kotoa.
Sitten lapset potee katkeruutta siitä, että kodin ilmapiiri on ollut huono, ja syyllisyyttä siitä, että vanhemmat ovat tuhlanneet oman elämänsä yhdessä vain lasten takia.

Itse kokeilisin ensin niin, että jättäisin tekemättä kaiken paitsi lapsen hoidon.
Pyykit, tiskit, siivoamiset, kaiken. Pesisin itselle ja lapsille vaatetta sen verran kuin on pakko.
Tekisin ruokaa sen verran, että riittää itselle ja lapsille.

Kun sitten haloo nousisi, sanoisin, että olen aloittanut lorvailun. Koska kerran oletus on, etten tee mitään, niin en sitten viitsi tehdäkään.

Jos tämä ei pudottaisi miestä maan pinnalle, pakkaisin tavarani ja lapset ja jättäisin eropaperit pöydän kulmalle.
 

Kuulostaapa miehes tosi "aikuiselta"..jätä kotityöt tekemättä ja todellakin vaan löhöä kotona, niin näkee että sinä tosiaan teet siellä ja paljon.

Tosin, jos miun mies tuolla tavalla puhuis mulle, niin vois olla ettei pitkään aikaan näkis minua ja lapsiaan..en todellakaan kuuntelis!
 
Mistäköhän mä saisin voimia lähteä edes pariksi päiväksi pois.että ottaisi mut tosissaan. Itseänihän tässä vaan saa syyttää kun en saa lähdettyä,tai uskalla..
 
:o kyllä tuo mun mies tuntuu taas niin ihanalta! vaikka mistään romanttisista yllätyksistä sillä ei ole hajuakaan, mutta se touhuaa lasten kans, ja monesti meillä on niin että mun ei tarvi pyykki hommiin sen kummemmin puuttua, kuin että laitan koneeseen ja koneen päälle: mies pistaa kuivuun ja viikkaa kaappiin!! osaa tuo myös tiskata ja hoitaa myös "miesten työt" kiitettävästi! eli oikeen hieno mies on! :heart:

onko AP:llä ja miehellä kovinki kauan jatkunu tuo tilanne? kannattaa tosiaan hieman puhua miehelle, ja jos mies ei halua tajuta kuinka rankkaa voi olla, kun sä hoidat lapsen ja kodin ja siihen päälle vielä joudut oleen mallikkaasti, mielyttämässä miestä, ni sillon melkeen kannattas harkita pientä tuumaus taukoa :hug:
 
Tilanne on kärjistynyt lapsen myötä.. aina aika ajoin tulee samat asiat esille.Tein kyllä kotihommat ennen lastakin,kävin töissä kun mies opikeli.Elätin meidät silloin.
Hankalaksi tekee myöskin se ettei mun ylpeys anna periksi lähteä evakkoon kavereille tai etenkään vanhempien luokse.Ratkaisun pitäis olla lopullinen,oma asunto tms.
On meillä jotain hyvääkin,mutta en jaksais kaikkia tuon oikkuja kestää...
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkup.:
Tilanne on kärjistynyt lapsen myötä.. aina aika ajoin tulee samat asiat esille.Tein kyllä kotihommat ennen lastakin,kävin töissä kun mies opikeli.Elätin meidät silloin.
Hankalaksi tekee myöskin se ettei mun ylpeys anna periksi lähteä evakkoon kavereille tai etenkään vanhempien luokse.Ratkaisun pitäis olla lopullinen,oma asunto tms.
On meillä jotain hyvääkin,mutta en jaksais kaikkia tuon oikkuja kestää...

meillä oli remontti (tosi iso remppa-> ihan kaikki revittiin auki ja uusittiin jne jne.. ) tuossa reilu nelisen vuotta sitten.. samana kesänä otettiin yks päivä vapaata remontti hommista ja mentiin naimisiin..eli yks ainut vapaa päivä koko kesänä ja mies vielä päivät kävi töissä.. eli se oli meidän suhteen sellanen koetin kivi ja siittä selvittiin, tosin juuri ja juuri.. eli näin jälkikäteen sanottuna, jos susta tuntuu että jaksaisit taistella teidän suhteen vuoksi ja mies on sen arvonen niin sillon kannattaa jatkaa vaikka väkisin ja yrittäää! mutta jos tunnet että se sinun mies ei ole kaiken sen vaivan ja yrittämisen arvoinen, vaan että olisi helpompaa olla ilman joka päiväistä vääntöä, niin siinä on sit toinen ratkasu.. :hug:
 

Ei tuo miehesi enää muutu, ap. Olen tästä kyllä varma.. Sori vaan että näin suoraan sanon, mutta hän kuulostaa aika kylmältä tyypiltä, ehkä jopa narsistiselta. Sanoisin, että kannattaa yrittää vain jos ihan realistisesti näkee muutoksen mahdollisuuden. Sitä ei kuitenkaan käy kuin ihan tosi harvoin ja silloinkin sen tähden, että toisella on tosi paha olla ja hän itse haluaa muuttua.

Äläkä vaan jää lapsesi takia suhteeseen!

Ei sun tarvitse hävetä eroa, senhän aiheuttaa miehesi tuolla käytöksellään etkä sinä. Muutenkin, eroja nyt vain tulee joskus ja ihan pää pystyssä voit kulkea siitä huolimatta.

Ajattele eron hyviä puolia! Saat olla rauhassa, ei enää riitoja, saat sisustaa kodin itsellesi ja lapsillesi vain oman makusi mukaan ja tehdä täsmälleen mitä haluat ilman, että kukaan nälvii tai kohtelee sinua kuin ilmaa omassa kodissasi! Sinulla on silloin myös mahdollisuus tavata joku toinen, joka kohtelee sinua premmin! Sinä selviät kyllä! Lähde reippaasti asunnonhakuun! Tsemppiä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ihan loppu:
Olen kotona 1v5kk lapsen kanssa. Mies käy töissä. Joudun tänään olemaan koko päivän sisällä koska olen itse kipeänä. Snoin miehelle, että harmittaa kun ei pääse muksun kanssa kävelylle,pihalle leikkimään tms. Sain kuulla häneltä seuraavaa:
*Mittä v....ttua sä valitat,sä saat olla päivät kotona ja HÄN joutuu käymään töissä?
*Sun kotona olo on pelkkää lomailua,sä et tee täällä mitään. (Ja ihan rehellisesti minä teen täällä ihan kaikki kotityöt ja kämppä on aina suht siisti)
*Sä vaan täällä lorvit ja luet lehteä (muksu nukkui) ja kuka v..ttu tuon sunkin leivän on maksanut?
*Sanoin että lähden lapsen kanssa pois niin sais herrakin olla rauhassa. vastaus: eipähän tarttis kuunnella mäkättävää akkaa koko ajan.
Ja kaikki lähti tosiaan siitä kun mua harmitti olla päivä sisällä...
Mä en jaksa enää....'

olipa kuin mun suusta.meillä ukko kans valitti kun joutuu töissä käymään ja minä saan olla kotona,mieli muuttui kun hoiti yhden päivän kahta lasta 4 ja 3v.
sanoi että ei ole mitään helppoa.eikä siivonnut tai laittanut ruokaa
 
Mies sanoi joskus kun asiasta puhuttiin että lapsi jää sitten hänelle. Enkä missään nimessä halua luopua lapsestani,vaikka itse kärsinkin.Muuttuiko kohtalotoverin arki töihinpaluun myötä,vai oletteko enää yhdessä. Miten kestit sen kaiken?
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkup.:
Mies sanoi joskus kun asiasta puhuttiin että lapsi jää sitten hänelle. Enkä missään nimessä halua luopua lapsestani,vaikka itse kärsinkin.Muuttuiko kohtalotoverin arki töihinpaluun myötä,vai oletteko enää yhdessä. Miten kestit sen kaiken?

Yrittääkö kiristää sua tuolla lapsella? jos ei ole tähänkää asti lasta halunnut hoitaa ja sen hoitaminen on ollu töiden jälkeen niin kamalan raskasta niin miksi haluaisi pitää hänet erossa muuten ku sua kiristääkseen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkup.:
Tipsukka, mikä oli viimeinen piste,oliko ero yhteinen päätös?asutteko samassa osoitteessa muuttoon asti?sama juttu tuon ruoka asian suhteen....

pakko asua kun ei viel kämppää ole =( ja minä haen ero yksin,eihän ukko erota haluais..mut en jaksa enää tätä,kerran aiemmin erosin ukosta ja asuttiin 1v erillämme mutta lupas muuttua nii palattii yhteen..turhaa,pahempaan suuntaan menny asiat

 

Yhteistyössä