On olemassa ihmisiä joita mikään asia/ihminen/paikka/tilanne.. ei tee onneliseksi. Tuttavistani löytyy muutamia tällaisia ihmisiä jotka eroavat, muuttavat, vaihtavat työpaikkaa koska eivät ole onnellisia missään tai kenekään kanssa. Kehottaisin AP:ta katsomaan peiliin ja miettimään mistä johtuu ettei ole onnellinen ja miettimään onko milloinkaan ollut ja jos on niin missä tilanteessa!
Jos kyse on taas pitkästä parisuhteesta jos elämä vaan muuttunut arkiseksi niin eiköhän tuo ole normaalia ettei elämä ole niin ruusunpunaista ja "onnellista"!
Jos kyse on taas pitkästä parisuhteesta jos elämä vaan muuttunut arkiseksi niin eiköhän tuo ole normaalia ettei elämä ole niin ruusunpunaista ja "onnellista"!
"vieras"
Jotkut eivät koe olevansa onnellisia, kun alkuhuuma loppuu. Eivät osaa elää rakkaudessa ilman sitä samaa tunnetta, kun alussa ja ajattelevat, että eivät rakasta, eivät ole onnellisia, pitäisi erota. Halauvat kokea sen saman tunteen aina uudestaan ja uudestaan ja aina se häviää. Parisuhteessa vaikeinta on saada pidettyä se rakkauden tunne liitossa elämän loppuun asti tai ainakin mahdollisimman pitkälle. Tietysti siihen tarvitaan kumpaakin osapuolta, pieniä tekoja ja usein myös molempia arvostavaa seksiä ja yhteistä säveltä kaikissa arjen asioissa.
Eri asia, jos puoliso on välinpitämätön, mahdollisesti väkivaltainen, suuttuu kaikesta, ei arvosta, ei tee mitään perheen eteen, ei halua rakastella, ei viettää yhteistä aikaa, niin sillon varmasti kuka vaan sellaisen puolsion puoliso ei ole onnellinen, enkä yhtään ihmettele jos erotaan, eikä se ole väärin. Puhuit kuitenkin, että kumppani on hyvä, joten tästä ei taida olla kyse. Oletko itse hyvä puoliso?
Mitä teiltä puuttuu vai oletko vain masentunut ja kyllästynyt ylipäätään kaikkeen elämässä? Mitä haluat elämältä. Jos löydät sen asian, mitä haluat, saatat taas olla elämäniloinen ja onnellinen liitossasi.
Eri asia, jos puoliso on välinpitämätön, mahdollisesti väkivaltainen, suuttuu kaikesta, ei arvosta, ei tee mitään perheen eteen, ei halua rakastella, ei viettää yhteistä aikaa, niin sillon varmasti kuka vaan sellaisen puolsion puoliso ei ole onnellinen, enkä yhtään ihmettele jos erotaan, eikä se ole väärin. Puhuit kuitenkin, että kumppani on hyvä, joten tästä ei taida olla kyse. Oletko itse hyvä puoliso?
Mitä teiltä puuttuu vai oletko vain masentunut ja kyllästynyt ylipäätään kaikkeen elämässä? Mitä haluat elämältä. Jos löydät sen asian, mitä haluat, saatat taas olla elämäniloinen ja onnellinen liitossasi.
"vieras"
En vain osaa kuvitella meitä yhdessä vuosienkin päästä, ts. että olisimme loppuelämämme yhdessä. Siihen mulla ei ole halua.
En kuvittele, että onnellisuus = alkuhuuman tuoma säpinä. En myöskään vaihda kumppania/työpaikkaa/asuntoa kuin sukkia, vaan olen pikemminkin sellainen "jämähtäjä" joka nauttii rutiineista, turvallisuudentunteesta ja tuttuudesta.
En vain ole onnellinen tällaisessa suhteessa. Sen myönnän, että kaipaan jotain sisältöä elämään, siinä mielessä voin jonkun silmissä olla esimerkiksi "seikkailunhaluinen" tai "draamanhakuinen" tai jotain vastaavaa (mielestäni liioiteltua analyysiä). Meillä on ihan kiva elämä yhdessä, mutta ihan kiva ei riitä minulle. En ole sitoutunut itselleni oikeanlaiseen ihmiseen.
En kuvittele, että onnellisuus = alkuhuuman tuoma säpinä. En myöskään vaihda kumppania/työpaikkaa/asuntoa kuin sukkia, vaan olen pikemminkin sellainen "jämähtäjä" joka nauttii rutiineista, turvallisuudentunteesta ja tuttuudesta.
En vain ole onnellinen tällaisessa suhteessa. Sen myönnän, että kaipaan jotain sisältöä elämään, siinä mielessä voin jonkun silmissä olla esimerkiksi "seikkailunhaluinen" tai "draamanhakuinen" tai jotain vastaavaa (mielestäni liioiteltua analyysiä). Meillä on ihan kiva elämä yhdessä, mutta ihan kiva ei riitä minulle. En ole sitoutunut itselleni oikeanlaiseen ihmiseen.
Peyote
Miksi erois jos liitto on hyvä? Jos ei siltikään ole onnellinen vaikka liitto on hyvä, niin joku muu on vialla, eikä eroaminen auta.
"vieras"
Emme rakastele emmekä vietä aikaa yhdessä. Tosin nykyään en edes halua sitä yhteistä aikaa.
Asioista on puhuttu ja paljon.
Asioista on puhuttu ja paljon.
"vieras"
Niin, mikä/millainen on hyvä liitto?
"jaa-a"
Jos liitto on hyvä, mutta sinä haluat erota, kysyisin sinulta, osaatko sinä rakastaa itseäsi? Koska vasta opittuaan sen ihminen voi todella rakastaa toista ihmistä.
Ja kun osaat rakastaa itseäsi, huomaat, että onnellisuus tulee sinusta itsestäsi, ei toiselta/toisesta.
Ja kun osaat rakastaa itseäsi, huomaat, että onnellisuus tulee sinusta itsestäsi, ei toiselta/toisesta.
Peyote
[QUOTE="vieras";28016240]Emme rakastele emmekä vietä aikaa yhdessä. Tosin nykyään en edes halua sitä yhteistä aikaa.
Asioista on puhuttu ja paljon.[/QUOTE]
No eihän teillä ole hyvä liitto vaan ihan surkea. Mitä olet viimeaikoina tehnyt suhteen eteen?
Asioista on puhuttu ja paljon.[/QUOTE]
No eihän teillä ole hyvä liitto vaan ihan surkea. Mitä olet viimeaikoina tehnyt suhteen eteen?
"nonnii"
[QUOTE="vieras";28016240]Emme rakastele emmekä vietä aikaa yhdessä. Tosin nykyään en edes halua sitä yhteistä aikaa.
Asioista on puhuttu ja paljon.[/QUOTE]
No silloinhan teillä on asiat solmussa. Eikä ollenkaan hyvä liitto. Miten asiat ovat tuohon pisteeseen päätyneet?
Asioista on puhuttu ja paljon.[/QUOTE]
No silloinhan teillä on asiat solmussa. Eikä ollenkaan hyvä liitto. Miten asiat ovat tuohon pisteeseen päätyneet?
"vieras"
Olen ottanut tavaksi iltaisin ennen nukkumaanmenoa kysyä mieheltä päivän kuulumiset sekä sen, haluaisiko hän jutella suhteestamme. Joko mies haluaa jutella suhteestamme, jolloin seurauksena on lopulta hirveä riita ja huonot yöunet tai sitten mies vaikenee kuin muuri.
Olemme eri mieltä kaikesta, ja vaikka meidän tarkoituksemme on hyvä (eli setviä asioita), keskustelut kärjistyvät aina tappeluksi, syyttelyksi, tai sit mies ottaa "no minussa se kaikki vika on" -asenteen. Koen, että olen itse hyvä riitelijä, mutta mies huono riitelijä ja kauhean ristiriitainen jne. mikä taas hermostuttaa minut.
Olen ehdottanut vähintään kerran viikossa jotain yhteistä tekemistä, esimerkiksi tehdään ruokaa yhdessä, käydään yhdessä leffassa, käydään ostoksilla... Pieniä, arkisia asioita, joista olisi helppo jatkaa eteenpäin. Näiden yhteisten hetkien aikana on vaan todella luonnoton ja teeskentelevä olo.
Mies ei koskaan ehdota mitään yhteistä tekemistä jne., joten usein tuntuu, että minä olen tässä se, joka jotain tämän suhteen eteen edes yrittää. Toisaalta puolisona olen raskas ja vaativa, mikä taas kuormittaa miestäni. Tällä hetkellä tosin minäkin koen mieheni raskaaksi (eri tavalla kuin mitä itse olen)
"mies"
Tuntuu että olet intensiivisemmin suhteessa kuin miehesi eli haluat olla enemmän täysillä ja avoimena, mutta myös velvoitteet ovat sinulle tärkeitä. Miehesi tuntuu taas haluavan olla loitommalla ja arkipainotteisemmin. Tarvitset intensiivisyyttä ymmärtävän miehen, joka ei silti pelästy arkeakaan. Esim. minä olen just sellainen luonteena 
"eikka"
ei tuo sitä tarkoita! jos mies ei osaa käsitellä ristiriitoja, ja tunteet vie häntä, hän ei oikein tiedä miten toimia. ja uskoisin että ap ei ole kauhean rakastuneen oloinen ja se saattaa aiheuttaa miehelle ristiriitaisia tunteita! ei kukaan riitele jos on tunteeton!
-se on totta että useampi liitto kaatuu siihen että ei osata riidellä, vaan riitelymalli on tuhoavaa,mutta kukaan ihminen ei tahallaan ole huono, hankala, ei vain osaa muuta.
tässä on syy miksi oma liittoni kaatui.
ehdotan että ap hankkii heille hyvän parisuhdeterapeutin ja lähtevät molemmat siihen sillä mentaliteetilla että me onnistutaan!
ei parisuhde toimi jos siinä ollaan sillä asenteella kuin ap on. tuo asenne on se mikä tuhoaa suhteen.
minä olen elämässäni kokenut sen että suhteessa rakkauden tunteeni katosi, sit minä mietin että tämä on minun lapseni isä ja olen rakastanut häntä vuosia, valvoin yön miettien ja päätin että alan toimimaan niin kuin toimisin jos rakastaisin, ja pikku hiljaa
tunteeni alkoi palata, yksi ilta vaan mietin kun mies nukkui jo että mulla on maailman ihanin mies.. mähän rakastan sitä
mutta mulla kyllä oli ihana mies <3
nyt tuo suhde on päättynyt ja minä rakastan edelleen
"eikka"
[QUOTE="vieras";28019628]Olen ottanut tavaksi iltaisin ennen nukkumaanmenoa kysyä mieheltä päivän kuulumiset sekä sen, haluaisiko hän jutella suhteestamme. Joko mies haluaa jutella suhteestamme, jolloin seurauksena on lopulta hirveä riita ja huonot yöunet tai sitten mies vaikenee kuin muuri.
Olemme eri mieltä kaikesta, ja vaikka meidän tarkoituksemme on hyvä (eli setviä asioita), keskustelut kärjistyvät aina tappeluksi, syyttelyksi, tai sit mies ottaa "no minussa se kaikki vika on" -asenteen. Koen, että olen itse hyvä riitelijä, mutta mies huono riitelijä ja kauhean ristiriitainen jne. mikä taas hermostuttaa minut.
Olen ehdottanut vähintään kerran viikossa jotain yhteistä tekemistä, esimerkiksi tehdään ruokaa yhdessä, käydään yhdessä leffassa, käydään ostoksilla... Pieniä, arkisia asioita, joista olisi helppo jatkaa eteenpäin. Näiden yhteisten hetkien aikana on vaan todella luonnoton ja teeskentelevä olo.
Mies ei koskaan ehdota mitään yhteistä tekemistä jne., joten usein tuntuu, että minä olen tässä se, joka jotain tämän suhteen eteen edes yrittää. Toisaalta puolisona olen raskas ja vaativa, mikä taas kuormittaa miestäni. Tällä hetkellä tosin minäkin koen mieheni raskaaksi (eri tavalla kuin mitä itse olen)[/QUOTE]
siis sä haluat tehä miehesi kanssa asioita,oikeastaan ei kahdestaan! entä jos miehesi kaipaisi jotain ihan muuta? mites lempi? onko seksiä riittävästi? voiko miehellä olla tunne että et halua häntä?
minä olen ihminen joka kaikkein mieluiten möllöttää kotona,sen kullan kainalossa, en pidä mölyisistä paikoista täynnä vieraita ihmisiä..
mielummin menen sinne metsään laavulle grillaamaan makkaraa..
Olemme eri mieltä kaikesta, ja vaikka meidän tarkoituksemme on hyvä (eli setviä asioita), keskustelut kärjistyvät aina tappeluksi, syyttelyksi, tai sit mies ottaa "no minussa se kaikki vika on" -asenteen. Koen, että olen itse hyvä riitelijä, mutta mies huono riitelijä ja kauhean ristiriitainen jne. mikä taas hermostuttaa minut.
Olen ehdottanut vähintään kerran viikossa jotain yhteistä tekemistä, esimerkiksi tehdään ruokaa yhdessä, käydään yhdessä leffassa, käydään ostoksilla... Pieniä, arkisia asioita, joista olisi helppo jatkaa eteenpäin. Näiden yhteisten hetkien aikana on vaan todella luonnoton ja teeskentelevä olo.
Mies ei koskaan ehdota mitään yhteistä tekemistä jne., joten usein tuntuu, että minä olen tässä se, joka jotain tämän suhteen eteen edes yrittää. Toisaalta puolisona olen raskas ja vaativa, mikä taas kuormittaa miestäni. Tällä hetkellä tosin minäkin koen mieheni raskaaksi (eri tavalla kuin mitä itse olen)[/QUOTE]
siis sä haluat tehä miehesi kanssa asioita,oikeastaan ei kahdestaan! entä jos miehesi kaipaisi jotain ihan muuta? mites lempi? onko seksiä riittävästi? voiko miehellä olla tunne että et halua häntä?
minä olen ihminen joka kaikkein mieluiten möllöttää kotona,sen kullan kainalossa, en pidä mölyisistä paikoista täynnä vieraita ihmisiä..
mielummin menen sinne metsään laavulle grillaamaan makkaraa..
"vieras"
[QUOTE="eikka";28020021]siis sä haluat tehä miehesi kanssa asioita,oikeastaan ei kahdestaan! entä jos miehesi kaipaisi jotain ihan muuta? mites lempi? onko seksiä riittävästi? voiko miehellä olla tunne että et halua häntä?
minä olen ihminen joka kaikkein mieluiten möllöttää kotona,sen kullan kainalossa, en pidä mölyisistä paikoista täynnä vieraita ihmisiä..
mielummin menen sinne metsään laavulle grillaamaan makkaraa..[/QUOTE]
Aiemminkin jo sanoin, että seksiä ei ole enää.
Paljon ollaan kotonakin "tekemättä mitään": katsotaan telkkaria toistemme kainaloissa. Läheisyys on alkanut ahdistaa todella paljon. Koemme molemmat olomme epämukavaksi. Jos kotona ollaan, niin eri huoneissa omien hommiemme parissa. Siksi lähdemme ihmisten ilmoille, että oltais edes joskus "pariskunta". Mutta teeskentelyä sekin.
Parisuhdeterapiaan en halua mennä. En haluakaan pelastaa tätä liittoa.
minä olen ihminen joka kaikkein mieluiten möllöttää kotona,sen kullan kainalossa, en pidä mölyisistä paikoista täynnä vieraita ihmisiä..
mielummin menen sinne metsään laavulle grillaamaan makkaraa..[/QUOTE]
Aiemminkin jo sanoin, että seksiä ei ole enää.
Paljon ollaan kotonakin "tekemättä mitään": katsotaan telkkaria toistemme kainaloissa. Läheisyys on alkanut ahdistaa todella paljon. Koemme molemmat olomme epämukavaksi. Jos kotona ollaan, niin eri huoneissa omien hommiemme parissa. Siksi lähdemme ihmisten ilmoille, että oltais edes joskus "pariskunta". Mutta teeskentelyä sekin.
Parisuhdeterapiaan en halua mennä. En haluakaan pelastaa tätä liittoa.
"Kiira"
Mua sitten ärsyttää nämä tällaiset vastaukset kun ollaan tietävinään kaikki eikä ikinä missään nimessä kannata erota. Kannattaisi vähän avata silmiä ja nähdä muutakin kuin oma napa ja oma ajattelutapa.Alkuperäinen kirjoittaja Eipäs Juupas;28015830:
Itse erosin hyvästä miehestä jota en rakastanut. Enkä ole katunut. Meitä ei oltu tarkoitettu yhteen ja näin on paljon parempi kun elämme kumpikin omaa elämäämme. Itse viihdyn erittäin hyvin sinkkuna ja lasteni kanssa, en tarvitse elämääni parisuhdetta vaan satunnaiset kumppanit riittää. Olisin hajottanut itseni henkisesti jos olisin jäänyt elämään miehen kanssa jota en rakasta ja olisin tukahtunut siinä parisuhteessa. Ei se ole mitään hyvää elämää kenenkään kannalta kun yksi perheessä voi huonosti ja ahdistuu ja tuntee olevansa häkissä.
Totta maar saa erota, omaasi ja miehesi elämää te vain hukkaatte. Jos toive yhteisestä tulevaisuudesta vielä kiinnostaa, niin käykääpä täällä
Parisuhdekurssi, parisuhdeleiri ja parisuhdeterapiaa - Kataja-Parisuhdekeskus ry
Seurakunnilla on myös vastaavaa toimintaa.
Yksi viikonloppu tai viikko voi kertoa teille oikean ratkaisun.
Parisuhdekurssi, parisuhdeleiri ja parisuhdeterapiaa - Kataja-Parisuhdekeskus ry
Seurakunnilla on myös vastaavaa toimintaa.
Yksi viikonloppu tai viikko voi kertoa teille oikean ratkaisun.
Peyote
Niin että jos liitto on hyvä ja kumnppani on hyvä, niin jos ei ole onnellinen, se johtuu jostain muusta kuin parisuhteessa.
Nyt ap kyllä kertoi sittemmin paljon asioita, jotka todistaa, ettei parisuhde ole ollenkaan hyvä.
Koskaan ei ole hyvää syytä erota.
*muoks* Siis näin mä tämän kommentin itselleni suomensin.