Saako hyvästä liitosta/miehestä erota?

[QUOTE="vieras";28021431]"kyky tulla pienestä onnelliseksi" = tyytyminen, "riitojakin säännöllisesti" = riitaisa suhde noin suoraan riviltä luettuna.[/QUOTE]

Suhteemme ei ole riitaisa. Se, että tulen pienestä onnelliseksi, tarkoittaa itselleni sitä etten haihattele pilvilinnojen perään. Riitoja on säännöllisesti, enpä tiedä montaa paria jolla ei niitä olisi.

Jätin ehkä olennaisen sanomatta: olen hiton tyytyväinen siihen, miten kaksi näin erilaista ihmistä on tehnyt töitä tämän yhdessäolon eteen ja löytänyt yhteisen sävelen. Helpompaa olisi kai ollut asua erillään ja seurustella vuodesta toiseen, niin ei olisi tarvinnut vaivata päätään arjella...

 

[QUOTE="vieras";28021431]"kyky tulla pienestä onnelliseksi" = tyytyminen, "riitojakin säännöllisesti" = riitaisa suhde noin suoraan riviltä luettuna.[/QUOTE]

Minä en lukenut sitä niin. Ja on hyvä tulla pienestä onnelliseksi. Esimerkiksi joku voi olla hetken onnellinen vaikka henkkamaukan kuvastosta tai kahvikupista. Ei sen tarvitse tarkoittaa, että on onnellinen siitä, ettei mies ole taas viikkoon lyönyt.

 

[QUOTE="Kiira";28020361]Mua sitten ärsyttää nämä tällaiset vastaukset kun ollaan tietävinään kaikki eikä ikinä missään nimessä kannata erota. Kannattaisi vähän avata silmiä ja nähdä muutakin kuin oma napa ja oma ajattelutapa.

Itse erosin hyvästä miehestä jota en rakastanut. Enkä ole katunut. Meitä ei oltu tarkoitettu yhteen ja näin on paljon parempi kun elämme kumpikin omaa elämäämme. Itse viihdyn erittäin hyvin sinkkuna ja lasteni kanssa, en tarvitse elämääni parisuhdetta vaan satunnaiset kumppanit riittää. Olisin hajottanut itseni henkisesti jos olisin jäänyt elämään miehen kanssa jota en rakasta ja olisin tukahtunut siinä parisuhteessa. Ei se ole mitään hyvää elämää kenenkään kannalta kun yksi perheessä voi huonosti ja ahdistuu ja tuntee olevansa häkissä.[/QUOTE]

Kysyn sinulta käykö aikaisemmassa viestissäni jostain ilmi että ei missään nimessä kannata erota? Olen itse eronnut(en avioliitosta, mutta avoliitosta) kaksi kertaa, enkä tuomitse eroamista, mutta kehotan vaan tutkiskelemaan itseään ja muistelemaan milloin on ollut onnellinen ja missä tilanteessa ja mikäli mies ei näihin tilanteisiin kuulu on asia aika selvä! Mikäli on ollut onneton pidempään, voi olla että on unohtanut itsensä ja sen mikä tekee onnelliseksi, eikä välttämättä ole kyse pelkästään siitä kenen kanssa on parisuhteessa.

 

Onko liitto hyvä, jos et ole onnellinen?

Nainen ei ole kuitenkaan ikinä tyytyväinen.

 

Olettekin käyneet asiasta mukavan monipuolista keskustelua sillä välin, kun en ole ollut palstalla.

Tosiaan liittomme on siinä mielessä hyvä, että ns. suuria ongelmia ei ole, kuten lyöminen/juominen/pettäminen/valehtelu tms. Nämä ovat yleensä syitä, joiden vuoksi "saa" erota. Meidän ongelmamme ovat kesympiä, mutta silti äärimmäisen uuvuttavia. Bonuksena se, että en tosiaan tiedä, rakastanko miestäni (muuten kuin ystävänä).

Helpottavaa siis lukea, että mielestänne liittomme ei ole "hyvä". Tämä tarkoittaa minulle sitä, että ero voisi olla yleisesti hyväksytty ratkaisu tilanteessamme. En tietenkään tee päätöksiä sen pohjalta, mitä joku muu sanoo, mutta uskokaa tai älkää, niin tällaisessa elämän solmukohdassa on todella tärkeää miettiä asioita monelta kantilta ja kysyä muidenkin mielipiteitä asiaan.

Sanoinkin jo, että toisaalta olen luovuttanut, enkä enää edes mieti liittomme pelastamista. En todellakaan oleta parisuhteiden olevan aina ihania pusipusi-liittoja, joissa intohimo säilyy vuodesta toiseen ja kumppani tuntuu aina maailman mahtavimmalta tyypiltä, mutta kyllä siellä pitäisi jokin kipinä olla, jonka vuoksi jaksaa ja tahtoo katsella toista huonoinakin päivinä.