Sanoinko liian pahasti tyttöni 8v kaverille?

Tuo tyttö on pyöreä, pullukka. Ei mikään vähän pyöreä vaan ainakin kaksinkertainen verrattuna omaan 0-käyrällä kulkevaan tyttööni. Usein meillä ollessa kysyy oisko jotain hyvää syötävää, jälkkäriä, herkkua. Ja myös tyttöni kysyy hänen meillä ollessaan useammin kuin normaalisti.

Tänään kävin töiden jälkeen kaupassa ja sit tulin kotiin ostospussien kanssa. Tuo pyöreä kaveri oli meillä. Katsoi vesi kielelllä kun purin kasseista meidän viikonloppukarkit. Kysyi saako ottaa. Sanoin että ei kun ne on vasta huomiselle. Kysyi voiko tulla meille huomenna ja saada kans niitä karkkeja. Siinä vaiheessa minä sanoin vähän tyhmästi? että sunkin kuule kannattais välillä ajatella ihan muita juttuja kuin herkkuja, mieti vaikka ulkoilua ja kavereita ja hedelmiä ja vihanneksia. Hän kysyi että miksi. Minä sanoin että miksi ei. Hän sanoi että herkut on niin hyviä ja niistä tulee hyvä mieli. Sanoin et pitäis oppia hankkimaan hyvä mieli muustakin kuin herkuista. Hän kysyi miksi. Minä sanoin tässä vaiheessa taas vähän ikävästi? että muuten tulee tosi pulleaksi ja se on epäterveellistä. Hän kysyi että ai tällaiseksi kuin mä vai. Minä sanoin että no et sä nyt vielä kovin pyöreä ole (oikeasti kyllä on) mutta että kannattaa ihan terveydenkin takia miettiä enempi muita juttuja kuin herkkuja, vaikka ne kivoja onkin. Hän oli hiljaa ja vähän surkean näköinen.

Mitähän on kotona meidän keskustelusta kertonut???

 

Eikö pelkkä "nämä on meidän perheelle" olisi riittänyt?

 

Eikö pelkkä "nämä on meidän perheelle" olisi riittänyt?

Näin jälkikäteen ajateltuna: Kyllä olisi!

 

Kohta tulee puhelu sieltä tytön vanhemmilta

 

Eikö pelkkä "nämä on meidän perheelle" olisi riittänyt?

P
Peesi

 

Kohta tulee puhelu sieltä tytön vanhemmilta

Ei kun avaus kaksplussalle :xmas:.

 

Lapsen lihavuus on vanhempien vika. Olisit siis tytön äidille tai isälle sanonut.

 

Meilläkin asuu taloyhtiössä yksi tytön kaveri, joka ihan hulluna herkkuihin. Tyttö ei ole kyllä tukeva, mutta joka kerta kun tulee meille, on aina herkkujen perään. Kinuaa ja kinuaa. Sitten kun ei tipu niin kuiskii kokoajan tytöllemme, että pyydä karkkia/jätskiä/keksiä/muuta herkkua. Tosi rasittavaa!

Tykkään ite leipoa paljon ja pikkasen ärsyttää kun saa herkut tunkea johonkin yläkaappiin kun muuten muksu istuu vieressä kuola valuen.

Tunnen tytön äidin jotenkuten ja asiasta varovaisesti mainitsin kerran, mutta eipä käytökseen mitään muutosta ole ainakaan tullut..

 

Missään nimessä ei ole kaverin äidin asia sanoa tuollaisia!! Häpeä!

 

mä oon ainakin opettanut mun lapsille käytös tavat, kaverin luona tai yleensäkin kylässä ei kerjätä/ronguta mitän herkkuja ellei niitä kaveri tai sen äiti tarjoa.. mummit ja vaarit on erikseen..

 

Mä kannatan myös sitä että olisit ohimennen vinkannut vanhemmille. Luultavasti tyttö kyllä tietää jo tuossa iässä että herkut lihottaa ja on varmasti jo huomannut olevansa lihava. Tämä on kumminkin täysin vanhempien vika. Vanhemmat ne ruokaostokset tekee ja opettanut lapsillee epäterveelliset elämäntavat. (Jos lihoo vähästäkin herrkuista niin ne voi kieltää kokonaan!)
Kumminkin nyt lapsi tuntee syyllisyyttä omasta ruokavaliostaan,josta ei todellakaan ole vastuussa. Ei lapsen kuulu päättää millälailla syö, se on vanhemman päätös ja vanhempien se syyllisyyskin sietäisi kantaa!!! Lasta käy sääliksi' hänhän se hinnan tuostakin vanhempien mokasta joutuu kantamaan.

 

[QUOTE="mamma";27979392]mä oon ainakin opettanut mun lapsille käytös tavat, kaverin luona tai yleensäkin kylässä ei kerjätä/ronguta mitän herkkuja ellei niitä kaveri tai sen äiti tarjoa.. mummit ja vaarit on erikseen..[/QUOTE]

No tämäkin olisi ollut fiksumpi perustelu kieltää herkut, todeta lapselle että ei muuten kuulu hyviin tapoihin moinen kylässä kerjääminen ja norkoominen.

 

No oli ehkä vähän ajattelemattomasti sanottu. Kannattaisi ehkä mieluummin kannustaa ja patistaa lapsia liikkumaan ja ulkoilemaan.

 

Törkeää vihjailla lapsen painosta. Oikein huonosti kun käy niin saat tälle lapselle syömishäiriön aikaiseksi.

 

MInusta ap oli ihan kohtelias. Lapsi inttää vieressä ja ap kertoi miten asia on ja kaunisteli lapsen kokoa. On kyllä ihmeen herkun perään tuo lapsi, jos noin vaatii selityksiä sille ettei herkkua saa.

 

[QUOTE="Huh";27979447]Törkeää vihjailla lapsen painosta. Oikein huonosti kun käy niin saat tälle lapselle syömishäiriön aikaiseksi.[/QUOTE]

Höpö höpö. Painoon puututaa koulussakin terkkarin toimesta ja kaverit kiusaa aivan varmasti jossain vaiheessa tai ainakin mainitsevat. Tosiasiat on tosiasioita. Ei se lihavuus katoa sillä ettei asiasta kukaan sano ja siihen puutu.

 

No oli ehkä vähän ajattelemattomasti sanottu. Kannattaisi ehkä mieluummin kannustaa ja patistaa lapsia liikkumaan ja ulkoilemaan.

Luitko ap:n kirjoitusta. Hän nimenomaan yritti puhua ulkoilusta ja lapsi vain inttää että miksi. Mietihän mitä itse siihen seuraavaksi sanoisit. Minä myönnän, että olen kohtelias, mutta jos tuollainen miksi -tyyppi olisi vastassa niin tosiasiat pitää sanoa lopuksi melko suoraan.

 

Aiheesta sanoit, mutta väärälle henkilölle. Ei se kersa sitä päätä millon se karkkia saa. Ja ton ikäsenä jo lihava lapsi tulee kärsimään ylipainostaan valtavasti koko ikänsä, jollei sitä lähde pikkuhiljaa korjaamaan. Ei tommonen pysty liikkumaankaan, sitten tulee koulukiusaus, ja sitte onki jo ekat tuki/liikuntalinsairaudet ja parikymppisenä diabetes. Niin monelle vastaavalle tapaukselle toimittanu apteekissa insuliineja ku on vanhemmat syöttäny sairaaksi kotona. Iljettää moiset.

 

Eikö pelkkä "nämä on meidän perheelle" olisi riittänyt?

"Nämä on kuule meidän perheelle, eikä pulskeille possuille!"

 

[QUOTE="vieras";27979470]"Nämä on kuule meidän perheelle, eikä pulskeille possuille!"[/QUOTE]

Röhröh!

 

[QUOTE="Huh";27979447]Törkeää vihjailla lapsen painosta. Oikein huonosti kun käy niin saat tälle lapselle syömishäiriön aikaiseksi.[/QUOTE]

Peesi tähän. Kyse oli 8-vuotiaasta LAPSESTA.

Hienoa ap, toivottavasti olet ylpeä itsestäsi!


Ja ei, omat lapseni eivät todellakaan ole lihavia eivätkä myöskään kärky herkkuja muiden luona...

 

[QUOTE="vieras";27979453]Höpö höpö. Painoon puututaa koulussakin terkkarin toimesta ja kaverit kiusaa aivan varmasti jossain vaiheessa tai ainakin mainitsevat. Tosiasiat on tosiasioita. Ei se lihavuus katoa sillä ettei asiasta kukaan sano ja siihen puutu.[/QUOTE]

mutta lapsi ei ole vastuussa oman kotinsa ruokailuista. Jos vanhemmat mättää eteen liikaa epäterveellistä ruokaa ja herkkuja, niin tokihan se lapsi niitä syö ja lihoo. Ja jos on vielä perso makealle, niin tuolla ruokavaliolla ne makeiset ovat koko ajan mielessä..

 

Mä oon ollut lapsena pullukka ja herkkujen perään. Näin aikuisenakin muistan monta vihjailevaa kommenttia, joista tuli tosi nolo olo ja vaikutti itsetuntoon. Paras vaihtoehto olisi ollut, että omat vanhemmat olisivat pitäneet tiukan linjan syömisissä ilman mitään kommentteja painosta.

 

ja apn ikä on?

 

ja apn ikä on?

Ap:n ikä on 34 vuotta Mitä se tähän kuuluu?
En todellakaan ollut ajatellut ottaa asiaa millään lailla puheeksi tuon lapsen kanssa. Olen itse ollut koulukiusattu (en painon takia) ja tiedän miten ikävät kommentit voi vaikuttaa. Tiedän myös syömishäiriöiden synnystä ym. Siksipä nyt tunnenkin itseni tyhmäksi ja harmittaa. Jos voisin perua sanomiseni, niin peruisin. Nyt toinen puoli minusta yrittää kuitenkin vakuuttaa ettei tuo nyt niin pahasta ollut.
Vielä ainakaan ei ole tytön vanhemmilta kuulunut soittoa, mutta toki tässä ehtii vielä, muinakin päivinä kuin tänäänkin.
Huh huh. En vielä ole yleensä mikään töräyttelijä, vaan hienovarainen, mutta tilanne jotenkin "ajautui" tuohon. En ole itsestäni ylpeä. Silti olen kiitollinen niistä kommenteista (niistäkin), joissa tavallaan puolustellaan minua, kiitos...

ap